Vähän turhaa jauhaa nyt jostain maaliskuisesta runkosarjan tilanteesta, mutta kun se tuli tuossa sivujuonteena esiin, niin annetaan mennä.
Muistan, kun aikoinaan olin kiinnostunut pokeriskenestä. En varsinaisesti pelaajana, mutta yleisesti aiheena, se kun yhdistelee kivasti puhdasta tilastotiedettä ja "X-factoria", joka voi olla psykologiaa, intuitiota, onnea tai vaikka yhdistelmä itseluottamusta ja kykyä "lukea" muita ihmisiä. Tympäännyin nopeasti, sillä palstoilla suorastaan suututtiin "väärin pelaaville" eli niille, jotka voittivat yksittäisiä jakoja todennäköisyyttä vastaan panostamalla. Mun mielestä voittaja ei voi olla pelannut väärin, vaikka kyseessä olisi ollut onni tai epämääräinen intuitio.
Pokerissa ne todennäköisyydet ovat kiistattomat, joten tavallaan ymmärrän niihin pelinsä perustuvien kiukun. Jääkiekossa sen sijaan en alkuunkaan. Yksinkertaisesti Lainetta ei voi haukkua siitä, että teki maalin, eikä syöttänyt Byfuglienille. Ensinnäkin eri suoritusten seurausten todennäköisyyksien arviointi on enemmän tai vähemmän subjektiivista. Ja vaikka niitä saisikin arvioitua, on X-factorilla merkitystä. Puhutaan nyt sitten vaikka "maalintekijän vaistosta".
Laajemmin tämä liittyy tietysti esimerkiksi keskusteluun kovista laukausprosenteista. On ihan asiallista todeta, ettei pitkällä aikavälillä pysty ylläpitämään 20 prosentin lukemia, kuten pokerissakaan ei voi loputtomiin voittaa vain bluffaamalla ja todennäköisyyksiä vastaan pelaamalla. Mutta en siltikään "hyväksy", että yksittäisessä tilanteessa maalin tehnyttä tai yksittäisen jaon voittanutta kritisoidaan tällä perusteella.