Pelitapakeskustelu

[Fordél]

Nimenomaan on tuotu kokonaan uusi rytmi hyökkäyksiinlähtöihin. Hämeenlinnassa valtaosa Ilveksen lähdöistä käynnistyi pakkien välisellä - paikoin neljäkin syöttöä pitkällä - kiekottelulla, jolla mentiin karvauksen alta pois ja haettiin oikea-aikaista siirtoa sentterille keskustaan. Hyökkääjäkolmikon ajoitukset "volttauksessa" olivat vielä pitkälti pielessä, mikä johti harhasyöttöihin, mutta muutos aiempaan näkyi todella radikaalina niin rytmityksen kuin kaistojen käytönkin suhteen.

Ok, kiitos tiedosta. En ole tätä peliä nähnyt niin en ole tästä isosta muutoksesta ollut tietoinen.Ymmärrettävästi ajoitukset volttauksessa ovat vielä pielessä, kun kerran näin radikaali muutos on tehty. Kuulostaa kuitenkin hyvälle ja täytyy perjantaina koittaa ennättää päästä katsomaan miten tämä uudistus toimii.

 

[siffa]

Nimenomaan on tuotu kokonaan uusi rytmi hyökkäyksiinlähtöihin. Hämeenlinnassa valtaosa Ilveksen lähdöistä käynnistyi pakkien välisellä - paikoin neljäkin syöttöä pitkällä - kiekottelulla, jolla mentiin karvauksen alta pois ja haettiin oikea-aikaista siirtoa sentterille keskustaan. Hyökkääjäkolmikon ajoitukset "volttauksessa" olivat vielä pitkälti pielessä, mikä johti harhasyöttöihin, mutta muutos aiempaan näkyi todella radikaalina niin rytmityksen kuin kaistojen käytönkin suhteen.

Pajuoja kertoi ennen tv-pelin alkua, että oman pään avauksia on muutettu kiekolliseen suuntaan. Kauden alussahan Pajuoja kertoi Ilveksen pelaavan nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Tilastoin taas niin HPK:n kuin Ilveksenkin omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähdöt. Ilves oli tosiaan ottanut rytmittämisen mukaan ja HVP-lukemat olivat erittäin 3+3+6=12, 2+3+3=8 ja 4+5+10=19. Huomionarvoista on, että Pajuoja lisäsi jukkajalosmaisesti kiekkokontrollilähtöjä 2. erän jälkeen, kun joukkue oli häviöllä 2-3, mitkä lukemat eivät muuttuneet kuitenkaan 3. erässä.

KalPa kiekotteli Helsingissä 14.10. voiton HIFK:stä 4-1. HIFK pelasi 1. erän rytmittämällä 1+4+5=10 lukemin. Jäätyään 1.erässä tappiolle 0-1 HIFK siirtyi nopeaan pystysuunnan jääkiekkoon ja varsinkin 3. erä oli siltä varsin sekalaista ja huippupelaajien yksinyrittäminen oli silmiin pistävää, kun organisoituihin kiekkokontrollihyökkäyksiin ei enää lähdetty. KalPa-TPS peli 15.10. oli rytmittämisen ilotulitusta, kun mestari Pekka Virta ja oppipoika Tuomas Tuokkola kohtasivat. Oppipojan joukkue voitti 4-2.

Edit: Fordélin seuranta siitä, paljonko haetaan oman pään lähdöissä sentteriä keskustasta tai syöttöjä laitureille tai lähdetään omaan kuljetukseen, on olennainen pelitapa-seuranta. Nämä voisi katsoa kaikista oman pään hyökkäyksiinlähdöistä eli nopeista, puolinopeista ja HVP-lähdöistä.

 

[Fordél]

Edit: Fordélin seuranta siitä, paljonko haetaan oman pään lähdöissä sentteriä keskustasta tai syöttöjä laitureille tai lähdetään omaan kuljetukseen, on olennainen pelitapa-seuranta. Nämä voisi katsoa kaikista oman pään hyökkäyksiinlähdöistä eli nopeista, puolinopeista ja HVP-lähdöistä.

Korjataan sen verran, että ei mulla ole näin hienoa seurantaa. Olen vain seuraillut tässä alkukaudesta kahta asiaa. Yksi seurannan alue on ollut kiekonriistojen määrä hyökkäysalueella ja niistä saadut maalipaikat, joita olen seuraillut muutamilta joukkueilta kuten JYP:ltä, jonka pitäisi olla niissä erityisen hyvä. Tämän lisäksi olen seurannut, että miten eri jengit ovat päässeet hyökkäysalueelle sisään: käyttäen kaikkia kolmee kaistaa ja kiekko kontrollissa vai jotain muuta? Valitettavasti en ole pystynyt näitä yhdistämään siihen, että miten on pelattu siihen siniselle asti. Tietysti jos siffalla on omat tilastonsa hyökkäyksiinlähdöistä samasta ottelusta niin niitä yhdistelemällä voi ehkä jotain johtopäätöksiä tehdä. Ehkä sitä voisi joskus ottaa projektiksi katsoa videolta molempia asioita.

 

[J.Grönvall]

Korjataan sen verran, että ei mulla ole näin hienoa seurantaa. Olen vain seuraillut tässä alkukaudesta kahta asiaa. Yksi seurannan alue on ollut kiekonriistojen määrä hyökkäysalueella ja niistä saadut maalipaikat, joita olen seuraillut muutamilta joukkueilta kuten JYP:ltä, jonka pitäisi olla niissä erityisen hyvä. Tämän lisäksi olen seurannut, että miten eri jengit ovat päässeet hyökkäysalueelle sisään: käyttäen kaikkia kolmee kaistaa ja kiekko kontrollissa vai jotain muuta? Valitettavasti en ole pystynyt näitä yhdistämään siihen, että miten on pelattu siihen siniselle asti. Tietysti jos siffalla on omat tilastonsa hyökkäyksiinlähdöistä samasta ottelusta niin niitä yhdistelemällä voi ehkä jotain johtopäätöksiä tehdä. Ehkä sitä voisi joskus ottaa projektiksi katsoa videolta molempia asioita.

Jos saisit näihin vielä yhdistettyä sen, että millä "ideologialla" pelaava joukkue saisi kuinka monta riistoa ja samoin miten ne ylittävät hyökkäyssinisen, niin niitä olisi todella mielenkiintoista lukea. Siinä alkaisi varmasti näkyä jos on joukkueita jotka yhdistävät tilan tekemisen ja tilan voittamisen.

Oma teoriani siitä miksei keskialueen ylityksistä ole vielä kauheasti kirjoitettu on se, että monesti tuo pelin avaaminen hyvin pitkälle jo määrittelee sen miten keskialue yleensä voidaan tulla yli. Toinen asia siinä on vastustajan puolustuspeli ja sen karvauksen aktiivisuus.

Esimerkkinä siis niin, että jos joukkue pelaa vain nopeita ja puolinopeita omista niin aika harvoin se pääsee rintamassa keskialueen yli, johtuen siitä, ettei se kerää viisikkoaan kasaan oikeastaan koskaan. Voi jopa olla, että ne joukkueet tulevat välillä määrällisesti enemmän keskeltä, mutta kuljettamalla. Kun taas siinä tilanteessa, että kiekko saadaan pelattua keskustan kautta niin usein sisään mennään laidasta. Itse pelaajana on omasta mielestäni kaikista hienointa jos päästään jatkuvasti rintamassa hyökkäämään, tavallaan koko ajan on mahdollisuudet päästä paikoille ja jollain tavalla siinä vain on paremmin pelissä sisällä. Tämä sama pätee sekä salibandyyn, että jääkiekkoon.

Tuota jupinaa tuosta lähdöistä käytävästä keskustelusta en ymmärrä. Se on taas sitä samaa skeidaa joka vie keskustelun metsästä puihin. Loppujen lopuksi niillä on yllättävän iso merkitys pelissä vaikke niillä suoraan tehdäkään maaleja. Ne ovat kuitenkin talon perustus ja itse koen, että niillä on äärimmäisen tärkeä osa siinä miten oman joukkueen peli sujuu ja kuka peliä pääsee viemään. Pakkien tarvitsee saada rytmi päälle avauksiin ja toisaalta hyökkääjien pitää saada kiekkoa oikeaan aikaan heti matsin alusta jotta peliin pääsee kiinni kunnolla. Siksi ne hyökkäyksiinlähdöt kannattaa pitää tapetilla.

PS. Anteeksi kun tuota typerää ideologia-sanaa tulee käytettyä mutta en nyt oikein keksinyt siihen muutakaan.

 

[siffa]

En ole vielä nähnyt Ilvestä, kun se on muuttanut pelaamistaan. Ensi perjantaina olisi tarkoitus käydä katsastamassa. Kuitenkaan mistään rytmien lisäämisestä ei ole niinkään puhuttu vaan lähinnä siitä, että Ilves ei ole käyttänyt keskikaistaa organisoidessaan hyökkäyksiinlähtöjä. Alkukaudesta on puskettu laitojen kautta, joissa tie on noussut järjestään pystyyn, hyökkäykset ovat hajonneet eikä Ilves ole juurikaan päässyt kolmelta kaistalta alueelle. Nyt keskikaistaa on alettu ilmeisesti käyttämään keskikaistaa ja katsotaan tuoko se Ilveksen hyökkäyksiin lisää kontrollia, tasapainoa, leveyttä ja mahdollisuuksia.

Tästä viestistäsi minulle jäi kuva, että seuraat jatkossa Ilveksen keskikaistan pelaamista. Eli ymmärsin sinun selvittävän, että pyrkiikö Ilves syöttämään nopean, puolinopean tai HVP-lähdön jälkeen avaussyötön keskustaan sentterille. HN tähän jo vastasikin. HPK-Ilves pelissä Ilves syötti riittävän toisteisesti avaussyötön keskelle sentterille. Tämä on olennainen asia pelin etenemisen kannalta niinkuin on pelin lähtökohdan eli omalta hyökkäysalueelta hyökkäyksiin lähtöjen organisointi.

 

[Fordél]

Tästä viestistäsi minulle jäi kuva, että seuraat jatkossa Ilveksen keskikaistan pelaamista. Eli ymmärsin sinun selvittävän, että pyrkiikö Ilves syöttämään nopean, puolinopean tai HVP-lähdön jälkeen avaussyötön keskustaan sentterille.

Jep, seuraan juuri tätä asiaa Ilveksen pelistä, jonka on itselle se tärkein peli SM-liigassa. En kuitenkaan siitä tee mitään tilastointia, toisin kuin noista kahdesta edellä mainitsemistani jutuista, joita olen aloittanu katsastamaan joukkueelta kuin joukkueelta.

 

[Fordél]

Jos saisit näihin vielä yhdistettyä sen, että millä "ideologialla" pelaava joukkue saisi kuinka monta riistoa ja samoin miten ne ylittävät hyökkäyssinisen, niin niitä olisi todella mielenkiintoista lukea. Siinä alkaisi varmasti näkyä jos on joukkueita jotka yhdistävät tilan tekemisen ja tilan voittamisen.

Pitäisi tietysti ensin selvittää, että millä ideologialla kukin joukkue pelaa. Kuitenkin esimerkiksi JYP:n kohdalla olen erityisesti näitä riistojen määriä seurannut, koska oletan, että JYP:n antaman kovan paineen takia se saisi vastustajaa enemmän riistoja, joista pääsisi myös maalipaikkoihin. Ainakin Lukkoa vastaan käydyssä pelissä tämä oletus piti paikkansa: JYP sai enemmän riistoja ja sai niistä Lukkoa enemmän myös maalipaikkoja (=veto parhaalta sektorilta n. 5 sek. riiston jälkeen).

Esimerkkinä siis niin, että jos joukkue pelaa vain nopeita ja puolinopeita omista niin aika harvoin se pääsee rintamassa keskialueen yli, johtuen siitä, ettei se kerää viisikkoaan kasaan oikeastaan koskaan.

Tämä on hyvä pointti ja olisi ehdottomasti mielenkiintoinen seurannan kohde. Täytyy katsoa jos tuota pystyisi jotenkin seuraamaan, vaikka edes toiselta joukkueelta per peli.

 

[Lert]

Nimenomaan silloinhan juuri voisi kuvitella, että jääkiekkoa katsovat enimmäkseen itse pelistä ja myös pelitapa-asioista kiinnostuneet katsojat, kun pelit ovat maksullisella kanavalla.

Vapaasti näkyvillä kanavilla tulevia pelejä seuraavat enemmän myös peliin vähemmän vihkiytymättömät, jotka tylsistyvät analyyseistä.

Väärin. Suomessa on esimerkiksi satoja juniorijääkiekkolijoita jotka haluavat varmasti katsoa esikuviensa pelaamista. Kiinnostaako näitä junioreita kuunnella pölpötyksiä jostain viivelähdöistä ja kiekkokontrollista?Ei varmasti. He haluavat nimenomaan nähdä pelaajien henkilökuvia jne.

Itse kannatan Tepsiä ja pelitavasta minulle riittää se tieto, että Pekka Virta luo kiekkokontrollipelitapaa Turkuun. Kuitenkin katselen Kaudessa kymmeniä Tepsin pelejä maksullisena+NHl matseja viitisienkymmentä. Olen siis intohimoinen jääkiekkofani mutta olen päräjnnyt loistavasti vaikken kuule väsyttäviä pelitapakeskusteluja jokaisessa ottelussa.

Ei jalkapallossa tai salibandyssakaan puhuta juuri kenenkään pelitavasta, muuta kuin todetaan että esimerkiksi Mourinhon pelityyli on puolustusvoittoinen.

 

[J.Grönvall]

Ei jalkapallossa tai salibandyssakaan puhuta juuri kenenkään pelitavasta, muuta kuin todetaan että esimerkiksi Mourinhon pelityyli on puolustusvoittoinen.

Höpö höpö :D

Futiksessahan taktiikasta ja ryhmityksistä vasta puhutaankin, se kun "kuuluu" siihen jalkapallokeskusteluun. Jääkiekkoon tätä samaa nyt ei joidenkin mielestä saa tuoda sitten kirveelläkään, koska heitä ei kiinnosta kuunnella. Juniorit varmasti haluavat nähdä esikuvansa kehissä mutta kuvittelisin, että heitä kiinnostaa myös oppia lätkästä pelinä lisää, jotta voi olla parempi siellä kentällä. Tämä sama on kuitenkin käyty jo sataan kertaan läpi, joten eiköhän se taas riitä tästä aiheesta.

 

[aceman81]

Futiksessahan taktiikasta ja ryhmityksistä vasta puhutaankin, se kun "kuuluu" siihen jalkapallokeskusteluun. Jääkiekkoon tätä samaa nyt ei joidenkin mielestä saa tuoda sitten kirveelläkään, koska heitä ei kiinnosta kuunnella

Tällasessa illuusiossa mäkin olisin elänyt, että jalkapallossa taktisen puolen avaaminen on ollut edelläkävijänä. Jääkiekon puolella on pikku hiljaa herätty siihen, että pelissä on muitakin ulottuvuuksia kuin jalat, jalat ja pomppukiekot.

Ennakko, pari erätaukoa, jälkipelit. Eiköhän pelitaktisten asioiden läpivientiin ole riittävästi aikaa liikaa henkilökuvia tai Leijonapörssejä häiritsemättä. Nuoremmat junnut on kuitenkin energiaa pullollaan, eli jossei heitä kiinnosta kuunnella aikusten puheita taktiikkapöydän äärellä, voivat mennä siksi aikaa vaikka juoksemaan taloa ympäri. Siinä kuntokin kasvaa.

 

[onomoro]

Tällasessa illuusiossa mäkin olisin elänyt, että jalkapallossa taktisen puolen avaaminen on ollut edelläkävijänä. Jääkiekon puolella on pikku hiljaa herätty siihen, että pelissä on muitakin ulottuvuuksia kuin jalat, jalat ja pomppukiekot.

Näinhän se on. Epäilijöille voisi sanoa, että seuraavan kerran Espanjan matkalla voi käydä kysäisemässä paikalliselta raksatyöntekijältä, että millaisella taktiikalla suosikkijoukkue pelaa. Veikkaan, että vastaus lähentelee luentoa.

 

[Corkscrew]

On jääkiekkossakin puhuttu ikuisuus eri pelitavoista ja taktiikoista, ihan samalla tavalla kuin jalkapallossa.

Enkä usko että kovin moni lähtee oikeasti kiistämään taktiikan ja pelitavan merkitystä jääkiekossa. Mutta sen ylikorostaminen ja kaiken kaukalossa tapahtuvan selittäminen eroilla pelitavassa ja sen toteuttamisessa, siinä kohdassa voidaan mennä myös metsään. Ei se vaan ole niin mustavalkoista että se voittaa ottelun tai mestaruuden jolla on modernein pelikirja.

 

[P.Sihvonen]

Väärin. Suomessa on esimerkiksi satoja juniorijääkiekkolijoita jotka haluavat varmasti katsoa esikuviensa pelaamista. Kiinnostaako näitä junioreita kuunnella pölpötyksiä jostain viivelähdöistä ja kiekkokontrollista?Ei varmasti. He haluavat nimenomaan nähdä pelaajien henkilökuvia jne.

Itse kannatan Tepsiä ja pelitavasta minulle riittää se tieto, että Pekka Virta luo kiekkokontrollipelitapaa Turkuun. Kuitenkin katselen Kaudessa kymmeniä Tepsin pelejä maksullisena+NHl matseja viitisienkymmentä. Olen siis intohimoinen jääkiekkofani mutta olen päräjnnyt loistavasti vaikken kuule väsyttäviä pelitapakeskusteluja jokaisessa ottelussa.

Ei jalkapallossa tai salibandyssakaan puhuta juuri kenenkään pelitavasta, muuta kuin todetaan että esimerkiksi Mourinhon pelityyli on puolustusvoittoinen.

Olen ammattianalyytikkona tietysti seurannut sitä, miten pelitapakeskustelut etenevät. Aina käy niin, että siihen asti ihminen vastustaa niitä, kunnes pääsee hieman kartalle. Ne, jotka eivät vastusta pelitapakeskusteluja, ymmärtävät pelitavoista enemmän tai vähemmän. Näin se menee. Ja sitten, kun pääsee hajulle, pelitapakeskusteluja suorastaan janotaan.

Mutta välillä ihmettelen tätä palstakäyttäytymistä täällä. Ja onko minun puoleltani nyt (taas) väärin antaa tällainen löyly, joka kohdistuu aivan käsittämättömään kommenttiin: Eikö sinulla nimimerkki heinäsirkka ole silmiä ja korvia päässä!? Miten olet voinut ohittaa sen, miten tarkasti, Kuusela, Lehtola, Malinen ja kumppanit ovat kohta kohdalta avanneet vaikkapa Mourinhon pelitavan!? Nimenomaan jalkapallossahan pelitapakeskustelu on todella syvällistä jopa Suomessa.

Ja pieni avunpyyntö muilta palstaveljiltä ja siskoilta: Selittäkää minulle vaikkapa tuota "heinäsirkan" kommenttia. Ei siinä ole kyse edes mielipiteestä. Miten kukaan voi kirjoittaa, että "ei jalkapallossa tai salibandyssakaan puhuta juuri kenenkään pelitavasta, muuta kuin todetaan että esimerkiksi Mourinhon pelityyli on puolustusvoittoinen"? Tuo ei ole MIELIPIDE. Ei voi olla sitä mieltä, että futiskeskustelu olisi tuollaista. Sen kuulee korvilla ja näkee silmillä, mitä siellä studiossa tehdään. Olen hämmästynyt, kun täällä ihan pokalla väitetään mustaa valkoiseksi.

Johtava

 

[P.Sihvonen]

30-30-30-10%

On jääkiekkossakin puhuttu ikuisuus eri pelitavoista ja taktiikoista, ihan samalla tavalla kuin jalkapallossa.

Enkä usko että kovin moni lähtee oikeasti kiistämään taktiikan ja pelitavan merkitystä jääkiekossa. Mutta sen ylikorostaminen ja kaiken kaukalossa tapahtuvan selittäminen eroilla pelitavassa ja sen toteuttamisessa, siinä kohdassa voidaan mennä myös metsään. Ei se vaan ole niin mustavalkoista että se voittaa ottelun tai mestaruuden jolla on modernein pelikirja.

Paljon enemmänhän sitä on (yli)korostettu, että se ja se pelaaja meni sinne ja sinne ja ne ja ne pelaajat vaihtoivat siihen ja siihen seuraan. Miksi et siitä ole ollut huolissasi?

30% pelaajamateriaali - 30% pelikirja - 30% valmentaja (psyyken, ryhmädynamiikan, fysiikan ja tekniikan valmentaminen) - 10% organisaatio. Tuo on minun kantani vaikutussuhteista nykyään.

Mutta fakta on, ettei pelikirjakeskustelut ole olleet viimeisen 20 vuoden aikana likikään 30% eri medioissa. Tosin vuodesta 2004 asia on alkanut korjantua, onneksi.

Johtava

 

[Corkscrew]

Olin Urheilulehden tilaaja parin vuoden ajan ja silloin pelikirjan merkitys vaikutti olevan niiden artikkelien perusteella paljon enemmän kuin 30% lopputuloksesta. Mutta ehkä painotit sitä puolta muiden osa-alueiden kustannuksella koska muualta kuin UL:stä pelitavallista analyysia oli turha etsiä?

Noin muuten tuo 30-30-30-10-jako vaikuttaa ihan järkevältä ja perustellulta, ihmettelen vain että se ei Urheilulehden jutuista välittynyt aiemmin lukijalle asti. Viimeisen vuoden ajalta on vaikea sanoa koska en ole lehteen missään törmännyt.

 

[fiftyeight]

- - -
Ja pieni avunpyyntö muilta palstaveljiltä ja siskoilta: Selittäkää minulle vaikkapa tuota "heinäsirkan" kommenttia. Ei siinä ole kyse edes mielipiteestä.
- - -

Tiedä mistään veljeyksistä, kun et ole tullut JA-seniorimiitinkään vaikka on pyydetty. Seuraava on muuten la 21.01.2012 klo 20 alkaen, joten tervetuloa keskustelemaan. Yyveellä kerron paikan.

Mutta heittoosi sen verran, että tuohan heinäsirkan juttu on vain löysä provo, ei edes kovin hyvä. Gagsilta saa paremmat. Ja useammin. Siis provot.

Siinä olet oikeassa että jo 70-luvulla jalkapallossa näitä pelitapakysymyksiä on alettu pohtia tarkemmin, catenacchiota ja muuta. Ehkä jo aiemminkin mutta silloin riitti että hyökkäyksessä on Garrinchaa, Pelejä ja muita, joten kun tekee enemmän maaleja kuin vastustaja niin voittaa.

Calle Brewer toi Suomeen jonkinlaisen pelityylin ja -kirjan, jos niin halutaan sanoa. Siihen asti oli matkittu hurreja ja ihmetelty neuvostovenäläisiä. Noista ajoista on menty eteenpäin, ja nyt sitten jo netissä keskustellaan asiantuntevasti nyanssitasolla.

Oikeassa olet myös siinä, että mitä enemmän tiedät lajin säännöistä ja muista lainalaisuuksista, niin sitä enemmän ao. pelikin voi alkaa kiehtoa. Itselläni näin on mm. käynyt kriketin kanssa, joka on sata kertaa mielenkiintoisempaa kuin joku joko-joko-pallo. 80-luvulla opin säännöt yms, ja nyt taas seurasin ns. MM-kisoja.

No sama on lätkässä. Ja lopulta lätkä on yksinkertaisempaa kuin kriketti. Maahockeykin kuittaa lätkän taktisella puolella. Osaan sitäkin.

Enivei, jatkakaa. Seuraan mielenkiinnolla keskusteluanne ja Petun aivotonta pelikirjaa HIFKin rämpiessä.

 

[Fordél]

Olen miettinyt tätä asiaa erityisen paljon viime vuosina ja tullut siihen tulokseen, että nimenomaan organisaation toiminnalla on joukkueen menestykseen huomattavasti suurempi vaikutus kuin usein ymmärretään. Kaavamuotoon puettuna pelaajamateriaalin osuus voisi olla 30%, valmennuksen 30% ja organisaation 40%.

Oon miettinyt ihan samaa asiaa. Mihinkään tiettyihin prosentteihin en ole päätynyt, mutta organisaation toiminnalla on ehdottomasti suuri vaikutus joukkueen menestykseen, yleensä varsinkin silloin kun asiat tehdään päin prinkkalaa. Organisaatio rakentaa koko palapelin ja ohjailee kaikella toiminnallaan sitä. Organisaatio toimii myös niin valmennuksen kuin pelaajien tukena. Jos organisaatiossa ei ole asiat kunnossa ja työ laadukasta niin se varmasti vaikuttaa niin valmennuksen kuin pelaajien tekemiseen. Siksi se prosentti on mielestäni suurempi kuin 10%, mutta vaikea sanoa onko se 30 vai 40 % vai jotain muuta. Vaihtelee varmasti kokonaisuuden mukaan. Jossain laadukas organisaation tekeminen ottaa isomman roolin kun pelaajamateriaali ei ole ehkä yhtä laadukasta jne.

Asiasta kolmanteen. Miten luokittelisitte tilanteet, joilla voidaan päästä hyvään maalintekopaikkaan? Ja maalintekopaikka voidaan rajata tässä öpaut maalin ja b-pisteiden väliin jäävään kolmioon. Ihan tilastoinnin kannalta tätä kysyn, kun ajattelin luokitella ne seuraavasti:

-Aloitusvoiton jälkeen
-Kiekon riisto hyökkäyspäässä
-Kulmapelin voitto
-Rintamahyökkäys kolmella kaistalla
-Hyökkäys 1-2 hyökkääjällä

 

[siffa]

30% pelaajamateriaali - 30% pelikirja - 30% valmentaja (psyyken, ryhmädynamiikan, fysiikan ja tekniikan valmentaminen) - 10% organisaatio. Tuo on minun kantani vaikutussuhteista nykyään.

Tämä poikkeaa selvästi Juhani Tammisen kokemuksen tuomasta jaosta 65%(kenttäpelaajat)-20%(maalivahti)-15%(valmennus). Kirjassaan Kausi Elämästäni Tami mainitsee myös organisaation ja sisällyttää sen toiminnan pelaajahankinnan ja valmennuksen onnistumiseen. Olisikin mielenkiintoista nähdä Tamin jaottelu niin, että organisaation vaikutus olisi omana prosenttilukunaan.

Keskiarvot ovat keskiarvoja, mutta todelliset esimerkit elävästä elämästä saattavat olla kaukana keskiarvoista. Paras esimerkki viime vuosilta saadaan TPS:stä. Kai Suikkanen valmensi TPS:n 1,5 vuodessa SM-liigan pohjalta SM-liigan mestariksi. Samalla seuraorganisaatiolla ja saman tasoisella pelaajistolla Heikki Leime epäonnistui tehtävässään totaalisesti. Tässä tapauksessa valmennuksen osuus oli erittäin suuri.

Ilves aloitti tämän kauden nopealla pystysuunnan jääkiekolla, jonka asian päävalmentaja Juha Pajuoja toi jämäkästi tv:ssä alkukaudessa esille. Urheilulehti/Petteri Sihvonen jakoi SM-liigavalmentajat suhteessa Jukka Jalosen "Meidän peliin" (Jalosen Solmuun) edelläkävijöihin, osaajiin, tapailijoihin, haahuilijoihin, jumalhämärässä oleviin, junastajääviin ja vastaanhangoittelijoihin. Juha Pajuoja oli lokeroitu tapailijoihin ja vastaanhangoittelijoihin. Kun seurasin HVP-tilastoinnillani Ilveksen alkusarjan pelejä, niin vähiksi jäivät omalta puolustusalueelta kiekkokontrollilähdöt esim. 17.9. Ilves-HPK pelissä, HPK:lla sen sijaan kiekkokontrollia HVP-tilastoinnin mukaan oli kohtuullisesti. Tilanne oli muuttunut päälaelleen, kun HPK ja Ilves pelasivat Hämeenlinnassa 15.10.2001. Ilveksen HVP-lukemat erittäin 3+3+6=12, 2+3+3=7 ja 4+5+10=19 osoittivat, että Pajuoja oli siirtynyt Meidän pelin
oman pään hyökkäyksiinlähtöjen rytmittämisen suuntaan voimakkaasti. Rindell sen sijaan oli vähentänyt HVP-hyökkäyksiä, koska lukemat olivat enää 0+3+2=5, 0+1+2=3 ja 0+0+0=0. Nämä kaksi peliä ja niiden välillä tapahtuneet PELITAPAMUUTOKSET kertovat minulle pelikirjojen merkityksen valmentajien hakiessa menestystä jääkiekossa.

Mutta fakta on, ettei pelikirjakeskustelut ole olleet viimeisen 20 vuoden aikana likikään 30% eri medioissa. Tosin vuodesta 2004 asia on alkanut korjantua, onneksi.

Hyvin vähän näkee pelikirjakeskustelua muualla kuin Urheilulehdessä ja täällä Jatkoajassa, jotka ovatkin pelikirjakeskustelun johtavat mediat. Esim. eilinen tv-lähetys TPS-Tappara oli pelikirjamielessä pohjanoteeraus. Asiantuntijoiden Jani Kiviharju ja Antti Aalto olisi luullut edes vähän avaavan katsojille TPS:n ja Tapparan pelitapoja, joista olisi saanut juuri tuosta pelistä hyviä huomioita. Pekka Virta on luomassa TPS:lle omaa kiekkokontrollipelitapaa, jonka luomisvaiheen tuskaa ja pelaajien epäonnistumisia selostaja Jalo ja kommentaattori Kiviharju eivät osanneet nähdä, vaan kritisoivat koko ajan TPS:n "tahmeaa peliä", liian hitaita hyökkäyksiinlähtöjä ja yksittäisten pelaajien vääriä ratkaisuja. Risto Dufvan Tappara pelasi myös poikkeavasti Risto Dufvan JYP:iin nähden eli pyrki aika ajoittain rohkeaan kiekkokontrollipeliin, mutta vielä siinä usein epäonnistuen.

 

[Cobol]

Tämä poikkeaa selvästi Juhani Tammisen kokemuksen tuomasta jaosta 65%(kenttäpelaajat)-20%(maalivahti)-15%(valmennus). Kirjassaan Kausi Elämästäni Tami mainitsee myös organisaation ja sisällyttää sen toiminnan pelaajahankinnan ja valmennuksen onnistumiseen. Olisikin mielenkiintoista nähdä Tamin jaottelu niin, että organisaation vaikutus olisi omana prosenttilukunaan.

Tamminen luultavasti tarkastelee asiaa aivan eri näkökulmasta. Valmentajan joka saa ne pelaajat käyttöönsä jotka seura osoittaa hänen käyttöönsä. Kun Tamminen kirjansa kirjoitti, aika oli toinen. Valmentaja valmensi, pelaaja pelasi ja seurajohto hankki pelaajat sen perusteella paljonko rahaa oli.

SM-liigassa ollaan vähitellen tilanteessa jossa osaaminen seurajohdossa on lisääntynyt ja joukkueet rakennetaan ns. kokonaispaketin mukaan. Siihen kuuluu ensimmäisenä se pelitapa jolla joukkueen halutaan pelaavan. Esimerkiksi HIFK:ssa, Jokereissa, Pelicanseissa, KalPassa, Ässissäkin ja joissakin muissa seuroissa on oivallettu kokonaispaketin rakentamisen tärkeys ja edellytys tuloksen tekemiselle. Seuraavaksi haetaan pelitapaa parhaiten toteuttava ja saatavilla oleva valmentaja. Tämän jälkeen hankitaan sopivat pelaajat. Aikaa tähän kaikkeen menee pari vuottta. Usein jo toisena kautena kokonaispaketin pitäisi olla vahvimmillaan, viimeistään kolmantena.

Edellisen kappaleen perusteella voikin todeta, että tarkkaa jakoa prosentein ei voi enää koskaan antaa. Kaikki riippuu kaikesta ja ennen kaikkea siitä, missä vaiheessa prosessia ollaan menossa. Ja tämä siis niissä seuroissa joissa asia tehdään oikein.

Ne seurat jotka noudattavat vanhaa Tammisen ajan tapaa ovat asia erikseen. Niissä jako varmaankin on edelleen se, että materiaali yliratkaisee varsinkin maalivahdin osalta.

 

[dana77]

Olen miettinyt tätä asiaa erityisen paljon viime vuosina ja tullut siihen tulokseen, että nimenomaan organisaation toiminnalla on joukkueen menestykseen huomattavasti suurempi vaikutus kuin usein ymmärretään. Kaavamuotoon puettuna pelaajamateriaalin osuus voisi olla 30%, valmennuksen 30% ja organisaation 40%.

En oikein tiennyt minkä kohdan olisin lainannut tästä mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Olen ehdottomasti jossain määrin samaa mieltä organisaation tärkeydestä, mutta kuvio ei ole kovin simppeli.
TPS ja Suikkasen aika on jo mainittukin. Oma kummajaisensa on myös viimeisen parin vuoden Porin Ässät.
09-10 kaudella toiseksi viimeinen, 10-11 kaudella toinen. Vaikka pelaajistossa on pientä vaihtuvuutta ollut, niin ei Santavuoret sellaisia sateentekijöitä ole että he eron selittäisivät. Rautakallio sai paljon kunniaa menestyksestä ja varmasti aiheestakin, mutta hän oli kuitenkin valmentaja molemmilla kausilla. Huhut kertovat että organisaation tila on kaaosmainen ja tämän olleen syy miksi Rocky ei halunnut jatkaa, vaikka menestystä oli tullut. Sitä en tiedä, että onko organisaatiossa ja sen tekemisessä kehittymistä tapahtunut. Mielenkiintoa lisää se, että valmentaja vaihtui tälle kaudelle, mutta menestystä on ainakin tähän asti tullut tulosten valossa.

 

[Tarinankertoja]

30% pelaajamateriaali - 30% pelikirja - 30% valmentaja (psyyken, ryhmädynamiikan, fysiikan ja tekniikan valmentaminen) - 10% organisaatio. Tuo on minun kantani vaikutussuhteista nykyään.

en ota kantaa prosenttisuhteisiin, mutta järjestys on täysin väärä.

Ensimmäisenä tulee organisaatio, sillä organisaatio valitsee kaiken muun seuraavan. Se valitsee (erilaisin painotuksin ja eri järjestyksissä) pelitavan, pelaajamateriaalin ja valmentajan. Kenelle organisaatio antaa mistäkin valinnasta vastuuta ja miten organisaatio on organisoitunut näiden vastuiden suhteen, on aina ensimmäinen asia menestykseen.

Kaikki muu seuraa vasta organisaation toimintakyvystä olkoon niiden menestysvaikutusprosentit mitä tahansa.. Organisaatiolla voi käydä säkä (TPS – Suikkanen), mutta pidempiaikainen menestys seuraa vain hyvin organisoituneita joukkuerakenteita. IFK konttas kunnes johto ja organisaatiomalli muuttui, samoin jokerit. Lukko ei edes isoilla rahoilla menesty koska organisaatiorakenne mättää jne.

Täsgällä voidaan osua kultasuoneen esim oikealla valmentajavalinnalla (jolle täysin väärin annetaan joukkeenokoamisvastuu), mutta pidemmälle se ei kanna.

Lisäksi antaisin jonkun pikkuprosentin myös tsägälle..


EDIT: HN tätä jo käsittelikin, mutta kun on sokee niin on sokee...

 

[Blackie]

09-10 kaudella toiseksi viimeinen, 10-11 kaudella toinen. Vaikka pelaajistossa on pientä vaihtuvuutta ollut, niin ei Santavuoret sellaisia sateentekijöitä ole että he eron selittäisivät. Rautakallio sai paljon kunniaa menestyksestä ja varmasti aiheestakin, mutta hän oli kuitenkin valmentaja molemmilla kausilla. Huhut kertovat että organisaation tila on kaaosmainen ja tämän olleen syy miksi Rocky ei halunnut jatkaa, vaikka menestystä oli tullut. Sitä en tiedä, että onko organisaatiossa ja sen tekemisessä kehittymistä tapahtunut. Mielenkiintoa lisää se, että valmentaja vaihtui tälle kaudelle, mutta menestystä on ainakin tähän asti tullut tulosten valossa.

Ässien noususta oli jo pelillisesti havaittavissa merkkejä kaudella 09-10. Homma kaatui pitkälti siihen, että materiaali oli kapea ja loppukaudella oli pahimmillaan kolme tervettä pakkia kokoonpanossa ja joitain hyökkääjiä jouduttiin uhraamaan puolustajiksi (tästä on viisastuttu ja nyt on kolme senioripakkia reservissäkin). Ässille ei tullut lähellekään samaa määrää rökäletappioita kuin Suhosen aikana, vaan useat pelit olivat maalin pelejä. Pistemäärä taisi olla jotain luokkaa 72-73, mutta pelillisesti oli nähtävissä selvää loogisuutta, josta oli hyvä jatkaa seuraavaan kauteen. Homma oli selvä kuin pläkki, puolustusta kiekollisemmaksi, niin hyvä kausi tulossa.

Rockyn ja Hirsimäen välit viilenivät vissiin aika pahasti. Valitettavasti Rocky tuntui katkeroituneen, organisaatio on paremmassa mallissa kuin koskaan.

 

[Taze]

30% pelaajamateriaali - 30% pelikirja - 30% valmentaja (psyyken, ryhmädynamiikan, fysiikan ja tekniikan valmentaminen) - 10% organisaatio. Tuo on minun kantani vaikutussuhteista nykyään.

Tarkoittaako tämä sitä, että esim. Mestiksestä kasattu joukkueellinen pelaajia, jotka ovat hyvässä organisaatiossa loistavan valmentajan täydellisen pelikirjan ohjaamina voittavat esim. NHL pelaajista kootun joukkueen ilman organisaatiota, valmentajaa ja pelikirjaa selvästi useammin kuin häviävät? En nimittäin usko tähän.

 

[J.Grönvall]

Tarkoittaako tämä sitä, että esim. Mestiksestä kasattu joukkueellinen pelaajia, jotka ovat hyvässä organisaatiossa loistavan valmentajan täydellisen pelikirjan ohjaamina voittavat esim. NHL pelaajista kootun joukkueen ilman organisaatiota, valmentajaa ja pelikirjaa selvästi useammin kuin häviävät? En nimittäin usko tähän.

Hohhoijjaa.

Provohan se sieltä taas paukahti ja kenties tuhannes kerta kun samaa käytetään. No, leikitään sitten myös. Minkätasoisia NHL-pelaajia joukkueessa pelaisi, minkälaisia Mestis-jannuja joukkueessa pelaisi, miten joukkue voi tässä tapauksessa olla olemassa ilman organisaatiota? Pelaako NHL-joukkue todella kokonaan ilman pelikirjaa (eli ei pelaa ollenkaan) vai tarkoitatko "pihalätkää"? Kerrotko vielä millainen on täydellinen pelikirja, olisin kiinnostunut kuulemaan.

 

[Lert]

Höpö höpö :D

Futiksessahan taktiikasta ja ryhmityksistä vasta puhutaankin, se kun "kuuluu" siihen jalkapallokeskusteluun. Jääkiekkoon tätä samaa nyt ei joidenkin mielestä saa tuoda sitten kirveelläkään, koska heitä ei kiinnosta kuunnella. Juniorit varmasti haluavat nähdä esikuvansa kehissä mutta kuvittelisin, että heitä kiinnostaa myös oppia lätkästä pelinä lisää, jotta voi olla parempi siellä kentällä. Tämä sama on kuitenkin käyty jo sataan kertaan läpi, joten eiköhän se taas riitä tästä aiheesta.

Tottakai futiksessa puhutaan taktiikasta ja ryhmityksestä. Voidaan sanoa esimerkiksi että joukkue x lähtee hakemaan matsista 0-0 tulosta 4-5-1 ryhmityksellä. Mutta onko tuon toteaminen jotain pelitapakeskustelua. Minulle pelitapakeskustelu tarkoittaa paljon syvällisempää puhetta pelistä. Sitä ei voi kuitata parilla lauseella. Taktiikka ja pelitapa on täysin eri asioita. Jokainen futisjoukkue tekee erilaisen taktiikan seuraavaan peliin. Kauden aikana pelitapaa ei kuitenkaan paljon muutella.
Nimenomaan tästä taktiikasta puhutaan paljon mutta ei pelitavasta.

Kovin moni jalkapallo/jääkiekko analyytikko ei siihen syvälliseen analyysiin pysty ainakaan Suomessa. Ei Urholla ainakaan paljon puhuta pelitavoista.