Tämä Pakkoruotsi -case on kyllä jotain sellaista vääryyttä lapsia ja nuoria kohtaan, mitä ei vain pienen ihmisen mieli kykene käsittämään. Monien muiden tavoin olen sitä mieltä, että ruotsinkielen opiskelun tulisi perustua täydelliseen vapaaehtoisuuteen. Vuosikymmeniä on pakkoruotsia taottu kansamme päähän, ja missä se näkyy? EI YHTÄÄN MISSÄÄN. Raaka totuus on, että Suomessa ruotsinkielinen vähemmistö kykenee saamaan palveluita äidinkielellään ainostaan länsirannikolla.
Missä on siis vika kun koulunpenkillä istutaan tuntikausia opettelemassa vierasta kieltä, ja yleisesti ottaen voidaan sanoa ettei se tuota minkään valtakunnan konkreettisia tuloksia? Vasta ruotsin YO-kokeessa kirjoittaneena voin sanoa, että edes kuuden vuoden aikana ei keskiverto suomalainen kykene toisen kotimaisen kielen kiemuroita sisäistämään sillä tavoin, että voisi rehellisesti sanoa tulevansa toimeen ruotsilla. Joidenkin mielestä opiskelu pitäisi aloittaa jo palon aiemmin, jo ala-asteella. Mutta onko sekään ratkaisu ongelmaan? EI. Jos ruotsi aiheuttaa jo nyt monien kohdalla ristiriitaa englannin oppimisessa, niin tämän ikäisten kohdalla se olisi vielä enemmän pois tärkeämmän kielen oppimisesta. Nimenomaan tärkeämmän, ei ruotsin hyödyllisyyttä elämää ajatellen voi edes verrata englannin hyödyllisyyteen. Asenneongelmaa ei tällainen aikaistaminen myöskään poistaisi. Kulttuuriimme on enemmän tai vähemmän vahvasti juurtunut ruotsalaisten dissaaminen, joten yhtä lailla myös jatkossa puberteetin puhjetessa finnipäisten nuortemme asenneongelmat kohdistuisivat ensimmäisenä ruotsinkielen opiskeluun.
Aina on toki niitä, joilla motivaatio ja halu ovat sitä luokkaa että he kykenevät oppimaan hyvin ruotsinkielen muutamassa vuodessa. Tämä joukko kuitenkin on vain murto-osa koko nuorisosta. Ja ei, jos joku kuvittelee että ruotsi opitaan koulun penkillä, erehtyy hän pahemman kerran. Mikäli jonkun kielen haluaa kunnolla opetella, täytyy olla päivittäin sen kanssa tekemisissä. Tässä juuri onkin se suurin pointti, miksi ruotsinkielen osaaminen ei tämän päivän Suomessa kykene millään nousemaan englanninkielen tasolle. Keskivertokansalaisen ei, luojan kiitos tarvitse olla sen kanssa tekemisissä kuin erittäin harvoin. Joten on käsittämätöntä että haaskaamme nuorten koululaisten ja opiskelijoiden aikaa tuputtamalla heille sanavarastoa ja kielioppia, jotka eivät koskaan tule kantamaan hedelmää maanlaajuisella tasolla.
Mikä tulisi olemaan tilanne jatkossa, mikäli ruotsinkielen opiskelu muutetaan vapaaehtoiseksi? Noh, opiskelijamäärä kyseisen kielen osalta varmasti putoaa, mutta kuinka paljon? Pitkässä juoksussa maanlajuista kielitaitoa katsomalla ruotsinkielen osaaminen ei varmasti ainakaan merkittävästi vähenisi nykyisestä. Edelleenkin, länsrannikolla kielitaito tulisi säilymään. Ja muualla maassa, noh tuskin ainakaan nykyistä huonommalle tolalle se laskisi. Päinvastoin, tilannehan voi mennä niin että osa niistä 13-vuotiaista, jotka tänä päivänä kiroavat ruotsikielen oppitunnit niiden pakollisuuden takia, jatkossa haluaisivatkin kokeilla ja yrittää sitä opiskella, koska oppimispakkoa ei ole.
Eli summa summarun, ihmetellä kyllä täytyy pakkoruotsin saamaa asemaa Suomessa. Kyseessä on kyllä ainutlaatuinen kielipakote, liekö missään muualla maailmassa vastaavanlaista tilannetta. Eikai tässä voi muuta sanoa kuin että damn you RKP & Johannes Virolainen (,joka toki oli kepulainen).