Pelitapakeskustelu

[J.Grönvall]

Jos on sinusta lillukanvarsia, ei sun ole mikään pakko osallistua keskusteluun.

Lähtöjen hyvyys -keskustelu alkoi tuolta sivu pari sitten. Kannattaa tutustua siihen niin ymmärtää mistä on kyse.

Heh, jotenkin odotin tätä vastausta. No ei sitten. Jatkakaahan tahoillanne, toivottavasti ei tule pää kipeäksi tai ainakin mänty antaa periksi ennen sitä.

 

[J.Grönvall]

Koska siffa on tämän ketjun aktiivinen kirjoittaja ja on kovasti tuomassa täällä tätä kirjaamaansa dataa esille ja usein puhumassa tilastojensa perusteella, että joukkue pelasi "hyvää meidän peliä", niin ainakin omasta mielestäni olisi jo keskustelun kannalta hyvä tehdä selväksi nämä määritelmät. Mikä on esim. hyvää meidän peliä ja kuinka se korreloi sitten HVP:n kanssa. Jos tämä on sinulle selvää niin aivan loistava juttu sitten. Entä toimiiko HVP kaikkien joukkueiden kanssa yhtä hyvin? Alkuun voisi tosiaan laittaa pöytään se optimaalinen HVP-lukema meidän pelin kannalta tai edes haarukka, niin ei tarvitse sitäkään sitten enää jatkossa arvuutella. Se varmaan onnistunee, kun Sihvonenkin on analysoinut jo vuosikausia tätä dataa.

Minusta sinäkin vain puhut ihan muusta asiasta, sikäli kun tästä välillä omalta kiihkoamiselta ehtii kirjoituksia seuraamaan. Sitten onkin luotu ikiliikkuja, kun näennäisesti ollaan ytimessä ja kumpikaan ei ymmärrä mitä toinen sanoo.

Yksi esimerkki on vaikka tuo optimiluku. Joskus kerrottiin, että on aikojen saatossa mainittu luku seitsemän. Seitsemän oli kuitenkin huono luku, koska vastustaja, vastatuuli ja naapurin Pirkko. Sitten mentiinkin jo siihen, että vastustajahan sen määrittää miten pelataan ja koska jne.

Voinemme siis päätellä, että vaikka oliskin optimiluku niin sitä ei parane ääneen sanoa, koska ei sitä kukaan tule hyväksymään (edes keskustelun lähtökohdaksi).

Minä puolestaan odottelen sitä hienoa tilastoa jonka perään täällä on kyselty usein, sitä joka tilastoi oikeat ratkaisut (ja varmaan ne hyvätkin). Siinä sitä onkin vakiolaadussa tekemistä :)

 

[Fordél]

Heh, jotenkin odotin tätä vastausta. No ei sitten. Jatkakaahan tahoillanne, toivottavasti ei tule pää kipeäksi tai ainakin mänty antaa periksi ennen sitä.

Mieluusti jatkan, koska mielestäni kyse on hyvin mielenkiintoisesta näkökulmaerosta. Ei pää tule näistä yhtään kipeäksi, päinvastoin oppii uusia juttuja ja ymmärtämään paremmin toisen näkemystä.

 

[LaTe_Show]

Minä puolestaan odottelen sitä hienoa tilastoa jonka perään täällä on kyselty usein, sitä joka tilastoi oikeat ratkaisut (ja varmaan ne hyvätkin).

Tehdyt maalit on hyvä tilasto.

Toki myös laukaisukartta ja aloitusvoitot. Unohtamatta torjuntaprosenttia.

 

[J.Grönvall]

Mieluusti jatkan, koska mielestäni kyse on hyvin mielenkiintoisesta näkökulmaerosta. Ei pää tule näistä yhtään kipeäksi, päinvastoin oppii uusia juttuja ja ymmärtämään paremmin toisen näkemystä.

Jaa, luulisi menevän hermo kun yksi koittaa kertoa millainen metsä on ja muut pohtivat sitä, että onko tuo kuusi nyt oikeasti mänty, koska koivu se ei ainakaan ole.

Näkökulmaeroja tosiaan...

 

[J.Grönvall]

Tehdyt maalit on hyvä tilasto.

Toki myös laukaisukartta ja aloitusvoitot. Unohtamatta torjuntaprosenttia.

Nokitan voitoilla. Ja mestaruuksilla.

 

[P.Sihvonen]

H + V + P on aukotonta faktaa

Tässä ketjussa ilmenee ehdotuksia siitä, että H + V + P (+A) -tilastointia (tuo A on ehdolla uudeksi kategoriaksi työnimellä ("Ansa", kts. aiempi viestini) olisi kehitettävä. Hyvä. Kuka tahansa voi sitä kehittää haluamaansa suuntaan.

Teen kuitenkin muutaman huomion asian tiimoilta.

H + V + P -tilaston eräs vahvuus on ollut, että se on täysin aukotonta faktaa. Hidastamiset, viivelähdöt ja palauttaminen joko ovat tai sitten eivät ole, niiden ilmenemisestä tai ilmenemättömyydestä ei ole mitään kiistaa pelin aikana. Voin milloin tahansa, missä tahansa julkaista siffan H + V + P -tilaston sellaisenaan.

Mutta jos aletaan viemään H + V + P:n pohjalta tilastointia vaikkapa siihen suuntaan, että tarkastellaan näitä kiekkokontrollitekoja suhteessa vastustajan tekoihin ja toimiin jäällä; suhteessa "oikeaan tai väärään" reagointiin pelitilanteessa; suhteessa reagointien seurannaisvaikutuksiin (kannattiko lähteä nopeasti, seurasiko minkälaatuinen hyökkäys jne.) ollaan tasolla, jota voivat tehdä vain alan ammattilaiset - ja hekin vain ajan kanssa käyttämällä videon pysäytyskuvaa ja käymällä useita keskinäisiä keskusteluja siitä, mikä tulkitaan mitenkin ja mitkä valitaan yhteisiksi kriteereiksi.

Ja tämä on ymmärrettävä: Kun minä teen työssäni tuon edellä kuvaamani prosessin (ja paljon siihen lisää), on asia sen tähden helppoa, että voin tehdä tulkintani "diktaattorina ja Johtavana anlayytikkona". Sen sijaan jos tekisin tilastoa ja analyysia vaikkapa jollekin SM-liigan päävalmentajalle, meidän täytysi käyttää paljon aikaa näkemystemme kalibroimiseen.

Kun teimme viime keväänä koko maailman jääkiekkohistorian ainutlaatuisinta ja laadukkainta pelin analyysia julkisuuteen Totalscouting-ohjelmalla, käytimme valtavasti aikaa ja energiaa siihen, että neljän hengen tiimimme pääsi samalle sivulle siitä, miten mitäkin pelitilannetta tulkitaan. Tämän näkemysten yhdenmukaistamisen kliimaksi oli se, kun "luimme ääneen mieskuorona pelin virtausta". Vasta tämän prosessin jälkeen oli se ja sama, kuka meistä koodasi peliä.

Täällä Jatkoajassa muun muassa nimerkki Keltainen Jaffa on tehnyt hyvää ja pyyteetöntä työtä tilastoinnin suhteen. Arvostan sitä kovasti. Mutta edellä kuvaamistani syistä johtuen Jaffan tilastolla ei ole mitään arvovaltaista painoarvoa sikäli, että me muut emme voi millään tietää, mitä Jaffa ajattelee, että mikä Leijonien kiekonmenetys oli vaikkapa "liian helppo". Ja jos Jaffa tänne ilmineeraisi kriteerinsä tarkastikin kirjoittamalla, luultavasti olisi niin, että muiden olisi niitä mahdoton hyväksyä.

Ja jos mietitään tätä viestiketjua meidän tähän ketjuun kirjoittaneiden osalta, niin luultavasti vain minulla on kompetenssia arvioida hyökkäys hyökkäkseltä, olisiko jossain pelitilanteessa pitänyt tehdä tilaa vai voittaa tilaa.

Ja kun ammattilaiset miettivät esimerkiksi, että oliko kyseessä 3vs2-hyökkäys vai saiko takakarva ajettua sen kiinni niin, että se tulkitaan sittenkin 3vs3-hyökkäykseksi, kyse on tarkasta hiusten halkomisesta monin eri kriteerein.

Johtopäätökseni: H + V + p on aukotonta faktaa ja aivan omassa luokassaan, mitä olen nähnyt täällä Jatkoajassa. H + V + P on lisäksi tilastointitapa, joka on yltänyt apuun jopa ammattilaistasolle.

Halusin paitsi asiaa valaistakseni myös näille muutamalle nimimerkille, jotka kirjoittavat tämän asian tiimoilta eräänlaisia ei-aikuisuuden tilassa olevia kritiikkejä H + V + P:stä, ilmaista, että minkäsorttisten mahdollisten vaatimusten kanssa he ovat tekemisissä, kun odottavat, että H + V + P pitäisi jotenkin ylittää. Nimimerkit voivat yrittää ylittää H + V + P -tason, mutta voin kertoa, että se vaatii joko 10 vuotta itsenäistä päivittäistä työskentelyä lajin parissa tai sitten pääsemistä mukaan johokin Totalscouting tiimiin tai vastaavaan, jossa aiheeseen perehdytetään ja senkin jälkeen menee aikaa, että konstin oppii.

Johtava, pelin asialla

 

[Fordél]

Jaa, luulisi menevän hermo kun yksi koittaa kertoa millainen metsä on ja muut pohtivat sitä, että onko tuo kuusi nyt oikeasti mänty, koska koivu se ei ainakaan ole.

Näkökulmaeroja tosiaan...

Sulle se ehkä näyttäytyy tolta, mutta mun näkövinkkelistä tää on vähän eri luokan näkemyseroa. Jos lähtötilastojen perusteella voidaan sanoa pelasiko jengi hyvää Meidän peliä lähtöjen suhteen, on analyysien tekeminen sitten yllättävänkin simppeliä ja helppoa. Mun mielestä pitää kuitenkin katsoa paljon muutakin ennen kuin näin voidaan väittää.

Ja mitä tulee lähtöihin niin nekin on vain osa sitä metsää, ei koko metsä.

 

[P.Sihvonen]

Pelle koko Jalonen sen seitsenlukuineen

Yksi esimerkki on vaikka tuo optimiluku. Joskus kerrottiin, että on aikojen saatossa mainittu luku seitsemän. Seitsemän oli kuitenkin huono luku, koska vastustaja, vastatuuli ja naapurin Pirkko. Sitten mentiinkin jo siihen, että vastustajahan sen määrittää miten pelataan ja koska jne.

Voinemme siis päätellä, että vaikka oliskin optimiluku niin sitä ei parane ääneen sanoa, koska ei sitä kukaan tule hyväksymään (edes keskustelun lähtökohdaksi).

Heh, repesin!

Niin, muuan Jukka Jalonen sanoi kerran, että se luku olisi (noin) seitsemän. Ei se mitenkään kelvannut ainakaan tälle yhdelle nimimerkille. Nyt sama mies (tai nainen, mistä sen tietää) tivaa minulta optimilukuja, tai lukuhaarukkaa. On ihan mahdotonta ajatella, että mitään lukuja antaisin. Sulaa hulluuttahan se olisi. Kun maailmanmestarivalmentaja Jalonen sanoo, että "noin seitsemän" eikä se mene jakeluun, niin mitä siitä tulisi, jos minä poloinen analyytikko ja surkea SM-liigavalmentaja antaisin jotakin pahaisia lukuja!? Pelkään, että minun luvuille vain naureskeltaisiin.

Ja kai se Jalonenkin on tuon lukunsa ihan vain ohi mennen ja pilan päitten kakaissut.

Harhaanjohtava

 

[Fordél]

Mutta jos aletaan viemään H + V + P:n pohjalta tilastointia vaikkapa siihen suuntaan, että tarkastellaan näitä kiekkokontrollitekoja suhteessa vastustajan tekoihin ja toimiin jäällä; suhteessa "oikeaan tai väärään" reagointiin pelitilanteessa; suhteessa reagointien seurannaisvaikutuksiin (kannattiko lähteä nopeasti, seurasiko minkälaatuinen hyökkäys jne.) ollaan tasolla, jota voivat tehdä vain alan ammattilaiset - ja hekin vain ajan kanssa käyttämällä videon pysäytyskuvaa ja käymällä useita keskinäisiä keskusteluja siitä, mikä tulkitaan mitenkin ja mitkä valitaan yhteisiksi kriteereiksi.

Ei tässä ole tarkoitus viedä HVP-tilastointia mihinkään suuntaan. Ne ovat itsessään hyviä tilastoja havainnoimaan joukkueen pelitapaa lähtöjen suhteen.

Kyse on siitä mitä johtopäätöksiä niistä voidaan tehdä. Voidaanko arvottaa pelaamista lähtöjen suhteen vai ei. Mun näkemys on, että ei voida, koska jokaisessa pelissä optimi on eri.

Puhut myös Jalosen optimista, jonka hän on ilmoittanut suuntaa antavaksi luvuksi. Eihän me edes tiedätä mikä on muiden valmentajien pelitavoissa tämä mahdollinen optimi. Senkin takia arvottaminen on kyseenalaista nojaten pelkkään HVP-tilastoon.

Mieluusti kuulisin sinun P.Sihvonen näkemystä vielä tohon palautusta koskevaan kysymykseen.

 

[Wäinö#16]

H + V + P -tilaston eräs vahvuus on ollut, että se on täysin aukotonta faktaa. Hidastamiset, viivelähdöt ja palauttaminen joko ovat tai sitten eivät ole, niiden ilmenemisestä tai ilmenemättömyydestä ei ole mitään kiistaa pelin aikana. Voin milloin tahansa, missä tahansa julkaista siffan H + V + P -tilaston sellaisenaan.

Ei kukaan olekaan kiistänyt tilaston arvoa faktana. Täällä on ainoastaan peräänkuulutettu perusteita arvottamiselle. Edelleenkään pelkästä HVP:stä ei voi tehdä kovinkaan paljoa johtopäätöksiä. Ensinnäkin ne meidän pelin muut osa-alueet tulee olla kunnossa, ennen kuin HVP:tä kannattaa syvemmän analyysin muodossa edes alkaa tutkia. Hyvä esimerkki tästä on Nuorten MM-joukkue. Kovasti siellä toki yritettiin tehdä HVP-tekojakin, mutta kun pelin moni osa-alue oli aivan kuraa, niin eipä HVP:stäkään saa paljoa irti. Sellaisten joukkueiden kohdalla, joilla pelin osa-alueet on hyvässä kunnossa ja tasapainossa HVP-tilastokin on jo aivan eri arvoinen. Esim. tämän kauden HIFK:n HVP-tilasto on mielestäni lähes käyttökelvoton, koska peli on ollut niin sekavaa.

Ja jos mietitään tätä viestiketjua meidän tähän ketjuun kirjoittaneiden osalta, niin luultavasti vain minulla on kompetenssia arvioida hyökkäys hyökkäkseltä, olisiko jossain pelitilanteessa pitänyt tehdä tilaa vai voittaa tilaa.

Oma luottamukseni kompetenssiisi mureni viimeistään siihen kuuluisaan Suomi-Tanska -otteluun. Sen perusteella tuntui, ettei edes HVP-lukemat ∞+∞+∞ olisi riittävät. Ilmeisesti jokainen edes tasavoimainen haasto pieneen tilaan olisi ollut pelaajalta ns. väärä valinta. Enemmän olet pelin poliitikko kuin analyytikko.

 

[J.Grönvall]

Jos lähtötilastojen perusteella voidaan sanoa pelasiko jengi hyvää Meidän peliä lähtöjen suhteen, on analyysien tekeminen sitten yllättävänkin simppeliä ja helppoa..

Minusta tämä sinun lähtökohtasi on jo niin absurdi ja suoraan sanoen väärä, että ei tästä jankkaamisesta voi tulla ikinä mitään järkevää lopputulosta.

Mutta vika varmaan on minussa, Sihvosen fanipojassa.

 

[Fordél]

Minusta tämä sinun lähtökohtasi on jo niin absurdi ja suoraan sanoen väärä, että ei tästä jankkaamisesta voi tulla ikinä mitään järkevää lopputulosta.

Mutta vika varmaan on minussa, Sihvosen fanipojassa.

Ihmettelen kun aina sulta tulee tämä kommentti jossain vaiheessa keskustelua, oli aihe mikä tahansa. Jos kun kerran näin on niin kerro ihmeessä miksi se on absurdi tai väärä.

 

[Wäinö#16]

Minusta tämä sinun lähtökohtasi on jo niin absurdi ja suoraan sanoen väärä, että ei tästä jankkaamisesta voi tulla ikinä mitään järkevää lopputulosta.

Ei tuo ole mikään Fordelin absurdi lähtökohta, vaan sehän on koko ajan ollut siffan ajatus, että on olemassa meidänpelimäiset luvut ja sitten on esim. pystysuunnan luvut. Senhän takia tämä koko tilastointi aloitettiin; ja UL:n ja Sihvosen kirjoitusten tukemiseksi (ja promoamiseksi).

Ehkä tämä keskustelu on sen takia niin hankalaa, koska mielestäni on sitten olemassa myös ns. vale meidänpeli-luvut eli luvut, jotka näyttää samalta kuin oikeassa meidän pelissä, mutta pelin toteutus on sitten ihan täyttä kuraa muilta osin. Tällöin esim. toteamus, jota on usein nähty siffan näppäimistöltä, että valmentaja esim. lisäsi kiekkokontrollia tuntuu absurdilta.

 

[P.Sihvonen]

Ensimmäiset Meidän Pelin selkeät merkit Tanska-pelissä

Oma luottamukseni komptenssiisi mureni viimeistään siihen kuuluisaan Suomi-Tanska -otteluun. Sen perusteella tuntui, ettei edes HVP-lukemat ∞+∞+∞ olisi riittävät. Ilmeisesti jokainen edes tasavoimainen haasto pieneen tilaan olisi ollut pelaajalta ns. väärä valinta. Enemmän olet pelin poliitikko kuin analyytikko.

No, kertaan vielä sen Suomi - Tanska -ottelun. Viimeisen kerran.

Olin valmentanut Jukka Jalosen HPK:ta vastaan ja sitten analysoinut HPK:ta ammatikseni keväästä 2004 lähtien.

Tarinaan liittyy myös se, että olin tarkalla kammalla, välillä vääräänkin menemällä, perannut Pekka Virran KalPan pelitapaa.

Kovalla määrällisellä ja laadullisella työllä kasasin itselleni ymmärryksen sen suhteen, mikä juju oli Jalosen HPK:lla ja Virran KalPalla. Opin ymmärtämään syvällisesti, mitä tarkoittaa, kun pelivälineestä tehdään vallanväline.

Sitten Jalonen koutsaili Leijonia Doug Sheddenin jälkeen ja jäliltä. Jalonen veti monta turnausta niin, ettei hänen joukkueensa pelannut taiteen sääntöjen mukaista jaloslais-lehkoslaista jääkiekkoa, jota nykyään kutsutaan myös isommalla käsitteellä Meidän Peli.

Mutta, kas, tuli sitten tämä mainitsemasi Tanska-peli eräiden MM-kisojen alussa (mikä vuosi se olikaan?). Kaikki muut haukkuivat Jalosen joukkueen esityksen alimpaan helvettiin - olin ainoa, joka sitä kiitteli. Ja minä puolestaan olin kritisoinut sen kauden niitä aiempia Leijonien pelejä, joista tuli voittoja. Ja, tietenkin, muut kehuivat niitä. Mutta vain minä ymmärsin, että ne olivat väärin voitettuja pelejä, koska niissä ei ollut mukana riittävästi Meidän Pelin elementtejä.

Johtavaksi analyytikoksi pääsee - ja tämä on nähdäkseni eräänlainen tulikaste - vasta, kun näkee jossakin tappio-ottelussa ne Heikot Signaalit, jotka viittaavat tuleviin suuriin voittoihin. (Tälle tasolle tosin analyytikoista ei nähdäkseni yllä kuin korkeintaan 1/1000).

Sinun luottamuksesi kompetenssiini meni tuon ottelun jälkianalyysini mukana. Minä taas koen, että vasta tuon episodin jälkeen saatoin käyttää itsestäni epiteettiä Johtava.

Tuolloin nousin sen yläpuolelle, jolla tasolla muut ovat: muut elävät tappioista ja voitoista, minä näen yli ja ohi tappioiden ja voittojen.

Ja se on tietysti eri asia, että suomalaisen jääkiekkoilun historia sittemmin asettui puolelleni. Ensimmäiset kunnolliset merkit tulevasta maailmanmestaruuteen johaneesta pelitavasta Meidän Pelistä nähtiin tuossa maineikkaassa Tanska-pelissä. Ja loppu on historiaa, totisesti.

Johtava

 

[LaTe_Show]

Mutta vain minä ymmärsin, että ne olivat väärin voitettuja pelejä, koska niissä ei ollut mukana riittävästi Meidän Pelin elementtejä.

Luojan kiitos tämä Meidän Peli kompensoi näitä väärin voitettuja Skoda-höntsypelejä, unohtamatta Nuori Suomen pirullista vaikutusvaltaa.

Toki jos takataskusta löytyy noita voittaja riittämin, niin sitten on varaa valita näistä voittopeleistä ne oikeat ja hyväksyttävät pelit.

 

[siffa]

Ei kukaan olekaan kiistänyt tilaston arvoa faktana. Täällä on ainoastaan peräänkuulutettu perusteita arvottamiselle. Edelleenkään pelkästä HVP:stä ei voi tehdä kovinkaan paljoa johtopäätöksiä. Ensinnäkin ne meidän pelin muut osa-alueet tulee olla kunnossa, ennen kuin HVP:tä kannattaa syvemmän analyysin muodossa edes alkaa tutkia. Hyvä esimerkki tästä on Nuorten MM-joukkue. Kovasti siellä toki yritettiin tehdä HVP-tekojakin, mutta kun pelin moni osa-alue oli aivan kuraa, niin eipä HVP:stäkään saa paljoa irti. Sellaisten joukkueiden kohdalla, joilla pelin osa-alueet on hyvässä kunnossa ja tasapainossa HVP-tilastokin on jo aivan eri arvoinen. Esim. tämän kauden HIFK:n HVP-tilasto on mielestäni lähes käyttökelvoton, koska peli on ollut niin sekavaa.

Tottakai HVP-luvut kannattaa tilastoida aina, olivatpa muut Meidän Pelin osa-alueet missä kunnossa hyvänsä. Kun joukkueet alkavat pelata Meidän Peliä, niin saattaa mennä pitkäkin aika (vuosikin), ennenkuin pelitapa alkaa tuottaa tulosta. Esim. tämän kauden HIFK:n HVP-lukemat ovat kertoneet sen, miten HIFK on rytmittänyt omalta puolustusalueelta lähteneitä hyökkäyksiään. Hyvä tulos saattaa olla tulossa jo tänä keväänä, kun vaan kärsivällisesti opetellaan omaa (Sormusen) pelitapaa ja uskotaan siihen. Hyvä esimerkki on jatkuvasti esille tuomasi Suomen tappio Tanskalle, jossa oli hyvät Meidän Pelin ainekset, mutta Suomi hävisi tuon pelin muuttamatta pelitapaansa. Jukka Jalonen on osoittautunut valmentajaksi, joka uskoo omaan pelitapaansa, Meidän Peliin. Hän ei lähde tuunaamaan sitä piiruakaan yksittäisten otteluiden aikana eikä yksittäisten otteluiden tulosten perusteella. Hän ei lähde muuttamaan pelitapaansa, halusipa sitä kuka hyvänsä suomalainen kiekkovaikuttaja (NHL-pelaajat, muut valmentajat, joukkueiden fanit tai Meidän Pelin lukuisat suomalaiset arvostelijat eri medioissa). Meidän Peli on osoittautunut erittäin hyväksi ja menestyksekkääksi pelitavaksi.

Nuorten MM-kisoissa Suomi ei pelannut elintärkeässä ottelussaan Ruotsia vastaan Meidän Peliä HVP-hyökkäyksien suhteen vaan se luopui tietoisesti niistä ja nopeutti peliään. Tässä tapauksessa pelitavan muutos ei tuonut odotettua tulosta, vaan Suomi putosi katastrofaalisesti karsintasarjaan. Suomen HVP-lukemat Nuorten MM-kisojen Ruotsi-ottelussa olivat koko ottelussa 2+1+12=15. Sinä ilmaiset asian hyvin epämääräisesti, että olihan siellä HVP-tekojakin, mutta minä kerron tilastointini perusteella sinulle, että tärkeässä Ruotsi-ottelussa HVP-tekoja oli niin vähän, että Suomen peliä voi luonnehtia Meidän Pelistä poikkeavaksi nopeaksi, pystysuunnan jääkiekoksi HVP-lukujen suhteen.


Tänään tilastoin HVP:n lisäksi ansat, jotka HVP-lähdöillä vastustajalle aiheutetaan. Ne tulevat siinä pelin kertakatsomalla helposti huomattua ja tilastoitua. Eli teen HVPA-tilastot tästä lähtien. Siihen jää minun osuuteni tilastoinnista, koska en palaa enää pelien tuntikausia/peli vievään jälkianalyysiin, johon poikkeuksetta joutuisin toteuttaakseni sinun tai Fordélin esityksiä pelin laajemmasta analyysistä.

 

[TosiFani]

...Kovalla määrällisellä ja laadullisella työllä kasasin itselleni ymmärryksen sen suhteen, mikä juju oli Jalosen HPK:lla ja Virran KalPalla. Opin ymmärtämään syvällisesti, mitä tarkoittaa, kun pelivälineestä tehdään vallanväline...

Miksi tarvitaan kova määrällinen ja laadullinen työ Jalosen ja Virran pelitavan ymmärtämiseen? Jokainen, joka on pelannut tai edes seurannut aktiivisesti jääkiekkoa ymmärtää mitä tarkoittaa peliväline vallanvälineenä ilmaisu. Eihän tämän syvälliseen ymmärtämiseen tarvita ihmeellistä osaamista.

Se mihin tarvitaan taitoa ja varsinkin itseluottamusta, on tuon pelitavan toteuttaminen. Viisikon harjoituttaminen siihen pisteeseen, että se pysyy koossa ja syöttötilaisuuksia on tarpeeksi, vaatii kovaa määrällistä ja laadullista työtä. Lisäksi hyvin harvan kiekkojohtajan kärsivällisyys kestää tuota prosessia, ilmeisesti Porissakin on otettu pari askelta pakkia.

Siffan tilastointi on fanitasolla hienoa, mutta siitä vedetyt johtopäätökset ovat välillä liian suoraviivaisia. Mielestäni St_Patrick #16 kertoi hyvän esimerkin nuorten maajoukkueesta, jossa lähdöt olivat luultavasti kohdillaan, mutta mikään muu ei. Siffan tilastot toimivat varmasti A-maajoukkueen kohdalla hyvin, mutta kun tullaan vaikka SM-liigaan, tarkkuus vähenee. Tämä esimerkiksi siitä syystä, että liigajoukkueiden hitaat lähdöt eivät välttämättä johdu pelitavasta vaan pelaajien epätasaisesta osaamisesta.

Suurin ongelma tässä keskustelussa on tiettyjen nimimerkkien asettuminen meidän muiden yläpuolelle. Jääkiekosta pyritään tekemään tiedettä, jota ei voi kommentoida ellei ole koulutusta. Esimerkiksi väite, ettei meillä muilla ole kompetenssia arvioida pitäisikö jossain pelitilanteessa tehdä tilaa vai voittaa tilaa, on absurdi. Mikäköhän tekee jostain hyökkäystilanteesta niin kryptisen, ettei kokenut jääkiekonkatsoja voisi sitä analysoida?

 

[LaTe_Show]

Mikäköhän tekee jostain hyökkäystilanteesta niin kryptisen, ettei kokenut jääkiekonkatsoja voisi sitä analysoida?

Ja vaikka tämä olisikin korkeamman tason matematiikkaa, niin haluaisi nähdä sen todellisen Johtavan joka osaisi purkaa tämän ja kertoa siitä perusfanille ymmärrettävästi ja selkeästi esimerkiksi jääkiekkofoorumilla.

Valitettavasti Suomen kiekkomedia on (edelleenkin) lasten kengissä...

p.s. Unelmien Pelikirja näyttäisi saaneen Oscar-ehdokkuuksia.

Silver Linings Playbook - Wikipedia, the free encyclopedia

 

[Wäinö#16]

Esim. tämän kauden HIFK:n HVP-lukemat ovat kertoneet sen, miten HIFK on rytmittänyt omalta puolustusalueelta lähteneitä hyökkäyksiään. Hyvä tulos saattaa olla tulossa jo tänä keväänä, kun vaan kärsivällisesti opetellaan omaa (Sormusen) pelitapaa ja uskotaan siihen. Hyvä esimerkki on jatkuvasti esille tuomasi Suomen tappio Tanskalle, jossa oli hyvät Meidän Pelin ainekset, mutta Suomi hävisi tuon pelin muuttamatta pelitapaansa. Jukka Jalonen on osoittautunut valmentajaksi, joka uskoo omaan pelitapaansa, Meidän Peliin. Hän ei lähde tuunaamaan sitä piiruakaan yksittäisten otteluiden aikana eikä yksittäisten otteluiden tulosten perusteella. Hän ei lähde muuttamaan pelitapaansa, halusipa sitä kuka hyvänsä suomalainen kiekkovaikuttaja (NHL-pelaajat, muut valmentajat, joukkueiden fanit tai Meidän Pelin lukuisat suomalaiset arvostelijat eri medioissa). Meidän Peli on osoittautunut erittäin hyväksi ja menestyksekkääksi pelitavaksi.

Nuorten MM-kisoissa Suomi ei pelannut elintärkeässä ottelussaan Ruotsia vastaan Meidän Peliä HVP-hyökkäyksien suhteen vaan se luopui tietoisesti niistä ja nopeutti peliään. Tässä tapauksessa pelitavan muutos ei tuonut odotettua tulosta, vaan Suomi putosi katastrofaalisesti karsintasarjaan. Suomen HVP-lukemat Nuorten MM-kisojen Ruotsi-ottelussa olivat koko ottelussa 2+1+12=15. Sinä ilmaiset asian hyvin epämääräisesti, että olihan siellä HVP-tekojakin, mutta minä kerron tilastointini perusteella sinulle, että tärkeässä Ruotsi-ottelussa HVP-tekoja oli niin vähän, että Suomen peliä voi luonnehtia Meidän Pelistä poikkeavaksi nopeaksi, pystysuunnan jääkiekoksi HVP-lukujen suhteen.

Valistapa meitä vaikkapa HIFK:n tämän kauden HVP-luvuilla ja millaista trendiä niistä on nähtävissä?

Nuorten MM-kisoissa Suomi joutui veitsi kurkulle Ruotsia vastaan pelaamalla jo ennen sitä surkean alkusarjan. Se on vaikea sanoa tehtiinkö pelitapamuutokset sen takia, ettei peli ollut toiminut aiemmin vai oltaisiinko joka tapauksessa Ruotsia vastaan pelattu näin, koska heillä on ollut tapana antaa jatkuva korkea paine Suomen kiekolliselle pelaajalle, mikä ainakin pakottaa nopeuttamaan viivelähtöjen pelaamista. Joka tapauksessa Suomi oli päättänyt luopua niistä kokonaan. Toisaalta tähän olisi varmaan kannattanut valmistautua nimenomaan tästä ansapelaamisen lähtökohdasta ja rakentaa viivelähtö niin, että karvaus saadaan purettua.

Sihvosella tuo johtavan rooli taitaa alkaa käymään jo aikamoisilla ylikierroksilla, mutta mitä tulee vielä tuohon mainittuun Tanska-peliin, niin se oli nimenomaan politiikon mielipide pelistä, ei viileän ja puolueettoman analyytikon, joka toisi esille myös puutteet pelitavan toteutuksessa ja pureutuisi myös niihin syihin miksi Suomi hävisi MM-kisoissa Tanskalle.

 

[Corkscrew]

Olen ihmetellyt vähän sitä miksi tässä Pelitapakeskustelu-nimeä kantavassa ketjussa puhutaan lähes yksinomaan siitä miten joukkueet lähtevät omista ja avaavat peliä. Miksi puhutaan niin vähän karvaussysteemeistä tai siitä miten hyökätään keskialueen nopean kiekonriiston jälkeen? Tai miten keskialueen takakarva organisoidaan. Nämähän ovat myös erittäin yleisiä pelitilanteita joita eri valmentajat ja joukkueet toteuttavat eri tavoin.

Tai miksi ylivoimapelin rooli pelitavoista keskusteltaessa jää niin pieneksi? Erikoistilanteilla ratkotaan pelejä, joten eikö yv-pelikirjan merkitys ole valtava.

Pakko sanoa nyt erikseen etten ole täällä provosoimassa tai kyseenalaistamassa keskustelua eri tavoista lähteä omista, mutta eikö Pelitapa-ketjun alta odottaisi löytävänsä paljon monipuolisempaa keskustelua mitä pelikirjat pitävät sisällään.

 

[LaTe_Show]

Pakko sanoa nyt erikseen etten ole täällä provosoimassa tai kyseenalaistamassa keskustelua eri tavoista lähteä omista, mutta eikö Pelitapa-ketjun alta odottaisi löytävänsä paljon monipuolisempaa keskustelua mitä pelikirjat pitävät sisällään.

Ehkä näin, mutta lähtökohta on se, että on olemassa vain yksi Pelikirja.

Niinkuin englanniksi sanotaan, niin

Meidän Peli or the highway.

 

[siffa]

Siffan tilastointi on fanitasolla hienoa, mutta siitä vedetyt johtopäätökset ovat välillä liian suoraviivaisia. Mielestäni St_Patrick #16 kertoi hyvän esimerkin nuorten maajoukkueesta, jossa lähdöt olivat luultavasti kohdillaan, mutta mikään muu ei.

St_Patrick #16 muistelee epämääräisesti ja sinä luulet. Kumpikaan ei ole tiedon väärti. Tiedon HVP-luvuista antaa niiden tarkka tilastointi. Vastaavan yleisen luulon, että Ruotsi pelaa nopeasti pystyyn kanadalaiseen tyyliin eikä palauttele kiekkoa sekä, että Ruotsi päättää hyökkäyksensä menemällä suoraan maalille, todistin tilastoinnillani vääriksi. Ruotsi palauttelee eniten niin miesten kuin U20-maajoukkueista. Sen tilastoin, että Ruotsin U20 päättää hyökkäyksistään eniten vastustajan kulmiin ja päätyyn. Miesten osalta hyökkäysten päättäminen on Ruotsin osalta tilastoitava vielä erikseen, vaikkapa MM-kisoissa.

 

[Fordél]

Olen ihmetellyt vähän sitä miksi tässä Pelitapakeskustelu-nimeä kantavassa ketjussa puhutaan lähes yksinomaan siitä miten joukkueet lähtevät omista ja avaavat peliä. Miksi puhutaan niin vähän karvaussysteemeistä tai siitä miten hyökätään keskialueen nopean kiekonriiston jälkeen? Tai miten keskialueen takakarva organisoidaan. Nämähän ovat myös erittäin yleisiä pelitilanteita joita eri valmentajat ja joukkueet toteuttavat eri tavoin.

On täällä keskusteltu myös muista pelin osa-alueista. Silti ihan aiheellinen huomio ja varmasti kun pelitapakeskustelu tästä kehittyy, päästään yhä laajemmin myös muiden osa-alueiden kimppuun. Ja myös muiden pelitapojen kimppuun, sillä nythän puhutaan aika paljon vain joko kiekkokontrollista tai pystysuunnan kiekosta, pääpaino vielä tuossa ensiksi mainitussa.

Esimerkiksi puolustuspelaaminen on sellainen osa-alue, josta riittäisi vaikka kuinka paljon keskusteltavaa. Ja pelien ratkaisun suhteen se on kuitenkin ihan yksi avainkohdista. Itsekin olen ajatellut, että jatkossa voisi suunnata pelin opiskelua ja havainnointia yhä enemmän puolustuspelaamiseen.

 

[siffa]

Olen ihmetellyt vähän sitä miksi tässä Pelitapakeskustelu-nimeä kantavassa ketjussa puhutaan lähes yksinomaan siitä miten joukkueet lähtevät omista ja avaavat peliä. Miksi puhutaan niin vähän karvaussysteemeistä tai siitä miten hyökätään keskialueen nopean kiekonriiston jälkeen? Tai miten keskialueen takakarva organisoidaan. Nämähän ovat myös erittäin yleisiä pelitilanteita joita eri valmentajat ja joukkueet toteuttavat eri tavoin.

Tai miksi ylivoimapelin rooli pelitavoista keskusteltaessa jää niin pieneksi? Erikoistilanteilla ratkotaan pelejä, joten eikö yv-pelikirjan merkitys ole valtava.

Pakko sanoa nyt erikseen etten ole täällä provosoimassa tai kyseenalaistamassa keskustelua eri tavoista lähteä omista, mutta eikö Pelitapa-ketjun alta odottaisi löytävänsä paljon monipuolisempaa keskustelua mitä pelikirjat pitävät sisällään.

Tätä samaa minäkin olen ihmetellyt jo vuosikausia. Olen esitellyt puolenkymmentä jääkiekon pelikirjaa yksityiskohtaisesti. Olen todennut, että tilastointia riittää, vaikkapa nyt sinulle, kun tällä kertaa sinä olet moittimassa JA:n nimimerkkejä, kun eivät tee analyysejä niistä useista pelin osa-alueista, joita pelikirjat sisältävät. Minä teen omaa osuuttani ja tilastoin peleistä kerta katsomalla HVPA-luvut.