Kielipolitiikka on pikkuisen eri asia kuin kunta-asiat. Kukaan ei pakota minua asumaan Helsingissä, jos satun asumaan muualla. Tässä on kyse siitä, että vähemmistöryhmän kieli on ensinnäkin saanut täysin tasavertaisen aseman kielipolitiikassa ja toisekseen vaatii, että tämä enemmistöryhmä osaa puhua tätä suomenruotsia vain sen takia, että he voisivat saada suomenkielisiltä palvelua ruotsiksi. Miksi? Millä oikeudella he asettavat tällaisen pakon suomenkielisille? Perustuslain mukaanko? Perustuslakia on helppo muutta. Se ei vaadi muuta kuin 2/3 enemmistön, eduskuntavaalit ja uuden eduskunnan enemmistön hyväksynnän (toinen tapa on julistaa lakimuutos kiireelliseksi niin, että se tulisi voimaan heti, mutta tämä vaatii 5/6 enemmistön).
Kuten pari viestiä aikaisemmin totesin tästä järjettömyydestä on helpointa päästä irti laittamalla pisteen tälle svekomanialle tai sanomalla, että "me olemme suomenkielinen kansa". Kaikki nämä kaksikieliset liikennemerkit ja muut ovat toissijaisia juttuja. Me emme ole edes omassa maassamme kielellisesti vapaita. Jokaisen suomalaisen, suomenkielisen on pakko opiskella yhtä tiettyä marginaalikieltä tarvitsee hän sitä tai ei, vain siksi, koska ruotsinkielinenkin joutuu opiskelemaan suomea. Aivan samalla logiikalla ruotsinkielisillekin voisi asettaa pakkosaamen. Onko tämä kenenkään mielestä reilua?
Tähän aiheeseen liittyvä mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Suomessa asukkaista 90 % on suomen- ja 5 % ruotsinkielisiä ja molemmat ovat virallisia kieliä, kun taas Ahvenanmaalla 90 asukkaista on ruotsinkielisiä ja 5 % suomenkielisiä ja siellä on vain yksi virallinen kieli, ruotsi. Selvästikin yhden kielen malli toimii. Suomihan sitä paitsi on uhanalaisempi kieli kuin ruotsi (suomi virallinen yhdellä alueella, ruotsi kolmella).