Varmasti Laine on saanut palikoitaan kohdilleen hoitojakson aikana, mutta meinasin kirjoitella jo aiemmin tuossa syksyn aikana, että jotenkin nopeasti tahtoo asiat edetä, kun somessa seurasin miehen vapaaehtoistoimintaa ja julkaisuja. Erinomaista, että puhuu asioista avoimesti, mutta kyllähän tuo prosessi oli vielä täysin kesken, ja on edelleen.
Erinomainen aloitus kaukalossa vähän hämäsi, mutta kun luin taannoisen sinänsä ansiokkaan Hesarin jutun, osui siinä erityisesti silmään uskoontulot, autojen hävittäminen ja vastaavat varsin radikaalit toimet. Tuntuu, että on paljon ulospäin näkyvää, jolla halutaan ikäänkuin vauhdittaa prosessia, kun pitäisi malttaa edetä pienin askelin. Tulee mieleen väkisin muutamat tyypit nuoruuden seurakuntakuvioista, joiden uskoontulo tapahtui todella dramaattisesti ja ero aiempaan elämään tehtiin selväksi suurieleisesti, ja tästä muistettiin aina myös mainita. Useimmiten kannettu vesi ei kaivossa pysynyt.
Toivon todellakin kaikkea hyvää Laineelle, ja ennen kaikkea malttia.