Pelitapakeskustelu

[Fordél]

Totta, analyytikon märkiä päiväunia ovat ne tapaukset, joissa joukkueiden pelitavat ovat eri koulukuntaa. Kuten vaikkapa sarjat JYP-TPS (kevät 2010) ja JYP-Blues (kevät 2011). Tai Ässät-Sport nousukarsinta, kun toinen pelaa 60 min painetta säntillisesti ja toisella peli on vain pelaajien hallussa. Tai MM-kisat Slovakiassa, kun taitavampien pelaajien Venäjä häviää Meidän Pelin Leijonille.

Siltikin pelitapa on vain yksi osa-alue millä voitto ratkaistaan.

Jo pelkästään tossa yhdessä viimeisessä lauseessakin tuodaan esille monta pelin osa-aluetta: yksilöiden taitotaso ja pelitapa sekä sen toteuttaminen.

Millä perusteella muuten väität, että Ässillä peli oli vain pelaajien hallussa? Näitkö sen suoraan pelistä ja jos näit niin millä perusteella? Vai pääsitkö kenties pukukoppiin tarkastelemaan tilannetta?

 

[P.Sihvonen]

Peli näyttää aina kaiken

Siltikin pelitapa on vain yksi osa-alue millä voitto ratkaistaan.

Jo pelkästään tossa yhdessä viimeisessä lauseessakin tuodaan esille monta pelin osa-aluetta: yksilöiden taitotaso ja pelitapa sekä sen toteuttaminen.

Millä perusteella muuten väität, että Ässillä peli oli vain pelaajien hallussa? Näitkö sen suoraan pelistä ja jos näit niin millä perusteella? Vai pääsitkö kenties pukukoppiin tarkastelemaan tilannetta?

Miksi edes hoet sitä, että pelitapa on vain yksi osa-alue, joka ratkaisee voiton? Hokemasi on pelkkää triviaa. Tietenkin se on vain yksi osa-alue muiden joukossa.

Pelit näyttivät, että Ässissä pelaaminen oli verrattain voimakkaasti pelajien hallussa. Sen tähden Ässät meinasi pudota. Ja ennen kuin kysyt, että miten peli näytti sen, vastaan: Ässien pelaajien keskeiset teot jäällä varioituivat niin voimakkaasti ottelujen ja erien ja jopa vaihtojen sisällä, että siitä oli helppo analyytikon päätellä, ettei kyse ollut pelikirjajääkiekosta etenkään hyökkäämisen osalta. Puolustamista Alpo Suhonen organisoi sarjan aikana. Mutta sitäkin vasta enemmän sarjan loppua kohti. Juhani Tamminen ja Sport olivat lyödä liigasta ulos Alpo Suhosen ja Ässät. Syy oli pelikirjaerossa.

Johtava

 

[Fordél]

Miksi edes hoet sitä, että pelitapa on vain yksi osa-alue, joka ratkaisee voiton? Hokemasi on pelkkää triviaa. Tietenkin se on vain yksi osa-alue muiden joukossa.

Päästäkseni tavoitteisiini kiihdytän tarkoituksella tunneilmastoa.

Pelit näyttivät, että Ässissä pelaaminen oli verrattain voimakkaasti pelajien hallussa. Sen tähden Ässät meinasi pudota. Ja ennen kuin kysyt, että miten peli näytti sen, vastaan: Ässien pelaajien keskeiset teot jäällä varioituivat niin voimakkaasti ottelujen ja erien ja jopa vaihtojen sisällä, että siitä oli helppo analyytikon päätellä, ettei kyse ollut pelikirjajääkiekosta etenkään hyökkäämisen osalta. Puolustamista Alpo Suhonen organisoi sarjan aikana. Mutta sitäkin vasta enemmän sarjan loppua kohti. Juhani Tamminen ja Sport olivat lyödä liigasta ulos Alpo Suhosen ja Ässät. Syy oli pelikirjaerossa.

Kiitos hyvästä vastauksesta. Vielä sen verran kysyn, että oliko syy vain ja ainostaan pelitavoissa vai osaatko arvioida myös muiden pelin osa-alueiden vaikutusta lopputulokseen tai vaikka siihen, miten molemmat joukkueet kykenivät toteuttamaan pelitapaa?

Jos kerran peli näyttää aina kaiken, se varmaan kertoo vastauksia myös muiden osa-alueiden kysymyksiin.

 

[P.Sihvonen]

Peli näyttää aina kaiken

Päästäkseni tavoitteisiini kiihdytän tarkoituksella tunneilmastoa.



Kiitos hyvästä vastauksesta. Vielä sen verran kysyn, että oliko syy vain ja ainostaan pelitavoissa vai osaatko arvioida myös muiden pelin osa-alueiden vaikutusta lopputulokseen tai vaikka siihen, miten molemmat joukkueet kykenivät toteuttamaan pelitapaa?

Jos kerran peli näyttää aina kaiken, se varmaan kertoo vastauksia myös muiden osa-alueiden kysymyksiin.

"Peli näyttää aina kaiken" - mitä se tarkoittaa?

1) Kategorisesta ilmiasustaan huolimatta tuo lausahdukseni on todelliselta olemukseltaan joustava.

2) Se ekspikoi sen, että peli näyttäisi (muka) aivan kaiken.

3) Mutta se implikoi (vain) sen, että peli näyttää aivan kaiken - mitä pelistä kannattaa ylipäätään kirjoittaa tai puhua televisiossa tai radiossa.

4) Me emme näe, miten valmentaja luo joukkueeseen ryhmädynamiikan, millaisia kehityskeskusteluja hän käy pelaajien kanssa, millaisia valmennustiiminsä kanssa, emme näe, millaista palautetta ja miten hän antaa pelaajilleen ja niin edelleen. Eli suoranaisesti peli ei tätä näytä. Siksipä on mahdotonta kirjoittaa vedenpitävästi päävalmentajien johtamistavasta.

5) Kun entinen pelikarverini ja Pelicansissa alaisuudessani pelannut sentteri Jari Kauppila sanoi minulle sitä häneltä erikseen kysymättäni, että HIFK:ssa Alpo Suohonen jätti pelaajat aivan heitteille, en lähden tuon (subjektiivisen) todistuksen perusteella kirjoittamaan uusiksi sitä kuvaa, joka meillä kaikilla on (median välityksellä) Suhosesta. En sano, että Suhonen on huono valmentamaan ihmistä, yksilöä ja niin muodoin joukkuetta. Mutta en myöskään liity siihen ylistyskuoroon, joka laulaa, että Suhonen on loistava valmentamaan pelaajia psykofyysisenä kokonaisuutena. - Me, jotka emme ole olleet Suohosen valmennuksessa tai valmentaneet hänen tiimissään, emme voi tietää muuta kuin kuulopuhteita siitä, millainen valmentaja hän tuossa suhteessa hän on. Eli on parempi, että annetaan "pelin näyttää kaikkia".

6) Entä olisiko haastateltava sitten Suhosta siitä, millainen valmentaja hän on omasta mielestään johtajaominaisuuksiensa puolesta? No, uskoako sen jälkeen Suhosta vai Kauppilaa? Ja jos juuri sillä kertaa Suhosen teoria ja käytäntö eivät olekaan kohdanneet, niin mistä se johtuu? Miten sen voisi selvittää? Suo olisi loputon. Eli jälleen, on parempi, että "peli näyttää kaiken".

7) Mitä tulee, Fordel, tarkoittamaasi Ässät - Sport -liigakarsintasarjaan, niin toki on lukuisia muitakin tekijöitä kuin pelitapa, pelisuunnitelmat ja pelikirjat, jotka vaikuttivat lopputulokseen ja siihen, että sarja oli tasainen ja lopulta Ässät sen voitti niukasti.

8) Mutta mistä ihmeestä esimerkiksi minä saisin tietää, että millaisia kehityskeskusteluja Suhonen ja vaikkapa Ässien alisuorittanut tähtipelaaja Marko Kivenmäki kävivät kauden mitaan keskenään. Vai kävivätkö ollenkaan? Ja jos kävivät, olisiko pitänyt käydä kysymässä asiasta Suhoselta vai Kivenmäeltä? Sana sanaa vastenhan se olisi setviä asiaa.

9) Toki se vaikutti, että Ässät tarpoi läpi raskaan kauden ja pelasi kaiken kukkuraksi rankat play out -pelit. Mutta sekin on vain spekulaatiota, missä määrin asetelma vaikeutti Ässiä. Ja missä määrin Sport hyöytyi, kun se oli tullut voitosta voittoon ja pääsi haastamaan henkisesti väsyneen Ässät?Asiaa on mahdoton todentaa vedenpitävästi. Peli itsessään sen sijaan on se, jota voimme lähestyä edes jotenkin objektiivisesti.

10) Mitä siitä pitää sanoa, että Ässät pelasi jo liigassa tuolla kaudella huonoa hyökkäyspelisuunnitelmaa. Oliko se vienyt pelaajien itseluottamuksen? Vai mikä teki Ässien pelaajista sellaisia alisuorittajia, mitä he olivat sarjassa?

11) Miten Ässät ja Sport harjoittelivat jäällä läpi kauden, kuka toimittaja sen pääsee näkemään? Ja olisiko ollut mahdollista seurata kummankin joukkueen harjoittelua? Miten fysiikkaharjoittelu oli organisoitu Vaasassa, entä Porissa? Olisiko pitänyt lisäksi käydä katsomassa läpi kauden myös muiden potentiaalisten liigakarsijoiden treenjä kuin Ässien ja Sportin?

12) Se kai voidaan sanoa, että Ässillä oli parempi maalivahti ja paremmat pelaajat sarjassa kuin Sportilla? Vai olivatko? Sport oli kahden sentin päässä noususta, kun kiekko kilahti putkeen Vaasassa kuudennessa ottelussa. Olen kuullut, kun Tammista haukutaan. Olen kuullut, kun Suhosta haukutaan. Molempia myös ylistetään. En jaksa uskoa, että Tamminen olisi niin paljon parempi ihmisjohtaja kuin Suhonen, että hän olisi sitä kautta saanut omista taidoiltaan huonommista pelaajista tehtyvä parempia kuin Ässien pelaajat olivat.

13) Ja niin edelleen.

- Mitä pidemmälle pohdin kaikkia muuttuvia tekijöitä, ja voit olla Fordel varma, että olen niitä pohtinut työkseni, niin sitä selvempää minulle on, että spekulaatiivisen kirjoitusotteen välttääkseni jäljelle jää kaikkein kestävin näkökulma: Antaa pelin näyttää kaikki (kaikki, mitä se voi näyttää).

 

[PJx]

"Peli näyttää aina kaiken"

Toki filosofisessa mielessä väite on melkoisen falski. Mikään ei takaa, että järjestelmän toiminnan voisi selvittää tarkkailemalla sitä ulkoa päin.

Miksi jääkiekkojoukkueen toiminta olisi selvitettävissä pelkistä ulkoisista signaaleista? Kysymys on kuitenkin melkoisen monimutkaisesta inhimmillisestä apparaatista.

Käsittääkseni jopa "syyn" ja vasteen erottaminen toisistaan on ei-triviaalia.

Toki, jos kontekstina on, että jääkiekko on yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli, niin väite on hyväksyttävissä. Isommassa kuvassa suosisin kuitenkin hieman vähemmän ehdotonta ilmaisua. Yleisemminkin ottaen näin yksinkertaistettujen väitteiden yhteydessä kanttaa kytkeä käyttöön vahva filtteri, ettei vahingossa mene uskomaan sanatarkasti tuon tyyppisiä väitteitä, oli väitteen esittäjä sitten kiekkoanalyytiokko tai vaikkapa poliitikko...

 

[Fordél]

Mitä pidemmälle pohdin kaikkia muuttuvia tekijöitä, ja voit olla Fordel varma, että olen niitä pohtinut työkseni, niin sitä selvempää minulle on, että spekulaatiivisen kirjoitusotteen välttääkseni jäljelle jää kaikkein kestävin näkökulma: Antaa pelin näyttää kaikki (kaikki, mitä se voi näyttää).

Se voi tottakai olla kestävin näkökulma ja ainoa mihin pystyy tarttumaan vaikka taustalla olisi monia muita merkittäviä tekijöitä siihen, miltä pelaaminen lopulta kaukalossa näyttää.

Itse en ole näitä asioita pohtinut työkseni vaan ihan eri juttuja ja niistä heitän tässä muutaman ajatuksen ilmaan, jotka ehkä selventävät näkemyksiäni tai sitten eivät. Ovat ehkä liian filosofia ja teoreettisia, mutta silläkin uhalla, että pataan tulee niin koitetaan...


Ajatus 1: Pelikirja-käsitteen arvioiminen on liian pintapuolista

Tästä vuosia vallinneesta pelikirja-käsitteeseen liittyvästä juupas eipäs keskustelusta mulla herännyt ajatus, joka liittyy käsitteisiin ylipäänsä. Ajatus on, että käsitteet voivat olla tärkeämpiä sen vuoksi, mitä ne tekevät kuin mitä ne merkitsevät.

Okei, toi Nikolas Rosenin ajatus kuulostaa aluksi vähän oudolta jutulta, mutta siinä on pointtinsa, jota voidaan mun mielestä hyvin soveltaa pelikirjakeskusteluun. Pointti on se, että pelikirja on käsitteenä niin sanottu organisoiva käsite eli sillä on kyky muovata ihmisten toimintaa. Kun jokin asia nimitetään tai luokitellaan uudenlaisen käsitteen avulla, vaikuttaa se ihmisten toimintaan, ajatteluun ja saa aikaan uudenlaista olemista ja tekemisen mahdollisuuksia.

Näin ollen vaikka meillä ei ole yhteisymmärrystä pelikirja –käsitteen merkityksestä, tarkasta sisällöstä, painoarvosta jne. (tuo väittely jatkunee vuosia, kiitos Sihvosen), muokkaa pelikirja jo pelkkänä käsitteenä ihmisten toimintaa sekä ajattelua. Jo pelkästään tässä on sen tärkeys. Näin on mun mielestä käynyt tämän pelikirja -käsitteenkin kanssa. Pelikirja-käsitettäkin arvioitaessa pitäisi aina huomioida sen sisällön sijaan/lisäksi myös se, mitä kaikkea käsite on saanut aikaan. Jo pelkkä yleisen lätkäkeskustelun taso on noussut tämän käsitteen vuoksi. Uskon sen saaneen aikaan myös kehittymistä ihan ammattipuolellakin vaikka kyse ei olisi edes mistään sinänsä uudesta käsitteestä.


Ajatus 2: Pelitapa ei ole siirrettävä esine

Toisaalta mua kuitenkin häiritsee tässä pelitapa-keskustelussa se, että siinä ei ole tarpeeksi otettu huomioon sitä kuinka lopulta kyse on inhimillisestä toiminnasta. Pelitavan ylikorostaminen sopii kuin nenä päähään nykyiseen yhteiskuntaan, jossa kaikki koitetaan rationalisoida. Kuvitellaan, että niinkin monimutkainen asia kuin jääkiekkopeli ja koko sen toimintaympäristö voitaisiin jotenkin hallita esimerkiksi hyvin tarkalla etukäteissuunnittelulla. Pelitapa on tällöin se etukäteen suunniteltu strategia, joka voidaan tosta noin vaan ikään kuin esineenomaisesti siirtää ympäristöstä toiseen. Tähän rationalisointiin kuuluu myös tämä pelitapojen jonkinlainen arvottaminen keskenään.

Tottakai pelitapaa tarvitaan ja se on helkkarin tärkeä juttu. Kuitenkin toivoisin, että keskustelussa huomioitaisiin enemmän niitä muitakin juttuja kuten sitä oppimisprosessia, joka pelitavan omaksumiseen liittyy jne. Ymmärrän toki, että se voi olla mahdotonta, koska meillä ei ole esim. mahdollisuutta tarkastella miten vaikka Matikainen vie HIFK:ssa tämän oppimisprosessin läpi, mutta kuitenkin jotain keskustelua olisi aiheesta mukava käydä ja kuulla erilaisia ulostuloja. Onneksi niitä on välillä tullutkin kuten Jalosen ja kumppaneiden haastattelu uusista johtamistavoista.

No joo, mutta nämä tällaisia sovellettuja ajatuksia tuolta työelämän puolelta, joita olen päässäni pähkäilly, mutta ymmärrän kyllä jos ne eivät herätä suurta keskustelua:)

 

[P.Sihvonen]

Toki filosofisessa mielessä väite on melkoisen falski. Mikään ei takaa, että järjestelmän toiminnan voisi selvittää tarkkailemalla sitä ulkoa päin.

Miksi jääkiekkojoukkueen toiminta olisi selvitettävissä pelkistä ulkoisista signaaleista? Kysymys on kuitenkin melkoisen monimutkaisesta inhimmillisestä apparaatista.

Käsittääkseni jopa "syyn" ja vasteen erottaminen toisistaan on ei-triviaalia.

Toki, jos kontekstina on, että jääkiekko on yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli, niin väite on hyväksyttävissä. Isommassa kuvassa suosisin kuitenkin hieman vähemmän ehdotonta ilmaisua. Yleisemminkin ottaen näin yksinkertaistettujen väitteiden yhteydessä kanttaa kytkeä käyttöön vahva filtteri, ettei vahingossa mene uskomaan sanatarkasti tuon tyyppisiä väitteitä, oli väitteen esittäjä sitten kiekkoanalyytiokko tai vaikkapa poliitikko...

Olen samaa mieltä. Siksi pyydänkin, että katsot, mitä tuolla edellä kirjoitin vastineessani Fordelille. Lopputulemani on: peli näyttää kaiken - mistä kannattaa ja voi kirjoittaa, jos haluaa olla edes ripauksen objektiivinen ja välttää puhdas spekulointi.

 

[Toni85]

Minulla olisi kysymys herra Sihvoselle (on saatettu kysyä jo aiemminkin, pahoittelut siinä tapauksessa): Jos kerta olet aina oikeassa analyyseissäsi ja sinä Johtavana jääkiekkoasiantuntijana tiedät aina, millä taktiikalla esim. Suomen maajoukkueen pitäisi lähteä peleihin, miksi olet toimittaja etkä ammattivalmentaja? Eikö sinun asiantuntemukselle olisi käyttöä SM-liigassa tai kenties jopa maajoukkueessamme? Olisiko syy kenties siinä, että peleistä on helppo kirjoittaa jälkikäteen, miten olisi pitänyt pelata? Ja joskus etukäteenkin kirjoitettaessa sattuu osumaan oikeaan ja sittenhän sillä voi paistatella. Sen sijaan pieleen menneet "analyysit" kuitataan vain olankohautuksella tai väittämällä lytätyn joukkueen muuttaneen pelityyliään tms.

 

[P.Sihvonen]

Viihdyn analyytikkona

Minulla olisi kysymys herra Sihvoselle (on saatettu kysyä jo aiemminkin, pahoittelut siinä tapauksessa): Jos kerta olet aina oikeassa analyyseissäsi ja sinä Johtavana jääkiekkoasiantuntijana tiedät aina, millä taktiikalla esim. Suomen maajoukkueen pitäisi lähteä peleihin, miksi olet toimittaja etkä ammattivalmentaja? Eikö sinun asiantuntemukselle olisi käyttöä SM-liigassa tai kenties jopa maajoukkueessamme? Olisiko syy kenties siinä, että peleistä on helppo kirjoittaa jälkikäteen, miten olisi pitänyt pelata? Ja joskus etukäteenkin kirjoitettaessa sattuu osumaan oikeaan ja sittenhän sillä voi paistatella. Sen sijaan pieleen menneet "analyysit" kuitataan vain olankohautuksella tai väittämällä lytätyn joukkueen muuttaneen pelityyliään tms.

Tulisikohan tämä tällä tavoin muotoiltuna selväksi:

Jos olisi valittava kahdesta, eikä voisi valita kuin toisen, ja minulta kysyttäisiin, että otanko 10 vuotta päävalmentajuutta jossakin SM-liigajoukkueessa vai toiminko seuraavat 10 vuotta Urheilulehden jääkiekkoanalyytikkona, niin ei ole kahta sanaa, valitsisin Urheilulehden.

Ei minulla ole pakottavaa tarvetta valmentaa. Olen laskujeni mukaan valmentanut kymmenen kautta eri tasoilla SM-liigasta 7-vuotiaisiin poikiin. Valmentaminen on samaan aikaan taivaallista ja helveltillistä hommaa. En sulje pois valmentamista tulevaisuudessa, on jopa todennäköistä, että valmennan SM-liigassakin, mutta sen aika näyttää. Olen vapaa henkisesti sen suhteen, että valmennanko vaiko en. Minulla ei ole statuksen takia tarvetta valmentaa SM-liigassa. Ehdot, että lähtisin sinne mukaan edes apuvalmentajaksi ovat kovat ja tarkat. Olen jo saanut koutsata SM-liigassa sekä pää- että apuvalmentajana. En ollut silloin sen onnellisempi ihminen kuin nytkään. Tosin se oli upeaa aikaa, liki yhtä antoisaa kuin nykyinen työni.

Enkä suinkaan istunut 10 vuotta (viisi niistä aktiivisesti) yliopiston penkillä sen tähden, että haluaisin olla pelkästään jääkiekkovalmentaja. Valmentamisessa ei ole likikään niitä kaikkia elementtejä, joita (työ)elämältäni haluan. Suoraan sanoen jääkiekkoanalyytikon työ vastaa enemmän unelmieni ammattia kuin koutsin homma.

Johtava

 

[Sennin Wakizashi]

Olisiko syy kenties siinä, että peleistä on helppo kirjoittaa jälkikäteen, miten olisi pitänyt pelata?

Tottakai yleisellä tasolla peleistä on helpompaa ja järkevämpää kirjoittaa jälki- kuin etukäteen, miten olisi pitänyt pelata: sitä kutsutaan ymmärtääkseni pelitapahtuman analysoinniksi. Näistä analyyseistä organisaatio voi kaiketi parhaimmassa tapauksessa ammentaa oppia sekä haalia itselleen tietoa pelillisten virheiden ja tasapainottomuuksien korjaamista varten, eikö vain? Kyseistä oppimisprosessia kuvaa hyvin sanonta "viisas oppii muiden tekemien virheiden kautta, tavallinen ihminen omiensa, ja tyhmä ei edes niiden".

 

[PJx]

Olen samaa mieltä. Siksi pyydänkin, että katsot, mitä tuolla edellä kirjoitin vastineessani Fordelille. Lopputulemani on: peli näyttää kaiken - mistä kannattaa ja voi kirjoittaa, jos haluaa olla edes ripauksen objektiivinen ja välttää puhdas spekulointi.

Olin toki lukenut mainitsemasi tekstin. Taka-ajatuksena oli, että pidän keskustelun alaista jargonia ”lies-to-children” tyyppisenä ilmaisuna. Lapsilla on kuitenkin tapana oppia, jolloin ”valheidenkin” tulee kehittyä katu-uskottavuuden säilymiseksi.

Ymmärrän toki, että yleisön ollessa hyvin heterogeenistä oikeiden ilmausten löytyminen on vaikeaa, mutta esimerkiksi Aku-Ankka-nimisessä lehdessä pyritään aikuisillekin piilottamaan (hyvästä syystä) omat koukkunsa. Sanan julistaminen uppoaa nykyisin parhaiten suljettuihin yhteisöihin, jollaiseksi en toivo koko kiekkoyhteisön kehittyvän.

Toki ymmärrän, että joukkueen sisäiset asiat ovat sisäisiä asioita, josta joukkueen ulkopuolella ei kenenkään tarvitse tietää mitään. Kuitenkin näkisin mielelläni, ettei koko kiekkoyhteisö kasva tarpeettoman sisäsiittoiseksi.

 

[eagle]

Itse lähinnä ihmettelen että miksi tämä pelitapa-keskustelu on juuttunut pelkästään pelin avaamisen arviointiin. Eli puhutaan vain viivelähdöistä, nopeasta avaamisesta. Vähän sama kun arvioisi 100metrin juoksua vain ensimmäisen 20-30metrin perusteella. Eli kyllä eroja on, isojakin, mutta se lopun juoksun(jääkiekon tapauksessa pelin) analysointi kun unohtuu nyt melkein kokonaan, niin itse ainakin tahtoisin että siirryttäisiin puhumaan jo siitä lopusta, eikä väännettäisi vain alusta tai pelin avaamisen merkityksestä.

Jos halutaan puhua esim. kiekkokontrollista yleisellä tasolla, niin Ruotsissahan se on viety paljon pidemmälle kuin Suomessa. Ainakin nuorisomaajoukkuetasolla tämä suorastaan hyppää silmille. Voitaisiinkin jatkossa lopettaa "veikkailu" kuinka paljon pelitapa/-kirja vaikuttaa ja siirtyä miettimään sitä pelitapaa/-kirjaa laajemmin. Pidetään avauspeli osana sitä, mutta ei tehdä avauspelistä koko peliä määrittelevää tapaa/termiä.

 

[Fordél]

Itse lähinnä ihmettelen että miksi tämä pelitapa-keskustelu on juuttunut pelkästään pelin avaamisen arviointiin. Eli puhutaan vain viivelähdöistä, nopeasta avaamisesta. Vähän sama kun arvioisi 100metrin juoksua vain ensimmäisen 20-30metrin perusteella. Eli kyllä eroja on, isojakin, mutta se lopun juoksun(jääkiekon tapauksessa pelin) analysointi kun unohtuu nyt melkein kokonaan, niin itse ainakin tahtoisin että siirryttäisiin puhumaan jo siitä lopusta, eikä väännettäisi vain alusta tai pelin avaamisen merkityksestä.

Ehdottomasti näin, mutta uskon kyllä kaikkien tiedostavan, että nämä avausrytmit ovat vain osa hyökkäyspelaamista ja sitten on vielä puolustuspelaaminenkin jne. Keskustelu on siis tosiaan vasta alussa.

Itseäni kiinnostaa paljon se miten hyökkäysalueelle tullaan ja mitä siellä tapahtuu. Miten esim. maalipaikat syntyy? Täytyy siis tänäänkin vähän tilastoida, että miten Ilves ja Blues pelaavat itsensä hyökkäysalueelle.

 

[P.Sihvonen]

Kiekkokontrollia vai pystysuuntaa

Itse lähinnä ihmettelen että miksi tämä pelitapa-keskustelu on juuttunut pelkästään pelin avaamisen arviointiin. Eli puhutaan vain viivelähdöistä, nopeasta avaamisesta. Vähän sama kun arvioisi 100metrin juoksua vain ensimmäisen 20-30metrin perusteella. Eli kyllä eroja on, isojakin, mutta se lopun juoksun(jääkiekon tapauksessa pelin) analysointi kun unohtuu nyt melkein kokonaan, niin itse ainakin tahtoisin että siirryttäisiin puhumaan jo siitä lopusta, eikä väännettäisi vain alusta tai pelin avaamisen merkityksestä.

Jos halutaan puhua esim. kiekkokontrollista yleisellä tasolla, niin Ruotsissahan se on viety paljon pidemmälle kuin Suomessa. Ainakin nuorisomaajoukkuetasolla tämä suorastaan hyppää silmille. Voitaisiinkin jatkossa lopettaa "veikkailu" kuinka paljon pelitapa/-kirja vaikuttaa ja siirtyä miettimään sitä pelitapaa/-kirjaa laajemmin. Pidetään avauspeli osana sitä, mutta ei tehdä avauspelistä koko peliä määrittelevää tapaa/termiä.

Kyse on siitä, että fundamentaali kysymys, pelataanko Meidän Peliä vai pystysuunnan jääkiekkoa, on vielä jäsentymättä Suomessa. Tämä pelitavallinen ero synnytetään ensisijaisesti avauspelaamisella.

Seuraava askel on sitten tutkia (tämä on jo alkanut ja keskustelu siirtyy jatkossa siihen) millaisia määrällisiä ja laadullisia hyökkäyksiä nuo kaksi eri pelitapakoulukuntaa tuottavat. Mutta siis siinäkin analyysissä on pidettävä mukana yhä ja alati avauspelaamista.

Mitä Ruotsiin tulee, niin näkemyksesi on vanhentunut. Vastaapa tähän: Miten kuvailet sitä pelitapamuutosta, mikä ruotsalaisten juniorimaajoukkueissa alkoi viime kaudella? Ja sama koskee aikuisten Tre Kronoria. Annan vinkin, uusi ruotsalainen pelitapa yhdistelee vanhoja ruotsalaisia ja pohjoisamerikkalaisia pelikirjoja. Mutta kerro sinä, eagle, miten, kun otit Ruotsin puheeksi. Ja kommentoi myös sitä, kun Ruotsissa pelaavat suomalaiset pelaajat sanovat, että SM-liigassa valmentajat ovat nykyään taktisesti valveutuneempia kuin Elitserienissä. Miten ja miltä osin näin on sinun mielestäsi, eagle?

Johtava

 

[eagle]

Ehdottomasti näin, mutta uskon kyllä kaikkien tiedostavan, että nämä avausrytmit ovat vain osa hyökkäyspelaamista

Niin itsekkin luulin, mutta sitten kun luin ympäri jatkoaikaa tekstejä joissa eri kirjoittajat määrittelevät koko joukkueen pelitavan pelkän avaamisen perusteella. Siis ihan koko hyökkäyksen ja sitten vielä unohtaen kokonaan puolustamisen.

Mitä Ruotsiin tulee, niin näkemyksesi on vanhentunut. Vastaapa tähän: Miten kuvailet sitä pelitapamuutosta, mikä ruotsalaisten juniorimaajoukkueissa alkoi viime kaudella? Ja sama koskee aikuisten Tre Kronoria. Annan vinkin, uusi ruotsalainen pelitapa yhdistelee vanhoja ruotsalaisia ja pohjoisamerikkalaisia pelikirjoja. Mutta kerro sinä, eagle, miten, kun otit Ruotsin puheeksi. Ja kommentoi myös sitä, kun Ruotsissa pelaavat suomalaiset pelaajat sanovat, että SM-liigassa valmentajat ovat nykyään taktisesti valveutuneempia kuin Elitserienissä. Miten ja miltä osin näin on sinun mielestäsi, eagle?

Koska seurasin viime kaudella Elitserieniä 0 ottelua, niin en ota ollenkaan kantaa tuohon miten siellä pelataan. Kaikki mitä olen nähnyt on ollut nuorten maajoukkueita/aikuisten maajoukkueita.

Eniten näistä joukkueista U-20 maajoukkuetta. Se ei luopunut oikeastaan koskaan kiekosta, vaan sitä pidettiin rohkeasti hyökkäyssinisellä(molemmin puolin), vaikka vastustajan paine olisi ollut todella kovaa. Tämän lisäksi joukkue pelasi käyttäen isoja hyökkääjiään hyvinkin suoraviivaisesti kohti maalia kun tilaa oli(tai vaikkei aina olisi ollutkaan). Vertailun vuoksi Suomi luopui aina ennen sinistä kiekosta, jos vähänkin näytti siltä ettei alueelle päästä ajamaan "rauhassa/vapaasti"(eli oli jonkunlainen riski menettää se siinä).

Itse en koe olevani jääkiekon analysoinnissa kovinkaan vahvoilla nykyisin, sen verran vähäiset ovat nykyisin ottelumäärät mitä sitä näen. Nämäkin rajoittuvat lähinnä nuorten peleihin(arvokisoissa pääpaino, jonkun verran kotimaassa) ja NHL:n. Tuollaiset asiat kuitenkin mitä U-20 MM-kisoissakin näki hyppäävät vähäisenkin kokemuksen(varsinkin kun se painottuu Suomen peleihin) kanssa silmille.

Se miksi siis tahtoisin juuri keskustelun kattavan muutakin kuin sen avauspelin ja siitä puhumisen johtuu yksinkertaisesti siitä, että kun itse ei pysty pelejä kiireiden/fokusoinnin takia katsomaan, niin olisi mukava kuulla asioista niiltä jotka sitä katsovat enemmän. Vähän samoin siis kuin joku Erkka V. avaa jalkapalloa todella hienosti "satunnaiskatsojalle", niin toivoisin että jääkiekon puolella joku tekisi sitä, ilman että yrittäisi itseä päteä, nostaa itseään jalustalle tai suoltaisi vain termistöjargonia tai sloganeita. Näin itse pääsisin paljon helpommin mukaan peliin, kun taktiset(kin) asiat aina pelissä kiinnostavat.

Eli toivoisinkin että jatkossa kaikkien jääkiekosta ammatikseen kirjoittavien/kommentoivien keskittyvän enemmän pelin oikeaan analysointiin, sen analyysin avaamiseen ns. lätkäfaneille, jotka eivät itse kuitenkaan osaa/ehdi peliä analysoida samalla tavalla. Itseäni ainakin kiinnostaisi kovasti lukea tästä "Meidän pelistä" paljon nykyistä laajemmin. Siis mitä siinä tapahtuu erilaisissa tilanteissa eri kentän osa-alueilla. Toki en odota missään tapauksessa yksittäistä kertomusta koko tapahtumasta, vaan ennemminkin että se analyysi tapahtuu pätkissä, kuitenkin kokoajan edeten. Turha juuttua siihen yhteen osa-alueeseen pysyvästi. Se että kaikki eivät ole samaa mieltä siitä että onko oikea tapa avata "meidän pelin sapluunalla" on mielestäni irrelevanttia. Se kun taas riippuu esim. joukkueesta, pelitilanteesta, vaihtoehdoista, jne. Olennaista on se mitä tapahtuu, sitten voi pohtia miten sitä voi kehittää. Eikä niinkään että onko A tapa se ainoa oikea tai B tapa se ainoa oikea.

 

[Fordél]

Niin itsekkin luulin, mutta sitten kun luin ympäri jatkoaikaa tekstejä joissa eri kirjoittajat määrittelevät koko joukkueen pelitavan pelkän avaamisen perusteella. Siis ihan koko hyökkäyksen ja sitten vielä unohtaen kokonaan puolustamisen.

Se on ihan totta, että keskustelu pyörii hyvin pitkälle avauspelaamisen ympärillä mikä johtunee siitä, että niihin on helppo kiinnittää huomiota. Uskon kuitenkin kaikkien silti ymmärtävän, että kyse on vain yhdestä pelitavan osa-alueesta. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla mitä tapoja on ylittää vastustajan siniviiva ja alkaa rakentaa hyökkäyspeliä. Meidän peliin kuuluu ilmeisesti kolmen kaistan käyttö ja mielellään kontrolloidusti sisään? Tarvittaessa kiekko voidaan heittää päätyyn ja pyrkiä kulmapelillä voittamaan se itselle sekä rakentaa maalipaikka.

 

[eagle]

Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla mitä tapoja on ylittää vastustajan siniviiva ja alkaa rakentaa hyökkäyspeliä. Meidän peliin kuuluu ilmeisesti kolmen kaistan käyttö ja mielellään kontrolloidusti sisään? Tarvittaessa kiekko voidaan heittää päätyyn ja pyrkiä kulmapelillä voittamaan se itselle sekä rakentaa maalipaikka.

Tätä juuri tarkoitin. Mielestäni olisi tärkeää puhua erilaisista lähestymistavoista, niiden ilmentymisestä ja näkymisestä kentällä, eikä siitä onko joku pelitapa SE oikea tai väärä. Näitä asioitahan voi lähestyä oikeasti niin että sitä peliä avataan ja siitä puhutaan, eikä vain niin että tavoitteena on "keskustelua keskustelun vuoksi" tai "meidän jengin pelitapa on oikea teidän väärä". Eli tavoite tulisi olla "mitä oikeasti tapahtui, miksi tapahtui" eikä "oliko se oikein mitä tapahtui". Sitten kun jokaiselle haluavalle voidaan antaa eväät miettiä itse "mitä tapahtui ja miksi tapahtui", niin jokainen voi sitten yrittää päätyä siihen olikohan se nyt oikein vai väärin. Silti kun sitä absoluuttista totuutta ei ole.

 

[eh]

Voisi siirtää yleistä pelitapakeskustelua tuolta Sihvos-keskustelusta tänne:

Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla mitä tapoja on ylittää vastustajan siniviiva ja alkaa rakentaa hyökkäyspeliä. Meidän peliin kuuluu ilmeisesti kolmen kaistan käyttö ja mielellään kontrolloidusti sisään? Tarvittaessa kiekko voidaan heittää päätyyn ja pyrkiä kulmapelillä voittamaan se itselle sekä rakentaa maalipaikka.

Nuo hyökkäyksiinlähdöt ovat ehkä sen takia melko korostuneesti esillä, että niissä peli on ikäänkuin "puhtaimmillaan". Kun kiekollinen joukkue saa ryhmittyä haluamallaan tavalla, voi siitä lukea helpoiten, minkälaista kiekkoa tämä pyrkii pelaamaan.

(Samalla tavalla vielä viitisen vuotta sitten ylikorostui puolustuspelaamisen "analysoinnissa" se, miten kiekoton joukkue lähti vastaavassa tilanteessa vastustajan hyökkäystä rikkomaan.)

Minun silmäni tämä "pelikirjakeskustelu" on avannut sille, kuinka merkittävästi joukkueen tapa hyökätä vaikuttaa siihen, kuinka valmis se on puolustamaan. Toiseen suuntaan korrelaatio ei mielestäni ole yhtä voimakas, mutta ehkä se johtuu siitä, etten osaa vielä kovin hyvin tunnistaa erilaisia oman alueen mies- ja paikkapuolustuksen variaatioita.

 

[siffa]

Se on ihan totta, että keskustelu pyörii hyvin pitkälle avauspelaamisen ympärillä mikä johtunee siitä, että niihin on helppo kiinnittää huomiota. Uskon kuitenkin kaikkien silti ymmärtävän, että kyse on vain yhdestä pelitavan osa-alueesta. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla mitä tapoja on ylittää vastustajan siniviiva ja alkaa rakentaa hyökkäyspeliä. Meidän peliin kuuluu ilmeisesti kolmen kaistan käyttö ja mielellään kontrolloidusti sisään? Tarvittaessa kiekko voidaan heittää päätyyn ja pyrkiä kulmapelillä voittamaan se itselle sekä rakentaa maalipaikka.

Tästähän on keskusteltu jo aiemmin paljonkin. Jokaisella, jolla on vähänkään kompetenssia seurata maailman nopeimman pelin kaaoksesta yksityiskohtia, voi sen täällä tehdä. Keskustelu on vasta alussa sen takia, että pelin ymmärtäjät ovat vielä vähissä. Itsekin seurasin jääkiekkoa pitkät ajat ymmärtämättä niitä toisteisia pelikirjatekoja, joita aloin sitten vasta viime vuosien aikana ymmärtää, kun Urheilulehdessä alettiin kirjoittaa pelikirjoista.

Minulle vaikein seurattava oli omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäysten rytmittäminen nopeisiin, puolinopeisiin ja kiekkokontrolli (HVP)-lähtöihin. Aloin seurata tätä minulle vaikeinta pelin osa-aluetta ja nyt se on minulla jo automaationa. Tämän illan Blues-Ilves peli on avauspelaamisen kannalta erityisen mielenkiintoinen. Siitä näkee, ovatko Marjamäki ja Pajuoja muuttaneet joukkueidensa oman puolustusalueen avauspelaamista. Toinen pelin kannalta iso seurattava asia on, että jatkaako Marjamäki puolustuspelaamisessa edelleen 1-1-3 ohjauspelillä, mikä oli ainakin Kärpille myrkkyä 28.9. Oulussa pelatussa ottelussa, jota olin seuraamassa. Yhdellä kertaa pelin seuraamalla en pysty keskittymään kuin yhteen tai korkeintaan kahteen pelin osa-alueeseen tilastoimalla samalla ko. tapahtumat. Kirjoitan sitten havaintoni pelitapakeskusteluun.

 

[Fordél]

Toiseen suuntaan korrelaatio ei mielestäni ole yhtä voimakas, mutta ehkä se johtuu siitä, etten osaa vielä kovin hyvin tunnistaa erilaisia oman alueen mies- ja paikkapuolustuksen variaatioita.

Näistä puolustuspään variaatioista olisi myös mielenkiintoista lukea eli miten ne on eri jengeissä organisoitu ja miksi on päädytty tällaiseen ratkaisuun.

 

[eagle]

Yhdellä kertaa pelin seuraamalla en pysty keskittymään kuin yhteen tai korkeintaan kahteen pelin osa-alueeseen tilastoimalla samalla ko. tapahtumat. Kirjoitan sitten havaintoni pelitapakeskusteluun.

Tämä on kyllä aivan totta. Siis jos oikeasti tahtoo keskittyä kunnolla asiaan. Toki se että voiko sen yhden asian perusteella tehdä kuinka isoja johtopäätöksiä onkin sitten aina eri keskustelun paikka. Se on selvää että jotain asioita se selittää ja sen takia olisikin mielenkiintoista jos täällä jatkoajassa vaikka otettaisiin projektiksi yhden ottelun jakaminen paloihin ja innokkaat kirjoittajat jokainen ottaisivat sen 1-2 palaa jonka tilastoisivat/analysoisivat. Sitten olisi mielenkiintoista nähdä kun se yhdistetään että voiko siitä tehdä johtopäätöksiä kovastikkin.

 

[Isaskar]

Entäs Teidän peli ja Heidän peli? Pip pelistä nyt puhumattakaan.

En tiedä Teidän ja Heidän pelistä. Tätä viimeistä pelataan kuitenkin tehokkaimmillaan ns. torpedona, jossa sentteri menee yksittäisenä piikkinä keulilla ja laiturit rintamassa taustalla.

 

[PJx]

Itse lähinnä ihmettelen että miksi tämä pelitapa-keskustelu on juuttunut pelkästään pelin avaamisen arviointiin. Eli puhutaan vain viivelähdöistä, nopeasta avaamisesta.

Ehkä tämä jumiutuminen avauspeliin kertoo kuitenkin eniten siitä, että se on hyökkäyspeli helpommin kontrolloitavia osa-alueita. Monessa muussa kohtaa vastustaja haittaa analyysiä niin, ettei löydy mitään järkevää ja johdonmukaista sanottavaa.

Tietyssä mielessä keskustelussa tuppaa unohtumaan se tärkein perusasia: oma peli on aina arvioitava suhteessa vastustajaan. Vanha totuus menee kuitenkin niin, että joukkue pelaa niin hyvin kuin vastustaja antaa sen pelata (toki tietyin varauksin).

Itse asiassa pelin rytmitys tulisi nähdä keskustelussakin tätä taustaa vasten. On ihan turha puhua viivelähtöjen eduista, jos kuulija ei ymmärrä miten vastustaja reagoi niihin. Keskustelun taso nousisi huomattavasti, jos kuulija ymmärtäisi, miksi kaverin askelmerkit sekoavat viivelähdön edessä (tai paremminkin kun peliä rytmitetään fiksusti).

Aivan samoin muu pelin rytmittämiseen pohjautuva jargoni on valuu hukkaan kuin vesi hanhen selästä, jos ei ymmärretä, miten rytmitys vaikuttaa puolustuspelisuunnitelmaan.

Sikäli olen selkeä antipelikirjaihminen, että pidän tärkeämpänä sitä, miten pelisuunnitelma pystytään realisoimaan kuin sitä, kuinka hyvä pelikirja filosofisessa mielessä on. Askelmerkkien ei tarvitse olla juurikaan sivussa, että paraskin pelikirja sulaa. Toisaalta, olen ymmärtänyt, että flow-kiekkolla on varsin negatiivinen arvolataus. Kuitenkin korostetaan, että pelaajien pitäisi olla käytännössä flow-tilassa pelatakseen omalla maksimitasolla. Ristiriita?

Keskustelun seuraaminen edellyttää siis osin jopa termien ymmärtämistä ”omavaltaisesti” määritellyllä tavalla (historialliset syyt?). Olisi virkistävää kuulla toimittajan suusta pallopeliä katsellessa ja pelaajien välimatkan kasvaessa (tai vastaavasti tiivistettäessä) muutakin kuin voivottelua, esimerkiksi enemmän puhetta syöttölinjoista ja niiden sulkemisesta…

 

[P.Sihvonen]

Torpedo-jääkiekkoa!?

En tiedä Teidän ja Heidän pelistä. Tätä viimeistä pelataan kuitenkin tehokkaimmillaan ns. torpedona, jossa sentteri menee yksittäisenä piikkinä keulilla ja laiturit rintamassa taustalla.

Tuo oli kai, Isaskar, huumoria.

Noin ei pelata Torpedo-jääkiekkoa. Eikä kukaan noin pelaa, "sentteri yksittäisenä piikkinä keulilla".

No, kunhan tuhlasit aikaasi ja kirjoitit tänne. Ja minä tuhalasin aikaani kommentoimalla sinua.

Johtava

 

[Fordél]

Sikäli olen selkeä antipelikirjaihminen, että pidän tärkeämpänä sitä, miten pelisuunnitelma pystytään realisoimaan kuin sitä, kuinka hyvä pelikirja filosofisessa mielessä on. Askelmerkkien ei tarvitse olla juurikaan sivussa, että paraskin pelikirja sulaa.

Juuri tästä asiasta yritin tuolla edellisellä sivulla kirjoittaa, mutta viestissäni asia oli ilmaistu ehkä rahtusen liian filosifisesti. En kuitenkaan näe, että tämän asian huomioiminen on millään tavalla antipelikirjatouhua vaan suuremman kokonaisuuden huomioimista. Ja siltikin toistan tässäkin kohtaa sen lausunnon, joka pätee mielestäni erinomaisesti myös näihin keskusteluihin eli kaikki lähtee yksilöstä ja kaikki palaa yksilöön. Siinä välillä on esimerkiksi pelitapa, johtamistavat, joukkuehenki, oppimisprosessi jne.