Ei saa siis jättää kehittynyttäkään pelitapaa esim. "kolme pärjää pitkässä juoksussa kahdelle" tai "kolme syöttösuuntaa on parempi kuin 1-2" -asteelle, vaan viedä sitä hyvällä tilastoinnilla eteenpäin. Se ei tarkoita ylianalysointia, tai että jokaisesta tarkastellusta asiasta olisi/tulisi suoraan jokin käytäntöön otettava ja toimiva keino, mutta sieltä kautta sitä kehitystä tulee.
Kyllä ja suomalaisessa jääkiekossa olisi täysin mahdollista myös räätälöidä ottelukohtaisia pelisuunnitelmia pidemmälle. Parhaat tekevät sitä futiksessa ja jefussa koko ajan. Maajoukkuetasolla tästäkin voisi saada sen marginaalisen hyödyn joissain peleissä, sen sijaan, että aina puhuttaisiin vain isossa kuvassa Meidän pelistä tai muusta vastaavasta pelikirjasta.
Toiset jotka tästä hyötyisivät olisivat pienet seurat, kuten SaiPa ja muutamat Mestis-joukkueet. Kun rahalla tai fasiliteeteilla ei voi kilpailla, pitää olla parempi ja edistyksellisempi jossain muualla, olettaen, että rahallista panostusta ei voida nostaa merkittävästi.
Jääkiekkoa voi oppia ymmärtämään monesta eri vinkkelistä ja nykyaikana pidän omaan jalkaan ampumista, jos seurat eivät edes yritä hyödyntää erilaisten propellipäiden osaamista analysoinnissa ja analysointityökalujen kehittämisessä.
Osaltaan esteenä tuntuvat olevan luutuneet käsitykset ja asenteet. Ne jotka nämä asiat ymmärtävät ja osaavat niitä hyödyntää tulevat olemaan tulevaisuudessa huipulla ihan missä ympäristössä tahansa.
Niinhän se on jalkapallossakin huipputasolla, että pelaajien koutsit eivät ole enää vuosikausiin voittaneet yhtään mitään, vaan ihan parhaat managerit ovat jo lähes tohtoristason miehiä. Samoin pienet tuhkimotarinat usein selittyvät sillä, että nämä asiat ovat siellä huipputasolla, pelianalyysit, pelaaja-analyysit, scouttaaminen yms.
Pelin opiskeluun liittyen pitäisin myös itsestäänselvyytenä sitä, että jääkiekkokoutsit olisivat aktiivisia ja hakisivat kontaktia muiden palloilulajien valmentajiin, kävisivät näiden kanssa tiukkaa ammatillista sananvaihtoa. Tämä sen vuoksi, että perspektiivin laajentaminen harvemmin on tehnyt pahaa kenellekään, edes jääkiekossa.
Toki tässä puhutaan ensi alkuun ihan huipputason valmentajista mutta jokainen valmentaja tasosta riippumatta hyötyy samalla tavoin. Jos ymmärtää pelin virtauksen ja sen vaikutuksen, voi siitä keskustella koripallo-, jalkapallo-, salibandy-, jääpallo- ja vaikka käsipallokoutsin kanssa. Pelin virtaus on universaali asia pallopeleissä ja aika samalla tavalla se käyttäytyy lajista riippumatta.
Tilan voittaminen vs. tilan tekeminen on tuttua juttua futiskoutseille, hyökkäysalueen vs. puolustalueen pelaaminen muistuttaa jossain määrin salibandya ja koripalloa. Salibandyn kanssa yhtäläisyyksiä olisi enemmänkin, semminkin, kun siitä on Suomessa tullut myös pelikirjapeli lyhyellä aikaa.
EDIT. Yksi Suomen parhaista urheilukirjoittajista, Gert Remmel, sanoi muistaakseni joskus, että Suomessa lähinnä höpistään jalkapallosta. Samaan aikaan täällä on varaa naureskella Remmelin lateraalisyötöille ja pausalle, ja kysellä, että mites se Honka?
Pointti mikä pitää tajuta on se, että kun maailman johtavissa futismaissa keskustelu on jopa tieteellisellä tasolla, niin millä ihmeen rahkeilla täällä perähikiällä voidaan sanoa, että tuo on aivan täyttä skeidaa. Sitten vielä kehdataan puhua jostain futisosaamisesta näillä kulmilla. HAH!