No ehkä se voi antaa perspektiiviä siihen, miten hyvä pelaaja tai hyödyllinen joukkueelleen hänestä voi ylipäätään tulla. Jos muut ominaisuudet ovat heikkoja NHL-tasolle, niin kertooko se siitä, että kehittymisen varaa on paljon vai vähän? Riittääkö lahjoja muiden osa-alueiden kehittämiseen?
Paten kehitys draft-vuodesta nykyiseksi 22-vuotiaaksi pelaajaksi ei ole ollut niin huimaa kuin toivoin. Silmiinpistävin ero toiseen Tappara-kasvattiin Barkoviin on tuo liike, Barkov myös aloitti NHL:ssä hitaana ja kankeana pelaajana, mutta hän sai sen muutamassa vuodessa sellaiseen kuntoon ettei se ollut enää puute.
En tiedä olisko Laineen selkäongelmat sitten syynä, ettei enempää kehitystä ole tuossa tapahtunut. Harjoittelumotivaatio kuitenkin käsittääkseni on hyvä.
Toinen ongelma on sitten tietty huolellisuus kiekon kanssa, kansanomaisemmin sanottuna kiekonmenetykset. Se on ollut yllättävää myös, koska juniori-Patea pidettiin taitavana kiekonkäsittelijänä (josta nämä Marioesque-hassuttelut, kun harhautti jossain läpiajossa samantyylisesti). Pienessä tilassa näprätessään Patelta kuitenkin aika usein hukkuu kiekko vastustajalle. Tässä tosin on jo kehitystä tapahtunut jos tarkkaan on katsonut tämän kauden pelejä.
Pelikäsityksen (ainakaan hyökkäyspelin osalta) ja syöttötaidon riittävyys ei ole se ongelma, sen verran komeita passeja kavereiden lapoihin maalipaikkoihin Pate on tälläkin kaudella laittanut jo tusinan. Mutta huonona päivänä syöttöhasseja tulee lyhyistä perussyötöistäkin, joten ei voi sanoa, niin kuin jostain Ahosta tai Barkovista, että tekisi kentällä vain oikeita asioita.
Puolustuspelissä asenne vaikuttaa olevan riittävällä tasolla, polkee kyllä puolustuspäähän auttamaan, mutta puolustustaidot (sijoittuminen, kaksinkamppailut, kiekonriistot) eivät ole ihan huipputasolla. Ja tuskin koskaan Selke-tasolla tulevat olemaankaan.
Nykyinen taso on tehokas, mutta ailahteleva ykkösketjun laitahyökkääjä, joka pelipäällä ollessaan sekä syöttää että tekee maaleja, mutta huonona päivänä mikään ei tahdo onnistua. Silloinkin voi tosin olla hyödyksi ylivoimalla, vaikka tasaviisikoin peli ei kulkisi.
Potentiaalina näen liikkeen parantamisen Barkov-tasolle, sekä tasaisuuden ja huolellisuuden saamisen pelaamiseen, jolloin suorittaisi sillä paremmalla tasollaan suunnilleen joka pelissä. Silloin kiekonmenetykset jää vähiin ja syötöt pysyvät omalla joukkueella.
Tavoitetaso siis sellainen 40+50 tasolla kaudesta toiseen operoiva laitahyökkääjä, joka hieman parantuneen liikkeen ansiosta suoriutuu puolustuspäässäkin ihan suunnilleen sillä tasolla millä muutkin NHL:n maalitykit yleensä suoriutuu. Uskoakseni se on edelleen ihan saavutettavissa oleva tavoite.