Mitä tulee valmentajaan, niin voisi kuvitella, että on kolme asiaa tärkeätä: 1.) Henkilöjohtaminen, 2.) Pelikirja ja 3.) Taktinen osaaminen. En osaa sanoa pelikirjasta tai taktisesta osaamisesta, mutta uskon että Sanni on hyvä jätkä! Vielä jos kohdat 2 ja 3 saataisiin toimimaan!
Haluaisin myös uskoa, että Sanni klaaraa homman. Ja yli parinkymmenen vuoden kokemuksella tietää ja osaa koutsata joukkueen saumattomaksi kokonaisuudeksi. Mutta se ei enää käy 90-luvun opeilla eikä "management by perkele" - metodilla. Nykykiekkoilijat ovat toista maata: herkempiä, fiksumpia ja monin tavoin taitavampia kuin edeltävät sukupolvet. Tarvitaan ihmistuntemusta ja kykyä auttaa pelaajia eteenpäin. Varsinkin SaiPan kaltaisissa organisaatioissa. Moni pelaaja tuli takavuosina SaiPaan kehittymään, eikä ainoastaan peliajan kasvun toivossa. Voithan sä pelata 20 min matsia kohti, kun huolehdit ettei omissa kolise ja lyöt ränniin tai päätyyn, jos ei muuta voi.. Mites tää kehittää?
Kun muistelee, miten suomalaiset joukkueet ovat viime vuosina menestyneet niin koti- kuin ulkomaan kaukaloissa, mieleen palautuu heti 5-sakarainen tähti. Viisikkona mennään ja tullaan. Tämän kauden sputnikeissa ajatus toteutuu vain ajoittain. Usein se viides sakara on ypöyksin kulmassa tai päädyssä vääntämässä, kun muut ovat ohisektorissa tai toisessa aallossa. SaiPa(kin) pärjää silloin, kun viisikkopeli toimii saumattomasti eivätkä välimatkat muihin kasva liian suuriksi. Nyt se toteutuu vain osittain.
Sannin pelikirja. Toivottavasti siinä on lisälehtiä 2000-luvulta, mielellään myös 2010-luvulta. Muuten tekee heikkoa. Sannia vanhemmat koutsitkin pystyvät uudistumaan ja luomaan uutta (vrt. R. Dufva), niin miksei hänkin.
Taktinen osaaminen. Periaatteessa hyökkäyspelaamisen pitäisi olla kunnossa, mutta eipä ole. Punainen lanka on perin ohut tai puuttuu kokonaan. Hyökkääminen on liiaksi yksilösurffausta tai "pitkä päätyyn ja perään" -meininkiä.
Puolustaminen on tällä kaudella ollut eniten rempallaan, mikä johtunee osin siitä, ettei valmennusportaassa ole yhtään entistä pakkia. Ja jos kumpikaan osa-alue ei ole kondiksessa, miten kokonaisuus voisi toimia. - Kuriositeettina mainittakoon esim. Backmanin surkuhupaisa "varovainen häirintäpeli" KalPa-matsissa noin 2 m irti vastustajasta omassa päädyssä, ilman kontaktia. Eli kaveri voi halutessaan pitää kiekkoa mielin määrin "mukapelattavissa" laidan tuntumassa ja odottaen, että porukat ehtivät vaihtoon ja saan vielä nappisyötön omillekin... Hohhoijaa. Mitäs tällä haetaan?
Ihan oma lukunsa on sitten se, kun SaiPa on alivoimalla. Alueelle kaarretaan ilman ongelmia ja neliön keskellä saa olla ihan rauhassa, kun kukaan ei pidä. Tai tiedä, kenen täytyisi pitää. Isäntää ei löydy lainkaan. Vasta sitten vähän tuupitaan, kun veskari on tehnyt torjunnan. Ollaan mukakovia jälleen.
En tiedä, natsaavatko nämä jutut vielä tällä kaudella, mutta koko kauden opettelu tulee juupelin kalliiksi. Karkea arvio on, että 3900 katsojan tavoitteen hiipuminen 2900 silmäpariin verottaa tulobudjetista ainakin 500 000-600 000 euroa. (Keskimääräinen lipun hinta 20 e). Eli hallitus on perin jämäkkä, jäyhä, köntys, luottavainen, uskovainen ja ties mitä, jos antaa kaiken tapahtua pahimman skenaarion mukaan. Siihen en kuitenkaan usko, sillä onhan hallituksessa useampi äijä päättämässä. Ja joku selkärankainenkin.