Suomi-Slovakia
Nyt kun olen pitkältä ajalta seurannut ja tilastoinut FIN-RUS-pelejä ja on jonkinnäköinen mielikuva Jalosen pelitavasta ja sen kehityskulusta, niin hetken aikaa näytti todella taantuneelta pelitavallisesti. Näköjään kun alkaa MM-kisoissa pelin aikana olla tiukat paikat ja vastustaja on selvästi parempi, niin kuin nyt ekassa erässä, niin mm. Suomen avausnopeus romahtaa. Jatkuvaa siirtelyä omassa päässä jota voisi kuvitella suunnitelluksi viivelähdöksi, mutta paskanmarjat, joko viisikon sijoittuminen ei toimi tai pakki ei vain uskalla avata. Kaiken huipuksi ekassa erässä slovareiden viivelähdöt annettiin rynniä omalle alueelle asti ja karvaaminen oli passiivista. Eli siis leijonien luontainen reaktio stressitilanteessa on passivoituminen.
Nyt ei kannata käsittää väärin, se ei ole välttämättä mikään paha asia; mm. väkivahvalle Venäjälle on Jalosen aikana monta kertaa laitettu kampoihin rauhoittamalla, suorastaan jäädyttämällä pelitempoa. Onhan se periaatteessa loistavaa, että Jalosen leijonien selkäydinreagoiminen tiukkoihin tilanteisiin tuottaa/on tuottanut tulosta, mutta minua Slovakian rynnimisen pysäyttäminen ajallisesti hitaalla, kauan kestävällä viivelähdöllä ei miellytä, ja tuskin Jalostakaan.
Olen siinä uskossa, että Jalonen on jo pari vuotta erityisesti yrittänyt nopeuttaa pelitapaansa ja se on tuottanut tulosta nyt lähiaikoina. Nopeudella tarkoitan sekä viivelähtöjen ja rintamahyökkäysten organisoimisen nopeutta että ihan simppelisti nopeiden lähtöjen ja pelinkääntämisien määrää. Nyt kun pelin aikana haastatteluissa kaikki pelaajat ovat puhuneet, että pitäisi olla aktiivisempi ja nopeampi, ja sitä nopeutta ja suurempaa karvaamisen määrää on hiottu pelitapaan kauan aikaa, niin MM2011 -tyylinen hitaanpuoleinen peli ei vain tunnu hyvältä, vaikka on joskus tuonutkin kannun kotiin ja nytkin oli osaltaan auttamassa Slovakian kaadossa.
Se, mikä tuntui hyvältä, oli, että 2. ja 3. erässä Suomi paransi huomattavasti pelinopeutta ja erityisesti karvaamista, ja tällainen pelinsisäinen parantaminen tapahtui jo ensimmäisessä ns. tiukassa paikassa tätä turnausta. Se lupaa tosi hyvää tulevaisuutta ajatellen.
Mitä siis koitan sanoa, niin tässä turnauksessa, kun Suomen joukkue kiekottelee ja syöttelee omassa päässä vähän turhan innokkaan näköisesti, se on joka kerta moka ja nyt erityisen paha sellainen, eikä hitto todellakaan mitään suunnitelmallista kiekkokontrolli-Meidän Peliä. Poislukien tietenkin ne kerrat, kun haetaan koko kentän vaihto, jolloin on ihan hyvä pitää kiekko omalla alueella vähän normaalia kauemmin.
Hitaan lähdön voi siis suorittaa nopeasti (2. ja 3. erä), ja myös liian hitaasti (1. erä).
Avautumiseni on omistettu niille, jotka eivät pidä hitaista lähdöistä ja kuvittelevat, että Meidän Peli=hidas tempo.