Nyt kun täällä päästiin analysoimaan salibandya, jonka pelitavoista koen itse olevani hyvin kartalla, niin otan kantaa keskusteluun.
Salibandyssa, kuten varmasti muissakin palloilulajeissa, on kannattavaa muodostaa joukkueen taktiikka siten, että se sopii käytettävissä olevalle materiaalille parhaiten. Emme voi vetää suoria linjoja puolustustaktiikoissa, sillä asia riippuu kovasti siitä minkälaiset kaverit on kentälle kulloinkin juoksutettu. Oletettava lähtökohta ei ole se, että pelitapaa toteuttavat täydellisesti pelikirjaa noudattavat robotit, vaan joukkue sisältää myös pelaajia joiden kohdalla on otettava huomioon pelaajan ominaisuudet ja kyvyt toteuttaa sovittua pelitapaa. Mentaalista puolta ei ole myöskään syytä aliarvioida.
Jos lähtökohta on se, että joukkue pelaa korkealla tasolla ja valmentajalla on käytettävissään materiaali, joka on pystyvä soveltamaan kentällä taktiikkaa, voidaan ajatella oman kenttäpuoliskon puolustustaktiikoista seuraavasti (sanon näin, koska pidän myös pallon kontrollointia puolustamisen osa-alueena):
2-1-2: Salibandyssa tuttavallisemmin tunnettu noppaviitosena. Antaa variaatioita, tärkein sektori eli keskusta pysyy helpommin "kiinni". Sumpputaktiikka, jota pidän suhteellisen heikkona valintana karvauspelissä. Toimii kuitenkin mainiosti oman pään pelissä, jos tilanne ottelussa on se, että joukkue ei ole tappioasemassa ja haluaa puolustaa johtoaan tai peli on tasan. Varsin riskitön vaihtoehto jos joukkue on sitoutunut pelitapaansa ja on hyvin organisoitu kentän molemmissa päissä.
1-2-2: Mökki, yläkolmio, you name it. Puolustusalueella käytettynä avaa laidoille paljon tilaa, mutta aktiivisen ja teräväliikkeisen kärjen kanssa pelattuna hyvä vaihtoehto, varsinkin nopeisiin vastaiskuihin pelinsä perustavalle joukkueelle. Avaa mahdollisuuksia nopeisiin pistoihin, mutta vaatii hyvää reagointia. Kärjen aktiivisuus ja sijoittuminen korostuu tässä pelitavassa, sillä jos tämä yläkolmio ei pelaa tilannetta oikein, avaa liikaa vastustajalle tilanteita keskelle ja laitoihin. Varioituu myös moneen tilanteeseen, mutta itse pitäisin tätä taktiikkaa salibandyssa enemmänkin taktiikkana, jota kannattaa käyttää kun haetaan pienimuotoisella riskillä tai takaa-ajoasemassa kavennusta / tasoitusta. Kaikesta huolimatta toimiva ja suositeltava puolustustaktiikka mikäli joukkue on organisoitu ja osaa toteuttaa pelitapaa oikein.
Meni vähän salibandyn pelitavaksi puhuttaessa oman pään puolustamisesta, mutta tuohon saa kuka vain esittää näkemyksensä jos parhaakseen näkee. Varmasti erilaisessa käytössä jääkiekon puolella lajien eroavaisuuksista johtuen. En ole analysoinut jääkiekon puolustuspeliä tarpeeksi analysoidakseni asiaa ko. lajin kannalta, mutta tästä jokainen voi itse tehdä sitten päätelmiään, miten samankaltaisessa käytössä nämä taktiikat ovat näiden lajien välillä. Toki näitä taktiikkoja itse kukin käyttää omalla tavallaan, riippuen
siitä materiaalista, kuten aiemmin mainitsinkin.
Joukkueen materiaali ja sen ominaisuudet lienevät kuitenkin ne pääseikat pelitilanteen ohella, kun näitä taktiikkoja aletaan pohtimaan. Kaikilla joukkueilla on se oma taktiikkansa pelin eri vaiheissa ja tilanteissa, se taktiikka pitää vain löytää ajan kuluessa, mikä omalle jengille yleensä sopii.
Meni vähän pitkäksi, vaikken ihan sitä suunnitellutkaan. Jos tästä oli jotain hyötyä kellekään, joka pohtii näitä puolustustaktiikoiden eroja & yhteneväisyyksiä salibandyn ja jääkiekon välillä, niin hyvä.