Lähtökohtaisesti opiskelu ja itsensä sivistäminen on mielestäni ihmiselle hyväksi, mikäli päästään yli tästä äidinmaidossa annettuun "ruotsalaiset hurrit perkele", niin voisi ajatella positiivisesti jotta mikäli taitaa ruotsinkielen niin käytännössä ymmärrät ja tulet myös ymmärretyksi niin norjan, tanska ja islannin kielellä, osittain myös saksan kieli on hyvin lähellä.
Satun kuulumaan pohjoismaiseen työyhteisöön, jossa on suomalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia. Tanskalaiset pomot yrittivät ensin takavuosina, että kokoustetaan "skandinaviskaksi", mutta meidän suomalaisten pyynnöstä kieli vaihdettiin englantiin, jota kaikki osaavat joka tapauksessa erittäin hyvin. Kokouksen jälkeen ruotsalainen ja norjalainen tulivat kädestä pitäen kiittelemään, että onpa hyvä, kun tulitte mukaan – nyt mekin ymmärretään jotain noiden tanskalaisten puheesta.
Itse osaan kyllä puhua ihan toimivaa finlandssvenskaa, mutta kuullun ymmärtämisen kanssa on noiden muiden skandinaavien kanssa hankalaa. En silti ripottele tuhkaa päälleni, kun kerran norjalainen ja skoonelainenkaan eivät koe oloaan mukavaksi skandinaviskalla.
Lukioruotsista ei ole mielestäni mitään hyötyä oikeissa töissä tanskan, riikinruotsin murteiden eikä juuri norjankaan kanssa, ja islannista on ihan turha edes haaveilla. Ruotsin kielen taidon ylläpitäminen käytännössä yksikielisessä maassa vaatisi aika paljon harrastuneisuutta, joten se unohtuu nopeasti. Saksa taas auttaa ymmärtämään varsinkin tanskaa, kun niiden kielioppijutuissa ja sanastossa on melko paljonkin yhteisiä piirteitä. Saksa on oikeasti yleispätevin portti germaanisiin ja sitä kautta skandinaavisiin kieliin – myös ruotsiin – joka on saksan osaajalle yllättävän yksinkertainen opeteltava.
Pakkoruotsin perusteleminen porttiteorialla on mielestäni typerää: miksi ei aloitettaisi kieliryhmän isoimmalla jäsenellä, joka sekin avaa reitin muihin kieliin ja on jo itsessään paljon merkittävämpi maailmalla?