Jotenkin surullista jääkiekon kannalta, että ratkaisut nykyään tulevat enemmän virheistä kuin onnistumisista johtuen. Etenkin tuo Tapparan prosenttikiekko oli kauheaa katsottavaa, vaikka tänäänkin se olisi paremmalla maalivahtipelillä voiton mahdollisesti tuonut. Olen tällä kaudella katsonut finaaleita mm. Elitserienistä, Tsekin Extraligasta ja Saksan DEL-liigasta. Miksi peli siellä ei ole samanlaista virheiden välttelyä? Tämä siis kysymyksenä pelistä enemmän ymmärtäville eikä piikkinä SM-liigan pelityylejä kohtaan.
Tuo "nykyään" on väärä väite, peli on aina peliä ja on aina ratkennut virheisiin. En tiedä kuinka moni lukijoista on katsellut jääkiekkoa 90-luvulta asti mutta väite siitä, että vuonna 2013 pelattaisiin jotenkin poikkeuksellisen tylsää kiekkoa on tuulesta temmattu.
Mitä tulee tähän finaalisarjaan, sen tylsyyteen, maalipaikkoihin ja muuhun, niin on ymmärrettävä, että molemmat pelasivat viisikkotasolla loistavaa jääkiekkoa. Näin ollen tila oli erittäin vähissä ja ratkaisut syntyivät yksittäisistä virheistä (niin kuin ne muuten poikkeuksetta syntyvät aina).
Nyt todella käytettiin paljon myös HVP-lähtöjä, pelattiin tiivistä keskialueen trapia (tämäkin mielenkiintoinen veto Ässiltä, kun Kaukoranta sitä vastaan pauhasi vielä vuosi sitten) ja väitän, että molemmat kävivät tietynlaista väsytystaistelua tai asemasotaa, miten sen nyt haluaakaan kuvailla.
Mutta, kaiken keskiössä oli mielestäni kuitenkin lievä negatiivinen vire ja se liittyy pelaajien henkilökohtaiseeen taitotasoon sekä tilanteen tunnistamiseen. Ainoastaan muutama yksilö oli loppujen lopuksi ihan siellä missä pitää, jotta nyt toteutettu, erittäin taktinen, jääkiekko alkaisi toimia parhaalla tavalla. On aivan sama mitä Matti Virmanen tai Juhani Henriksson hehkuttavat pelin tasosta, sillä laadullisesti se ei sittenkään kovin korkealla ollut.
Etenkin Tapparan pelaaminen oli ehkä kahta viimeistä ottelua lukuunottamatta itselleni pettymys. Peli ei kehittynyt enää ja pelaajat murenivat tilan jäädessä vähiin. Ainoastaan Jarno Koskirannan herääminen toi väläyksiä siitä potentiaalista mikä olisi ollut jo tässä joukkueessa. Tuukka Mäntylä sen sijaan oli aivan huikea koko ajan, ja on rikollisen aliarvostettu liigapelaaja sen suhteen miten osaa pelikirjaa toteuttaa.
TosiFanin johtopäätökset ovat mielestäni vääriä, niin kuin ne olivat neljännen ottelun jälkeenkin. Fysiikka varmasti rajoitti joidenkin pelaajien liikkumista mutta nyt ei ollut kyse mistään lepäilystä, vaan taktisesta valinnasta.
Number 11 kirjoitti:
Tavoitteet pitää olla maalinteossa eikä "kiekkokontrollitekojen" määrässä. Kiinnostaisi paljon lukea asiantuntevaa pelikirjakeskustelua, mutta nyt asiasta ääneen puhuvat ovat jumittaneet vuosikymmenissä jonnekin 2000-luvulle, vaikka eletään 2010-lukua.
Tässä pitää tajuta se, että kun puhutaan kiekkokontrollitekojen määrästä (tai laadusta) oman alueen hyökkäyspelissä, puhutaan aina myös maalinteosta pitkällä aikavälillä. Tai riippuu toki pelikirjasta. Jos sitä yhtälöä ei bonjaa, niin vaikea on pelikirjoista keskustella.
Ässäthän kiistatta onnistui paremmin rytmittämään peliä ja vei pelin virtausta kahta peliä lukuunottamatta suurimman osan ajasta. Tapparan hyökkäämisestä söi tehoja juurikin useat ja toistuvat "väärät" ratkaisut oman alueen kiekollisessa pelissä. Se kun on nimenomaan joukkue joka olisi tarvinnut sen virtauksen positiiviseksi niin, että olisi itse päässyt rytmittämään peliä ja sitä kautta taas avaamaan tilaa Koskirannalle ja kavereille.
Nyt Tapparan puolustus vähän lässähti sen suhteen. Sitten tähän kun yhdistämme vielä Ässien tiukan keskialueen niin on selvää, että ongelmia tulee.
Mielestäni Tappara mm. palautteli aivan liian vähän ja ylipelasi Ässien karvauksen alla liikaa. Samoin en ihan ymmärrä miksei senttereille pyritty pelaamaan jo sinisen alla enemmän ja näin ollen koko rintamana päästä keskialueen yli.
Mitä sitten tulee hyökkäyspelaamiseen niin taas keskeinen asia oli yksilötason heikkous. Ässät toki puolusti aivan maagisen hyvin mutta Tappara teki aivan liikaa vääriä ratkaisuja (huonoja syöttöjä, yksi veivi liikaa jne) ja sekin jälleen vaikuttaa pelin virtaukseen.
Rautakorpi koitti koko ajan korostaa, että peli on peliä ja siihen pitää osata reagoida mutta Tappara ei siihen pystynyt riittävän korkealla tasolla.
Ässät oli organisoinut pelaamisensa erinomaisesti, ylitti keskialueen tehokkaasti ja kiitos mm. hyvän viivelähtöpelaamisensa, se sai sitä kovaa prässiä Tapparan alakertaan. Eihän Ässienkään hyökkäyspeli aina silmiä hivellyt mutta nyt sattuivat ne pomput kääntymään heille, kuten Ville Nieminen osuvasti totesi. Ässät taisi alhaalta asti rakentaa yhden maalin koko sarjassa, ja se oli Aki Uusikartanon 2-0-osuma toisessa finaalissa.
Itse voisinkin puolestani sanoa näin, että on hämmentävää ettei HVP-lähtöjen roolia osata suhteuttaa kokonaiskuvaan vieläkään, todella hämmentävää. Ja sitten koitetaan keskustella pelikirjoista tai jotenkin väittää ettei niitä ole tms.
Number 11, kerro miten keskustellaan maalipaikkojen luonnista omalta alueelta käynnistyvässä hyökkäyksessä, ilman, että otetaan kantaa pelin avaamiseen? Kiinnostaa todella paljon.
Tai miten keskustellaan keskialueen ylityksestä hyökkäyspelissä ilman, että otetaan kantaa pelin avaamiseen?
Tai miten keskustellaan sisäänviennistä ja hyökkäysalueen pelaamisesta ilman keskialueen ylitystä?
Jääkiekko on JATKUMO.