Mites muuten esim. Kanadassa? Joutuuko siellä jokainen pikku-kanukki tavaamaan pakolliset setit Ranskaan, ennenkuin pääsee koulusta hyväksytyillä papereilla ulos? Jos ei, niin onko tällainen vaade edes Quebecin osavaltiossa?
Kanadassa joka provinssissa on koulu järjestetty hieman eri tavalla, mutta osassa provinsseista on jonkin verran pakollista ranskaa ensimmäisenä vieraana kielenä (esim. Nova Scotiassa ja Ontariossa), kun taas Quebecissa (joka on muuten provinssina yksikielinen, tuo kieli on siellä ranska) on kaikille ei-ranskankielistä koulua käyville pakollista ranskaa ilmeisesti kaikkina lukuvuosina. Osassa provinsseista sen sijaan on pakollinen vieras kieli, mutta sen saa valita laajemmasta valikoimasta.
Kanadassa on myös ilmeisen paljon kouluja, joissa toinen kieli opetetaan lapsille kielikylpymäisesti niin, että lapsille on kielen tunteja, mutta myös osa esimerkiksi historian tunneista pidetään vieraalla kielellä. Tuo kielikylpy aloitetaan ensimmäiseltä luokalta, ja voi olla, että lapsi on jo ennen tuota ollut esim. päiväkodissa kielikylvyssä.
Quebec muuten sääti 1970-luvulla hyvin tiukkoja kielilakeja vahvistaakseen ranskan asemaa. Siellä lapsen on esimerkiksi oletusarvoisesti käytävä ranskankielistä koulua. Julkiseen englanninkieliseen kouluun pääsee vain, jos on käynyt valtaosan aiemmista kouluopinnoistaan muualla Kanadassa englanniksi, jos lapsen jompikumpi vanhempi tai joku lapsen sisaruksista on käynyt valtaosan koulusta englanniksi, jos asuu Quebecissa vain väliaikaisesti tai jos on alkuperäiskansaa.
Jos sitten palataan Suomeen, olen sillä kannalla, että laajempi valinnanvapaus kielissä olisi nykyistä parempi järjestelmä, sillä siten saataisiin monipuolistettua suomalaisten kielitaitoa. Kaksi vierasta kieltä voisi valita jo aiemminkin ehdotetuista englannista, ruotsista, venäjästä, saksasta ja ranskasta. Noihin kieliin (venäjästä en ole aivan varma) löytyy ainakin toistaiseksi vielä opettajia. Vielä laajempi valikoima olisi tietysti vielä parempi, mutta mitä pienemmästä kielestä puhutaan, sitä epätodennäköisempää on löytää siihen opettajia ainakaan Suomen joka kolkkaan. Tosin vaikka pakkoruotsista luovuttaisiin, voi silti olla, että joissain kunnissa ruotsi jäisi englannin ohella ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi, jos kunnan rahat eivät riitä tai jos muihin kieliin ei löydy päteviä opettajia.
Sinänsä on huolestuttavaa se, että koululaiset lukevat nykyään vähemmän kieliä, mutta toisaalta olisi kiinnostava tietää myös, onko kyse aina vain oppilaiden haluttomuudesta opetella useampia kieliä vai johtuuko kielten vähyys koulujen resursseista. Toinen kysymys on siinä, löytyykö tulevaisuudessa enää tarpeeksi edes saksan tai ranskan opettajia (pienemmistä kielistä puhumattakaan), jos yliopistojen humanistiset tiedekunnat rapistuvat rahapulassa.
Olen myös sitä mieltä, että ruotsin tunneilla opittaisiin kieltä enemmän, jos tunneilla ei olisi oppilaita, joita ei yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa ja joille ruotsin yksinkertaisimmatkin kielioppiasiat täytyy kerrata joka välissä. Enkä ymmärrä, miten se, että joku osaa sanoa koulun jälkeen kaksi lausetta ruotsiksi, jos niitäkään, auttaa kyseistä oppilasta ymmärtämään paremmin suomenruotsalaisuutta tai suomalaisuutta, tai miten se, että kaikki suomenkieliset eivät osaa ruotsia (mikä todellisuudessa onkin tilanne) on pois ruotsinkielisten identiteetistä tai oikeudesta käyttää äidinkieltään. Ei kaikista tule valtion virkamiehiä tai kunnan työntekijöitä. Niistä, jotka eivät vapaaehtoisesti (joko koulussa tai myöhemmin aikuisena) opettele ruotsia, eivät sitten mene valtiolle tai kunnalle töihin tehtäviin, joissa ruotsia vaaditaan. Sen sijaan ilman pakkoruotsia saattaisi löytyä enemmän suomenkielisiä, jotka osaavat sujuvaa ruotsia jo heti koulun jälkeen, jos koulun tunnit on saatu kunnolla käyttöön.