Pääsykoe-ketju

[Barcelona]

Miten muilla?

Kiitos kysymästä, on mennyttä elämää enkä kaipaa kyseistä elämänvaihetta pätkän vertaa. Pääsin itse aikoinaan omaan opinahjooni vasta kolmannella yrittämällä. Kaksi kertaa oli pienestä kiinni, ja vikalla rannalle jäämiskerralla oli uskomattoman paskaa tuuriakin mukana. Sen verran homma kuitenkin aikoinaan kyrsi että luin seuraavana vuonna pääsykoekirjoja yli 800 tuntia (lopetin tossa vaiheessa tuntien laskemisen) ennen kuin menin tenttiin ja eikä sisäänpääsy silloin edes hiponut rimaa. Pääsykoekirjoja olen elämäni aikana lukenut yli 2000 tuntia. Tällä pääsykoelukemiskokemuksella annan kolme neuvoa:

1) Jos tiedekuntaan on vaikea päästä, niin ota homma tosisaan tai älä edes yritä. Puolivaloilla ei pääse sisään, ellei ole ihan guru. Turhaan päntäät talven ja alkukevään jos toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa rupeaa ulkoilu kiinostamaan liikaa.

2) Jos jokin kohta ei kirjoissa hotsita tai tuntuu vaikeelta, niin 87% varmuudella siitä kohdasta sitten kysytään kokeessa jotain. Kun parhaista paikoista tapellaan, niin hyvään tsägään ei kannata todellakaan luottaa.

3) Napsotele jotain hyvää kun luet kokeisiin. Pänttääminen on stresaava touhua, joten karkit ja limut tuovat sille kropalle mielihyvää ja vähentää sitä stressin tuntua. Miinuksena on se että sitten pääsykokeen jälkeen onkin laihiksen vuoro. :)

Tsemppiä ja onnea vaan kaikille pääsykokeisiin lukeville!

 

[pernaveikko]

Tällä pääsykoelukemiskokemuksella annan kolme neuvoa:

Minä annan omalla nollan tunnin lukemisella yhden neuvon. Jos ulkoilu kiinnostaa, niin sitten vain paperit sisään Brittein saarille.

Sinne kun pääsee vain ilmoittautumalla, jos lukio on käyty. Joissain tapauksissa voidaan jotain kysellä. Hain ainakin neljään yliopistoon Englantiin ja sain hyväksynnän kaikista.

 

[DAF]

Minä annan omalla nollan tunnin lukemisella yhden neuvon. Jos ulkoilu kiinnostaa, niin sitten vain paperit sisään Brittein saarille.

Vaatii tietysti myös sen, että opinnoista maksaminen keskimäärin kiinnostaa...

 

[varjo]

Minä annan omalla nollan tunnin lukemisella yhden neuvon. Jos ulkoilu kiinnostaa, niin sitten vain paperit sisään Brittein saarille.

Sinne kun pääsee vain ilmoittautumalla, jos lukio on käyty. Joissain tapauksissa voidaan jotain kysellä. Hain ainakin neljään yliopistoon Englantiin ja sain hyväksynnän kaikista.

On tosin pakko kyllä sitten kysyä että mites perna olet pärjännyt työmarkkinoilla tutkinnollasi?

Joko olet vain osunut todella huonoon saumaan, tai sitten joku muu mättää, koska viestisi jatkoajan työpaikkaketjuissa eivät nyt varsinaisesti ainakaan anna kovinkaan ruusuista kuvaa työtilanteesta. Ja näkisin, että on vähintäänkin reilua samaa miettivien lukijoitten kannalta, että valaiset myös tätä puolta asiasta.

Hieman sama kuin eräitten korispelaajien, jotka ovat sitten jenkkiyliopistoon mennessään alkaneet lukea jotain "criminal psychology"-huttuja, jolla sitten onkin ollut aika nollakysyntää "oikeita töitä" haettaessa uran jälkeen.

 

[Tuamas]

Vaatii tietysti myös sen, että opinnoista maksaminen keskimäärin kiinnostaa...

Niin, paitsi että tuohon 3000 punnan lukukausimaksuun saa haettua Englannin valtiolta lainan joka kattaa sen kokonaan. Lainan korko on inflaatioprosentin verran opiskeluajan ja sen jälkeen korko on suomen opintolainoja alhaisempi. Tämän lisäksi tuota lainaa ei suurella todennäköisyydellä tarvitse koskaan maksaa takaisin, ellei sitten jää asumaan Brittein saarille, jolloin sitä joutuu lyhentämään vasta kun tienaa yli 22keur vuodessa. Ja britteihin jäädessäkin kuukausittain takaisinmaksettava osuus on suhteessa tuloihin, esim. 25keur tuloilla lyhennys on pari-kolmekymmentä euroa kuussa. Tämän lisäksi laina vanhenee muistaakseni kun lainanottaja täyttää 50 vuotta, riippumatta siitä kuinka paljon lainaa on maksettu takaisin.

On tosin pakko kyllä sitten kysyä että mites perna olet pärjännyt työmarkkinoilla tutkinnollasi?

Joko olet vain osunut todella huonoon saumaan, tai sitten joku muu mättää, koska viestisi jatkoajan työpaikkaketjuissa eivät nyt varsinaisesti ainakaan anna kovinkaan ruusuista kuvaa työtilanteesta. Ja näkisin, että on vähintäänkin reilua samaa miettivien lukijoitten kannalta, että valaiset myös tätä puolta asiasta.

Hieman sama kuin eräitten korispelaajien, jotka ovat sitten jenkkiyliopistoon mennessään alkaneet lukea jotain "criminal psychology"-huttuja, jolla sitten onkin ollut aika nollakysyntää "oikeita töitä" haettaessa uran jälkeen.

Toki briteissä ja muuallakin ulkomailla opiskelussa on se, että osaa hakea oikealle alalle, täältä kun löytyy suomea enemmän ns. huuhaa-tutkintoja.
Täällähän on hieman erilainen tapa suorittaa opintoja (joskin tutkintouudistus suomessa pienensi eroa), eli briteissä yleensä suoritetaan Bachelors-degree (kandi) ja sen jälkeen siirrytään työelämään, sitten parin-kolmen vuoden työkokemuksen jälkeen tullaan suorittamaan MBA, yleensä työnantajan piikkiin.

Lisäksi yleisesti suomesta tullaan opiskelemaan pelkkä Bachelors-degree, joka on ainakin kauppatieteellisissä suomessa suoraan hyväksiluettu kandin tutkinnoksi. Eli kun briteistä valmistuu, voi suomessa suoraan jatkaa maisterin tutkintoon.
Työllistymisestä suomessa ei ole tilastoa tms. faktaa käsillä, mutta ainakin opiskelukavereina olleet suomalaiset ja ruotsalaiset ovat liki sataprosenttisesti työllistyneet omalla alallaa. Pl. muutama draamaa ja mediaa lukenut hihhuli.

 

[Prinsiippi]

Kysymys: Mitä järkeä hakea, jos ei hae tosissaan? Eikös pääsykokeiden perimmäinen tarkoitus ole kuitenkin (ainakin suosituissa paikoissa) katsoa kuka oikeasti haluaa lukemaan ko. ainetta. Näin asian itse näkisin. Nyt Prinsiippi pää pystyyn ja kirja käteen!

Olen tosissani tuon paikan suhteen, mutten pidä juuri tuota paikkaa kovin realistisena itselleni. Se ei silti tarkoita etten kääntäisi jokaista kiveä tuon tavoitteen saavuttamiseksi.

 

[varjo]

Toki briteissä ja muuallakin ulkomailla opiskelussa on se, että osaa hakea oikealle alalle, täältä kun löytyy suomea enemmän ns. huuhaa-tutkintoja.
Täällähän on hieman erilainen tapa suorittaa opintoja (joskin tutkintouudistus suomessa pienensi eroa), eli briteissä yleensä suoritetaan Bachelors-degree (kandi) ja sen jälkeen siirrytään työelämään, sitten parin-kolmen vuoden työkokemuksen jälkeen tullaan suorittamaan MBA, yleensä työnantajan piikkiin.

Tämä on kyllä selvää, lähinnä tarkoitukseni oli vain tuoda esille se, että opiskelupaikan/alan valinnassa kannattaa olla hieman tarkkana. Mielenkiintoiselta kuunnostava aihe, kun ei välttämättä sitten tarjoakaan mitään substanssia työllistymiselle.

Sama Bolognan systeemihän on nykyään Suomessakin, joskin ottaa aikansa ennenkuin työmarkkinat oikeasti täyttyvät kandeista, maisteri lienee yhä _maisteri_ suomalaisessa työelämässä (siis koulutusta vaativilla aloilla).

Ehkä ongelma sitten onkin osittain siinä, että brittiläisellä (tai ulkomaisella ylipäätänsä) kanditutkinnolla ei Suomessa olekaan kovinkaan korkealla nokkimisjärjestyksessä ja toisaalta maisteriopintojen kannalta ongelmallista on se, että Bolognan systeemin takia kai kaikki opiskelijat joutuvat hakemaan maisteriopintoihin ts. ihan nollapanostuksella ei välttämättä pääsekään sisään yliopistoon viimeistelemään papereitaan maisteriksi asti.

 

[pernaveikko]

On tosin pakko kyllä sitten kysyä että mites perna olet pärjännyt työmarkkinoilla tutkinnollasi?

Joko olet vain osunut todella huonoon saumaan, tai sitten joku muu mättää, koska viestisi jatkoajan työpaikkaketjuissa eivät nyt varsinaisesti ainakaan anna kovinkaan ruusuista kuvaa työtilanteesta. Ja näkisin, että on vähintäänkin reilua samaa miettivien lukijoitten kannalta, että valaiset myös tätä puolta asiasta.

Niin, mutta eihän se tutkinnon vika ole, että minulla meni valmistumisen jälkeen aikaa päästä kiinni hyviin hommiin. Kyllä se on täysin itsestä kiinni ja esimerkiksi lähetettyjen hakemusten määrästä. Monet Englannissa opiskelleet kaverini ovat pärjänneet erittäin hyvin ja miksi eivät olisikaan. Muutama virhevalintakin tuli myös tehtyä, mutta semmoista se on. Useimmille niitä tulee.

Maa on tosiaan täynnä huuhaa-tutkintoja, mutta eiköhän jokainen kuka katsoo olevansa kyvykäs opiskelemaan ymmärrä jättää ne väliin. No, tiedän kyllä yhden olikohan jotain taidehistoriaa ja humanistit ovat tietenkin asia erikseen.

Se on myös harmillista, että erittäin hyvästä englannin kielen taidosta ei ole vastaavaa hyötyä, koska internetin ja muiden myötä useimpien kielitaito on kohtuullisella tasolla. Ei erikoisen hyvällä mitenkään välttämättä, mutta semmoisella kuitenkin, että etua ei juuri saa. Fakta on se, että asiat tulevat rallienglannillakin hoidettua yhtä tai lähes yhtä tehokkaasti.

Joskus kuukausi sitten saamani ylennys tosin johtui lähes varmasti juurikin siitä.

Tuohon rahoitusasiaan vielä kommenttina, että pitäähän omalle työllekin laskea hinta. Lukemisesta säästetyn ajan voi käyttää vaikka säästöjen keräämiseen.

 

[DAF]

Maa on tosiaan täynnä huuhaa-tutkintoja, mutta eiköhän jokainen kuka katsoo olevansa kyvykäs opiskelemaan ymmärrä jättää ne väliin. No, tiedän kyllä yhden olikohan jotain taidehistoriaa ja humanistit ovat tietenkin asia erikseen.

Minä tiedän juurikin noita aineita Englannissa opiskelleita ihmisiä esim. isoista investointipankeista. He ovatkin sitten tehneet niitä opintojaan Cambridge/Oxford-akselilla... Englannissa paremminkin enemmän kuin huuhaa-aineita on huuhaayliopistoja.

 

[pernaveikko]

Englannissa paremminkin enemmän kuin huuhaa-aineita on huuhaayliopistoja.

Onhan se noinkin, mutta ei ainakaan suomalaiset perustyönantajat sitä edes tiedä. En ole Sporde, mutta satun tietämään, että sinun piireissäsi varmasti ovat hyvinkin perillä ja siksi tuo perus-etuliite.

Siksi toisekseen itse kävin hyvämaineista, mutta kuitenkin tavallisille kansalaisille tarkoitettua laitosta. Oxfordissakin on toinen yliopisto, sen tasosta minulla ei ole tietoa, mutta menisi varmasti läpi monille työnantajille väite olleensa juuri "siellä yliopistossa."

 

[Elazi]

Lukio on jo loppusuoralla, ja jatkokoulutusta pitäs alkaa etsiä. Oon opiskellu Pitkän matskun, pitkän enkun, pitkän ruotsin ja lyhen saksan. Kemiaa ja Fysiikkaa olen käynyt yhdet kurssit molempia. Nyt on alkanut kiinnostamaan rakennustekniikka, ja vaihtoehtoina on diplomi-inssin tai inssin paperit, eli TKK tai AMK.

Nyt ku oon lukenu noita edellä mainittuja aineita, niin minulla ei taida olla realistisia mahdollisuuksia (ilman yltiöpäistä opiskelua) päästä TKK:lle sisään, vai? Eli kannattaako mun edes yrittää pistää papereita TKK:lle sisään, ja hakea suoraan ammattikorkeaan?

 

[Sheed]

Hain Tampereen yliopistoon tiedotusoppia lukemaan ja jäin muistaakseni kuusi tai seitsemän pinnaa. Nyt olisi tarkoitus hakea tuonne uudestaan, mutta kovin vakavasti en usko sinne pääseväni hurjan kilpailun vuoksi. (Sekä siitä vittumaisesta syystä ettei yo-todistuksesta jaeta lainkaan lähtöpisteitä tiedotusoppiin).

Ei muuta kuin Kuneliusta ja Seppästä luentaan. Ne asiat pitää sisäistää sataprosenttisesti, jotta pärjäät kilpailussa. Ei sinne liian vaikea ole päästä, kun mäkin menin ensiyrityksellä heittäen sisään.

Ja vihje: kirjoita esim. kolumnitehtävässä tarkoitushakuisen provosoivaa tekstiä, joka hyökkää lukijan silmille. Ne proffat haluavat, että kirjoittamisessa on särmää.

 

[sampio]

Hiukan taas kirpaisi, kun tuossa edellisellä viikolla vanhoja paperiarkistoja selvitellessäni eteen tupsahti muisto taannoisesta luku-urakasta. Tai urakasta ja urakasta, kun luistelin koko ajan varsinaisista luvuista, mutta kuitenkin. Kirjeessä oli se perusjuttu, että valitettavasti olit liian pässi meidän kouluun, hyvää jatkoa jne.

Jäin kolmen pisteen päähän opiskelupaikasta pelkän kokeen perusteella. Itselleni kipeän tästä asiasta tekee se, että huomasin lukujen jääneen todella vähäiseksi kevään aikana, ja päätin keskittyä mielestäni kirjan oleellisimpaan kappaleeseen silmäillen vain muita. Onnekseni aavistin oikein, ja toinen essee paukahti juuri haistamastani aiheesta. Kasasin tuosta täydet pojot. Toiseen jouduinkin sitten vastaamaan puhtaasti yleistiedoillani, pisteitä tuli vain reilu puolet maksimista, ja opiskelupaikka jäi siis tuon kolme pojoa. Omaa tyhmyyttä, laiskuutta ja perheellisen riemuja, siinäpä ne syyt.

En ole vieläkään haudannut haaveitani opiskella alaa, joka minua on aina kiehtonut. Muutamaan vuoteen se ei ole ajankohtaista kuin korkeintaan avoimen kautta, mutta eipä minua tuo ikäpuoli pelota tippaakaan. Mielummin 30 vuotta kiinnostavissa tehtävissä kuin 40 vuotta pakkopullaa. Itse asiassa huomasin, että tänä keväänä eräässä yliopistossa lukumateriaali julkaistaan vasta toukokuun alussa, eli lukuaikaa olisi reilu kuukausi. Mulle tuollainen periodi olisi mitä parhain intensiiviseen lukuun...

Isällisenä kehotuksena nuoremmille totean, että kannattaa paukuttaa päätään niihin kirjoihin vaikka useampana keväänä, jos tietää, että ala on se, mihin on intohimoa ja paloa. Pari talvea hanttihommissa ei ole kuin hyvä kokemus sen rinnalla, että suuntaa vähemmän kiinnostavalle alalle, ja huomaa valmistumisen jälkeen, ettei hommat kiinnosta tippaakaan, kuten itselleni kävi. Veljeni sen sijaan väänsi pari talvea varastolla ja pääsi lopulta valitsemaan itselleen sopivan yo-paikan, kun jaksoi nähdä vaivaa takaiskuista huolimatta.

 

[sake]

Haluan minäkin kantaa pienen korteni kekoon niiden puolesta, jotka pääsykokeita varten uurastavat.

Jo lapsesta asti olen aina halunnut tiettyyn ammattiin, mitään muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Opinahjooni on keskimäärin 450 hakijaa, joista noin 50 pääsee sisään. Kirjoitin lukiosta tasan M:n paperit, enkä mielestäni ole koskaan ollut mitenkään erityisen hyvä koulussa, johtuen ehkä peruslaiskanpulskeasta elämänkatsomuksesta.. Kun kirjoitukset oli ohi, alkoi valmennuskurssi, jolla käytiin 5 päivää viikosta kahden kuukauden ajan. Tiesin jo etukäteen, että jos en kerralla sisään pääse, jään johonkin perustyöhön jumiin enkä koskaan enää saa aikaan puristaa kunnon opiskelurupeamaa.
Niinpä luin koko kaksi kuukautta aamusta iltaan, myös junamatkat valmennuskurssille ja takaisin sekä vessassa, ihan joka paikassa! Luin pääsykoekirjan kahdeksan kertaa läpi, siis opettelin ulkoa kaikki nippelitiedotkin (opettelin esim. aminohappojen rakenteet ulkoa). Jos en lukenut kirjaa, tein valmennuskurssin tehtäviä.
Ainoa vapaa-aika, minkä itselleni annoin, oli se että katsoin Frendit joka päivä jotten jäisi ihan omaan pieneen maailmaani ja tulisi hulluksi. Viikonloppuisin en käynyt kavereiden kanssa missään vaan ne oli ihan samoja päiviä kuin arkikin, eli nenä kirjassa.
Kun pääsykoe oli ohi, ensimmäiseksi itkin pienet helpotuksen kyyneleet ja menin kaljalle. Ja niinhän siinä kävi, että pääsin heti eka yrittämällä sisään ja (härregud) siitähän on jo kuusi vuotta! Opiskelut on nyt loppumetreillä ja valmistuminen ihan ovella. Ei kyllä kaduta yhtään, että käytin elämästäni kaksi kuukautta kokonaan sitä päämäärää varten! Ei ne kaveritkaan mihinkään hävinnyt sinä aikana..

Pointtini oli siis se, että kannattaa käyttää vaikka kuukausiakin elämästään, jos ihan tosissaan jonnekin haluaa. Kaikki se tuska ja hampaidenkiristys maksaa itsensä takaisin myöhemmin!
Tsemppiä kaikille uurastajille!!

Lisäys: Pakko vielä mainita, että pääsykoe kyllä ennakoi ainakin omassa koulutuksessani tulevia tenttejä, eli sillä kyllä hyvin mitataan tulevaa pärjäämistä koulussa.

 

[Aurora]

Vilpittömät osanottoni kaikille, jotka pääsykokeiden parissa uurastavat. Omalta kohdaltani taistelu oli kova ja verinen, kyllä siinä touhussa meinasi usko loppua useampaan kertaan. Omaan aineeseeni hakee vuosittain Turussa 300-400 ihmistä ja sisälle otetaan nelisenkymmentä. Eli paikkoja ei ihan jaeta sulle-mulle-meiningillä.

Kirjoitusten jälkeen oli takki täysin tyhjä, eikä motivaatio riittänyt kuin näennäiseen lueskeluun. Välivuosi tuli hyvään saumaan. Toisena vuonna sen sijaan luin hullun lailla, mutta kokeessa iski paniikki. Monta salia täynnä ihmisiä, oli kuuma ja tuntui siltä, että nekin asiat, jotka kotona olin osannut sujuvasti, haihtuivat päästä. Katselin siinä ympärilleni ja laskeskelin, että kustakin salista pääsee ehkä kymmenen ihmistä sisälle. Tiukille meni, mutta taas jäi opiskelupaikka saamatta. Kun tulokset tulivat, oli Aurora kyllä aika totista tyttöä.

Seuraavana vuonna lähdin kokeeseen kaikki tai ei mitään meiningillä, tuli siinä käytyä valmennuskurssit ja kaikki, vaikka eipä mokomasta pahemmin hyötyä ollut. Ehkä raivolla pääsykoe meni viimeinkin läpi ja kyllä ne hyväksymispaperit tuntuivat kuin menolipulta taivaaseen.

Eli yritän ehkä sanoa, että pääsykoetta pahempaan paikkaan ei enää missään vaiheessa joudu, se kun on niin totaalisen tiukkaa kerrasta poikki ja vuoden päästä uudelleen-touhua. Mutta vaikka hakijoita olisi kuinka paljon, kannattaa ajatella, että aina sen opiskelupaikan joku saa. Ja jos itse lukee riittävän paljon, sen pitäisi riittää. Mutta tosissaan sitten pitää myös painaa.
Tsemppiä luku-urakkaan ja onnittelut niille, joiden ei enää tarvitse yrittää!

 

[Paul Kemp]

Vaikka allekirjoittanut onkin jo yliopistomaailmassa tovin pyörinyt, niin keväällä lienee taas pääsykokeet edessä, kun yritän vaihtaa alaa ja samalla paikkakuntaa. Tarkkaan en ole vielä saanut päätettyä, että mille alalle sitä lähtisi pyrkimään ja minne, mutta varmaan nykyiset sivuaineet psykologia ja kulttuuriantropologia ovat vaihtoehtoina aika vahvoilla.

Joka tapauksessa P-Karjala sekä historian opiskelu ovat ns. nähtyjä ja lienevät ensi syksynä taakse jäänyttä elämää. Toivottavasti ainakin.

 

[Knightrider]

Täällä kun on ollut kovasti puhetta armottomasta lukemisesta ja stressistä, niin minäpä kerron omasta hakukokemuksestani.

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2005 keskimäärin M:n papereilla. Lukuloman kaksi ensimmäistä viikkoa meni lusmuillessa (tapani mukaisesti jätin lukemisen hieman viime tinkaan) ja olin jo etukäteen päättänyt että luen tosissani vain reaaliin, eli toisin sanoen kemian kirjat ja biologian kirjoista vain tietyt, solubiologiaa käsittelevät osiot. Tuloksena oli M, joskin jäin 2 pistettä E.stä. Äidinkieltä, ruotsia, pitkää englantia ja pitkää matematiikkaa kertasin päivää ennen koetta ensimmäisen ja viimeisen kerran, tuloksena M,E,E,M. Olin ihan tyytyväinen saamiini tuloksiin, ainoastaan reaalin arvosana kaiveli hieman mutta itsekseni päätin, että silläkään tuloksella ei ole mitään väliä kunhan saan haluamani opiskelupaikan yliopistosta.

Hain siis yliopistoon suoraan samana keväänä, "luku-urakka" alkoi heti lakin saamisen jälkeen. Sinne pyrkiessäni tiesin,että hakijat valittaisiin sekä ylioppilastodistuksen että pääsykokeen perusteella, mutta en ollut huolissani. Luin keskimäärin 7 sivua päivässä (tai siis yössä, koska laiskuuteni takia lukeminen usein venyi siihen klo.01-02 välille).
Pääsykoepäivä koitti. Juuri ennen koetta pääni tyhjeni, kaikki itsestäänselvätkin asiat unohtuivat, paniikki iski ja olin aivan varma, että tulin turhaan paikalle. Sitten järkeilin, että mitä hävittävää tässä enää on, kaikki tai ei mitään! Luin pääsykoekirjaa siihen asti, kunnes salin ovet aukesivat ja kirjasta oli pakko luopua. Tein kokeen, lähdin viimeisenä isosta luentosalista. Valvoja kysäisi, oliko koe vaikea. Vastasin, että kysymys b-oksidaatioreaktiotiestä oli vaikea.

Varmuuden vuoksi kävin myös AMK:n pääsykokeessa, joka ei sitten ollutkaan kovin vaikea: peruskemiaa, matematiikkaa ja päättelyä. Tuttua kauraa lukiovuosilta. Päätin, että AMK on hyvä varavaihtoehto, jos yliopiston ovet eivät aukene. Alakin oli lähes sama, joskin olin aina kuvitellut itseni yliopistoon.

Parin kuukauden kuluttua postilaatikosta löytyi paksu kirje Turun yliopistolta. Sydän alkoi hakata, olin kuullut että paksu kirjekuori lupaa hyvää. Avasin kuoren, ja kirjeessä minut toivotettiin tervetulleeksi hakemaani koulutusohjelmaan, ensimmäinen kokoontuminen 31.8. Myöhemmin sain kirjeen myös AMK.lta, olin pärjännyt kokeessa kaikista hakijoista toiseksi parhaiten ja päässyt sisään myös kyseiselle AMK-linjalle. Sanomattakin lienee selvää, että valitsin yliopiston.

Nyt takana on kolme vuotta koulutusta ja kirjoitan parhaillaan LuK-tutkielmaani. Olen ollut erittäinen tyytyväinen valintaani enkä ole päivääkään harmitellut sitä tosiasiaa, etten kirjoittanut ylioppilaskokeissa kuutta L.ää. Itseasiassa tein juuri sen verran töitä, mitä tarvittiin opiskelupaikan saamiseen.

Täytyy sanoa, että itselleni ei huonoja kokemuksia pääsykokeista tai ylipäätäänsä koko hakuprosessista jäänyt.

 

[Legwand#11]

Aion nyt tässä osallistua kauppatieteellisen alan yhteisvalintaan. Vaikka luulen, että mahkut päästä Tampereen yliopistoon ovat pienet, niin aion siitä huolimatta laittaa tämän kohteen ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Toiseksi varmaankin Lappeenrannan.

Mutta eniveis, hiukan olen miettinyt, että kannattaako kirjotusten jälkeen mennä huhti- ja toukokuun ajaksi töihin. Pääsykoehan on kesäkuun 17. Kerkeeköhän siinä sitten lukea hyvin jos tekee viikossa viisi päivää töitä 8h per päivä? Ja sitten kesäkuun alun lukee aivan sairaalla tahdilla.

Ajatuksia?

ps. Ja todellakin täysillä lähden yrittämään, mutta en kuitenkaan niin, että jos en sisään pääse niin kattoparru kutsuisi.

 

[Master God]

Mutta eniveis, hiukan olen miettinyt, että kannattaako kirjotusten jälkeen mennä huhti- ja toukokuun ajaksi töihin. Pääsykoehan on kesäkuun 17. Kerkeeköhän siinä sitten lukea hyvin jos tekee viikossa viisi päivää töitä 8h per päivä? Ja sitten kesäkuun alun lukee aivan sairaalla tahdilla.

Lyhesti: Ei.

TKK ja AMK-insinööriopintojen pääsykoe on eri, jos sattuu osaamaan matematiikkaa. Silloin ei isommin tarvitse lukea, mutta ymmärtääkseni kauppatieteellisen alan pääsykokeissa on monta ihan oikeaa kirjaa päntättävänä, ja aihe on vielä sellainen, jota ei lukiossa paljon käsitellä. Ei siihen pari viikkoa riitä, ellei ole erityisen lahjakas. Lahjattomien täytyy kuitenkin reenata.

Totta kai raha lukion jälkeen kiinnostaa, mutta kaikkea ei voi saada.

 

[Hazardipakki]

Aion nyt tässä osallistua kauppatieteellisen alan yhteisvalintaan. Vaikka luulen, että mahkut päästä Tampereen yliopistoon ovat pienet, niin aion siitä huolimatta laittaa tämän kohteen ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Toiseksi varmaankin Lappeenrannan.

Mutta eniveis, hiukan olen miettinyt, että kannattaako kirjotusten jälkeen mennä huhti- ja toukokuun ajaksi töihin. Pääsykoehan on kesäkuun 17. Kerkeeköhän siinä sitten lukea hyvin jos tekee viikossa viisi päivää töitä 8h per päivä? Ja sitten kesäkuun alun lukee aivan sairaalla tahdilla.

Mikäli oikeasti haluat sisään, niin jätä turhat hanttihommat välistä ja lue 8h päivässä. Itsehän jäin armeijakeväänä 1,5 pisteen päähän Oulun yliopiston taloustieteiden tiedekunnasta. Joskus tuli asiaa harmiteltua aika kovastikin. Ala ei kuitenkaan ole ihan niin haluttu, että sisään päästäkseen pitäisi osata kirjat kannesta kanteen, tai ainakaan kansantaloustiede ei ollut :).

 

[Barcelona]

Mutta eniveis, hiukan olen miettinyt, että kannattaako kirjotusten jälkeen mennä huhti- ja toukokuun ajaksi töihin. Pääsykoehan on kesäkuun 17. Kerkeeköhän siinä sitten lukea hyvin jos tekee viikossa viisi päivää töitä 8h per päivä? Ja sitten kesäkuun alun lukee aivan sairaalla tahdilla.

Sanotaan että ei. Tuut varmaan siinä kesäkuun 10 päivän tienoilla kaipaamaan jokaista ”missattua” tuntia. Pääsykokeisiin lukeminen duunin ohessa on rankkaa, vaikka oisi kuinka rento duuni ja lukumotivaatio olisi korkealla. Aivokoppasi tarvitsee myös välillä tuulettumista ja jotain hauskaa tekemistä, ja se ei oikein onnistu jos kaikki vapaa-aika menee lukemiseen.

Lisäksi kun pyrit nyt ensimmäistä kertaa, niin uusien asioiden ja käsitteiden määrä on suuri. Lisäksi tappelet paikoista niiden viime vuonna rannalle jääneiden kanssa joilla on nyt jo paljon lukutunteja takana ja jotka hahmottavat kirjoista paremmin ne tärkeät kohdat ja ne kohdat jotka kannattaa opetelle ulkoa.

ps. Ja todellakin täysillä lähden yrittämään, mutta en kuitenkaan niin, että jos en sisään pääse niin kattoparru kutsuisi.

Näppituntumalla sanoisin että lahjakkaimmat pääsevät yleensä lukemaan kauppatieteitä ekalla yrittämällä ja mutta suurin osa pääsee sitten yleensä sillä tokalla. Ja me muut sitten hieman myöhemmin....

Onnea valitsemallasi tiellä, ja antoisia lukuhetkiä! :)

 

[mikse]

Laitetaan tähän ketjuun, kun kuitenkin lähiten tätä asiaa koskee. Eli olen luumuillut AMK:ssa nyt kuudetta vuotta ja inssityö on vihdoin alkutekijöissään, minkä lisäksi muutama kurssi vielä uupuu. Saako jollain porsaanreiällä vielä oikeuden seitsemänteen vuoteen AMK:ssa, pyrinkö uudestaan vai keskitynkö kokonaan yliopistoon? Olen siis myös H:gin yliopistolla mutta, kun tuo AMK:kin olisi kuitenkin suht lähellä loppua ja meinasin sen jotenkin sivussa puristaa valmiiksi. Ei vaan oikein kiinnostus riitä enää siihen mutta katsotaan.

 

[I ro1]

Poliittinen historia kiinnostaa, siksi päätinkin hakea nyt keväällä 2008 valtiotieteelliseen tiedekuntaan..

Kymmenen päivän päästä saan KTM:n paperit taskuun, töissä olen ollut kuitenkin kohta jo viisi vuotta, joten töiden ohessa tuli tämä nykyinenkin tutkinto "pakerrettua". KTM-pääsykokeisiin luin intin sairastuvalla loppusodan aikana noin kahdesti, ja kutsu opiskelemaan irtosi silläkin.

Pointti pääsykokeissa on motivaatio ja oikeanlainen luetun ymmärtäminen. Laadukas lukeminen on kaiken A ja O.

 

[Seymon]

Poliittinen historia kiinnostaa, siksi päätinkin hakea nyt keväällä 2008 valtiotieteelliseen tiedekuntaan..

Suunnittelin itsekin aikanaan hakevani opiskelemaan kyseistä ainetta, mutta aikomukseksi jäi. Aika vähän ne sinne jengiä ottaa sisään, 20 luulisin. Aika paljon saa duunia puskea, jos meinaa päästä sisään.

Sulle tulee sitten tutuksi Suomen poliittinen historia-teos, jos se siis on yhä pääsykoekirjana. Onnea vaan koitokseen!

 

[Birchman]

Kauppakorkea 2008

Terve jatkislaiset!

Opiskelu on alkanut kiinnostaa taas ja ajattelinkin hakea tosissani kauppakorkeaan tänä keväänä. Viime keväänä hain kanssa, mutta silloin ei ollut mitään jakoa. Tuli luettua aika suurpiirteisesti ja sehän tunnetusti ei tonne kouluun riitä.

Nyt oon lueskellu ja tehny koneelle muistiinpanoja laskiksesta. Markkinoinnin aloitin tossa ja yhden lukukerran jälkeen ei voi sanoa kun, että onpa sekavaa tekstiä. Asia nyt ei ole niin monimutkaista, mutta lukeminen tuottaa tuskaa.

Sivistyssanoihin ym. muuhun skeidaan kyllästyneenä päätin kirjoittaa oman tiivistelmän tuosta missä asiat on loogisemmassa järjestyksessä :D

Mites muilla?