Pakkoruotsin tilalle kannatan "pakko-kieltä". Eli englantia opiskeltakoon edelleen A-kielenä (tiedän, joissain paikoissa näin ei tehdä, mutta erittäin suuressa enemmistössä kuitenkin), ja pakollisena B-kielenä sitten oppilaan valinnan mukaan joko ruotsi, venäjä, saksa tai ranska. Jos esim. pienellä koululla ei ole resurssien puutteen vuoksi kykyä tarjota mahdollisuutta jokaiseen noista, niin sitten voidaan typistää listaa. Virallisen kielen asemansa vuoksi ruotsin kielen voisi minun puolestani pitää kuitenkin aina pakollisena vaihtoehtona. Mutta sen rinnalla pitäisi olla kuitenkin 1-3 (tai jopa enemmän) vaihtoehtoisia B-kieliä.
Älkääkä hitto soikoon perustelko ruotsin pakollisuutta sillä, että 13-vuotiaana (vai minkä ikäisenä se B-kieli nykyään aloitetaankaan?) ei voi tietää, mitä kieltä tarvitsee elämässä. Ei voikaan, mutta ei kai tuo ongelma sillä ratkea, että kaikki lukevat ruotsia?
Älkääkä hitto soikoon perustelko ruotsin pakollisuutta sillä, että 13-vuotiaana (vai minkä ikäisenä se B-kieli nykyään aloitetaankaan?) ei voi tietää, mitä kieltä tarvitsee elämässä. Ei voikaan, mutta ei kai tuo ongelma sillä ratkea, että kaikki lukevat ruotsia?