Kyllä se näin menee. Pari viikkoa sitten oli Aftonbladetissa pitkä kolumni Suomesta ja suomalaisista. Näin historian alan ammattilaisena täytyy nostaa hattua kirjoittajalle. Siinä todettiin suoraan, että Suomi on paras naapurimme. Yhteistä taivalta oli 700- vuotta, jolloin jaettiin ilot ja surut. "Suomen" asema oli tasavertainen "Ruotsin" alueiden kanssa. Ilman tätä yhteiseloa olisimme melkoisella todennäköisyydellä Novgorodin ja myöhemmin Venäjän osaksi. Tällöin voimme tarkastella omaa nykyistä tilaamme vaikka Aunuksen tai Vienan valossa. Toinen mahdollisuus on, että Tanska olisi ottanut maamme huostaansa tai saksalaiset ritarit olisivat läänittäneet Suomen Baltian mallin mukaan.
Maamme varhaishistoria on uusien tulkintojen alla. Vanha käsitys siitä, että Suomi olisi ristiretkien toimesta pakotettu kristinuskoon ja liitetty Ruotsin osaksi on heitetty romukoppaan. Suomalaiset, sekä satakuntalaiset ovat olleet aktiivisessa yhteistyössä Uplantiin, Sveaan, Gotlantiin ja Götanmaalle jo viikinkiajalla, jolloin näillä alueilla käännyttiin kristinuskoon kaupankäynnin ohessa. Hämäläisten reaktiot ovat vaikeampi pähkinä, mutta Novgorodin ja karjalaisten paine sai Hämeenkin turvautumaan ainakin josskin määrin suomalaisten, satakuntalaisten ja ruotsalaisten apuun.
Täytyy vielä muistaa, että ihmiset ovat siirtyneet kautta historian paikasta toiseen ja Ruotsista päin on muutettu jo esihistoriallisella ajalla runsaasti lahden tällepuolen ja myös päinvastoin. Itsellä on sellainen mielikuva, että vanhan länsi-suomalaiset ovat geneettisesti lähempänä ruotsalaisia, kuin itä-suomalaisia. Olisiko vanha Pähkinäsaaren rajalinja tässäkin jakavana tekijänä?