Irtisanominen on Suomessa halpaa. Jos saa jonkin vähänkin tuotannollis-taloudelliselta syyltä näyttävän perusteen keksittyä, työntekijästä pääsee eroon parin kuukauden palkkaa vastaavalla summalla.
En tosin tiedä irtisanomiskustannuksista muissa maissa juurikaan. Saksassa korvaukset perusteettomasta irtisanomisesta liikkuvat kuitenkin käsittääkseni aivan muissa summissa kuin nämä meidän kipurahat.
Ja Tanskassa se on vieläkin halvempaa. Tanskassa on ollut jo vuosia joustoturvamalli, jossa irtisanomisaikaa ei ole ollut, tai se on ollut erittäin lyhyt. Samalla työttömyysturva on riittävän hyvällä tasolla, jolloin työttömäksi jääminen ei ole katastrofi. Sinne tämän tavan toi aikanaan vasemmistohallitus. Tanskassa on ollut pitkään periaatteessa täystyöllisyys, koska yritykset ovat uskaltaneet palkata työntekijöitä sillä periaatteella, että huonojen aikojen tullessa tai sopimattoman työntekijän ollessa kyseessä heistä pääsee nopeasti eroon. Ja sama työntekijälle, jos työ tai pomon naama ei miellytä, niin voi lähteä nopeasti muualle töihin ilman pelkoa karensseista. Työvoiman liikkuuvuus on aivan eri luokkaa kun Suomessa ja uuden työn on saanut helposti.
Tälläisessa järjestelmässä työntekijän vastuu omasta työstään ja motivaatiostaan työhön kasvaa ja samalla työn tehokkuus paranee. Tanskassa työn verotus on tosin vieläkin kovempaa, koska nuo kovat työttömyyskorvaukset pitää maksaa. Muistan joskus jutelleeni koulutuksessa tanskalaisen kollegan kanssa, joka kertoi tienaavansa bruttona n. 4000 euroa kun itse tienasin samasta työstä 2500. Tätä ihmetellessäni hän mainitsi veroprosenttinsa olevan 49. Tanskan malli on tuonut suuren vaihtuvuuden työelämään ja jossain on arvioitu peräti 30% tekijöistä vaihtavan työpaikkaa vuosittain. Juuttien maassa tuohon malliin ollaan yleisesti tyytyväisiä, koska se luo vapautta sekä työntekijälle että työnantajalle.