Sen verran olen teidän porvarien lasten kanssa istunut samoilla englannin, ruotsin, latinan, ranskan ja saksan oppitunneilla, että epäilen vahvasti tuota "neljä kieltä sujuvasti tai melkein sujuvasti" -juttua. Melkoista sönkkäämistä se vieraiden kielten puhuminen tuppaa hyvien perheiden mukuloillakin olemaan...
En puhu muuta kuin itseni puolesta, en siis muista "porvarien lapsista", kuten asian alentuvasti ilmaiset.
1.) Suomi on äidinkieleni. Olen aina lukenut ja kirjoittanut paljon. Kirjoitin äidinkielestä laudaturin.
2.) Olen palstalla avoimesti kertonut, etten ollut täysin tyytyväinen ruotsiini vielä koulun jälkeen. Kirjoitin ruotsista eximia cum lauden. Tämän jälkeen menin vuodeksi Uudenmaan Prikaatiin, jossa hoidin ruotsin täysin kuntoon. En ollut ainoa suomenkielinen, sillä pelkästään jo tuvassani oli pari muuta tyyppiä, joiden pääasiallinen syy Dragsvikiin menossa oli kielitaito. Vanhempani kannustivat myös tähän. Nykyään käytän ruotsia päivittäin myös töissä. Ja tietysti kavereiden kanssa, jos ruotsia sattuvat äidinkielenään solkkaamaan.
3.) Olen aloittanut saksan kielen lukemisen jo kolmannella luokalla (Deutsche Schule). Vaihdoin kyllä aikanaan täysin suomenkieliseen lukioon, mutta tätä ennen asuin vuoden vaihto-oppilaana sisäoppilaitoksessa Etelä-Saksassa, lähellä Freiburgia. Tämä oli pitkälti vanhempieni idea. Kirjoitin pitkästä saksasta aikanaan laudaturin.
Käytän saksaa nykyään harvemmin, mutta pyrin lukemaan saksankielistä kirjallisuutta. Arvioisin käyttäväni saksaa töihin liittyvissä tehtävissä arviolta 1-2 kertaa kuukaudessa.
4.) Englanti on helpoin, sillä olenhan itsekin altistunut jo pienestä täällä Pohjoismaissa jylläävälle angloamerikkalaisen populaarikulttuurin hegemonialle.
En ole kuitenkaan jättänyt asiaa tähän, vaan käynyt parantamassa kielitaitoani kursseilla sekä Oxfordissa, että rapakon takana. Kirjoitin enlgannista aikanaan eximia cum lauden, tämän jälkeen olen pyrkinyt parantamaan osaamistani. Nykyinen englannin kieleni on mielestäni täysin sujuvaa ja myös intonaationi - vaikkakin harmillisen amerikkalaisaksenttiin vivahtava - on mielestäni oikeinkin hyvä. Käytän englantia töissä vähintään yhtä paljon, kuin suomea.
Englannin kieltä on äärimmäisen helppoa kehittää koko ajan paremmaksi, yksinkertaisesti vaikkapa uusimmat Grishamit englanniksi lukemalla.
5.) Seuraava tavoitteeni on oppia säällisesti italian kieli. Arka paikka kielitaidossani on ranska, jonka olen pyrkinyt monesti aloittamaan tosissaan, mutta aina on innostus lopahtanut ja laiskuus iskenyt päälle. Nyt siis kokeillaan välillä italiaa.