Kyllähän se kolmannen kielen valinta joko tuo lisää viikkotunteja tai on poissa jostain muusta valinnaisesta aineesta.
Nyt puhut vaihtoehtoiskustannuksesta. Kolmas kieli yläasteella ei tuo yhtään ylimääräistä viikkotuntia valinnaisena oppiaineena, mutta tuon tuntimäärän voi myös käyttää toisin ja kolmannen kielen valinta on poissa jostain muualta, aivan kuten sanoittu.
Jos ruotsille tehdään se, mitä täällä ehdotetaan eli tiputetaan ruotsi pakollisista, mutta pidetään toinen kieli pakollisena niin lopputuleman ennustaminen on vähintäänkin vaikeaa. Ensinnäkin se ei varsinaisesti lisää yhtään ihmisten kielitaitoa vaan sirpaloi tarjonnan eli suomeksi ohjaa ihmisiä käyttäytymään toisella tavalla. Jos ihminen ei ole yhtään sen enempää kiinnostunut saksasta, espanjansa, ranskasta, italiasta, venäjästä tai kiinasta kuin hän on kiinnostunut ruotsista niin miten se, että hänet pakotetaan valitsemaan jokin toinen kieli kuin ruotsi parantaa hänen haluamaansa asemaa?
Se turhautuminen, joka tällä hetkellä paistaa opiskelijoista lävitse ruotsin suhteen ainoastaan kanavoituisi uudella tavalla ja seuraavaksi se muuttaisi muotoaan "*itun pakollinen toinen kieli." Oppilas, joka ei tykkää vihanneksista ei motivoidu yhtään enempää siitä, että hänelle tarjotaan porkkanan sijaan kurkkua. Olen yrittänyt tuoda tämän keskeisen ongelman esille ja olisi hyvä, että jos oikeasti halutaan luopua pakollisesta ruotsista niin sitten todella luovutaan siitä eikä tuoda tilalle uutta pakkoa. Pakon korvaaminen toisella pakolla ei poista pakon olemassaoloa.
Toki oman työllistymiseni kannaltahan se voisi olla positiivista, että ruotsin pakollisuus purettaisiin: ehkä ehtisin tehdä pedagogiset jossain vaiheessa ja pätevöityä saksan opettajaksi; yhtäkkiä minä pärjäisin yhdellä opetettavalla kielellä, kun yhtäkkiä kaikki entiset pakkoruotsin vihaajat ryntäisivät opiskelemaan saksaa. Eivät tosin yhtään enempää sen takia, että saksa olisi hyödyllistä tai jotain sinne päin vaan ainoastaan siksi, että olisi pakko valita jotain ja nyt kohdennettiin näin. Poistamalla yksi pakko lisäämällä toinen ei ole nolla pakkoa.
Mielestäni on täysin järjetöntä väittää, että ihmiset tekisivät vapaaehtoisesti samat valinnat kuin mitä he tekisivät pakotettuna.
On tärkeää tässä keskustelussa nyt fundamentaalisesti erottaa toisistaan ne käsiteltävät mallit:
a) englanti + toinen pakollinen kieli = malli 1
b) englanti + pakkoruotsi = malli 2
c) englanti + vapaaehtoinen (EI PAKOLLINEN) kieli
Voin sanoa lähes varmuudella, että ainoastaan vaihtoehdolla c on kielitaitoon erilainen vaikutus kuin nykyisellä systeemillä. Vaihtoehto a (jota väkisin ajetaan läpi) on käytännössä identtinen vaihtoehto vaihtoehdolle b, jota pidetään pyhänä lehmänä täällä keskustelussa. Olen yrittänyt nyt tuoda esille ainoastaan sen, että jos pakollisuudesta ruotsin osalta on luovuttava niin silloin perustelut kannattaa hakea aivan jostain muualta kuin siitä, että pakollisuus korvataan toisella pakollisuudella. Motivaatioton ruotsia opiskeleva yksilö on ihan yhtä lailla motivaatioton saksaa opiskeleva yksilö, jos hän on vastentahtoisesti pakotettu valitsemaan jotain muuta.
Pakollisuuden poistaminen ruotsista ja toisaalle sen lisääminen ainoastaan sirpaloisi kentän eli nykyisen ruotsin tunnit sirpaloituisivat uudella tavalla erilaisten pienten kielten välillä ja mahdollisesti nostaisivat vähän jokaisen kielen opiskelijamäärää, mutta samalla tarve resursseille lisääntyisi melkoisesti, kun opettajilla pitäisi olla jatkuvasti muuttuvia kykyjiä ja kielipaketteja sitä mukaan, kun uudet opiskelijat valitsevat erilaisia kieliä toiseksi pakolliseksi kieleksi. Sitten edelleen, mikä se tarjonta olisi?
Mitä tulee itse kokonaiskeskusteluun niin haluan korostaa, että todennäköisesti maailmassa pärjää myös tulevina vuosikymmeninä pelkästään englannilla. Kielten osaaminen ei välttämättä missään elämänvaiheessa enää konkretisoidu yksilölle, koska englanti on kuitenkin tarjolla lähes kaikkialla Euroopassa ja Amerikassa. Kuitenkin itse arvostan eri kieliä ja niiden osaamista ja minun elämäni ainakin olisi ollut erilaista, jos en osaisi saksaa tai ruotsia. Ne ovat rikastuttaneet minua ystävyyssuhteilla ja keskustelumahdollisuuksilla, kyvyllä seurata sm-liigan ohella pariakin ulkomaalaista liigaa ja ymmärtää selostukset ja päälle vielä pystyn lukemaan samoja uutisia useammasta kanavasta ja usealla eri kielellä. Saan erilaista informaatiota ja erilaisia näkökulmia, joita ei välttämättä pelkästään kahdella kielellä (suomi ja englanti) saa. Kielen hyödyllisyys (oli kieli mikä tahansa) riippuu paljolti myös yksilön halusta ja ominaisuuksista KÄYTTÄÄ KIELTÄ ja mihin käyttötarkoitukseen kieli on menossa. Silloin, kun yksilöllä on halua ja kykyä käyttää kieltä hän hyötyy lähes kielestä kuin kielestä. Jos taas yksilöllä ei ole halua tai motivaatiota yhteenkään kieleen englannin rinnalla niin silloin yksilö pärjää vallan mainiosti yhdellä kielellä eikä todennäköisesti koe edes menettäneensä mitään.
Kielitaito kuitenkin rikastuttaa montaakin asiaa kielen ulkopuolella ja sitä ei parane unohtaa. Me puhumme täällä Suomessa liian usein pakosta. Itse kääntäisin asian aivan toisin: meidän viisas valtiomme on halunnut jo etukäteen tarjota meille kannattavat mahdollisuuden oppia useita kieliä ja oppia mm. ruotsia. Tämä sisällytetään opetussuunnitelmaan ja opetetaan sivussa automaattisesti ja käytetään joka vuosi resursseja siihen. Itse ajattelen, että se on suuri mahdollisuus ja upea asia ja etu meille suhteessa moneen muuhun monokieliseen valtioon. Ikävä, että niin moni kokee mahdollisuuden niin suureksi haitaksi.