Sama sopisi Laineelle. Toki kaikille muillekin pelaajille. Iso osa pelaajista on aika kehnoja luistelemaan. Suosittelen jääkiekkofaneillekin edes joskus katsomaan taitoluistelukilpailun telkusta, eikä keskittyä niihin hyppelyihin vaan ihan ”perus” teränkäyttöön.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Poliittiset jännitteet vellovat 4 Nations -finaalin ympärillä – Trump kertoi Yhdysvaltain joukkueelle golf-tarinoitaLue lisää »
-
Kanadan päävalmentaja Jon Cooper iloitsee huomiosta: "Ihmiset puhuvat lajistamme värikynin"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: KooKoo nitisti Sportin − Leppänen nousi sivuamaan ennätystä, Andersson loukkaantui paluuottelussaanLue lisää »
-
KooKoon täyskäännös on laadukkaan johtamisen tulosta − Ville Puhakka kehuu joukkueensa johtoryhmääLue lisää »
-
Adam Najman palaa Ilveksen vahvuuteen − poissaolon syynä kivessyöpäLue lisää »
-
Kansallistunnetta uhkuva Matthew Tkachuk murjoo Kanadaa jo 4 Nations -finaalin alla: "Ehkä heidän joukkueensa ei pidä toisistaan"Lue lisää »
Patrik Laine shoots, he scores! – suomalaisen supertähden ura NHL:ssä
- Viestiketjun aloittaja Niksi
- Alkaa
- 5 432 489
- 19 899
palle fontän
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- RDS
Toki pitää muistaa, että mitään hopealuotia ei ole olemassa aiheeseen liittyen. Jääkiekko on jääkiekkoa ja taitoluistelu eri laji. Raimo Summanen totesi, että vuosituhannen alussa ollut taitoluisteluvillitys ei tuonut muuta kuin sukupolven perse pystyssä luistelevia kiekkoilijoita. Liukumista ja taloudellisuutta voi kehittää taitoluistelun opein, mutta pitää myös muistaa se, että kontaktilajissa terän käyttöä ei voi miettiä ainoastaan tätä kautta.
Jos Lainetta ja terän käyttöä miettii, niin Laineen suurin heikkous on olettaakseni tästä johtuva käsittämättömän huono tasapaino. Jalat meinaavat lähteä alta pienimmästäkin hipaisusta, ja välillä hakee tasapaino todella pahasti, kun kiekko tulee jalkoihin yllättäen, vaikka ei ole edes kontaktia vastustajaan. Oma arvaus on, että painopiste ja peliasento ovat totaalisen pielessä. Oman näkemyksen mukaan tämä tasapaino on Laineella suurempi heikkous kuin luistelunopeus tai suunnanmuutokset.
Hieno video. Tekisi aika monelle hyvää päästä treenaamaan koko kesä MacKinnonin, Crosbyn ja Marchandin kanssa.
Offtopic mutta ajatelkaa, että tuokin kolmikko pääsee nyt parin päivän päästä ensimmäistä kertaa pelaamaan samassa joukkueessa. Siitä tulee hienoa. Liittyy Laineeseen sen verran, että Lainekin pääsee tätä todistamaan.
Asenteesta ja siihen yhdistetystä heikosta luistelusta. Asenneongelmahan Laineella on puolustuspelaamisen suhteen ollut koko uran ajan. Ja jotenkin tuntuu siltä, että alun maalitehtailun jälkeen tuo on vain pahentunut. Näytöt on annettu, niinkuin hän itse totesi taottuaan 110 maalia kolmeen ensimmäiseen kauteen. Kun pelin vaade koko viisikon puolustuspelaamisen suhteen on kasvanut vuosi vuodelta, näyttää Laineen surffailu ja irtokiekon kyttäily entistä karummalta. Toinen asia, joka yleisellä tasolla on mennyt eteenpäin isoin harppauksin on luisteluvoiman, -vauhdin ja -taidon kehitys. Siinäkin Laine on jäänyt kelkasta.
Tällä hetkellä Laineen peliaika 5 vs.5 -pelissä on joukkueen alhaisin, alle 10 min/peli. Kun tuohon lisää ylivoimapelin, jossa kaveri ei juurikaan luistimiaan liikuta b-pisteen kaarelta, niin fyysinen vaade ei ole niin kova, ettei muuhun pystyisi kuin selkä suorana liukumiseen.
Ja ettei jäisi epäselväksi tai tulisin väärinymmärretyksi, Lainetta on pakko arvostaa maalintekijänä. Noihin maalimääriin/peli ei kovin moni pelaaja pysty, mitä Laine uransa alkuvuosina tykitti. Hattu päästä. En myöskään toivo, että Laineen ura päättyisi tällaiseen sivuluisuun, missä se on viime vuodet ollut, vaikka eihän tämä hyvältä tällä hetkellä näytä. Ja vaikeintahan tämä on hänelle itselleen. Laine on kertonut arvottaneen elämänsä ja itsensä pelkästään jääkiekon kautta.
Lähtiessään kirkkaisiin valoihin Laineen ainoa tavoite oli tulla maailman parhaaksi jääkiekkoilijaksi. Ja vielä pari vuotta sitten hän sanoi, ettei mitään syytä miksi ei voisi olla yhtä hyvä sentteri kuin kuka tahansa NHL:ssä, yrittäessään siirtyä sentterin tontille. Kun Auston Matthews on noussut maailman parhaiden joukkoon, ja Laineen sentterihaave päättyi totaaliseen epäonnistumiseen vaiheessa, jossa ura oli jo muutenkin pahasti sivuraiteella, niin ei ihme jos mielenterveys romahti isän kuoleman jälkimainingeissa.
Kun pelaaja, jonka asenne ja luistelu eivät ole koskaan olleet riittävällä tasolla, kamppailee vielä mitä ilmeisemmin edelleen myös mielenterveysongelmien kanssa, niin sekään ei ole ihme, että peli-ilme ja olemus noin hengettömän ja ilottoman näköinen.
Viimeksi muokattu:
Ei varmaa tai todennäköistä, mutta mahdollista on, että Laineen NHL ura päättyy aikaiseen. Eikä hän ole pelaajatyylissään ainoa; Heatley hiipui nopeaan, toki huippu kesti pidempään ja Cheechoo tulee myös mieleen hyvin samanlaisena tarinana. Kunhan pääsee ehjin mielen sarjasta ulos, jos umpikuja tulee ja halutessaan on tonttia pelata muuallakin pitkään vielä.
Mutta toki toivotaan että homma lähtee vielä, mutta kuvio on tutunoloinen. Ehkä piristyminen tapahtuu maajoukkueessa ja se kantaa hetken taas NHLssä.
Mutta toki toivotaan että homma lähtee vielä, mutta kuvio on tutunoloinen. Ehkä piristyminen tapahtuu maajoukkueessa ja se kantaa hetken taas NHLssä.
Man in the Box
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Änärin suomalaiset
Kyllä se siitä vielä lähtee. Slumppi on, mutta niin ollut aiemminkin. Kunhan tämän kauden jälkeen saisi hyvät kesäharjoittelut päälle ja pitemmän ajan terveenä saman hyvähenkisen joukkueen parissa niin eiköhän se siitä. Habs-fanit ovat vaativia, mutta sitä rakkauttakin pelaajia kohtaan tulee ihan eri tavalla kuin vaikkapa Columbuksessa.
Siinähän oli se yks tilanne kun Laine äityi karvaamaan ja ajo päätyyn jonkun pakin katolleen. Siinä oli pieni piristysruiske koko ketjulla, että tehkää ny jotain saatana!
Yv-sijoittumisensa tosiaan avas tilaa samalla puolella ylempänä pelaavalle Suzukille tintata.
Itselläni pisti silmään sellainen, että johtui sitten pelituntumasta, itseluottamuksesta, kuntopohjasta, tai mistä lie niin välitys päästä käsiin ja toimintaan oli hieman viiveellä. Kiekko lavassa alueella sellanen viimenen terävyys puuttuu liikuttaa, paineistus tulee iholle ja sitten on herran hallussa saako kiekon omille paineettomampaan tilaan vai pomppiiko vastustajan luistimista mihin sattuu. On osannut olla noissa tilanteissa parempikin ongelman ratkoja, nyt ei tapahdu rennosti pää ylhäällä.
Yv-sijoittumisensa tosiaan avas tilaa samalla puolella ylempänä pelaavalle Suzukille tintata.
Itselläni pisti silmään sellainen, että johtui sitten pelituntumasta, itseluottamuksesta, kuntopohjasta, tai mistä lie niin välitys päästä käsiin ja toimintaan oli hieman viiveellä. Kiekko lavassa alueella sellanen viimenen terävyys puuttuu liikuttaa, paineistus tulee iholle ja sitten on herran hallussa saako kiekon omille paineettomampaan tilaan vai pomppiiko vastustajan luistimista mihin sattuu. On osannut olla noissa tilanteissa parempikin ongelman ratkoja, nyt ei tapahdu rennosti pää ylhäällä.
Joo, Raddysh oli aiemmin saanut Laineen kaadettua ja sitten Laine laittoi kunnon pommin. Ihan hyvän näköinen tilanne, en nyt katsonut kuin noin kaksi erää.
Mediakuutio
Jäsen
Eikös siellä treenattu nimenomaan voimaa kesäisin mahdollisimman paljon. Ja taas ehkä nykyjääkiekossa olisi syytä ollut kiinnittää huomiota erityisesti luistelutekniikkaan ja räjähtävyyteen.
Sudden Death
Jäsen
Se sopisi kyllä tämän kauden kuvaan.
Kausi - ja oikeastaan urakin - on ollut sellaista myötä- ja vastamäen vaihtelua että se antaa termille "mielialapelaaja" ihan uuden kantavuuden.
Kyllä nuo mielenterveysongelmat vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Myös jääkiekossa.
Eri ketjun juttuja mutta itse menetin tyttöystäväni(sairauskohtaus) jonka kanssa olimme yhdessä melkein 20 vuotta. Se on aivan karmea tunne ja en toivo että kukaan joutuu käymään sen läpi. Vuoden vitutti joka aamu herätä ja lähteä töihin kun olet nukkunut lääkkeillä pari tuntia. Onneksi se pahin meni sitten ohi kun oli ystäviä ja läheisiä.
Eri ketjun juttuja mutta itse menetin tyttöystäväni(sairauskohtaus) jonka kanssa olimme yhdessä melkein 20 vuotta. Se on aivan karmea tunne ja en toivo että kukaan joutuu käymään sen läpi. Vuoden vitutti joka aamu herätä ja lähteä töihin kun olet nukkunut lääkkeillä pari tuntia. Onneksi se pahin meni sitten ohi kun oli ystäviä ja läheisiä.
Man in the Box
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Änärin suomalaiset
Ja tuo on se syy miksi me Lainetta fiilistelläänkin - niin hyvässä kuin pahassa. Pahimmillaan niin turhauttava ettei tee mieli edes katsoa mitä Änärissä tapahtuu, mutta parhaimmillaan sitä että koko päivä menee niitä maaleja ja peli-iloa katsellessa.
Toivon täydestä sydämestäni että Paten ura jatkuu mahdollisimman pitkään. Ja sitten kun se kannu tulee kenties uran loppuvaiheessa niin siitä tulee samanlainen fiilis kun silloin kun Teemu pääsi nostamaan kannua.
Patrik Laine ne pardonnera jamais à Martin St-Louis
Patrik Laine ne pardonnera jamais à Martin St-Louis
hockey30.com
Näin kirjoitellaan Montrealissa, eikä Armiankaan kommentit kerro hyvää Laineen tämän hetken asemasta Habsissa.
Joel Armia yllätti - antoi kritiikkiä Patrik Laineelle | Sportti.com | Suomen parhaat urheilu-uutiset
Patrik Laine vaeltaa nyt pimeässä laaksossa. Alkuhurmio on vaihtunut surkeuteen NHL-seura Montreal Canadiensissa.
www.sportti.com
palle fontän
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- RDS
Enpä tiedä, Montrealin ympärillä pyörii monen moista verkkojulkaisua ja osa näistä on todella epämääräisiä. Historian perusteella tällaista narratiivia on toki helppo rakentaa, missä Laine ei hyväksy itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, mutta tuskin tuolla julkaisulla mitään syväkurkkuja on siellä sun täällä, eli värikynää on todennäköisesti käytetty.
Tuo Armian tuominen mukaan tähän shittiin on kyllä jo melkoista laatujournalismia, itse en löydä edes niitä rivejä, joiden välistä tämän otsikon mukaisen Laine -kritiikin voi löytää.
Toivottavasti Laine kestää nyt tilanteen, ei ole helppoa käsiteltävää jos ajatus karkailee vähänkin.
Kalpankaataja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kalpa
Tekoälyn käännös:
Patrik Laine ei koskaan anna anteeksi Martin St-Louis’lle
Patrik Laine ei unohda koskaan.
Hän ei anna anteeksi.
Hän ei tehnyt sitä Winnipegissä, kun Paul Maurice penkitti hänet puolustuspelaamisen puutteiden takia.
Hän ei tehnyt sitä, kun Mark Scheifele ja Jetsin konkaripelaajat torjuivat hänet, syrjäyttivät hänet pukukopissa ja pilkkasivat häntä aina tilaisuuden tullen, mikä sai hänet vaatimaan siirtoa.
Hän ei hyväksynyt myöskään sitä, kun John Tortorella huusi hänelle julkisesti Columbuksessa hänen sitoutumisensa puutteesta puolustussuuntaan.
Ja eilen Martin St-Louis teki korjaamattoman virheen: hän nöyryytti Lainetta.
Koska kyse ei ollut vain tavallisesta penkityksestä.
Ei. Se, mitä St-Louis teki, oli paljon pahempaa.
Laine ei ainoastaan joutunut istumaan vaihtoaitiossa kolmannessa erässä.
Hänet alennettiin pelkäksi statistiksi – ja mikä pahinta, häntä käytettiin eräänlaisena ”tötsänä”, joka asetettiin hyökkääjien ja puolustajien väliin kuin joku alempisarjalainen duunaripelaaja.
Yleensä tätä nöyryyttävää roolia kantaa Michael Pezzetta. Eilen se oli Patrik Laine.
Kamerat tallensivat selkeän epämukavuuden. Jokaisessa vaihdossa Laine joutui siirtymään pois tieltä ja täyttämään ”tötsän” roolin hyökkääjien ja puolustajien välillä.
Tiedettiin jo, ettei Martin St-Louis siedä laiskoja pelaajia.
Mutta se, mitä hän teki Lainelle Jets-ottelussa, oli täysin vailla psykologista armoa.
Joka vaihdossa Laine näytti yhä poissaolevammalta, sekä henkisesti että fyysisesti, kuin hänen mielensä olisi paennut toiseen ulottuvuuteen, jotta hän ei joutuisi tuntemaan henkilökohtaista ja julkista häpeää, jonka hänen päävalmentajansa hänelle aiheutti.
Ja sitten tuli lopullinen isku lehdistötilaisuudessa.
Martin St-Louis ei edes yrittänyt peitellä halveksuntaansa.
Kun häneltä kysyttiin, miksi Laine istui penkillä ja pelasi vain 32 sekuntia kolmannessa erässä, valmentaja pudotti pommin:
"Pyrkimyksen pitää olla siellä… mutta aivojen myös."
Selkeä viesti. Hän ei ajattele. Hän ei suorita. Hänestä ei ole mitään hyötyä.
Se oli puhdas ja yksiselitteinen murskaus. Tuomio ilman valitusoikeutta.
Onko Laine tuomittu maanpakoon?
Jos Laine olisi sellainen pelaaja, joka kyseenalaistaa itsensä, tämä nöyryytys olisi voinut toimia herätyksenä ja pakottaa hänet vastaamaan haasteeseen.
Mutta se ei ole hänen tyyliään. Hän ei ajattele kuin pelaaja, joka haluaa todistaa jotain.
Hän ottaa asiat henkilökohtaisesti.
Hän jää märehtimään,
hän vetäytyy itseensä, ja ennen kaikkea: hän ei koskaan anna anteeksi.
Hän ei antanut anteeksi Winnipegille. Hän ei antanut anteeksi Columbukselle. Hän ei tule antamaan anteeksi Montréalille.
Tämä on loppu.
Canadiens on nyt pulassa. Heillä on pelaaja, joka tietää jo, ettei tule olemaan siellä kauan.
Pelaaja, joka on menettänyt valmentajansa tuen.
Pelaaja, joka on menettänyt pukukopin rakkauden.
Lainelle huolestuttavin asia? Hän on yksin kaikkia vastaan.
Sosiaalisessa mediassa ei ole armoa.
Kaikki ovat St-Louis’n puolella: fanit, analyytikot, entiset pelaajat.
Laine nähdään pelkurina, yksipuolisena pelaajana, joka ei pysty vaikuttamaan 5 vastaan 5 -pelissä.
"Hän on yksipuolinen pelaaja, ja niin hän on aina ollut. 5v5-pelissä hän on näkymätön."
"5v5-pelissä hän vain liukuu jäällä ilman mitään järkeä…"
"Et voi vain liukua NHL:ssä. Hän on tuhoamassa viimeisen mahdollisuutensa."
"Miksi luulette, että Winnipeg ja Columbus luopuivat hänestä? Jopa Chicago luopui Dachista! Kaikki eivät voi olla idiootteja."
Lainella ei ole enää yhtään liittolaista.
Mutta kaikesta huolimatta, yksi ajatus varmasti pyörii hänen päässään.
Hän, eliittitason maalintekijä, laitettiin pelaamaan Alex Newhookin (5 syöttöä) ja Kirby Dachin (9 syöttöä) kanssa, vaikka hänen pelityyppinsä huutaa syöttäjien tarvetta ympärilleen.
Kaksi pelaajaa, jotka ovat yhteensä antaneet 14 syöttöä 52 ottelussa.
Miten voit tuottaa tehoja tuossa tilanteessa?
"Maalintekijän kuten Laineen täytyy pelata pelintekijän kanssa. Hän pelaa Newhookin kanssa, jolla on 5 syöttöä, ja Dachin kanssa, jolla on 9… Ei tarvitse miettiä kauaa, miksei hän tee mitään 5v5-pelissä." kirjoitti eräs käyttäjä.
Ja hän on oikeassa. Laineelle ei koskaan annettu mahdollisuutta pelata Nick Suzukin ja Cole Caufieldin kanssa.
Hänelle ei koskaan tarjottu mahdollisuutta loistaa ykkösketjussa.
Hän näkee, kuinka Kirby Dach sai loputtomasti mahdollisuuksia, vaikka oli näkymätön otteluja putkeen.
Hän näkee, kuinka muut pelaajat saavat rajattomasti kärsivällisyyttä.
Mutta hän?
Heti saapuessaan hän tunsi valmentajansa halveksunnan.
Hän näki St-Louis’n katseen. Hän tunsi, ettei ollut tervetullut.
Ei rakkautta. Ei edes ”kovaa rakkautta”. Vain välinpitämättömyyttä ja halveksuntaa.
Ja niinpä hän miettii:
Miksi hän ei koskaan saanut sitä mahdollisuutta?
Miksi hänet tuomittiin epäonnistumaan pelaajien kanssa, jotka eivät voi tukea hänen vahvuuksiaan?
Laine ei koskaan anna anteeksi sitä, mitä hän koki eilen. Ei koskaan.
Ja nyt?
Martin St-Louis teki päätöksensä. Hän uhrasi Laineen.
Laine tietää, että hänen aikansa Montréalissa päättyy sopimuksen umpeutuessa vuonna 2026.
Hän tietää, ettei pukukoppi tue häntä.
Hän tietää, että media on häntä vastaan.
Mitä seuraavaksi?
Siirtopyyntö? Kukaan ei halua häntä.
Nopea ero? Mahdotonta, sillä hän on sopimuksen alainen.
Vai pahempaa… negatiivinen kierre, joka vetää hänet yhä syvemmälle?
Martin St-Louis olisi voinut odottaa ottelun loppuun ja käydä suoran keskustelun Laineen kanssa, jotta tämä ymmärtäisi, että hänen panoksensa ei ollut hyväksyttävää, sen sijaan että olisi nöyryyttänyt häntä julkisesti.
Hän olisi voinut antaa Laineelle edes yhden ylivoimavaihdon 6v5-tilanteessa Brendan Gallagherin sijaan – sillä kaikista puutteistaan huolimatta Laine antaa sinulle paremman voittomahdollisuuden kuin loppuun ajettu duunaripelaaja.
Mutta todellisuus on yksinkertainen… ja julma:
Martin St-Louis ja Patrik Laine eivät ole koskaan olleet samalla sivulla.
Ei kommunikaatiota.
Ei suhdetta.
Ei keskinäistä kunnioitusta.
Laine on yksin.
Yksi asia on varma:
Sota on julistettu Martin St-Louis’n ja Patrik Laineen välillä.
Ja se päättyy todella, todella huonosti.
Patrik Laine ei koskaan anna anteeksi Martin St-Louis’lle
Patrik Laine ei unohda koskaan.
Hän ei anna anteeksi.
Hän ei tehnyt sitä Winnipegissä, kun Paul Maurice penkitti hänet puolustuspelaamisen puutteiden takia.
Hän ei tehnyt sitä, kun Mark Scheifele ja Jetsin konkaripelaajat torjuivat hänet, syrjäyttivät hänet pukukopissa ja pilkkasivat häntä aina tilaisuuden tullen, mikä sai hänet vaatimaan siirtoa.
Hän ei hyväksynyt myöskään sitä, kun John Tortorella huusi hänelle julkisesti Columbuksessa hänen sitoutumisensa puutteesta puolustussuuntaan.
Ja eilen Martin St-Louis teki korjaamattoman virheen: hän nöyryytti Lainetta.
Koska kyse ei ollut vain tavallisesta penkityksestä.
Ei. Se, mitä St-Louis teki, oli paljon pahempaa.
Laine ei ainoastaan joutunut istumaan vaihtoaitiossa kolmannessa erässä.
Hänet alennettiin pelkäksi statistiksi – ja mikä pahinta, häntä käytettiin eräänlaisena ”tötsänä”, joka asetettiin hyökkääjien ja puolustajien väliin kuin joku alempisarjalainen duunaripelaaja.
Yleensä tätä nöyryyttävää roolia kantaa Michael Pezzetta. Eilen se oli Patrik Laine.
Kamerat tallensivat selkeän epämukavuuden. Jokaisessa vaihdossa Laine joutui siirtymään pois tieltä ja täyttämään ”tötsän” roolin hyökkääjien ja puolustajien välillä.
Tiedettiin jo, ettei Martin St-Louis siedä laiskoja pelaajia.
Mutta se, mitä hän teki Lainelle Jets-ottelussa, oli täysin vailla psykologista armoa.
Joka vaihdossa Laine näytti yhä poissaolevammalta, sekä henkisesti että fyysisesti, kuin hänen mielensä olisi paennut toiseen ulottuvuuteen, jotta hän ei joutuisi tuntemaan henkilökohtaista ja julkista häpeää, jonka hänen päävalmentajansa hänelle aiheutti.
Ja sitten tuli lopullinen isku lehdistötilaisuudessa.
Martin St-Louis ei edes yrittänyt peitellä halveksuntaansa.
Kun häneltä kysyttiin, miksi Laine istui penkillä ja pelasi vain 32 sekuntia kolmannessa erässä, valmentaja pudotti pommin:
"Pyrkimyksen pitää olla siellä… mutta aivojen myös."
Selkeä viesti. Hän ei ajattele. Hän ei suorita. Hänestä ei ole mitään hyötyä.
Se oli puhdas ja yksiselitteinen murskaus. Tuomio ilman valitusoikeutta.
Onko Laine tuomittu maanpakoon?
Jos Laine olisi sellainen pelaaja, joka kyseenalaistaa itsensä, tämä nöyryytys olisi voinut toimia herätyksenä ja pakottaa hänet vastaamaan haasteeseen.
Mutta se ei ole hänen tyyliään. Hän ei ajattele kuin pelaaja, joka haluaa todistaa jotain.
Hän ottaa asiat henkilökohtaisesti.
Hän jää märehtimään,
hän vetäytyy itseensä, ja ennen kaikkea: hän ei koskaan anna anteeksi.
Hän ei antanut anteeksi Winnipegille. Hän ei antanut anteeksi Columbukselle. Hän ei tule antamaan anteeksi Montréalille.
Tämä on loppu.
Canadiens on nyt pulassa. Heillä on pelaaja, joka tietää jo, ettei tule olemaan siellä kauan.
Pelaaja, joka on menettänyt valmentajansa tuen.
Pelaaja, joka on menettänyt pukukopin rakkauden.
Lainelle huolestuttavin asia? Hän on yksin kaikkia vastaan.
Sosiaalisessa mediassa ei ole armoa.
Kaikki ovat St-Louis’n puolella: fanit, analyytikot, entiset pelaajat.
Laine nähdään pelkurina, yksipuolisena pelaajana, joka ei pysty vaikuttamaan 5 vastaan 5 -pelissä.
"Hän on yksipuolinen pelaaja, ja niin hän on aina ollut. 5v5-pelissä hän on näkymätön."
"5v5-pelissä hän vain liukuu jäällä ilman mitään järkeä…"
"Et voi vain liukua NHL:ssä. Hän on tuhoamassa viimeisen mahdollisuutensa."
"Miksi luulette, että Winnipeg ja Columbus luopuivat hänestä? Jopa Chicago luopui Dachista! Kaikki eivät voi olla idiootteja."
Lainella ei ole enää yhtään liittolaista.
Mutta kaikesta huolimatta, yksi ajatus varmasti pyörii hänen päässään.
Hän, eliittitason maalintekijä, laitettiin pelaamaan Alex Newhookin (5 syöttöä) ja Kirby Dachin (9 syöttöä) kanssa, vaikka hänen pelityyppinsä huutaa syöttäjien tarvetta ympärilleen.
Kaksi pelaajaa, jotka ovat yhteensä antaneet 14 syöttöä 52 ottelussa.
Miten voit tuottaa tehoja tuossa tilanteessa?
"Maalintekijän kuten Laineen täytyy pelata pelintekijän kanssa. Hän pelaa Newhookin kanssa, jolla on 5 syöttöä, ja Dachin kanssa, jolla on 9… Ei tarvitse miettiä kauaa, miksei hän tee mitään 5v5-pelissä." kirjoitti eräs käyttäjä.
Ja hän on oikeassa. Laineelle ei koskaan annettu mahdollisuutta pelata Nick Suzukin ja Cole Caufieldin kanssa.
Hänelle ei koskaan tarjottu mahdollisuutta loistaa ykkösketjussa.
Hän näkee, kuinka Kirby Dach sai loputtomasti mahdollisuuksia, vaikka oli näkymätön otteluja putkeen.
Hän näkee, kuinka muut pelaajat saavat rajattomasti kärsivällisyyttä.
Mutta hän?
Heti saapuessaan hän tunsi valmentajansa halveksunnan.
Hän näki St-Louis’n katseen. Hän tunsi, ettei ollut tervetullut.
Ei rakkautta. Ei edes ”kovaa rakkautta”. Vain välinpitämättömyyttä ja halveksuntaa.
Ja niinpä hän miettii:
Miksi hän ei koskaan saanut sitä mahdollisuutta?
Miksi hänet tuomittiin epäonnistumaan pelaajien kanssa, jotka eivät voi tukea hänen vahvuuksiaan?
Laine ei koskaan anna anteeksi sitä, mitä hän koki eilen. Ei koskaan.
Ja nyt?
Martin St-Louis teki päätöksensä. Hän uhrasi Laineen.
Laine tietää, että hänen aikansa Montréalissa päättyy sopimuksen umpeutuessa vuonna 2026.
Hän tietää, ettei pukukoppi tue häntä.
Hän tietää, että media on häntä vastaan.
Mitä seuraavaksi?
Siirtopyyntö? Kukaan ei halua häntä.
Nopea ero? Mahdotonta, sillä hän on sopimuksen alainen.
Vai pahempaa… negatiivinen kierre, joka vetää hänet yhä syvemmälle?
Martin St-Louis olisi voinut odottaa ottelun loppuun ja käydä suoran keskustelun Laineen kanssa, jotta tämä ymmärtäisi, että hänen panoksensa ei ollut hyväksyttävää, sen sijaan että olisi nöyryyttänyt häntä julkisesti.
Hän olisi voinut antaa Laineelle edes yhden ylivoimavaihdon 6v5-tilanteessa Brendan Gallagherin sijaan – sillä kaikista puutteistaan huolimatta Laine antaa sinulle paremman voittomahdollisuuden kuin loppuun ajettu duunaripelaaja.
Mutta todellisuus on yksinkertainen… ja julma:
Martin St-Louis ja Patrik Laine eivät ole koskaan olleet samalla sivulla.
Ei kommunikaatiota.
Ei suhdetta.
Ei keskinäistä kunnioitusta.
Laine on yksin.
Yksi asia on varma:
Sota on julistettu Martin St-Louis’n ja Patrik Laineen välillä.
Ja se päättyy todella, todella huonosti.
Miksi pitäisi osata ranskaa kun juttu on englanniksi?
lainelaser
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- NHL Leijonat
Siinä tuli täyslaidallinen asiaa. Todella harmi että hommat on kääntyneet näin, tuntuu että Laineelta motivaatio katoaa tosi nopeasti nykyään.
R.I.P. Kylli-täti.
Millaisenkohan kuvakollaasin hän olisi taiteillut tuosta tajunnanvirrasta.
Ai mun näytöllä tuo ei ole ainakaan englanniksi, vaan ranskaksi. No käännös kuitenkin saatiin tuossa yllä, joten kiitos siitä asianosaiselle.
Aaa...mulla onkin näköjään päällä automaattinen googlen translate ranskasta enkuksi.
Miksi ihmeessä Montreal ostaisi sopimuksen ulos? Palkanmaksu ei ole ongelma. Dollareita kyllä Molsoneilla riittää.
Hyvä kysymys, tällä hetkellä Pate ei saa oikein peliaikaa, ja sitten Mikko Rantasella ei ole sopimusta 2025 ->
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy