Kaikesta huolimatta haluan puhua WARista vielä vähän lisää... Lupaan mainita Laineen tässä viestissä!
WAR/82 pyrkii siis pähkinänkuoressa kertomaan kuinka monta voittoa pelaaja täyden kauden pelatessaan joukkueelleen tuo jos oletetaan että hän korvaa keskivertopelaajan...
Tähän tarkennusta sen verran, että
teoriassa WAR pyrkii vertaamaan suoritusta korviketason pelaajaan (tyyliin 13. hyökkääjä / 7. puolustaja). Käytännössä näyttää kuitenkin siltä, että se vertaa enemmän johonkin kolmosketjun/kakkospakkiparin pelaajaan. Esimerkiksi President Trophyn voittaneen Nashvillen rosterista ei tilaston mukaan löydy (myös maalivahdit mukaan lukien) kuin 13 pelaajaa, jotka toivat joukkueelleen yli puoli voittoa kaudessa korvikepelaajaan verrattuna. Muun muassa Predatorsin ykkössentteri ja sisäisen pistepörssin nelonen, Ryan Johansen, ei tälle listalle kuulu, eli hypoteettisesti hänet olisi voinut korvata AHL-nostolla meiningin kärsimättä! Ei taas ihan omaa hajutestiä läpäise.
Hyvää settiä. Nämä ongelmathan tulevat pääosin Quality of competitionin ja Zone Starttien puutteellisesta mallintamisesta tuohon itse tilastoon. QoC etenkin painaa vaakakupissa todella paljon. Siellä jotkut modatut luvut mukamas on, mutta ne eivät ole riittäviä. Ne eivät korjaa läheskään sitä puutetta, eivätkä ne ymmärrä mitä kentällä tapahtuu.
Mä luulen itse asiassa, että tuo Corsican malli korjaa tilastoja noiden kontekstimittareiden perusteella todella voimakkaasti, joskin taas jotenkin oudosti. Otetaan esimerkiksi Artemi Panarin: liigan kärkitasoa suhteellisessa Corsissa ja maalisuhteessa, 5vs5-pisteissä, primary points/60:ssa (maalit+ykkössyötöt) ja liigan toiseksi paras Game Score 5vs5-pelissä MacDavidin jälkeen (Game Score on samankaltainen "kaiken sisältävä" tilasto kuin WAR, mutta yksinkertaisempi ja suppeampi). Panarinin WAR koko kaudelta on kuitenkin surkea 0,18. Miten tämä on mahdollista? En tiedä, mutta luulen, että korkea hyökkäyspään aloitusten määrä (ZSR 63,8 %) tulkitaan mallissa menestystä voimakkaasti selittäväksi tekijäksi. (Toinen tekijä, joka syö Panarinin arvoa mallissa, on maalipaikkojen huono laatu, joka nollaa täysin kiekonhallintaedun. Tämä haiskahtaa taas siltä, että mallin maalipaikan laatuanalyysi ei ehkä tavoita pelinrakentajien arvoa.) Tämäkään ei vaikuta oikein oikealta.
Lisäksi tuo replacement-homma tekee sen, että kun nyt joku Laine esim loukkaantuu ja puuttuu kokoonpanosta, niin sinä aikana, kun Laine poissa, muu joukkue saa huonommat statsit, koska Laine puuttuu. Joukkueen maksimikokonaisuudesta puuttuu palanen, ja muut näyttävät huonommilta, koska sen Laineen korvaa joku 13.hyökki, joka laskee muiden tilastoja. Tapahtuu efekti, että parhaalla mahdollisen joukkueella Laine saa parhaat mahdolliset tilastot, mutta hänen tilastonsa evät heikkene hänen puuttuessa ja lisäksi loukin aikana saa vielä energiavastotkin täyteen. Näitä tilanteita ei suhteuteta ja 82 ottelua pelanneet kärsivät ja kaikki loukkaantumisen takia poissa olleet hyötyvät. Laine on loukkaantunut molemmilla kausilla ja tulee saamaan huonoimmat tilastot sitten kun ekaa kertaa pelaa 82 matsia.
Erittäin hyvä pointti, jota en tullut ajatelleeksi!
Täällä valitetaan että ketju on lukukelvoton ja sinä tulet tänne olkiukkoinesi kirjoittamaan muunneltua totuutta. En ole havainnut että kukaan olisi väittänyt Patrik Laineen olevan maailman paras jääkiekkoilija.
En pidä tuota olkiukkona. Rohkeiden mielipiteidensä voimakas puolustaja pscychodad on tässä langassa kertonut, että Laineen WAR/82 olisi koko liigan paras, jos hän pääsisi pelaamaan Scheifelen ketjuun, ja samalla argumentoinut kyseisen tilaston olevan paras pelaajan tason mittari. Hän myös odotti ennen kauden alkua Laineen tekevän kaudella yli 50 maalia ja yli 100 pistettä. Itse vedin näistä kommenteista sen johtopäätöksen, että hän pitää Lainetta maailman parhaana pelaajana. Tulkinta saattoi toki olla väärä.
...mutta itse asiaan: halusin hetkeksi unohtaa WARin ja katsella Laineen statseja vähän tarkemmin Corsicasta. Keskityn tasakentällispeliin, koska kaikille lienee selvää, että Laine on jo NHL:n kermaa ylivoimalla (eniten maaleja/60 ja viidenneksi eniten pisteitä/60). Seuraavat ovat pelkkiä runkosarjatilastoja.
Laineen sijoitukset Jetsin vakituiseen hyökkääjäkaartiin verrattuna:
Primary points/60: jaettu 4. (Connorin kanssa)
Goals/60: 1. (ja lähellä koko liigan kärkeä)
Game Score/60: 5.
Relative Corsi For %: 11. (eli 3. huonoin)
Relative Goals For %: 2.
Relative Expected Goals For: 13. (pahnanpohjimmainen)
Corsican tilastot piirtävät kuvan Laineesta pelaajana, joka ei loista kiekonhallinassa ja häviää (tämän mallin mukaan) maalipaikkojen määrän ja laadun joukkuekavereilleen selkeästi, mutta pärjää konkreettisessa maalintekokilpailussa siitä huolimatta hyvän pisteidenteon ja eliittitason maalinteon ansiosta. Tämä ei varmaan varsinaisesti yllätä ketään :D
Sitten kontekstiin, eli miten Lainetta on peluutettu?
TOI/60: 6.
Zone Start Rate: jaettu 1. (eli eniten hyökkäysaloituksia, Wheeler samoilla luvuilla)
Quality of Teammates, TOI: 5.
Quality of Teammates, Corsi: 2.
Quality of Competition, TOI: 6.
Quality of Competition, Corsi: 9.
Laineen avut maksimoidaan peluuttamalla häntä enemmän hyökkäys- kuin puolustuspäässä, ja kenties kiekonhallintaheikkouksia suojellaan pitämällä ketjukavereina hyviä Corsi-äijiä ja vastustajiksi mätsätään vähemmän dominoivia laukausyritysten kallistajia? Menee jo spekulaation puolelle. Kuitenkin Laine pelaa keskimäärin kakkosketjun äijien kanssa ja kakkosketjun äijiä vastaan.
Näiden tilastojen perusteella näyttää siltä, että (tasakentällisin!) Patun paikka on ihan oikein ollut kakkoskentässä. Sanokaa pelejä katsoneet, kuulostaako analyysi mitenkään järkevältä.
(Pleijereiden otos on vielä aika pieni, mutta alustavasti näyttää siltä, että Laine on parantanut "edistyneissä statseissa" eli Corsissa ja Expected Goalsissa runkkariin nähden, maalinteko taas vähän takunnut toistaiseksi.)