Jos Suomessa uskallettaisiin rohkeasti päntätä ja sitä vaadittaisiin, oppilailla olisi koulusta lähtiessään kielitaito, joka pysyisi yllä, koska he olisivat kykeneviä kuluttamaan opiskelemiaan kieliä.
.
Tässä nähdäkseni on ehkä varsin freshi ajatus, mikä tavallaan ehdottomasti kaipaisi suurempaakin huomiota. Ts. kun puhutaan kilpailukyvystä yms. niin jokainen jo on ymmärtänyt ettei määrä korvaa laatua, mutta kielipolitiikassa taas pakkoruotsin puolustajat nojaavat yhä tuohon 70-lukulaiseen ajattelumaailmaan missä tämä asia olisikin päinvastoin ja sellainen "jag heter Matti"-tason sönkötys valtaväestön osalta tuottaisi jonkinlaisen lisäarvon kansantaloudelle. Ja koko Vaasan kielipoliittinen (jos siis unohdetaan se oikea syy eli aluepolitiikka) shokki on vain osoitus siitä että tosiasiassa näin ei siis RKP:n kannalta ole, mutta sitä ei tosiaan tahdota sanoa koska samalla juuri vedettäisiin matto koko pakollisen ruotsinopiskelun alta. Ja toisaalta, on myös hieman kestämätöntä että ruotsinkielistä korkeakoulutusta tuetaan kiintiöiden ja omien oppilaitosten muodossa jos toisaalla väitetään että valtaväestöstä vaadittava pakkoruotsi takaisi kielelliset palvelut.
Kielen opiskelussa pitäisikin juuri pyrkiä määrän sijaan laatuun, tuo määräpuoli voitaisiin hyvin korvata jonkinlaisilla supistetuilla kursseilla. Ainakin itse koen että yläaste-lukio-aikojen yhteenlasketut viitisentoista ruotsin ja saksan kurssia ovat loppupeleissä menneet täysin hukkaan juuri sen takia että lopputulos ei ole se mitä tuolla määrällä voisi saada. Uskoisin vahvasti että lopputulos olisi ollut laadultaan parempi jos niitä toisia kieliä olisi ollut vain yksi (joka taas juuri kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta ei todennäköisesti olisi ruotsi) ja sitä toista, tai toisia, kieliä olisi ollut pienimuotoisina "kielen alkeet tutuksi-matkustajille"-tyylisinä kursseina. Tälläkin hetkellä firman toimesta järjestetään juuri tuollaisia "55 sanaa kieltä X"-kursseja ja pienimuotoisia keskustelukursseja tietyistä fokuskielistä joista olisi hyötyä liiketoiminnassa.
Jännä kyllä nähdä tapahtuisiko tässä koskaan mitään muutosta koska positiot ovat tavallaan sementoitu mutta kieltämättä koko pakkoruotsi kaipaisi sellaista viiltävää PISA-tyylistä testausta jolla kissa saataisiin pyödälle. Yliopistojen virkamiesruotsista sitä jo on, mutta onneksi RKP:n valta ei ulotu korkeakoulutukseen, muutenhan pakkoruotsin laajuutta varmasti vaadittaisiin laajennettavaksi, mutta on jotenkin todella vaikea uskoa että pakkoruotsilla oikeasti saavutaan _valtakunnallisella_ tasolla sitä tulosta mitä se lakimielessä pitäisi olla eli kykyä taata ruotsinkielisille asiointikyky omalla äidinkielellään. No, toki tottapuhuen valtion peruspalvelut sinänsä ovat noin koulutusmielessä enemmän korkeakoulutusta vaativia, minkä takia Joensuun automekaanikkojen kielitaito ei varsinaisesti koskaan pääse näkymään yhteiskunnan palveluissa.
Toki ongelma on se että niin kauan kuin tuota palvelukykyä yhteiskunnan palveluissa nähdään pakollisena vaatimuksena, olisi myös hieman eriarvoistavaa jos lapsena tehty kielivalinta tavallaan estäisi etenemisen valtiollisella uralla. Mutta ylipäänsä helppojen ratkaisuiden sijaan asia tarvitsisi lukuja päätöksenteon tueksi. Joku järkevä ratkaisu kai olisi vain yksinkertaisesti kiintiöitä "palvelukelpoisen" kielitaidon vaatimus alueellisen jakauman mukaan ja määrittää se palvelukelpoisuus jollain ihan oikealla tasokokeella joita on olemassa pilvin pimein.