Pelitapakeskustelu

[P.Sihvonen]

Teatterivertaus toimii!

Itsekin olen tätä asiaa pohtinut ja onhan mulla vähän tätä asiaa liippaava suuen sukseen saanut ketju, jossa pohdittiin ovatko pelaajat näyttelijöitä.

Jos ajatellaan, että pelaajat ovat näyttelijöitä niin ehkä tämän vertauksesi pitäisi mennä paremminkin niin, että näyttelijöillä on sovittu etukäteen kolme eri tyylilajia, jolla sama näytelmä viedään läpi. Tyylilajeja voidaan muuttaa vauhdissa kesken näytelmän ja kaikki näyttelijät reagoivat yhtenäisesti.

En tiesä onko teatterimaailmasta jotain ammettavaa jääkiekkoon tässä suhteessa. Ja kyllähän jo nytkin näkee, että jengit pelaavat pelin sisällä hyvin erilaisesti eri tilanteita eli variaatiota ja reagointia jo tapahtuu. Pari ekaa erää annetaan kovasti painetta kuin Tammisen 60 minsan paine -pelitavassa ja kolmannessa erässä otetaankin iisimmin, vetäydytään ja kiekotellaan enemmän kun ollaan kenties johdossa.

Meidän Peli on filosofisesti aika lähellä tuota näyttelijävertaustasi! Muistelkaapa vaikkapa Bratislavan MM-kisoja. Ohjaaja Jukka Jalonen pyysi "plaristaan" (näyttelijöiden "pelikirja") näyttelijöitään pelaamaan aina takaa-ajotilanteissa paljon kiekkokontrollia, vaikka normaali ajatus siihen asti oli aina ollut, että takaa-ajossa pitää pelata nopeammin pystyyn... Ei pidä! ajattelee Jalonen. Hänen "näyttelijöillään" oli päässään kaksi eri eri näytelmää, nopeatempoinen näytelmä ja hidastempoinen näytelmä.

Meidän Peli on siitä noheva pelitapa, että siinä pelataan enimmäkseen nopeasti pystyyn. Ja sitten tunnistetaan ne verrattain harvahkot hyökkäystilanteet, jolloin ei ole mitään järkeä pelata pystyyn - koska seuraus olisi vain nopeahko kiekon menettäminen vastustajalle.

Johtava

 

[P.Sihvonen]

Kaksi eri mentaliteettia

Odotankin, että näitä molempia joku pystyisi käyttämään yhden erän aikana sekaisin. Eli yhdessä vaihdossa lähdettäisiinkin nopeaan pystysuunnankiekkoon (ei roiskimaan, vaan ihan harjoiteltua tiiviin viisikon pystykiakkoo) ja kun vastustaja sopeutuu siihen, mennäänkin taas kontrollin kautta jne. Eli isoja taktisia muutoksia pelin sisällä.

Toistaiseksi kaukalotodellisuus on osoittanut, ettei jääkiekkoa ole onnistuttu pelaamaan "eri taktiikoilla" ja "taktiikkoja sekoittelemalla" vaihdosta toiseen erän sisällä. Ehkä sitten joskus pystytään, en tiedä...

Oma kokemukseni on sama kuin Jukka Jalosella: paras hetki muuttaa taktiikkaa on erätauko. Miksi sitä on hankala muuttaa erän aikana? on oleellinen kysymys. Eräs vastaus lienee se, että jääkiekon pelaaminen vaatii pelaajilta kovaa tunnetilaa. Huomasin muutama vuosi sitten valmentaessani, että Pystysuunnan Jääkiekon ja Meidän Pelin puoleensa kutsuma tunnetila ja mentaliteetti ovat kovin erilaiset. Sen tähden on erittäin vaikea, jopa mahdoton, hyppiä erän sisällä "KalPa-kiekosta" "JYP-kiekkoon" ja takaisin.

On jännittävä katsoa, millainen tässä katsannossa on jääkiekkoilun evoluution tulevaisuus sanotaan 20 vuoden aikana.

Johtava

 

[J.Grönvall]

Miksi sitä on hankala muuttaa erän aikana? on oleellinen kysymys. Eräs vastaus lienee se, että jääkiekon pelaaminen vaatii pelaajilta kovaa tunnetilaa. Huomasin muutama vuosi sitten valmentaessani, että Pystysuunnan Jääkiekon ja Meidän Pelin puoleensa kutsuma tunnetila ja mentaliteetti ovat kovin erilaiset. Sen tähden on erittäin vaikea, jopa mahdoton, hyppiä erän sisällä "KalPa-kiekosta" "JYP-kiekkoon" ja takaisin.

Koetko, että tunnetila poikkeaisi jääkiekossa niin paljon sitten koripallosta, jalkapallosta tai vaikka pelikirjapelien isästä jenkkifutiksesta (ettei jääkiekossa voisi erän aikana muuttaa pelitapaa/taktiikkaa)? Näissä kaikissahan on myös kamppailuelementti voimakkaasti mukana, vaikka toki erojakin lajeissa löytyy.

Allekirjoitan sen, että kiekkokontrolli ja puhdas nopean pystysuunnan pelaaminen vaativat hieman erilaista päätä, siinä mielessä, että ensimmäisessä on osattava olla kärsivällinen ja siten hieman laskea sitä tunnetasoa. Muutenhan rytmiä ei löydä.

Toisaalta jos mietimme vaikka Guardiolan aikaista FC Barcelonaa, niin se pelasi mielestäni kovalla tunteella siitä huolimatta, että hallitsi pelin virtausta mielin määrin. Se näkyi hyvin mm. joukkueen prässipelissä heti pallonmenetyksen jälkeen.

Sitten taas vaikkapa jenkkifutiksessa on mentävä välillä kaasu pohjassa, jos pelikirjaa kutsuu, vaikka ns. blitzin puolustavalle joukkueelle tai vastaavasti juoksupelin hyökkäävälle. Seuraava snap voikin sitten vaatia taas pudottautumista peittoon (eli miesvartiointiin) ja vastaavasti heittopelitilanteet vaativat kylmää päätä niin pelinrakentajalta kuin laitahyökkääjältäkin. Eli tietyssä mielessä tässäkin totetuu Meidän pelin ajatusmaailma, sikäli kun olen sen oikein ymmärtänyt.

 

[P.Sihvonen]

Pohdiskelua...

Koetko, että tunnetila poikkeaisi jääkiekossa niin paljon sitten koripallosta, jalkapallosta tai vaikka pelikirjapelien isästä jenkkifutiksesta (ettei jääkiekossa voisi erän aikana muuttaa pelitapaa/taktiikkaa)? Näissä kaikissahan on myös kamppailuelementti voimakkaasti mukana, vaikka toki erojakin lajeissa löytyy.

Arvelen, että koripalloon ja jalkapalloon eron tunnetilan suhteen tekee erilainen fyysisen pelin vaatimus tai sanoisiko uhka. Jenkkifutis on todella fyysinen peli, mutta sen eri taktisiin variaatioihin lähdetään käsittääkseni aina ikään kuin nollasta, pysähtyneestä tilasta. Korjaa, jos olen tässä väärässä.

Allekirjoitan sen, että kiekkokontrolli ja puhdas nopean pystysuunnan pelaaminen vaativat hieman erilaista päätä, siinä mielessä, että ensimmäisessä on osattava olla kärsivällinen ja siten hieman laskea sitä tunnetasoa. Muutenhan rytmiä ei löydä.

Juuri tästä on kyse!

Toisaalta jos mietimme vaikka Guardiolan aikaista FC Barcelonaa, niin se pelasi mielestäni kovalla tunteella siitä huolimatta, että hallitsi pelin virtausta mielin määrin. Se näkyi hyvin mm. joukkueen prässipelissä heti pallonmenetyksen jälkeen.

Meidän Pelissä prässi syntyy - silloin kuin pelitapa toimii - samalla periaatteella kuin Barcalla: prässäämään ei tarvitse juosta/luistella, vaan se on luonnollinen jatke niillä kentän/kaukalon neliömetreillä, jossa pallo on menetetty.

Sitten taas vaikkapa jenkkifutiksessa on mentävä välillä kaasu pohjassa, jos pelikirjaa kutsuu, vaikka ns. blitzin puolustavalle joukkueelle tai vastaavasti juoksupelin hyökkäävälle. Seuraava snap voikin sitten vaatia taas pudottautumista peittoon (eli miesvartiointiin) ja vastaavasti heittopelitilanteet vaativat kylmää päätä niin pelinrakentajalta kuin laitahyökkääjältäkin. Eli tietyssä mielessä tässäkin totetuu Meidän pelin ajatusmaailma, sikäli kun olen sen oikein ymmärtänyt.

Tuota en oikein osaa kommentoida, että missä määrin jenkkifutis on verrattuna jääkiekkoon reagointipelaamista. Jääkiekkohan on puhtaaksi viljeltyä reagontipelaamista ehkä tiettyjä sovittuja aloituskuvioita lukuunottamatta.

Johtava

 

[J.Grönvall]

Arvelen, että koripalloon ja jalkapalloon eron tunnetilan suhteen tekee erilainen fyysisen pelin vaatimus tai sanoisiko uhka. Jenkkifutis on todella fyysinen peli, mutta sen eri taktisiin variaatioihin lähdetään käsittääkseni aina ikään kuin nollasta, pysähtyneestä tilasta. Korjaa, jos olen tässä väärässä.

Jääkiekko on enemmän jatkuvaa flowta, mutta toisaalta kyllähän jääkiekkopelinkin pystyy jakamaan jopa yksittäisiin hyökkäyksiin. Siinä mielessä toki puhutaan aivan eri asioista, että ainoastaan aloitukset ja jossain määrin HVP-lähdöt ovat samankaltaisia tilanteita kuin jenkkifutiksen "snapit".

Ja sitten jenkkifutiksessa on myös ns. no-huddle-optio, jolloin pelinrakentaja ei ota hyökkäystä joka kerta yhteen, vaan peliä pyritään pelaamaan "lennosta" nopealla temmolla.

Tuota en oikein osaa kommentoida, että missä määrin jenkkifutis on verrattuna jääkiekkoon reagointipelaamista. Jääkiekkohan on puhtaaksi viljeltyä reagontipelaamista ehkä tiettyjä sovittuja aloituskuvioita lukuunottamatta.

Samalla tavalla se minun mielestäni vaatii reagointia, vaikka tietyt kuviot ovatkin aina selvillä. Kuten jääkiekossa myös jefussa kentällä on vastustaja, joka pakottaa reagoimaan pelitapahtumiin ja tämä taitohan erottaa parhaat pelaajat hyvistä ja hyvät keskinkertaisista.

Olen sen jo aiemmin joskus todennut, että jos ja kun pelinrakentajalla on keskimäärin 2 sekuntia aikaa luopua pallosta ja puolustava joukkue kutsuu blitzin (eli annetaan kova paine suoraan palloa kohti 4-6 miehellä), niin siinä on pakko reagoida nopeasti mikäli sovittu heittopeli ei aukea. Jefun pelikirjassahan voi yhteen "peliin" olla ykkös- kakkos- ja kolmosvaihtoehto, juuri siitä syystä, että aina se paras heittokuvio ei ole auki.

Sehän on ihan vastaavaa reagointia kuin jääkiekossa hyökkäyksiinlahtöjen rytmittäminen, pitää tunnistat tietyt muuttujat kentällä ja osata tehdä oikea ratkaisu sen perusteella -> tunnistaa pelitilanne ja reagoida sen mukaan. Ja ihan vastaavan ajatusmallin voi siirtää myös jalkapalloon, ja miksei jopa koripalloonkin.

Jalkapalloon viitaten olisin kiinnostunut kuuleman näkemyksesi vielä siitä, että näetkö, että jääkiekossa voisi joskus syntyä ns. tieteellisen valmentamisen koulukunta, joka perustaisi ottelusuunnitelman ja myös pelikirjansa vaikkapa nyt tilasto-analyyseille?

Eli vähän tällaisessa Valeri Lobanovski-hengessä määriteltäisiin esim. luistelulinjoja ja syöttösuuntia etukäteen jokaiseen tilanteeseen ja pelikirjakuri olisi erittäin tiukka. Saattaa olla kaukaa haettua mutta minä olen sitä joskus pyöritellyt mielessäni.

 

[P.Sihvonen]

Prosenttikiekko ja Meidän Peli

Jalkapalloon viitaten olisin kiinnostunut kuuleman näkemyksesi vielä siitä, että näetkö, että jääkiekossa voisi joskus syntyä ns. tieteellisen valmentamisen koulukunta, joka perustaisi ottelusuunnitelman ja myös pelikirjansa vaikkapa nyt tilasto-analyyseille?

Eli vähän tällaisessa Valeri Lobanovski-hengessä määriteltäisiin esim. luistelulinjoja ja syöttösuuntia etukäteen jokaiseen tilanteeseen ja pelikirjakuri olisi erittäin tiukka. Saattaa olla kaukaa haettua mutta minä olen sitä joskus pyöritellyt mielessäni.

Yhdistelmä 90-lukulaista "prosenttijääkiekkoa" ja tämä 2000-luvun Meidän Peli ovat kimpassa ehkä maailman pisimmälle vietyä 'tieteellistä valmentamisen koulukuntaa" maailman jääkiekkoperheessä. Osaltani näen, että sen suhteen on tosin otettu vasta ensi askeleita. Uskon, että jääkiekon pelikirjaistuminen vain yltyy maailmanlaajuisesti.

Ja mitä enemmän saan tietoa sieltä melko likeltä Barcan ydintä, niin sen joukkueen peli on aivan yhtä pitkälle vietyä tieteellisen analyysin koulukuntaa kuin oli Lobanovskin homma. Barca on kiistatta esikuva tällä hetkellä ehkä kaikille pallopeleille ja niiden evoluutioille, luulen.

Johtava

 

[siffa]

Mutta entäs sitten se toinen maailman jääkiekkoilussa vallitseva paradigma, Pystysuunnan Jääkiekko? Mitä taktisia variaatioita siinä on pelien välillä, erien välillä ja erän aikana?

Tästä saatetaan nähdä jo piankin esimerkki tai sitten ei. Tshekki on pelannut nyt 2 erää täydellistä nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. toistaiseksi Tshekillä ei ole ainuttakaan viivelähtöä eikä hidastamista (pakki-pakki-pakki..) Tunnetta ja taklauksia on Tshekin pelissä esiintynyt, mikä ilmenee siinä, että se on ottanut 8 kahden minuutin jäähyä. USA on johtanut ottelua 1. erän lopulla tehdyn yv-maalin jälkeen. Tshekki lisäsi 2. erään nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa ja taklasi vahvasti. Tilanne 2. erän jälkeen on 6-0 USA:n hyväksi. Mielenkiintoista on nähdä Tshekin 3. erä, muuttuuko mikään vai jatkaako se nopealla pystysuunnan jääkiekolla, jossa nähdään paljon taklauksia ja tunnetta. Jatkavatko pienet, vikkelät USA-hyökkääjät maalitehtailua isojen ja voimakkaiden tshekkipuolustajien keskeltä maalin edestä?

 

[J.Grönvall]

Barca on kiistatta esikuva tällä hetkellä ehkä kaikille pallopeleille ja niiden evoluutioille, luulen.

Kyllä se ainakin hyvin lähellä on, pidän suorastaan huikeana sitä tapaa millä se on onnistunut organisoimaan hyökkäyspelaamisen, joka perinteisesti on juuri ollut se osa-alue jota "ei voi" organisoida menettämättä luovuutta.

Tosin, jos uskomme sitä Gert Remmelin haastattelemaa, oliko nyt ukrainalaista herrasmiestä, niin sinne Kiovan suuntaan tästäkin saa lähettää kiitoksia :)

 

[siffa]

Tästä saatetaan nähdä jo piankin esimerkki tai sitten ei. Tshekki on pelannut nyt 2 erää täydellistä nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. toistaiseksi Tshekillä ei ole ainuttakaan viivelähtöä eikä hidastamista (pakki-pakki-pakki..) Tunnetta ja taklauksia on Tshekin pelissä esiintynyt, mikä ilmenee siinä, että se on ottanut 8 kahden minuutin jäähyä. USA on johtanut ottelua 1. erän lopulla tehdyn yv-maalin jälkeen. Tshekki lisäsi 2. erään nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa ja taklasi vahvasti. Tilanne 2. erän jälkeen on 6-0 USA:n hyväksi. Mielenkiintoista on nähdä Tshekin 3. erä, muuttuuko mikään vai jatkaako se nopealla pystysuunnan jääkiekolla, jossa nähdään paljon taklauksia ja tunnetta. Jatkavatko pienet, vikkelät USA-hyökkääjät maalitehtailua isojen ja voimakkaiden tshekkipuolustajien keskeltä maalin edestä?

Tshekki nopeutti peliään edelleen 3. erässä. Taklasi paljon ja otti 8 kahden minuutin jäähyä. Tshekki ei siis muuttanut 3. erään pelitapaansa. Teemu Niikko ja Mika Kortelainen totesivat selostamosta, että Tshekki jatkaa taisteluaan, mm. Hertl taklasi samassa vaihdossaan komeasti kahta USA-pelaajaa. Muutenkin pienet USA-pelaajat olivat usein jäässä, kun isot tshekkipelaajat taklasivat. Kolmannen erän HVP:t olivat USA 0+4+6=10 ja Tshekki 0+0+2=2. USA:N lukemat ovat isot, koska 5vs5 peliä pelattiin jäähyrikkaassa erässä aina vain toveittain. USA voitti ottelun 7-0.

 

[Tarinankertoja]

Sitten taas vaikkapa jenkkifutiksessa on mentävä välillä kaasu pohjassa, jos pelikirjaa kutsuu, vaikka ns. blitzin puolustavalle joukkueelle tai vastaavasti juoksupelin hyökkäävälle.

Jenkkifutiksessa voidaan vaihtaa se pelaajamateriaali pelitapaan sopivaksi joka katokolla, joka jääkiekossa on vähän hankalampaa. Siksipä se erilailla rakennetut kentälliset eri pelitapatilanteisiin olisi aika pakollista, mutta se taas taatusti laskisi yhteispeliharjoittelun aikaa, joka sekin on lätkässä tärkeä elementti.

Tilastoihin perustuvaa pelitapakehitystä jarruttaa tilastojen ohuus. Lätkätilastointia tehdään edelleen aataminaikuisella tavalla jossa tarvitaan ihmistä, kun nykyteknologialla voitaisiin kerätä automaattista dataa tietokannoiksi erittäin paljon enemmän kuin nyt. Tietysti ihminen tarttetaan analysoimaan ja tutkimaan asioita, tilastojen lisäksi näköhavaintojen perustella (tallenteet), mutta tilastodatan määrä on vielä turhan vähästä.

Yritin tämmöstä automaattista lätkädataprojektia ehdotella muutamavuosi sitten, mutta oiskohan aika kypsä jossain organisaatiossa sellanen alottaa..

 

[P.Sihvonen]

Jääkiekko on pelikirjapeli

Tshekki nopeutti peliään edelleen 3. erässä. Taklasi paljon ja otti 8 kahden minuutin jäähyä. Tshekki ei siis muuttanut 3. erään pelitapaansa. Teemu Niikko ja Mika Kortelainen totesivat selostamosta, että Tshekki jatkaa taisteluaan, mm. Hertl taklasi samassa vaihdossaan komeasti kahta USA-pelaajaa. Muutenkin pienet USA-pelaajat olivat usein jäässä, kun isot tshekkipelaajat taklasivat. Kolmannen erän HVP:t olivat USA 0+4+6=10 ja Tshekki 0+0+2=2. USA:N lukemat ovat isot, koska 5vs5 peliä pelattiin jäähyrikkaassa erässä aina vain toveittain. USA voitti ottelun 7-0.

Miksi kukaan ei huuda, että Tshekin olisi pitänyt hidastaa pelaamistaan!? Se näissä Meidän Peliä koskevissa keskusteluissa on hassua, että vain erittäin harvat näkevät ne hetket, kun olisi pitänyt pelata enemmän kiekkokontrollia. Ja siksi toisekseen: Kovalla tunteella pelattavasta Pystysuunnan Jääkiekosta ei voi säällisellä tavalla vaihtaa kiekkokontrolliin. Se on mentaalinen mahdottomuus.

Ja se näissä siffan tilastoinneissa on loistavaa, että ne murtavat monia myyttejä. Esimerkiksi nyt on vedenpitävä näyttö USA:n junioreiden kolmannesta erästä: USA e i p e l a n n u t siinä Pystysuunnan Jääkiekkoa.

Johtava

 

[Knower]

Uraauurtavaa työtä jalkapallon puolella tehdään myös Ukrainan Donetskissa, jossa seitsemää kieltä puhuvan "jalkapalloprofessori" Mircea Lucescun johdolla on kehitetty FC Shakhtarille erittäin mielenkiintoinen, kokonaisvaltainen järjestelmä pelaajahankinnoista ja pelaajien kehittämisestä ykkösjoukkueen pelitavan organisointiin asti. Tuloksetkin ovat olleet varsin huimia.

Tämä kiinnostaa. Löytyisikö jostain hyvää artikkelia aiheesta tai jos ei, pystytkö avaamaan itse lisää?

 

[J.Grönvall]

Jenkkifutiksessa voidaan vaihtaa se pelaajamateriaali pelitapaan sopivaksi joka katokolla, joka jääkiekossa on vähän hankalampaa. Siksipä se erilailla rakennetut kentälliset eri pelitapatilanteisiin olisi aika pakollista, mutta se taas taatusti laskisi yhteispeliharjoittelun aikaa, joka sekin on lätkässä tärkeä elementti.

Toki näin, mutta toisaalta avauksen pelaajat pelaavat edelleen suurimman osan peleistä myös jefussa.

Yritin tämmöstä automaattista lätkädataprojektia ehdotella muutamavuosi sitten, mutta oiskohan aika kypsä jossain organisaatiossa sellanen alottaa..

Niin, on se outoa, jos liigaseuroista esimerkiksi SaiPassa ei oltaisi kiinnostuneita tällaisista mahdollisuuksista.

 

[Wäinö#16]

Miksi kukaan ei huuda, että Tshekin olisi pitänyt hidastaa pelaamistaan!? Se näissä Meidän Peliä koskevissa keskusteluissa on hassua, että vain erittäin harvat näkevät ne hetket, kun olisi pitänyt pelata enemmän kiekkokontrollia. Ja siksi toisekseen: Kovalla tunteella pelattavasta Pystysuunnan Jääkiekosta ei voi säällisellä tavalla vaihtaa kiekkokontrolliin. Se on mentaalinen mahdottomuus.

Ja se näissä siffan tilastoinneissa on loistavaa, että ne murtavat monia myyttejä. Esimerkiksi nyt on vedenpitävä näyttö USA:n junioreiden kolmannesta erästä: USA e i p e l a n n u t siinä Pystysuunnan Jääkiekkoa.

Eiköhän se ole tullut jo selväksi Tsekin joukkueita seuranneille, ettei joukkueet pelaa samalla tyylillä kuin vaikkapa Suomi. Mikäli oma varsin taidokas vastahyökkäyspeli ei tuo tuloksia, niin minkäs sille sitten voi.

Tämä meidän pelistä jauhaminen alkaa ylipäänsä olla jo ihan pelkkää vanhan toistoa. Etenkin pystysuunta vs. kiekkokontrolli vastakkainasettelusta ei oikein saada enää mitään uutta näkökulmaa. Meidän peli -pelitapa on teoriassa täydellinen, jopa niin täydellinen, että vaikea on kuvitella mitään sellaista pelin evoluutiota, joka sen edes teoriassa voisi purkaa. Vai mikä on Sihvosen näkemys asiaan?

Pelin käytäntö on kuitenkin sitten toinen juttu. HVP-tilastot voidaan heittää romukoppaan siinä vaiheessa, mikäli joukkueiden yksilötaidossa on isoja eroja tai vaikkapa joukkueiden pelinopeuksissa. Sen mitä Suomen pelejä ehdin näkemään, niin ongelmat oli nimenomaan pelinopeudessa ja siten pelitavan toteuttamisessa. Vastustajat antoivat hyvin painetta ja ehtivät koko ajan ns. iholle eli toisin sanoen Suomen syöttöpeli ei ollut tarpeeksi laadukasta ja pelitapa ei ollut missään vaiheessa selkäytimessä. Hidastavia tekijöitä oli liikaa. Silloin on turha tehdä mitään johtopäätöksiä vaikkapa nyt HVP-lukemista.

Sen johtopäätöksen voisi tehdä hitaasta pelinopeudesta, että yksinkertaistettaisiin pelitapaa ja yritettäisiin sitten raapia voittoja vaikka väkisin pelaamalla vanhaa kunnon kilppari- ja vastahyökkäyspeliä. Parempi vaihtoehto se olisi mielestäni, jos se oma peli ei millään meinaa alkaa toimia ja jos kyseessä on kuoleman peli. Jossain vaiheessa tulee se piste, että pitää luopua alkuperäisestä suunnitelmasta jos se ei meinaa millään toimia. Niihin syihin miksi oma peli ei toiminut kisoissa, tulisi kuitenkin pureutua tarkasti ja sekin on hyvä asia, ettei omasta pelistä luovuta helpolla, vaikkei se meinaisikaan toimia millään.

Ja omasta mielestäni Sihvonenkin on moneen otteeseen syyllistynyt samaan asiaan mistä monia kritisoi eli sen nopean pelaamisen peräänkuuluttamisesta, mutta päinvastaisesti, eli ollaan ihannoitu kiekottelevaa pelitapaa vaikka ei olla käytetty tarpeeksi hyödyksi niitä pelin tuomia tilanteita nopeaan hyökkäykseen ja sitten ollaan lopulta hävitty rumasti. Paras esimerkki tästä oli se muutaman vuoden takainen Suomi-Tanska MM-kisapeli, jonka Suomi hävisi selvin numeroin pitäen kuitenkin paljon kiekkoa. Se oli juuri sellainen peli, jossa olisi mielestäni pitänyt osata paikan tullen antaa kunnolla painetta yksilötaidoltaan huonommille tanskalaisille, eikä vain hyökätä hitaasti ja antaa heidän organisoitua liikaa.

 

[Tarinankertoja]

Se on mentaalinen mahdottomuus.

..joten siitä näyttelijäkoulutuksesta saattaisi olla hyötyä.. Sehän nimenomaan tähtää erilaisten tunnetilojen halittavasti esiintuomisen. Joko suggestiolla (jota yksi koulukunta ei pidä taiteena, heh) tai menttaaliharjottelun kautta.
Eriasia on, voiko tommosta opettaa pelaajalle, jolla sellasen opetteluun ei ole motivaatioita, eikä sisäistä tarvetta…

 

[P.Sihvonen]

Peli näyttää kaiken, Johtavallekin

Tämä meidän pelistä jauhaminen alkaa ylipäänsä olla jo ihan pelkkää vanhan toistoa. Etenkin pystysuunta vs. kiekkokontrolli vastakkainasettelusta ei oikein saada enää mitään uutta näkökulmaa. Meidän peli -pelitapa on teoriassa täydellinen, jopa niin täydellinen, että vaikea on kuvitella mitään sellaista pelin evoluutiota, joka sen edes teoriassa voisi purkaa. Vai mikä on Sihvosen näkemys asiaan?

Peli ei tule koskaan valmiiksi. Sen evoluutio etenee aina johonkin suuntaan, onneksi. Veikkaan, että ennen kuin jään eläkkeelle Johtavan virastani, ehdin vielä abstrahoida kolmesta viiteen uutta hegemonista peli-paradigmaa Suomesta.

Pelin käytäntö on kuitenkin sitten toinen juttu. HVP-tilastot voidaan heittää romukoppaan siinä vaiheessa, mikäli joukkueiden yksilötaidossa on isoja eroja tai vaikkapa joukkueiden pelinopeuksissa.

Tässä on nyt paha virhekäsitys. Oikein pelattu HVP-jääkiekko tuottaa nimenomaan korkeaa puolustus- ja hyökkäyspelinopeutta. HVP-joukkueen on parannettava HVP-tekojen laatua silloin, kun peli ei kulje, ei pidä luopua niistä. Nuoret Leijonat nimenomaan luopui liikaa HVP-pelaamisesta takaa-ajoissa, toisin kuin vaikkapa aikuisten Leijonat aina, kun se on takaa-ajossa.

Sen johtopäätöksen voisi tehdä hitaasta pelinopeudesta, että yksinkertaistettaisiin pelitapaa ja yritettäisiin sitten raapia voittoja vaikka väkisin pelaamalla vanhaa kunnon kilppari- ja vastahyökkäyspeliä. Parempi vaihtoehto se olisi mielestäni, jos se oma peli ei millään meinaa alkaa toimia ja jos kyseessä on kuoleman peli. Jossain vaiheessa tulee se piste, että pitää luopua alkuperäisestä suunnitelmasta jos se ei meinaa millään toimia. Niihin syihin miksi oma peli ei toiminut kisoissa, tulisi kuitenkin pureutua tarkasti ja sekin on hyvä asia, ettei omasta pelistä luovuta helpolla, vaikkei se meinaisikaan toimia millään.

Sinä ajattelet suuressa neroudessasi eri tavalla kuin vaikkapa Jukka Jalonen. Entä mitä sinä olet siitä barcelonalaisesta peliperiaatteesta, että pelit pitää voittaa ja häviät omalla peli-identiteetillä? Senkin kai hylkäät kaikessa neroudessasi? Ja korostan, että on ollut aikoja, jolloin Barcakin on hävinyt enemmän kuin nykyään, mutta silloinkin se hävisi sillä tika-takalla. On nimittäin niin, että vieraaseen peli-identiteettiin hyppääminen ei auta pitkässä juoksussa, ja hyvin harvon myöskään siinä yksittäisessä ottelussa. Eikä valmnentamiseen synny uskottavaa jatkumoa, jos koutsi on kuin tuuliviiri.

Ja omasta mielestäni Sihvonenkin on moneen otteeseen syyllistynyt samaan asiaan mistä monia kritisoi eli sen nopean pelaamisen peräänkuuluttamisesta, mutta päinvastaisesti, eli ollaan ihannoitu kiekottelevaa pelitapaa vaikka ei olla käytetty tarpeeksi hyödyksi niitä pelin tuomia tilanteita nopeaan hyökkäykseen ja sitten ollaan lopulta hävitty rumasti. Paras esimerkki tästä oli se muutaman vuoden takainen Suomi-Tanska MM-kisapeli, jonka Suomi hävisi selvin numeroin pitäen kuitenkin paljon kiekkoa. Se oli juuri sellainen peli, jossa olisi mielestäni pitänyt osata paikan tullen antaa kunnolla painetta yksilötaidoltaan huonommille tanskalaisille, eikä vain hyökätä hitaasti ja antaa heidän organisoitua liikaa.

Tuo Tanska-ottelu on klassinen solmukohta, jossa Jukka Jalonen löysi itsensä. Siihen asti hänen maajoukkueensa olivat pelanneet jotain muuta kuin Meidän Peliä! Minulle tuo peli oli Heikko Signaali uudesta ja paremmasta. Sen pelin jälkeen Leijonat on käytännössä pelannut aina Meidän Pelin jotain versiota tai ihan ydintä. Kun kaikki muut teilasivat Jalosen tuon pelin jälkeen - minä ylistin! Kun aiemmin oli tullut voittoja yksittäisistä peleistä, muut ylistivät Jalosta - minä moitin! (Tämän tähden minä aina välillä tohdin itsekin kutsua itseäni Johtavaksi. Siksi, että peli näyttää minulle niin paljon enemmän kuin noille muille kynäniekoille.)

Johtava

 

[steepler]

Koetko, että tunnetila poikkeaisi jääkiekossa niin paljon sitten koripallosta, jalkapallosta tai vaikka pelikirjapelien isästä jenkkifutiksesta (ettei jääkiekossa voisi erän aikana muuttaa pelitapaa/taktiikkaa)?

Tässä olen kyllä eri mieltä siitä että jenkkifutiksessa muutettaisiin pelitapaa ottelun aikana, tai pelien välissä, tai ainakaan niin kuin minä tulkitsen pelitavan. Pelikirjassahan on x määrä pelejä, niitä voi olla toki paljon mutta kuitenkin rajallinen määrä, ei niitä määräänsä enempää kannatakkaan olla. Pelien määrä on myös aika pitkälti ehdollinen pelinrakentajan kyvyille, joku Manning tai Brady pystyy käsittelemään selkeästi suuremman määrän pelejä kuin joku kyvyttömämpi kaveri.

Yhtä kaikki pelikirjasta toki vedetään tilanteeseen sopiva peli, mutta laajemassa otannassa on kuitenkin selkeästi toisteisuuttaa havaittavissa lähes joukkueen kuin joukkueen pelissä, tai sanoisin että jos ei löydy toisteisuutta niin se on heikkous. Ei minusta liiallinen pelin varioituminen ole jenkkifutiksessakaan hyve. Mike Sahanahanin juoksublokkaus on tänä päivänä pitkälti samaa kuin joskus vuonna 1996.

 

[J.Grönvall]

Tässä olen kyllä eri mieltä siitä että jenkkifutiksessa muutettaisiin pelitapaa ottelun aikana, tai pelien välissä, tai ainakaan niin kuin minä tulkitsen pelitavan. Pelikirjassahan on x määrä pelejä, niitä voi olla toki paljon mutta kuitenkin rajallinen määrä, ei niitä määräänsä enempää kannatakkaan olla. Pelien määrä on myös aika pitkälti ehdollinen pelinrakentajan kyvyille, joku Manning tai Brady pystyy käsittelemään selkeästi suuremman määrän pelejä kuin joku kyvyttömämpi kaveri.

Yhtä kaikki pelikirjasta toki vedetään tilanteeseen sopiva peli, mutta laajemassa otannassa on kuitenkin selkeästi toisteisuuttaa havaittavissa lähes joukkueen kuin joukkueen pelissä, tai sanoisin että jos ei löydy toisteisuutta niin se on heikkous. Ei minusta liiallinen pelin varioituminen ole jenkkifutiksessakaan hyve. Mike Sahanahanin juoksublokkaus on tänä päivänä pitkälti samaa kuin joskus vuonna 1996.

Siis kyse oli puhtaasti heitto- ja juoksupelin eroista ja toisaalta puolustuspelitavan variaatioista, eli blitzataanko vai jäädäänkö peittoon. Tietenkin se valmentajan iso kuva on pitkälti yhtenäinen ja sama.

Ja konteksti siis se, että onko se henkisellä tasolla helpompaa kuin jääkiekossa.

 

[Wäinö#16]

Tässä on nyt paha virhekäsitys. Oikein pelattu HVP-jääkiekko tuottaa nimenomaan korkeaa puolustus- ja hyökkäyspelinopeutta. HVP-joukkueen on parannettava HVP-tekojen laatua silloin, kun peli ei kulje, ei pidä luopua niistä. Nuoret Leijonat nimenomaan luopui liikaa HVP-pelaamisesta takaa-ajoissa, toisin kuin vaikkapa aikuisten Leijonat aina, kun se on takaa-ajossa.

Kiitos vastauksesta. Avainsana onkin tuo "oikein pelattu". Totta kai kiekkokontrollin tavoitteena on suorastaan huikea pelinopeus ja vastustajan dominointi jäänrakoon, kuten vaikkapa Jokerit on tehnyt tällä kaudella muutamaan otteeseen. Nyt kuitenkin Suomen junnuilla oli ehkä teoria jotenkin hallussa, mutta käytäntö kentällä oli kuraa. Kysymys olikin siitä, että kuinka pitkälle tulee hirttäytyä omaan toimimattomaan pelitapaan ja missä vaiheessa tehdään radikaaleja toimenpiteitä ja tehdään jotain muuta? Voidaanhan sitä toki hamaan tappiin mennä omalla toimimattomalla pelitavalla, mutta onko siinä mitään järkeä yksittäisessä turnauksessa?

Sinä ajattelet suuressa neroudessasi eri tavalla kuin vaikkapa Jukka Jalonen. Entä mitä sinä olet siitä barcelonalaisesta peliperiaatteesta, että pelit pitää voittaa ja häviät omalla peli-identiteetillä? Senkin kai hylkäät kaikessa neroudessasi? Ja korostan, että on ollut aikoja, jolloin Barcakin on hävinyt enemmän kuin nykyään, mutta silloinkin se hävisi sillä tika-takalla. On nimittäin niin, että vieraaseen peli-identiteettiin hyppääminen ei auta pitkässä juoksussa, ja hyvin harvon myöskään siinä yksittäisessä ottelussa. Eikä valmnentamiseen synny uskottavaa jatkumoa, jos koutsi on kuin tuuliviiri.

Kun puhutaan Barcasta tai vaikkapa Jalosen maajoukkueesta, puhutaan eri asiasta kuin Rindellin pikkuleijonista. Rindell ei saanut missään vaiheessa turnausta alle kunnon onnistumisia kovissa peleissä, eikä pelitapa oikeastaan toiminut missään vaiheessa. Barcan ja Jalosen luottamus omaan pelitapaan on aivan eri tasolla kuin mitä se oli pikkuleijonilla.

Tuo Tanska-ottelu on klassinen solmukohta, jossa Jukka Jalonen löysi itsensä. Siihen asti hänen maajoukkueensa olivat pelanneet jotain muuta kuin Meidän Peliä! Minulle tuo peli oli Heikko Signaali uudesta ja paremmasta. Sen pelin jälkeen Leijonat on käytännössä pelannut aina Meidän Pelin jotain versiota tai ihan ydintä. Kun kaikki muut teilasivat Jalosen tuon pelin jälkeen - minä ylistin! Kun aiemmin oli tullut voittoja yksittäisistä peleistä, muut ylistivät Jalosta - minä moitin! (Tämän tähden minä aina välillä tohdin itsekin kutsua itseäni Johtavaksi. Siksi, että peli näyttää minulle niin paljon enemmän kuin noille muille kynäniekoille.)

Ehkä näinkin, mikäli ajatellaan, että Meidän Peli- oli vasta harjoitteluasteella ja tietoisesti harjoiteltiin palauttamisia yms. Kieltämättä pari-kolme ensimmäistä vuotta Jalosen maajoukkueuralla oli harjoittelua ja oppimisprosessia puolin ja toisin. Senkin puolesta sääli, että Jalonen lähtee juuri kun olisi ollut aika poimia hedelmiä olympialaisista. Myönnät kuitenkin samalla, että pelasit oikeastaan kaksilla korteilla. Myös nuo pari ensimmäistä vuotta kehuit Jalosen pelitapaa loistavaksi, vaikka se ei oikeastaan ollut kovin hyvin toiminut missään vaiheessa. Itse seuraan maajoukkuejääkiekkoa puhtaasti Suomen kannattajana, en jonkun tietyn pelitavan tai valmentajan puolestapuhujana, ja mielestäni ymmärsin jo tuolloin ihan hyvin Jalosen pelitavan periaatteita. Tuossa kyseisessä Tanska-pelissä Suomi jätti kuitenkin käyttämättä lukemattomia paikkoja iskeä nopeasti ja oikein korostetusti pidettiin kiekkoa ja palauteltiin varman päälle. Kuitenkin juuri nuo nopeiden tilanteiden paikat pitäisi olla siellä Jalosen pelitavan ytimessä. Eli silloin kuin on paikka, mennään nopeasti ja kun ei, niin vähän passaillaan ja lähdetään viiveellä. Tuossa Tanska-pelissä näin ei tehty, vaan nopeita paikkoja jätettiin lukuisia käyttämättä. Sen takia se oli mielestäni huono peli Suomelta ja vieläpä MM-kisoissa.

 

[scholl]

Ehkä näinkin, mikäli ajatellaan, että Meidän Peli- oli vasta harjoitteluasteella ja tietoisesti harjoiteltiin palauttamisia yms. Kieltämättä pari-kolme ensimmäistä vuotta Jalosen maajoukkueuralla oli harjoittelua ja oppimisprosessia puolin ja toisin. Senkin puolesta sääli, että Jalonen lähtee juuri kun olisi ollut aika poimia hedelmiä olympialaisista. Myönnät kuitenkin samalla, että pelasit oikeastaan kaksilla korteilla. Myös nuo pari ensimmäistä vuotta kehuit Jalosen pelitapaa loistavaksi, vaikka se ei oikeastaan ollut kovin hyvin toiminut missään vaiheessa. Itse seuraan maajoukkuejääkiekkoa puhtaasti Suomen kannattajana, en jonkun tietyn pelitavan tai valmentajan puolestapuhujana, ja mielestäni ymmärsin jo tuolloin ihan hyvin Jalosen pelitavan periaatteita. Tuossa kyseisessä Tanska-pelissä Suomi jätti kuitenkin käyttämättä lukemattomia paikkoja iskeä nopeasti ja oikein korostetusti pidettiin kiekkoa ja palauteltiin varman päälle. Kuitenkin juuri nuo nopeiden tilanteiden paikat pitäisi olla siellä Jalosen pelitavan ytimessä. Eli silloin kuin on paikka, mennään nopeasti ja kun ei, niin vähän passaillaan ja lähdetään viiveellä. Tuossa Tanska-pelissä näin ei tehty, vaan nopeita paikkoja jätettiin lukuisia käyttämättä. Sen takia se oli mielestäni huono peli Suomelta ja vieläpä MM-kisoissa.

kuinka ollakaan suomalaisjoukkueilla on aina vaikeuksia maalinteossa. Se ei johdu pelkästään siitä, että suomalaisjunnut eivät olisi harjoitelleet riittävästi laukaisemista jne. taitoja, vaan tuossa on osasyy, mitä sanot eli jäädään lorvimaan omaan päähän silloin, kun olisi paikka iskeä nopeasti.

 

[steepler]

Ja konteksti siis se, että onko se henkisellä tasolla helpompaa kuin jääkiekossa.

Toki sellainen ero koko kauden rytmityksen suhteen on että jenkkifutiksessa pääsääntöisesti rytmi on viikko harjoittelua ja peli, jonka viikon aikana voidaan keskittyä juurikin tiettyyn vastustajaan. Jääkiekossa taas pelataan ihan eri tahtiin. Pelikutsujen välilläkin on tietenkin jonkun verran aikaa keskittyä suraavaan peliin, tai hyökkäys voi sen määritellä kuinka paljon on aikaa. Jääkiekossa joutuu tekemään valintoja ehkä enemmän lennosta, toki vaihtopenkillä voisi miettiä seuraavaa pelikutsua.

Yhtä kaikki, en minä näe että miksei esimerkiksi viivelähdön yhteydessä, jossa vaihdetaan kentällinen, voisi toimia niin että valmentaja kutsuu jonkun ennakkoon harjoitellun pelin jonka pelaajat toteuttavat.

 

[steepler]

Se ei johdu pelkästään siitä, että suomalaisjunnut eivät olisi harjoitelleet riittävästi laukaisemista jne. taitoja, vaan tuossa on osasyy, mitä sanot eli jäädään lorvimaan omaan päähän silloin, kun olisi paikka iskeä nopeasti.

Ei varmasti johdu liian hitaasta pelaamisesta noin laajemmassa otannassa. Suomalaisilla on ollut vaikeuksia maalinteossa niin kauan kuin minä muistan (ehkä joitain yksittäisiä turnauksia lukuun ottamatta), myös silloin kun pelattiin aivan puhdasta pystysuunnan pelaamista ja melkein pelkkää vastahyökkäämistä.

 

[Street Clinton]

Miksi kukaan ei huuda, että Tshekin olisi pitänyt hidastaa pelaamistaan!? Se näissä Meidän Peliä koskevissa keskusteluissa on hassua, että vain erittäin harvat näkevät ne hetket, kun olisi pitänyt pelata enemmän kiekkokontrollia. Ja siksi toisekseen: Kovalla tunteella pelattavasta Pystysuunnan Jääkiekosta ei voi säällisellä tavalla vaihtaa kiekkokontrolliin. Se on mentaalinen mahdottomuus.

Ja se näissä siffan tilastoinneissa on loistavaa, että ne murtavat monia myyttejä. Esimerkiksi nyt on vedenpitävä näyttö USA:n junioreiden kolmannesta erästä: USA e i p e l a n n u t siinä Pystysuunnan Jääkiekkoa.

Vastasit itse siihen miksi kukaan ei huutanut, että Tsekin olisi pitänyt hidastaa pelaamista. Tunteella pelattavan pystysuunnan kiekon vaihtaminen kiekkokontrolliin on mentaalinen mahdottomuus. Tämä on siis sinun oma mielipide.

USA:n pelissä ei ole olennaista mitä se teki 3. erässä olleessaan 6-0 johtoasemassa. Olennaista on mitä se teki 2. ensimmäistä erää. Olen nähnyt pelistä vain maalit, joten en osaa siihen kommentoida. Tsekki näyttää kuitenkin tehneen pelin helpoksi USA:lle jäähyilemällä.

 

[siffa]

Pelin käytäntö on kuitenkin sitten toinen juttu. HVP-tilastot voidaan heittää romukoppaan siinä vaiheessa, mikäli joukkueiden yksilötaidossa on isoja eroja tai vaikkapa joukkueiden pelinopeuksissa.

Olet ollut jatkuvasti heittämässä HVP-tilastoni romukoppaan. Nehän kertovat aina kulloisenkin joukkueen omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäyksien rytmittämisen. Se, miten ottelut päättyvät, ei näy HVP-tilastoista koskaan. Otteluiden tulos kertoo sen asian. Esim. tänään U20 välierissä Kanadan HVP:t olivat koko ottelussa 0+0+3=3. Lukemat kertovat sen, että Kanada lähti 5vs5 pelissä lähes poikkeuksetta nopeasti tai puolinopeasti (pakki-pakki) omalta puolustusalueelta 5vs5 pelissä hyökkäyksiin eli Kanada pelasi puhdasta nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Ruotsi-Venäjä välieräottelussa Ruotsin HVP-lukemat koko ottelussa olivat 13+6+29=48. Ruotsin pelistä on huomioitava se, että se palautteli ottelussa 29 kertaa. Kuitenkin Suomessa jatkuvasti puhutaan asiantuntijoidenkin toimesta väärin Ruotsin uudesta pelitavasta, jossa mennään jatkuvasti ylöspäin. Ruotsi palautti kerran jopa hyökkäysalueelta takaisin omalle puolustusalueelle, mitä en ole nähnyt aiemmin yhdeltäkään joukkueelta tänä aikana, kun olen HVP-tilastoja tehnyt. Ruotsin pelitavasta on puhuttu/puhutaan myös jatkuvasti, että Ruotsi hyökkää suoraviivaisesti maalia kohti ajaen röyhkeästi maalille. Seurasin tänään tarkasti tämänkin väärän väittämän. Pääosin Ruotsi päättää hyökkäyksensä hyökkäyskulmiin ja aloittaa sieltä kulmapeli- ja maalintauspyörityksensä. Tänään tämä korostui erityisesti 1. erässä, kun venäläiset olivat melkoisessa pyörityksessä omassa päässä.

 

[Jaws]

Kysymyksiä Meidän Pelistä Sihvoselle, jos viitsit muun keskustelun tiimellyksestä vastata.

Moni tietää, että Meidän Peli pitää sisällään viivelähtöjä, kiekon päämääräistä kontrollointia (tällä tarkoitan sitä, että joukkueen on tarkoitus hallita kiekkoa enemmän kuin vastustajan) ynnä muita taktisia kuvioita. Meidän Peliä pidetään joidenkin tahojen toimesta varsin absoluuttisena taktiikkana, jolloin yritetään kumota mm. "pystysuunnan jääkiekko".

Kysyisinkin, että kuuluuko juuri sinun pelikirjaasi sellainen mahdollisuus, että Meidän Peli voitaisiin kesken ottelun siirtää hieman syrjemmälle ja vaihtaa pelistrategiaa, esimerkiksi aktiivisempaan pystysuunnan jääkiekkoon? Vai onko Meidän Peli sellainen taktiikka, joka pitää sisällään myös pelin varioimisen ja täten mahdollistaa myös mm. Meidän Pelille ominaiset viivelähtöjen jättämiset taka-alalle ja tällöin keskityttäisiin enemmän toisenlaiseen avauspeliin?

Olen seurannut alle 20-vuotiaiden kisoja melko tarkasti, ja omissa silmissäni Rindell hieman taktisesti virheellisestikin peluutti Nuoria Leijonia jopa tappioasemassa esimerkiksi viivelähdöillä, vaikka se ei selvästikään toiminut. En yritä kumota Meidän Peliä ja viivelähtöjä, kyseisellä taktiikalla on varmasti myös hyvätkin puolensa. Mutta kuitenkin hävisimme Tshekille, ja nähdäkseni osasyynä on se että emme olleet Rindellin / Valtosen johdolla kykeneväisiä reagoimaan pelin sisällä niin, että olisimme vaihtaneet muunlaiseen taktiikkaan.

Sveitsi-pelissä Nuoret Leijonat onnistuivat toki nousemaan hienosti takaa-ajoasemasta, mutta oliko tähän kuitenkaan suurimpana syynä Meidän Peli vai sittenkin taistelutahto ja tiedostus siitä, että peli oli ns. pakkovoitto? Mielestäni asiaan vaikutti myös suuresti se, että Sveitsin joukkue ei kliseisesti "uskaltanut voittaa". He sulivat vuoronperään sekä Ruotsia, Tshekkiä, Suomea että Venäjääkin vastaan.