Mikä tekee hyvän Pasila-jakson?
Kuten tätäkin ketjua lukemalla käy selväksi, Pasilan jaksojen taso - erityisesti nyt kakkoskaudella - vaihtelee rajusti. Lisäksi tuntuu että eri katsojiin tehoavat eri elementit, siinä määrin jaksot tuntuvat jakavan mielipiteitä.
Kun katselin eilen uusintana edellisen jakson, hoksasin vihdoin yhden selittävän tekijän, joka nimenomaan minulle määrittelee sen, pidänkö jaksosta vai en. Mitenkään yksiselitteinen tämä kaava ei tietenkään ole, mutta tietty korrelaatio löytyy.
Vaikka sarjan ylivoimaisesti hauskin hahmo on Repomies, niin tässä katsannossa kuitenkin merkittävin hahmo on Pöysti. Oletteko panneet merkille, että Pöystissä on periaatteessa kaksi puolta, joista yleensä toinen korostuu jakson aikana toista enemmän. Ensinnäkin on neuroottinen Pöysti, joka tekee elämästään tarpeettoman vaikeaa ja löytää ongelmia sieltäkin missä niitä ei ole. Sitten on se rationaalinen, myös vähän kyyninen, Pöysti, joka pistää nasevalla artikuloinnilla dorkat ojennukseen. Minä pidän enemmän rationaalisesta Pöystistä ja parhaita jaksoja ovat yleensä ne, joissa tämä Pöysti pääsee pätemään.
Yhteenvetona: kun jakson keskiössä on mä-lähden-Goalle-kun-koko-kuvio-on-täällä-jotenkin-niin-jotenkin-Pöysti, jakso on tylsä. Kun estradille pääsee oletko-sä-nähnyt-Amelien-sata-kertaa-eikä-riitä-Pöysti, jakso on timanttia.
Olympiavoittaja Kemppainen: Mä olen liian herkkä tähän julmaan maailmaan.
Pöysti: Etkä ole! Sä olet liian kusipää tähän ajoittain aika lempeään maailmaan!