Pelitapakeskustelu

  • 611 555
  • 4 182

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Mitkä ovat sinun mielestäsi syyt esimerkiksi siihen, että JYP on vuosien ajan menestynyt paljon paremmin kuin KalPa, joka käsittääkseni on ollut tuon kiekkokontrollin lippulaiva SM-liigassa?

Kysymys ei ollut minulle mutta vastaan siihen NHL:n puolelta. JYP on samalla tavalla rakenettu SM-liigaan kuin Los Angeles Kings NHL:ään. Kingsien peli perustuu vastaiskuihin, fyysiseen rosteriin ja siihen, että sen maalille on erittäin vaikea ajaa. NHL:ssä sääntötulkinnat ovat väljentyneet parin viime kauden aikana ja nykyisellään ne suosivat Kingsien kaltaisia joukkueita playoffeissa - joissa ei enää vihelletä sitäkään mitä runkosarjassa. Kingsien kanssa samaan luokkaan kuuluu mm. Boston. Kumpikin seura pärjää erittäin hyvin omalla pelitavallaan ja fyysisyydellään ja hyötyy myös pohjois-amerikkalaisten kiekkotoimittajien mielestä sääntötulkintojen väljähtämisestä mitä tulee mm. mailan käyttöön ja estämiseen yleensäkin. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että Kings/Bruins tyyppisille joukkueille riittää erittäin pitkälle se, että ne voivat kasata 3-4 pelaajaa suojelemaan omaa maaliaan koska ronski mailankäyttökään ei tuo kovin montaa jäähyä ja toisaalta joukkueilla on pelitavastaan johtuen hyvä konsepti alivoimaan.

Nähdäkseni JYP pelaa pitkälti samalla tavalla eli rosterissa on isokokoinen pakisto joka suojelee omaa maalia pelaamalla sääntöjen rajamailla + joukkueessa on SM-liigan tasolle riittävästi voimaa + tärkeää luisteluvoimaa hyökkääjissä joten kiekkokontrollia pelaavan joukkueen peli saadaan tehtyä erittäin tukalaksi jo keskialueen ylittämisen osalta. Playoffeissa SM-liigan muutenkin väljä tuomarilinja väljenee lisää ja tästä hyötyvät kaikki ne joukkueet, jotka osaavat toisia paremmin hyödyntää estämistä, kahvaamista yms. JYP pelaa mielellään pystykiekkoa ja ainakin Kings ja Bruins omaavat terveenä (mitä Boston ei 2013 ollut) niin hyvä voiman + luisteluvoiman, että kiekon kanssa voidaan ajaa joko melkein läpi puolustuksen kuin puolustuksen tai pelata kiekkoa vaan maalille ja saada se voimalla sisään maalin edestä.

Tämä on ollut kehitys NHL:ssä muutaman vuoden ja olisi voinut olla tälläkin kaudella, jos Bostonin voimaavainpelaajat kuten mm. Chara, Horton, Campbell olisivat pelanneet ratkaisuottelut terveinä. Campbell ei pelannut niitä lainkaan, loput pelasivat ns. romuina, Nyt Chicago joka pelasi tarvittaessa mutta ei aina koko "Meidän pelin" arsenaalilla kiekotteli Bostonin tappioon. Kaikista NHL-joukkueista juuri nyt Chicago on eurooppalaisin pelitavaltaan ja rosterrakenteeltaan. Silti pitää aina muistaa, että Chicago pelaa ottelujaan jotain 400 neliötä kapeammassa kaukalossa aivan erilaisin viivoituksin kuin eurooppalaisjoukkueet. Tämän takia pelitapaa ei voi seurata ihan samalla tavalla kuin vaikkapa SM-liigan joukkueiden.

Pelitavoissa kysymys on siis siitä, että kun joukkueelle valitaan pelitapa, rosteri rakennetaan vastaamaan pelitapaa. Tällöin - ja vasta tällöin - nähdään mitä pelitavasta saadaan todellisuudessa irti. NHL:ssä on tyypillistä, että joukkueet pelaavat erilaisilla pelitavoilla ottelu-, rasitus- ja tärkeystilanteesta riippuen ja tämä on hämännyt monta kertaa niitä jotka katsovat vain ottelun sieltä ja toisen täältä. Kun panokset kovenevat, pelitapaa optimoidaan ja kun panokset ovat kovimmillaan, pelitavallisia eroja ja helmiä näkyy. Näin mm. tämän kauden finaaleissa joissa Boston veti kuin JYP ja Chicago nojasi sitten hädän hetkellä kiekotteluun, viivelähtöihin ja pelasi ylipäätään hyvin eurooppalaisesti.

Vielä yksi juttu. P.Sihvonen totesi jossain että Suomen EHT-joukkue pesisi miten tahansa Chicagon jos pelattaisiin isossa kaukalossa. Ei. Mikäli motivaatio, kuntopohja, terveystilanne yms olisivat suunnilleen samaa tasoa, Chicago veisi mitä tahansa suomalaista EHT-joukkuetta kuin pässiä narussa leveässäkin kaukalossa eurooppalaisin viivoin. Tämä johtuu siitä, että muutenkin jopa paljon taitavimmista pelaajista (kuin Suomen EHT) koottu Chicago pystyy pelaamaan niin hyvää kiekkokontrollia ja se kuuluu valmiina jo joukkueen peruspelitapaan.

Itse olen puhunut voittavasta pelitavasta. Se tarkoittaa sitä, että rosteri vastaa optimoitua pelitapaa ja optimoitu pelitapa rosteria. Tämän lisäksi avainpelaajien terveystilanne ratkaisee finaaleissakin paljon. Uskon että sama on SM-liigassakin.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Voi Jeesus. Oletko sattunut vilkaisemaan ollenkaan, mikä tämän ketjun otsikko on? Voit varmaan ihan hyvin avata jääkiekon fysiikkaketjun tai joukkuehenkikeskustelun jois haluat niistä niin kovasti keskustella. Mutta kunnioita nyt hyvä mies ketjun aihetta ja anna siffan, J.Grönvallin, Keltaisen Jaffan ja kumppanien keskustella pelitavoista niin paljon kuin sielu sietää, sehän tässä ketjussa tarkoitus on.

Älä sotke nimimerkki Keltainen Jaffaa tuohon joukkoon.

Jääkiekko on peli, johon vaikuttaa moni osa-alue, pelikirja kokoaa nämä asiat. Se, että muutamat nimimerkit kuvittelevat valmentajan piirtämien kuvioiden olevan jääkiekon graalin malja, ei muuta jääkiekon ydintä mihinkään. Kun puhutaan pelitavasta, pitää voida keskustella myös joukkueiden fysiikasta tai henkisestä puolesta, ilman että osa porukasta todistelee toistuvasti ettei näillä ole merkitystä. P. Sihvonen ja siffa tekevät tätä Urheilulehden levikin takia, muiden motiiveista en tiedä, ehkä he eivät vaan tunne jääkiekkoa oikeasti.

Keväällä Ässien pelaajat kertoivat finaalien aikaan, että peli passivoitui osaksi väsymyksen takia, mutta täällä tämä tyrmätään, koska pelikirja. Asenne tai joukkuehenki ei voi ratkaista mitään, koska kaikilla joukkueilla tämä menee tasan. Tästäkin asiasta Ässien pelaajat ovat erimieltä, mutta eihän se voi olla totta, koska pelikirja.

Pelikirja on tärkeä asia, mutta edelleen jääkiekkojoukkue on parinkymmenen pelaajan yhteisö, johon vaikuttaa erilaiset asiat. Esimerkiksi Ässien tarina tammikuusta toukokuuhun on ihan jotain muuta kuin pelikirja, kysykää vaikka Savinaiselta.

Katselen pelejä pelikirjan läpi, näen siffan lähdöt ja pyrin tunnistamaan puolustustavat jne. Mutta samaan aikaan tunnustan joukkueurheilun ja erityisesti jääkiekon lainalaisuudet, yksittäisen onnistumisen merkityksen, otteluohjelman aiheuttamat rasitukset, onnistumisen kasvattaman itseluottamuksen jne. En ikinä tule hyväksymään fysiikan tai henkisen puolen väheksyntää, näiden merkitys on yhtäläinen pelikirjan kanssa.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Mitkä ovat sinun mielestäsi syyt esimerkiksi siihen, että JYP on vuosien ajan menestynyt paljon paremmin kuin KalPa, joka käsittääkseni on ollut tuon kiekkokontrollin lippulaiva SM-liigassa?

Jos yksinkertaistan niin suomalainen pelaamisen perinne. JYPin ja KalPan keskeinen ero on ollut siinä, että siinä missä KalPa Pekka Virran johdolla loi uutta, niin JYP perusti pelaamisensa "perinteisiin" suomalaisiin vahvuuksiin.

Näin ollen JYPin pelikirja oli tutumpi myös pelaajille ja täten helpommin omaksuttavissa. Jos taas muistelet Pekka Virran KalPaa niin sehän pelasi oikeastaan täysin poikkeuksellisesti kaikkiin muihin joukkueisiin nähden.

Eli vaikka KalPa parhaimmillaan sai hyviä tuloksia ja epäortodoksisella pelillään sekoitti vastustajia, painoin vaakakupissa toisaalta rutiinin puute ja yksinkertaisesti pelikirjan keskeneräisyys. Keskeneräisyydellä tahdon sanoa sitä, ettei sen pelikirjan puitteissa osattu vielä reagoida kaikkeen mitä vastustaja heitti vastaan ja myös omassa hyökkäyspelissä oli puutteita.

Miksi juuri sillä kaudella sinun mielestäsi ei pelattu korkeatasoista pelikirjajääkiekkoa? Käytännössä samat valmentajat taisivat kuitenkin valmentaa kuin sitä edelliselläkin kaudella.
Mitkä olivat ne taktiset virheet joihin Suikkanen syyllistyi?

Nopeasti ensin Suikkaseen, niin mielestäni hän meni liikaa mukaan JYPin omaan peliin, siihen pelikirjaan jossa JYP oli ollut jo vuosia Suomen paras ja joka on vieläkin vahva osa seuran identiteettiä.

Suikkasen olisi pitänyt pyrkiä vahvempaan kiekkokontrolliin ja sitä kautta JYPin turhauttamiseen, tarvittaessa esim. pelinopeutta tai pelin tempoa kontrolloimalla.

Vastaavasti sitten pudotuspelien taso oli siinä mielessä pettymys, että aiemmin TPS ja HIFK olivat vieneet pelin evoluutiota tiettyyn suuntaan ja yleensä aina seuraavan kauden mestari on edellistä parempi versio. No JYP paitsi voitti tyystin eri pelitavalla, niin myös pelitavalla jonka taktiset heikkoudet osoitettiin pistämättömästi jo kahdella edelliskaudella. Nyt niitä ei kuitenkaan hyödynnetty.

Tohdin jopa sanoa, että mielestäni ensimmäisenä 2000-luvulla sekä kiekkokontrollia, että pystysuuntaa menestyksekkäästi vaihdellut Kari Jalosen HIFK olisi pyyhkinyt lattiaa JYPin tilanvoittojääkiekolla.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Jos tuo väittämäsi pitäisi paikkansa, eihän 10 000 metrin juoksussa kannattaisi kilpailla olympialaisissa. Kaikki, jotka pääsevät olympia/MM-kisoihin, olisivat tasavertaisessa kunnossa, fysiikka on vakio. Pah! Ne äijät pistävät elämänsä pelkkään juoksuun, vailla lajin rasituksia, ja silti fysiikka ei ole vakio. Ja niillä on 1 vs. 1 -tilanne, kiekossa on aina yli 20 äijää tulessa.
jos tästä haluaa analogiaa rakentaa juoksemiseen, niin silloin tuo eri pelityylien rasittavuuden ero olisi verrattavissa juoksumatkan pituuteen. Jos huippuunsa treenatuista urheilijoista toinen joutuu juoksemaan 10500 metriä, niin ei sitä eroa kovemmalla harjoittelulla kiinni kiritä, vaan se voittaa joka on fiksumpi ja selviää lyhyemmän matkan juoksemisella. Jääkiekossa on sitten kolmantena muuttuvana tekijänä fysiikan ja pelikirjan lisäksi yksilötaito, mikä juoksussa ei niin merkittävä ole. Olisiko siinä sitten analogia etenemistyyleihin. Jos toinen käyttää rullaluistimia, niin kyllä juoksijalle noutaja tulee, vaikka kuinka olisi fyysisesti ylivertainen.

Pointti siis on, että lätkässä hyvin harvoin nuo muut muuttuvat tekijät menisivät niin tasan että fysisen harjoittelun erot nousisivat ratkaisevaksi tekijäksi.
 

Nypsi

Jäsen
Jos yksinkertaistan niin suomalainen pelaamisen perinne. JYPin ja KalPan keskeinen ero on ollut siinä, että siinä missä KalPa Pekka Virran johdolla loi uutta, niin JYP perusti pelaamisensa "perinteisiin" suomalaisiin vahvuuksiin.

Näin ollen JYPin pelikirja oli tutumpi myös pelaajille ja täten helpommin omaksuttavissa. Jos taas muistelet Pekka Virran KalPaa niin sehän pelasi oikeastaan täysin poikkeuksellisesti kaikkiin muihin joukkueisiin nähden.

Eli vaikka KalPa parhaimmillaan sai hyviä tuloksia ja epäortodoksisella pelillään sekoitti vastustajia, painoin vaakakupissa toisaalta rutiinin puute ja yksinkertaisesti pelikirjan keskeneräisyys. Keskeneräisyydellä tahdon sanoa sitä, ettei sen pelikirjan puitteissa osattu vielä reagoida kaikkeen mitä vastustaja heitti vastaan ja myös omassa hyökkäyspelissä oli puutteita.
Pekka Virran täytyy olla todella huono valmentaja, jos hän ei monen vuoden aikana kyennyt luomaan pelitapaa, jolla JYP:n pelitapa murretaan. Sinä kautena kun Blues tiputti JYP:n, he muuttivat pelitapaansa vasta aivan runkosarjan lopulla ja jatkoivat sillä playoffeihin. Miten on mahdollista, että Kuopiossa tuo muutos kestää vuosia, mutta Espoossa se tehdään käytännössä muutaman pelin aikana? Toki Espoossa ei olla sitä ensimmäistäkään mestaruutta vielä voitettu vaikka pelitapa ilmeisesti oli moderni.

Tohdin jopa sanoa, että mielestäni ensimmäisenä 2000-luvulla sekä kiekkokontrollia, että pystysuuntaa menestyksekkäästi vaihdellut Kari Jalosen HIFK olisi pyyhkinyt lattiaa JYPin tilanvoittojääkiekolla.
Jos nyt oikein laskeskelin niin Jalosen HIFK:n ja JYP:n keskinäiset kohtaamiset ovat JYP:n eduksi 7-5, sekä JYP:n sijoitukset runkosarjassa tuolta ajalta 1., 1., 1 ja HIFK:n vastaavat 7., 4., 3. Mielestäni on siis aika erikoista väittää, että Jalosen HIFK olisi pyyhkinyt JYP:llä lattiaa.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Pekka Virran täytyy olla todella huono valmentaja, jos hän ei monen vuoden aikana kyennyt luomaan pelitapaa, jolla JYP:n pelitapa murretaan.

Ten points.

Kyllähän se TPSäkin näkyi, kuinka hidasta ja vaivalloista Virran oli pelikirjaansa joukkueeseen ajaa. Kenties miehen valmentamismetodit on vaan väärän tyyppiset tai huonot? että kirjan vienti käytäntöön on hidasta.

Valmentajat ovat persoonia, kuten pelaajatkin. Kyse on henkilöjohtamisesta ja ryhmädynamiikkametodeista kun koitetaan saada teami toimimaan ryhmänä. Enkä nyt siis puhu joukkuehengestä ( johin toki johtamistaidot myös vaikkuttavat), vaan pelikirjan viemisestä käytännöntasolle sinne kaukaloon. Sen enempää sekään niin käy, että heitetään pelikirja jäälle ja sanotaan "pelakkaa pojat". Eikä se myöskään pelkillä toistoilla toimi, eikä edes luennoimalla tiimillr. On oltava metodeja vakuuttaa ja motivoida, selittää eri persoonille eri pointein jne.

Siinä Virralla näyttäs olevan vaikeuksia. Katotaan mielenkiinnolla Ässien liikkeellelähtöä enskaudella.
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Virta TPS:ssä, Marjamäki Bluesissa ja Rindell HPK:ssa. Pelikirjat piti kaikilla olla kunnossa, mutta niin vain kenkää tuli kaikille. Jostain syystä post-jaloslaisessa HPK:ssa menestystä on saavuttanut vain epäjääkiekon messias Jukka Rautakorpi, joka siis sai johtavaksi itseään kutsuvalta kuoma-autollisen paskaa niskaansa.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Pekka Virran täytyy olla todella huono valmentaja, jos hän ei monen vuoden aikana kyennyt luomaan pelitapaa, jolla JYP:n pelitapa murretaan. Sinä kautena kun Blues tiputti JYP:n, he muuttivat pelitapaansa vasta aivan runkosarjan lopulla ja jatkoivat sillä playoffeihin. Miten on mahdollista, että Kuopiossa tuo muutos kestää vuosia, mutta Espoossa se tehdään käytännössä muutaman pelin aikana? Toki Espoossa ei olla sitä ensimmäistäkään mestaruutta vielä voitettu vaikka pelitapa ilmeisesti oli moderni.

Syitä voi olla monia. Keskeinen ero KalPan ja tuon 2011 Bluesin kesken on siinä, että Blues pystyi jo hyödyntämään KalPan "kokeiluja", eli osaavissa käsissä kehitti peliä. KalPahan ei missään nimessä pelannut täydellistä, tai nykyaikana edes kovin hyvää, kiekkokontrollia. Muistetaan, että myös TPS oli jo jyrännyt JYPin vastaavilla periaatteilla, vaikka Suikkanen eroaakin "perinteisestä" kiekkokontrollivalmentajasta.

KalPalla oli mm. suunnattomia ongelmia ajaa maalille hyökkäyspäässä ja ajoittain esimerkiksi juuri JYP osasi prässätä jo sinisen alla KalPan kiekottelua vastaan. Blues pelasi tuohon nähden jo aivan eri tason jääkiekkoa, kun taas JYP edelleen nojasi samoihin periaatteisiin.

Kun nyt katsot tämän päivän KalPaa (ja Pekka Virran viimeisen kauden) niin pelihän on monipuolistunut ja Tuomas Tuokkola sekä Jari Laukkanen ovat jalostaneet virtalaista kiekkoa.

Pekka Virran kohdalla on nimenomaan ymmärrettävä, että hän lähti niin poikkeukselliseen suuntaan Kuopiossa, että on ihan luonnollista odottaa vaikeuksia. Samoin Virta jäi hieman vanhan dogmansa vangiksi, eikä pystynyt enää kehittämään peliä tietyn pisteen yli, se on ihan normaalia, kun katsoo asioita liian läheltä. Virta nimenomaan on/oli dogmaatikko, eikä pragmaatikko, joka olisi vastannut JYPin peliin iskemällä sen heikkouksiin. Ei, Virta halusi peluuttaa joukkuettaa oman filosofiansa mukaan, meni syteen tai saveen.

Nyt kun Virta on saanut olla pois haalarihommista ja seurata matseja sivusta, niin odotan erittäin suurella mielenkiinnolla hänen paluutaan Ässiin. Virtahan on loistava kiekkokontrollin tuntija ja Karri Kivi ajoi sen jo sisään Poriin, joten Ässät voi olla vaikka kuinka kova.

Jos nyt oikein laskeskelin niin Jalosen HIFK:n ja JYP:n keskinäiset kohtaamiset ovat JYP:n eduksi 7-5, sekä JYP:n sijoitukset runkosarjassa tuolta ajalta 1., 1., 1 ja HIFK:n vastaavat 7., 4., 3. Mielestäni on siis aika erikoista väittää, että Jalosen HIFK olisi pyyhkinyt JYP:llä lattiaa.

Enemmänkin kysymys on noiden kahden finaaleissa pelanneen joukkueen keskinäisestä vertailusta. Itse näen, että finaaleissa se pelikirjakin on piikissä, eli mestarijoukkueet pelaavat kauden parasta peliään. Sehän tulee monen asian summana, mm. automaatio harjoittelun seurauksena, korkea itseluottamus voittojen ansiosta, vahva joukkuehenki ja yhteistyön jääkiekko.

Mutta ihan taktisesti ajatellen HIFK oli vain monipuolisempi. Se olisi kiekotellut JYPin prässin alta ulos ja toisaalta se kykeni itseni tehokkaaseen prässiin, tai sitten vetäytyi trapiin tarvittaessa.

No miksi näin? Oikeastaan Blues osoitti miten helposti JYPin peli oli tuolloin horjutettavissa, mutta sillä ei ollut HIFK:ta vastaan mitään palaa finaaleissa. Joku taas alkaa vinkua siitä fysiikasta, mutta näen, että pelin kannalta keskeisimmät erot tulivat juuri taktisella puolella.

HIFK pakotti Bluesin pelaamaan ehkä jopa liian kovalla pelinopeudella ajoittain ja tällöin joukkueen sentteripeli kärsi suuresti, mikä taas oli omiaan vaikeuttamaan hyökkäämistä ja maalintekoa. JYP-sarjassa Blues tuli aivan loistavilla syöttökombinaatioilla ulos painetilanteista ja esimerkiksi Jere Karalahti suorastaan leikki kärkikarvaajien kanssa välillä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Kyse on henkilöjohtamisesta ja ryhmädynamiikkametodeista kun koitetaan saada teami toimimaan ryhmänä. Enkä nyt siis puhu joukkuehengestä ( johin toki johtamistaidot myös vaikkuttavat), vaan pelikirjan viemisestä käytännöntasolle sinne kaukaloon. Sen enempää sekään niin käy, että heitetään pelikirja jäälle ja sanotaan "pelakkaa pojat". Eikä se myöskään pelkillä toistoilla toimi, eikä edes luennoimalla tiimillr. On oltava metodeja vakuuttaa ja motivoida, selittää eri persoonille eri pointein jne.

Juuri näin. Ja KalPan kohdallahan vähintään yhtä tärkeä asia oli Sami Kapasen voittaminen omalle puolelle (Virran kannalta). Kun johtava pelaaja, ja tässä tapauksessa todellinen KalPa-ikoni ostaa valmentajan pelikirjan niin silloin muu joukkue seuraa.

Aivan vastaava tilanne kuin vaikkapa Tapparan ja Ville Niemisen kohdalla, ja Karri Kivihän mainitsi MM-kisojen aikaan, että käytti treeneissä esimerkkipelaajina aina Ville Uusitaloa ja Aki Uusikartanoa. Kyllä siinä annetaan selvä viesti samalla.

Minusta tärkeimmät asiat ovat prosessi ja kuten Tarinankertojakin sanoi METODI. Prosessi sen vuoksi, että on selvä suunnitelma ja rakenne sen suhteen mihin halutaan mennä ja missä halutaan lopussa olla. Metodi sen vuoksi, että osataan toteuttaa tuo prosessi niin, että päädytään määriteltyihin tavoitteisiin.

Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä esitellä prosessi edes pääpiirteittäin aina myös "joukoille", jolloin jokainen tietää missä suurin piirtein mennään ja mitä haetaan. Metodi on sitten valmentajan tai johtajan henkilökohtainen asia, jolla vähän salaakin ohjaillaan porukkaa tiettyyn suuntaan.

msg kirjoitti:
Virta TPS:ssä, Marjamäki Bluesissa ja Rindell HPK:ssa. Pelikirjat piti kaikilla olla kunnossa, mutta niin vain kenkää tuli kaikille. Jostain syystä post-jaloslaisessa HPK:ssa menestystä on saavuttanut vain epäjääkiekon messias Jukka Rautakorpi, joka siis sai johtavaksi itseään kutsuvalta kuoma-autollisen paskaa niskaansa.

Senkin uhalla, että haluat taas vain provoilla niin vastaan. Virran pelikirjahan oli edelleen "keskeneräinen" myös TPS:ssä, joskin mielestäni joukkue pelasi ajoittain mainiota jääkiekkoa. Marjamäki osoitti tasonsa 2011 keväällä mutta ei pystynyt uusimaan joukkueensa kanssa samaa menestystä. Rindell tosiaan jäi hyvinkin sekavaksi, mutta kenen mielestä hänellä "piti olla pelikirja kunnossa"???

Viittaus Jukka Rautakorpeen oli ainakin vain provo, sillä et voi noin kuutamolla olla hänen peluuttamastaan lätkästä. Puhut nyt koutsista joka valmensi jonkinlaista kiekkokontrollin esiastetta jo 2005 Tapparassa.

Mitä sitten tulee tähän vinoiluun pelikirjoista ja potkuista, niin johan tässä on "opastettu" sivukaupalla, että voittaminen on muutakin :D Että olet nyt muutaman päivän myöhässä.
 

Nypsi

Jäsen
Mutta ihan taktisesti ajatellen HIFK oli vain monipuolisempi. Se olisi kiekotellut JYPin prässin alta ulos ja toisaalta se kykeni itseni tehokkaaseen prässiin, tai sitten vetäytyi trapiin tarvittaessa.
Niin, tuota asiaa emme saa koskaan tietää, koska JYP ja HIFK eivät playoffeissa kohdanneet. Toisaalta HIFK:n taival oli hyvin lähellä loppua jo Jokereita vastaan.
No miksi näin? Oikeastaan Blues osoitti miten helposti JYPin peli oli tuolloin horjutettavissa, mutta sillä ei ollut HIFK:ta vastaan mitään palaa finaaleissa. Joku taas alkaa vinkua siitä fysiikasta, mutta näen, että pelin kannalta keskeisimmät erot tulivat juuri taktisella puolella.
En olisi uskonut, että sinä sorrut tuohon "matematiikkaan". Joukkue X hävisi joukkue Y:lle, joten joukkue X häviäisi ehdottomasti joukkue Z:lle. Ei näin.
Voisinpa itsekin sortua vastaavaan ja sanoa, että JYP olisi tänäkin vuonna marssinut helppoon mestaruuteen, jos Tuppurainen, Hytönen, Pesonen, Vatanen ja Helenius olisivat jatkaneet. Olisiko silloin tämän vuoden finaalit olleet taas pelillisesti suuri pettymys? Nythän käsittääkseni sinun mielestä tänä vuonna oli taas paljon parempitasoiset finaalit kuin esimerkiksi vuosi sitten?
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Niin, tuota asiaa emme saa koskaan tietää, koska JYP ja HIFK eivät playoffeissa kohdanneet. Toisaalta HIFK:n taival oli hyvin lähellä loppua jo Jokereita vastaan.

En olisi uskonut, että sinä sorrut tuohon "matematiikkaan". Joukkue X hävisi joukkue Y:lle, joten joukkue X häviäisi ehdottomasti joukkue Z:lle. Ei näin.
Voisinpa itsekin sortua vastaavaan ja sanoa, että JYP olisi tänäkin vuonna marssinut helppoon mestaruuteen, jos Tuppurainen, Hytönen, Pesonen, Vatanen ja Helenius olisivat jatkaneet. Olisiko silloin tämän vuoden finaalit olleet taas pelillisesti suuri pettymys? Nythän käsittääkseni sinun mielestä tänä vuonna oli taas paljon parempitasoiset finaalit kuin esimerkiksi vuosi sitten?

Hmh, no ei.

Vaan kun Blues pelasi tietyllä tavalla JYPiä vastaan, voitokkaasti. Tämä sama pelitapa ei purrut HIFK:hon enää lainkaan, pitkälti siitä syystä, että sen pelikirjassa olisi olemassa myös ns. kiekkokontrollivalmius, jota tuon ajan JYPillä ei ollut. Itse asiassa edes mestari-JYPillä ei sitä ollut ja tälläkin kaudella se häilyi tuon asian kanssa.

Eli jos ajattelet tilanteen, että JYP ja HIFK olisi niillä pelikirjoilla laitettu vastakkain, niin HIFK olisi tehnyt saman kuin Blues ja vielä pystynyt vastaamaan JYP tilanvoittopelaamiseen. JYPillä sen sijaan ei ollut mestaruusvuonnaan edelleenkään kuin tämä "yksi vaihde" ja sillä kertaa ei riittävän laadukkaita haastajia ollut.

Enkä usko, että JYP olisi voittanut noillakaan pelaajilla tänä vuonna, siksi paljon parempia Ässät ja Tappara olivat taktisesti. Tänä vuonna pelattiin kenties taktisimmat finaalit koko 2000-luvulla, tai ainakin meillä oli paras tietotaito ymmärtää se.

PS. Ja mitä Jokereihin tulee, niin sehän oli myös JYPin kovin vastustaja viimeisimmällä mestaruuskaudella ja näkemissäni otteluissa hallitsi kenttää selvästi. JYP kuitenkin pelasi vahvuuksillaan ja hyödynsi maalipaikat tehokkaasti, mikä on myös voittavan joukkueen merkki.
 

Nypsi

Jäsen
Hmh, no ei.
Eli jos ajattelet tilanteen, että JYP ja HIFK olisi niillä pelikirjoilla laitettu vastakkain, niin HIFK olisi tehnyt saman kuin Blues ja vielä pystynyt vastaamaan JYP tilanvoittopelaamiseen. JYPillä sen sijaan ei ollut mestaruusvuonnaan edelleenkään kuin tämä "yksi vaihde" ja sillä kertaa ei riittävän laadukkaita haastajia ollut.
Saat kuulostamaan tuon JYP:n pelitavan murtamisen niin helpolta, joten eikö ole hieman erikoista, ettei riittävän laadukkaita haastajia löytynyt? Varsinkin kun oli jo nähty monta vuotta miten JYP pelaa?

Enkä usko, että JYP olisi voittanut noillakaan pelaajilla tänä vuonna, siksi paljon parempia Ässät ja Tappara olivat taktisesti. Tänä vuonna pelattiin kenties taktisimmat finaalit koko 2000-luvulla, tai ainakin meillä oli paras tietotaito ymmärtää se.
Tästä ei sinänsä varmaan kannata edes väitellä, sinä et usko, minä uskon, että viiden tähtipelaajan vaikutus JYP:iin olisi riittänyt mestaruuteen.

PS. Ja mitä Jokereihin tulee, niin sehän oli myös JYPin kovin vastustaja viimeisimmällä mestaruuskaudella ja näkemissäni otteluissa hallitsi kenttää selvästi. JYP kuitenkin pelasi vahvuuksillaan ja hyödynsi maalipaikat tehokkaasti, mikä on myös voittavan joukkueen merkki.
Kyllä, Jokerit oli kova vastustaja, toki hävisi ottelusarjan 4-1. Eipä nuo pelit mitään Jokereiden selvää hallintaa olleet, saatika että olisivat maalipaikoilla juhlineet.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
H + V + P

Viittaus Jukka Rautakorpeen oli ainakin vain provo, sillä et voi noin kuutamolla olla hänen peluuttamastaan lätkästä. Puhut nyt koutsista joka valmensi jonkinlaista kiekkokontrollin esiastetta jo 2005 Tapparassa.

J.Grönvall, tämä yksi uninen nimimerkki, jolle vastaat, tämä nimimerkki, jolla ei ole koskaan mitään lisäarvoa antaa pelitapakeskusteluun, on jälleen kerran täysin kuutamolla.

HPK:ssa, etenkin kevään finaalisarjassa TPS:ää vastaan Rautakorven Kerho pelasi yhtä kaikkien aikojen voimakkainta kiekkokontrollijääkiekkoon perustuvaa pelitapaa, osuvaa versiota Meidän Pelistä.

Ja, niin uskon, että jälleen kerran voimme turvata siffaan. Häneltä löytynee niin huikeita H+V+P -tilastoja tuosta finaalisarjasta HPK:n osalta, että alta pois!

Johtava, kaikin käytettävissä olevin mokomin
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Saat kuulostamaan tuon JYP:n pelitavan murtamisen niin helpolta, joten eikö ole hieman erikoista, ettei riittävän laadukkaita haastajia löytynyt? Varsinkin kun oli jo nähty monta vuotta miten JYP pelaa?

On se tavallaan erikoista, semminkin kun se pelitapa todella purettiin ja vielä kahtena vuonna putkeen. Ehkä JYP aliarvioitiin tai sitten yksinkertaisesti muiden laatu ei riittänyt. Pitää muistaa, että JYP on Suomen paras joukkue pelaamaan omaa peliään, ei sitä ihan puolivillaisilla pelikirjoilla voiteta.

Mutta pitäähän Jyrki Aholle antaa tunnustusta siitä miten hyvin hän JYPin vahvuudet maksimoi ja samalla toki Tuppuraisen ja Pesosen kaltaiset pelaajat pelasivat todella korkeatasoista jääkiekkoa. Finaalisarjassa JYPin kärkipelaajat suorastaan murskasivat Pelicansin vastaavat ja se näkyy väistämättä tuloksessa.

JYP on kaikkiaan loistava esimerkki siitä mitä ns. seuraidentiteetti tuottaa parhaimmillaan, eli pitkäjänteistä ja laadukasta jääkiekkoa, sitoutuneita joukkueita ja sidosryhmiä sekä jatkuvuutta siinä, että Risto Dufvan jälkeen Jyrki Aho pystyi suoraan hyppäämään kuskin paikalle ja jatkamaan Dufvan työtä. Nyt Marko Virtanen on mielestäni taas vastaavassa tilanteessa kuin Aho aikanaan, poislukien nuo huippuyksilöt.

Olisi suomalaisen jääkiekon etu, jos kaikki seurat pystyisivät samaan ja säilyttäisivät identiteettinsä, nythän niin ei tapahdu kuin Jyväskylän lisäksi ehkä Lappeenrannassa ja jollain tavalla vielä myös Kuopiossa.

Kyllä, Jokerit oli kova vastustaja, toki hävisi ottelusarjan 4-1. Eipä nuo pelit mitään Jokereiden selvää hallintaa olleet, saatika että olisivat maalipaikoilla juhlineet.

Westerlund onnistui sarjassa tavallaan puoliksi, eli Jokerit sai kiekkokontrollin jopa Hippoksella itselleen mutta ongelmat kulminoituivat juuri tuohon, että se ei kyennyt tuottamaan laadukkaita maalipaikkoja.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
HPK:ssa, etenkin kevään finaalisarjassa TPS:ää vastaan Rautakorven Kerho pelasi yhtä kaikkien aikojen voimakkainta kiekkokontrollijääkiekkoon perustuvaa pelitapaa, osuvaa versiota Meidän Pelistä.

Minulle jäi parhaiten mieleen välieräsarja Pekka Virran KalPaa vastaan jossa mentiin jopa salibandyn puolelle viivelähtöjen ja HAPP:n osalta. USA käytti sitten vastaavaa "sählykarvausta" Suomea vastaan 2012 kisoissa siinä 5-0-voitossaan. Eli yksi kaveri jäi seisomaan maalin kulmalle ja toinen hyökkääjä reagoi toiselle puolelle.

Jukka Jalonenhan silloin teki juuri oikean huomion ja purki tuon virityksen sentterin volttilähdöllä oman alueen kulmasta keskustaan. Vastaavasti Rautakorven Kerho, muistaakseni ainakin, pyrki avaamaan suoraan sinisten väliin ja tässä mm. Marko Tuulolalla oli suuri rooli.
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Valitettavasti videota itseään ei löydy kun Närsäkkälän viestinnältä on loppunut rahat ostaa riittävästi tallennustilaa, mutta otsikosta voisi päätellä ettei Rautakorpi Kerhossa edustanut lintumäkiläisjaloslehkoslaista modernia taitojääkiekkoa:

Sihvonen: Rindell palauttaa HPK:n taitojääkiekon linjalle | SM-liiga | Urheilulehti.fi

Kun kirjoittaa: "Rindell palauttaa HPK:n takaisin lintumäkeläisen taitojääkiekon jatkumolle", niin lukijalle syntyy käsitys, että Rautakorpi vie Kerhon jonnekin muualle kuin taitojääkiekkoon. Ja lukija miettii hetken minne se toinen Jukka Kerhon vei ja hetken mietittyään muistaa, että mitaleillehan se Rautakorpi Kerhon vei.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Kiekollinen ja kiekoton peli

" - Noin. Taitaa olla tarpeellista vähän selittää. Kun minä, meinaan, olen ennen ollut." (Vänrikki Koskela Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa.)

Tässä pelitapaketjussa on yksi terminologinen hairahdus läpi linjan. Minun pitää hieman selittää ja oikaista sitä johtavana analyytikkona.

Ajatteletko, että kiekoton pelaaminen on puolustamista ja kiekollinen pelaaminen on hyökkäämistä? - Jos noin ajattelet, olet hieman harhapoluilla. Tosin ei hätää, vastaavalla tavalla kirjoitetaan ihan vakavaa jääkiekkojournalismia esimerkiksi Urheilusanomissa (ent. Veikkaaja).

Opetan tämän verran: myös kiekoton pelaaminen on usein hyökkäämistä.

Kyse on neljästä pelitilanneroolista.

Pelaaja on:

1) Hyökkäämässä kiekollisena
2) Hyökkäämässä kiekottomana
3) Puolustamassa kiekollista
4) Puolustamassa kiekotonta

Johtava, kaikin käytettävissä olevin mokomin
 

Jaws

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, San Jose Sharks, Slovakia, Baltimore Ravens
Opetan tämän verran: myös kiekoton pelaaminen on usein hyökkäämistä.

Tämän lisäksi monet eivät tiedä niinkin helppoa pelitapafaktaa, että kiekollinen (tai pallollinen) pelaaminen on puolustamista. Monilta tuntuu unohtuvan ainakin useasti. Mikäs siinä ollessa, kun vastustaja tuskin tekee maalia silloin, kun omalla joukkueellasi on peliväline. Ellet tee typerää virhettä. Puolustaessa hyökätään ja hyökätessäkin puolustetaan.

Mr. Too Obvious, paikalla.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Pysäytetyn kuvan ja pelin virtauksen hiuksen hieno ero

Tämän lisäksi monet eivät tiedä niinkin helppoa pelitapafaktaa, että kiekollinen (tai pallollinen) pelaaminen on puolustamista. Monilta tuntuu unohtuvan ainakin useasti. Mikäs siinä ollessa, kun vastustaja tuskin tekee maalia silloin, kun omalla joukkueellasi on peliväline. Ellet tee typerää virhettä. Puolustaessa hyökätään ja hyökätessäkin puolustetaan.

Totta turiset! Noin se on.

Vaan jos oikaisee pelinymmärryksessä tuohon, että "hyökkääminen on puolustamista" (ja vastaavasti "puolustamiseen on sisäänrakennettuna seuraava hyökkäys"), saattaa ottaa nämä jo asteen syvemmät pelifilosofiset tasot ikään kuin annettuina eikä pureksittuina.

Pelaajien pelitilanneroolithan ovat eräällä tavalla pysäytetty kuva pelistä. Mitä tapahtuu juuri nyt. Toki dynamiikkaakin on ikään kuin oraalla: kiekollisena hyökkäävä on muuttumassa juuri kiekottomana hyökkääväksi, kun hän kaavailee syöttöä kiekottomana hyökkäävälle pelitoverilleen; ja niin muodoin kiekottomana hyökkäävästä on tulossa kiekollisena hyökkäävä; ynnä että vastustajan kiekollista puolustanut muuttuu kiekotonta (tai aluetta) puolustavaksi; ja joku toinen muuttuu pian kiekotonta puolustavasta kiekollista puolustavaksi pelaajaksi.

Sinä puolestasi muljahdat aavistuksen pelin virtauksen puolelle viestissäsi.

- Mutta himputti, jos kuvaamani kuviteltu syöttö katkeaakin, niin kuinka järjestyvätkään 10 pelaajan kaikki neljä pelitilanneroolia uudestaan! Silloin ollaan jo toki pelin virtauksen puolella.

Johtava, kaikin pelitapaan liittyvin käytettävissä olevin mokomin

PS. Lisään tähän vielä sen, että ehdotin Erkka Westerlundille ja kumppaneille jo 2000-luvun alussa aloittelevana valmentajana, että neljään pelitilannerooliin tulisi lisätä kaksi tai oikeastaan kolme pelitilanneroolia. "Hyökkäämässä irtokiekkokamppailua" ja "puolustamassa irtokiekkokamppailua" (riippuen kummalla joukkueella kiekko äsken oli) ja "puolustamassa aluetta". - Sittemmin, etenkin NHL:ssä mutta myös muualla tuo "puolustamassa aluetta" on ollut peliä isosti konstituoiva ulottuvuus, kun säännöt ovat helpottaneet hyökkäämistä. Puolustava osapuoli on turvautunut yhä enemmän alueen puolustamiseen. Etenkin NHL-matseissa pelaaja saattaa puolustaa PAPP:ssa aluetta jopa 20 sekuntia niin, ettei siihen alueelle ilmesty ketään puolustettavaa.
 
Viimeksi muokattu:

DEFENCE

Jäsen
"

Kyse on neljästä pelitilanneroolista.

Pelaaja on:

1) Hyökkäämässä kiekollisena
2) Hyökkäämässä kiekottomana
3) Puolustamassa kiekollista
4) Puolustamassa kiekotonta

Johtava, kaikin käytettävissä olevin mokomin

Tähän vielä kun listään pelin kolme jatkuvasti muuttuvaa pelitilannetta
0 - irtokiekko
1 - hyökkääminen
2 - puolustaminen

Eli täydellisessä maailmassa pelaajan nuppissa olisi oikea valinta näihin kolmeen kohtaan.
Pelitilanne + pelitilannerooli + pelin prioriteetti

Miten Johtava ja muut näkevät NHL:ssä ja Ruotsinkin pääsarjassakin PAPP:n suuntauksen seuraavan askeleen eli "ylimiehittämisen" (Overload), jossa koko puolustava viisikko ylimiehittää kiekon voimakkaasti. Ja miksi kyseinen PAPP:n muoto ei ole vielä saanut jalansijaa suomesta.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Miten Johtava ja muut näkevät NHL:ssä ja Ruotsinkin pääsarjassakin PAPP:n suuntauksen seuraavan askeleen eli "ylimiehittämisen" (Overload), jossa koko puolustava viisikko ylimiehittää kiekon voimakkaasti. Ja miksi kyseinen PAPP:n muoto ei ole vielä saanut jalansijaa suomesta.

Epäilen, että NHL:ssä alettaisiin ylimiehittää. Siellähän hyökkäämistä hankaloitettiin helpotamalla hyökkäämistä. Jos hyökkäämistä haluttaisiin helpottaa, pitäsi luoda olosuhteita, joissa uskallettaisiin puolustaa rohkeammin. NHL:ssä hyökkäys- (ja puolustusalueen) suurentaminen on helpottanut ainoastaan ylivoimapelaamista. Viidellä viittä vastaan puolustuspelimuodostelma (alueen kautta pelaaminen) on ottanut niskalenkin hyökkäämisestä. - Mitä enemmän hyökkäämistä säännöillä helpotetaan, sitä enemmän koutsit keksivät nerokkaita puolustuksellisia keinoja. Kaikki tiedämme, että esimerkiksi keskialueen paitsion poistaminen ei tuottanut yhtikäs mitään tehokkuutta hyökkäyssuuntaan. Heh, olisinkohan miljonääri, jos olisin voinut ennalta konsultoida heikäläisiä tästä totuudesta. :) Eivät tajua, että koutsit huolehtivat aina ensin oman pään.

Niin, ylimiehittäminen. Sen teoriaa:

Ylimiehittämisen suurin ongelma on se, että siihen tarvitaan PAPP:ssa pakki ja pakki ja sentteri ja jopa pelin puolen laituri - ynnä että painoton laituri ("+1") pelaa jo ilmankin alhaalla. Mitä tästä seuraa? No, on aika heikot saumat lähteä sieltä ihan alhaalta suorastaan päätyviivan alta alkeellisimpaankaan nopeaan vastahyökkäykseen riiston hetkellä. Se on se ongelma.

Ynnä tietty, että nollatoleranssijääkiekossa on riski - kun ei saa kahvata -, että jollakulla lipsuu yksykkönen eikä ylimiehittämisessä ole sinällään sitä varten kunnon varmistusta, ja sitä mukaa se on hieman riskaabeli tapa puolustaa.

Jos NHL:n pienessä kaukalossa ei uskalleta ylimiehittää - olisi se hieman sulaa hulluutta eurooppalaisissa isommissa kaukaloissa.

Omassa teoriassani PAPP tähtää vain riistoon 30 sekunnin vaihdon kohdalla ja kiekon piilottamiseen oman maalin taakse (palautuksen kautta) viivelähtöä varten, sillä pitkään kulmapelanneet vastustajat kiirehtivät vaihtoon maitohapot pohkeessa. Mutta se on jo eri juttu se.

Johtava, kaikin pelitapaan liittyvin käytettävissä olevin mokomin
 
Viimeksi muokattu:

Jaws

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, San Jose Sharks, Slovakia, Baltimore Ravens
SM-liigaa (verrattuna NHL:ään) vähemmän seuranneena olisi kiintoisa lukea liigan yleisimmistä ylivoimakuvioista. Tokihan ne vaihtelevat jokaisella valmentajalla ja joukkueella omine nyansseineen, mutta eroavatko kuviot ratkaisevasti pohjoisamerikkalaisista? Nähdäkseni kyllä, mutta mikä on asian laita muiden kirjoittajien näkökulmasta? NHL:ssä ylivoimapeli perustuu paljolti siihen, että laitetaan iso rouhija (Moss, Clarkson, jne.) maalille (tai kaksikin) ja ammutaan hanakasti kohti maalia, isketään irtokiekoista tai pedataan paikka sniperille (Stamkos). Tietysti kotimaisessa sarjassa pelataan paljon samoin perusperiaattein, mutta mitkä muut asiat ovat suurimpia eroja verraten eurooppalaista ja amerikkalaista kiekkoa? Siis jo mainittujen seikkojen lisäksi.
 

DEFENCE

Jäsen
Epäilen, että NHL:ssä alettaisiin ylimiehittää. Siellähän hyökkäämistä hankaloitettiin helpotamalla hyökkäämistä. Jos hyökkäämistä haluttaisiin helpottaa, pitäsi luoda olosuhteita, joissa uskallettaisiin puolustaa rohkeammin. NHL:ssä hyökkäys- (ja puolustusalueen) suurentaminen on helpottanut ainoastaan ylivoimapelaamista. Viidellä viittä vastaan puolustuspelimuodostelma (alueen kautta pelaaminen) on ottanut niskalenkin hyökkäämisestä. - Mitä enemmän hyökkäämistä säännöillä helpotetaan, sitä enemmän koutsit keksivät nerokkaita puolustuksellisia keinoja. Kaikki tiedämme, että esimerkiksi keskialueen paitsion poistaminen ei tuottanut yhtikäs mitään tehokkuutta hyökkäyssuuntaan. Heh, olisinkohan miljonääri, jos olisin voinut ennalta konsultoida heikäläisiä tästä totuudesta. :) Eivät tajua, että koutsit huolehtivat aina ensin oman pään.

Niin, ylimiehittäminen. Sen teoriaa:

Ylimiehittämisen suurin ongelma on se, että siihen tarvitaan PAPP:ssa pakki ja pakki ja sentteri ja jopa pelin puolen laituri - ynnä että painoton laituri ("+1") pelaa jo ilmankin alhaalla. Mitä tästä seuraa? No, on aika heikot saumat lähteä sieltä ihan alhaalta suorastaan päätyviivan alta alkeellisimpaankaan nopeaan vastahyökkäykseen riiston hetkellä. Se on se ongelma.

Ynnä tietty, että nollatoleranssijääkiekossa on riski - kun ei saa kahvata -, että jollakulla lipsuu yksykkönen eikä ylimiehittämisessä ole sinällään sitä varten kunnon varmistusta, ja sitä mukaa se on hieman riskaabeli tapa puolustaa.

Jos NHL:n pienessä kaukalossa ei uskalleta ylimiehittää - olisi se hieman sulaa hulluutta eurooppalaisissa isommissa kaukaloissa.

Omassa teoriassani PAPP tähtää vain riistoon 30 sekunnin vaihdon kohdalla ja kiekon piilottamiseen oman maalin taakse (palautuksen kautta) viivelähtöä varten, sillä pitkään kulmapelanneet vastustajat kiirehtivät vaihtoon maitohapot pohkeessa. Mutta se on jo eri juttu se.

Johtava, kaikin pelitapaan liittyvin käytettävissä olevin mokomin

Taisin ilmaista itseäni hieman huonosti, siis NHL:ssä muutamat joukkueet (esim.Senators ja Capitals) ovat pelanneet PAPPia jo muutaman kauden ylimiehittämällä (ja kaäsittäkseni ainakin Luulaja Elitserienissä). Myös Vancouverin olympialaisissa Kanada ja USA ylimiehitti. Tavoitteena nimen omaan hyökätätä nopeasti...

esimerkit youtuubista
D ZONE COVERAGE SENATORS ++ - YouTube
DZ Cover to Break Out to 4 Man Attack - YouTube
 
Viimeksi muokattu:

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Taisin ilmaista itseäni hieman huonosti, siis NHL:ssä muutamat joukkueet (esim.Senators ja Capitals) ovat pelanneet PAPPia jo muutaman kauden ylimiehittämällä (ja kaäsittäkseni ainakin Luulaja Elitserienissä). Myös Vancouverin olympialaisissa Kanada ja USA ylimiehitti. Tavoitteena nimen omaan hyökätätä nopeasti...

esimerkit youtuubista
D ZONE COVERAGE SENATORS ++ - YouTube
DZ Cover to Break Out to 4 Man Attack - YouTube

Kuten ylemmästä youtube-esimerkistä nähdään, ylimiehittäminen - tai tuossa tapauksessa mies miestä vastaan pelaaminen - ei johda minkäänlaiseen vastahyökkäykseen. Noin pitkän jahtaamisen jälkeen ei ole a) voimia ja b) kenttätasapainoa kääntää enää peliä. Toisessa esimerkissä esimerkki on huono. Klippi lähtee liian myöhään, vasta suurinpiirtein riistosta. Me ammattilaiset emme pysty päättelemään, mitä ja miksi on tapahtunut niin kuin on tapahtunut.

Teoreettisessa keskustelussa yhdistetty mies- ja aluepuolustus on paras aie lähteä riiston jälkeen pystyyn nopeasti. Eikä vain teoriassa vaan myös käytännössä.

Johtava
 

DEFENCE

Jäsen
Kuten ylemmästä youtube-esimerkistä nähdään, ylimiehittäminen - tai tuossa tapauksessa mies miestä vastaan pelaaminen - ei johda minkäänlaiseen vastahyökkäykseen. Noin pitkän jahtaamisen jälkeen ei ole a) voimia ja b) kenttätasapainoa kääntää enää peliä. Toisessa esimerkissä esimerkki on huono. Klippi lähtee liian myöhään, vasta suurinpiirtein riistosta. Me ammattilaiset emme pysty päättelemään, mitä ja miksi on tapahtunut niin kuin on tapahtunut.

Teoreettisessa keskustelussa yhdistetty mies- ja aluepuolustus on paras aie lähteä riiston jälkeen pystyyn nopeasti. Eikä vain teoriassa vaan myös käytännössä.

Johtava

Niin periaatteessahan tuossa pelattiinkin mies- ja aluepuolustuksen yhdistelmää, eli paine + neliö takana ja kun kiekolliseen päästään kiinni viisikko ylimiehittää. Ekassa klipissä kuitenkin toteutuu puolustuspelaamisen 1. prioriteetti hienosti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös