tombraider
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tampereen Tappara
Oma 80-lukuinen koulutaival oli kielissä vaikea. Englanti ja Ruotsi olivat vaikeita henkilölle joka alusta saakka oli ihmeissään ja vastustikin tapaa opettaa kieliä. Muistan, että järmäsin opettajan kanssa kieliopin tärkeellisyydestä. Ajattelin silloin, että ensin pitää uskaltaa puhua ja sitten sitä kautta tarkentaa kielioppia, jolloin itse huomaat omat virheesi. No tätä jatkui pitkään kunnes lukion ekan jälkeen lähdin kesäksi vaihtoon Ausseihin. 2,5 kuukautta pelkällä enkulla ja avot, homma alkoi kulkemaan. Sitten huomasin omat virheeni ja aloin niitä automaattisesti korjaamaan. En vieläkään osaa kielioppia hienosti, mutta päässä nuo sanat vaan hakevat järjestyksen oikein. Puhun englantia päivittäin työssäni ja mitään ongelmia ei ole ainakaan hyvää englantia puhuvien kanssa. Ranskalaiset englantia puhuvat saavat mut kyllä epämukavuusalueelle ja silloin omakin puhe alkaa takkuamaan.
Ruotsi on vieläkin vaiheessa, että pitäisi mennä vaan alueelle jossa ei voisi käyttää englantia, niin aika nopeasti sama kävisi kuin enkunkin kanssa.
Huomaan oman poikani kohdalla, että sama opetustapa on vieläkin käytössä, toki hieman modattuna. Poika kyllä oppii kaiken supernopeasti, mutta puheen tuottaminen on hankalaa. Eli koulussa pitäisi keskittyä puhumiseen ja sitä kautta hakea sitä oikein puhumista ja kirjoittamista. Uskallus puhua antaa mahdollisuuden kehittyä juuri omalla luontaisella tavalla. Toki niitä sanoja ja kielioppia siinä rinnalla tarvitaan, mutta pääpaino pitäisi olla puheessa/kommunikoinnissa ja kaikki muu seuraa sekä tukee sitä. Monesti vaan näkee niitä kympin oppilaita, jotka eivät oikeasti pärjää tilanteissä joissa pitää keskustella ulkomaanelävän kanssa. Surullista, että seiskan englannilla pitää ohjata keskustelua kun kympin englanti sönköttää myötähäpeää aiheuttaen, koska se yrittää kieliopillisesti päästä täydellisyyteen jota se vaikka natiivi brittikään osaa.
Ruotsi on vieläkin vaiheessa, että pitäisi mennä vaan alueelle jossa ei voisi käyttää englantia, niin aika nopeasti sama kävisi kuin enkunkin kanssa.
Huomaan oman poikani kohdalla, että sama opetustapa on vieläkin käytössä, toki hieman modattuna. Poika kyllä oppii kaiken supernopeasti, mutta puheen tuottaminen on hankalaa. Eli koulussa pitäisi keskittyä puhumiseen ja sitä kautta hakea sitä oikein puhumista ja kirjoittamista. Uskallus puhua antaa mahdollisuuden kehittyä juuri omalla luontaisella tavalla. Toki niitä sanoja ja kielioppia siinä rinnalla tarvitaan, mutta pääpaino pitäisi olla puheessa/kommunikoinnissa ja kaikki muu seuraa sekä tukee sitä. Monesti vaan näkee niitä kympin oppilaita, jotka eivät oikeasti pärjää tilanteissä joissa pitää keskustella ulkomaanelävän kanssa. Surullista, että seiskan englannilla pitää ohjata keskustelua kun kympin englanti sönköttää myötähäpeää aiheuttaen, koska se yrittää kieliopillisesti päästä täydellisyyteen jota se vaikka natiivi brittikään osaa.