No tällä kaudella Clarkson saa vain 4,5 miljoonaa, joten ei ole paljon sen huonompi kuin Ruutu (5 milj.) tai Leino (4 milj.). Mutta kolmen ja neljän kauden päästä kun hänelle on lyötävä 7 miljoonaa tiskiin per kausi, niin voi olla, että siinä pukkaa tuskanhikeä ja muutama krokotiilinkyynelkin poskele vierähtää.
Jopa naurattaa kun miettii viime kesänä kuopattua Grabovskin viisivuotista 5,5 miljoonan sopimusta, ja sitten heti pestasivat Clarksonin tilalle.
Itse asiassa melko yllättävä liike oli Torontolta myös Phaneufin uusi megasopimus.
Onkin tullut tässä viime päivinä mietittyä erästä asiaa. Kun tähtipelaajille tehtiin ja tehdään pitkiä - siis todella pitkiä - sopimuksia, niin hyvänen aika, miksi sellaisia ei koskaan tarjota alempien ketjujen pelaajille?
Samantyylisiä kuin Islandersin sopimus Andrew MacDonaldin kanssa: 4 vuotta 550 000 per kausi. Ajatella, miten hyväksi tuo sopimus osoittautui seuran kannalta, sehän on sama kuin ilmaiseksi pelaisi, siksi että saa olla NHL:ssä.
Tai jollekin puolilupaavalle nuorelle ykkös-kakkoskierroksen varaukselle olisi voinut tarjota 10x2 miljoonaa, tai 7x2 miljoonaa. Tällaisia sopimuksia ei ole nähty, vaan ne on olleet enintään viisivuotisia. Ja sitten katsotaan uudelleen.
Mitähän Filppulakin olisi tuuminut, jos hänelle tarjotun 5x3 miljoonan sijasta olisikin tarjottu 8x3?
Siinä pelaaja joutuisi miettimään, että oho, otanko tällaisen sopimuksen vai saiskohan tästä vieläkin enemmän jos pidän pään kylmänä ja otan lyhyemmän sopimuksen? Noh tietysti agenttitoimistolla on omat ohjeensa ja linjauksensa, vaikka heilläkin se ansainta perustuu sopimuksen suuruuteen.