Minusta vaikuttaa siltä, että laajempi tutustuminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyvää makuaistille.
Perustele. Minusta se, että ihminen tunnistaa edes jonkin verran erilaisia oluttyylejä, osaa valita niitä esimerkiksi erilaisen ruoan kumppaniksi, tai löytää sopivan oluen vaikkapa ulkomailla on enemmänkin rikkaus. Minusta on melkoisen junttimaista ajatella niin, että "kyllä se vaan suomalainen lager on maailman parasta kun minä sanon niin".
Isoja merkkejä äänestetään globaalisti paskoiksi, pienempiä maakohtaisia merkkejä sitten suomalaisten tapaan. Luulen että myös ulkomailla on aivan samanlainen ilmiö kuin Suomessa, jossa kotimainen massatuotantotavara on paskabulkkia.
Tässä esimerkkejä isojen panimoiden tunnetuista merkeistä, joilla on selvästi paremmat arvosanat näihin huonoihin pulkki-lagereihin (keskiarvot n. 1.8 - 2.2 luokkaa) verrattuna:
Guinness: 3.4
Urquell 3.3
Newcastle 3.0
Staropramen Lager 2.9
Guinness on todella tunnettu ja laajalti saatavilla oleva olut. Sitä voi pitää melkeinpä massatuotantotavarana. Lageria se ei ole, vaan stoutia. Selittääkö se siis tuon eron? Itse en massatuotannosta huolimatta laske Guinnessiä bulkiksi. Erittäin hyvä olut, etenkin Irlannissa nautittuna. Urquell on Tshekeissä saatavilla samalla tapaa kuin esim. Karjala Suomessa. Pisteet silti noin hyvät. Urquell on siinä mielessä massatuotantotavaraa. Ja lagerin alatyyppiä, eli pilsiä.
Voidaanko tästä todeta siis se, että bulkki-lagerit ovat ylipäätään olutharrastajien kesken harvoin arvostettuja maailmalla? Ehkäpä. Mutta väitteet siitä, että isoja merkkejä väitettäisiin globaalisti paskoiksi vain siksi, että ne ovat isoja merkkejä, on paskapuhetta. Guinnessin hyvä menestys todistaa jo tämän. Olut on paskaa silloin kun se maistuu pahalle, oli tekijä sitten iso suomalainen tai pieni islantilainen panimo.
Huonoin juomani olut on islantilaisen pienpanimon tekemä Jökull. Toista sijaa pitää yhdysvaltalainen Miller Lite. Kolmas taitaa olla japanilainen Sapporo. Nämä ovat kaikki asteikolla 1-10 siellä kategorioissa 1-2. Suomalainen bulkki menee ehkä pykälille 3-4. Saksalainen bulkki ehkä asteikolle 4-6.
Käsitänpä vielä tilanteen niin, että australialainen maistelisi kotomaassaan Fostersin sijaan varsin mielissään suomalaista alijäähtynyttä Pirkkaa. Ruoho on globaalisti vihreämpää aidan toisella puolella, voi olla turhaa kuvitella että se olisi suomalaisten yksinoikeus.
Australialainen nyt harvemmin muutenkaan maistelee kotimaassaan Fostersia... se ei ole siellä käsittääkseni kovinkaan arvostettu olut. Eiköhän australialainen olutharrastaja löytäisi joka tapauksessa montakin huomattavasti Pirkkaa miellyttävämpää olutta, vaikka laskisi Pirkan kuitenkin Fostersin edelle. Minäkin muuten joisin noista kahdesta mielummin Pirkkaa.