Pelitapakeskustelu on eittämättä mielenkiintoista ja tarpeellista. Keskustelun vaikeus on juurikin sitten näiden pelitapojen vertailussa, koska pelin kokonaisuus on niin monimuotoinen ja se sisältää monta muuttujaa. Mielestäni pelitapa on kuitenkin se kaikkein tärkein ja se luo joukkueelle ne nuotit, joiden mukaan pelataan ja tähän kaikki pohjautuu. Tiettyyn pisteeseen asti pelitapojakin voidaan toki vertailla ihan teoreettisesti paperillakin ja niitä vaikka rankatakin. Joskus joku pelitapa yksinkertaisesti on typerä ja se on helppo ns. purkaa toisella pelitavalla. Usein kuitenkin on niin, että on oikeastaan makuasia kuinka jokin tilanne pelataan ja tärkeämpää on se, kuinka joukkue saadaan sitoutettua ja kuinka laadukkaasti toteuttamaan asia. Pelitavan lisäksi yhtälöön vaikuttavat siis ainakin pelaajamateriaali ja valmentajan johtajuus ja muut kyvyt. Minusta Sihvosen viljelemä mantra siitä, että peli näyttää kaiken ja pelitapaa voisi jotenkin tarkastella erillisenä on valheellinen. Kyse on aina vähintäänkin pelitavan, pelaajamateriaalin ja valmentajan kykyjen summasta, eikä mielestäni ole oikein mitään tapaa ottaa sieltä näitä muuttujia erilleen. Helpointa lienee vertailla pelaajamateriaaleja, mutta sekin on aina suhteessa joukkueen tarpeisiin ja pelifilosofiaan. Tämä toki ei poista sitä, etteikö pelitavoista ja erilaisista ideoista olisi hedelmällistä keskustella.
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla joskus sellaista pelitapakeskustelua, jossa osallistujat edustaisivat eri kulttuureita. Mukana voisi olla vaikkapa kanadalainen, ruotsalainen, suomalainen, tsekkiläinen ja venäläinen. Mielenkiintoista olisi etenkin nähdä minkälaista terminologiaa käytetään ja minkälaiseen konsensukseen käsitteistä päästään. Jo vaikkapa Mike Babcockin ja Jukka Jalosen keskustelu olisi mielenkiintoinen. Idea on vapaasti käytettävissä:)