Täällä kun on ollut kovasti puhetta armottomasta lukemisesta ja stressistä, niin minäpä kerron omasta hakukokemuksestani.
Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2005 keskimäärin M:n papereilla. Lukuloman kaksi ensimmäistä viikkoa meni lusmuillessa (tapani mukaisesti jätin lukemisen hieman viime tinkaan) ja olin jo etukäteen päättänyt että luen tosissani vain reaaliin, eli toisin sanoen kemian kirjat ja biologian kirjoista vain tietyt, solubiologiaa käsittelevät osiot. Tuloksena oli M, joskin jäin 2 pistettä E.stä. Äidinkieltä, ruotsia, pitkää englantia ja pitkää matematiikkaa kertasin päivää ennen koetta ensimmäisen ja viimeisen kerran, tuloksena M,E,E,M. Olin ihan tyytyväinen saamiini tuloksiin, ainoastaan reaalin arvosana kaiveli hieman mutta itsekseni päätin, että silläkään tuloksella ei ole mitään väliä kunhan saan haluamani opiskelupaikan yliopistosta.
Hain siis yliopistoon suoraan samana keväänä, "luku-urakka" alkoi heti lakin saamisen jälkeen. Sinne pyrkiessäni tiesin,että hakijat valittaisiin sekä ylioppilastodistuksen että pääsykokeen perusteella, mutta en ollut huolissani. Luin keskimäärin 7 sivua päivässä (tai siis yössä, koska laiskuuteni takia lukeminen usein venyi siihen klo.01-02 välille).
Pääsykoepäivä koitti. Juuri ennen koetta pääni tyhjeni, kaikki itsestäänselvätkin asiat unohtuivat, paniikki iski ja olin aivan varma, että tulin turhaan paikalle. Sitten järkeilin, että mitä hävittävää tässä enää on, kaikki tai ei mitään! Luin pääsykoekirjaa siihen asti, kunnes salin ovet aukesivat ja kirjasta oli pakko luopua. Tein kokeen, lähdin viimeisenä isosta luentosalista. Valvoja kysäisi, oliko koe vaikea. Vastasin, että kysymys b-oksidaatioreaktiotiestä oli vaikea.
Varmuuden vuoksi kävin myös AMK:n pääsykokeessa, joka ei sitten ollutkaan kovin vaikea: peruskemiaa, matematiikkaa ja päättelyä. Tuttua kauraa lukiovuosilta. Päätin, että AMK on hyvä varavaihtoehto, jos yliopiston ovet eivät aukene. Alakin oli lähes sama, joskin olin aina kuvitellut itseni yliopistoon.
Parin kuukauden kuluttua postilaatikosta löytyi paksu kirje Turun yliopistolta. Sydän alkoi hakata, olin kuullut että paksu kirjekuori lupaa hyvää. Avasin kuoren, ja kirjeessä minut toivotettiin tervetulleeksi hakemaani koulutusohjelmaan, ensimmäinen kokoontuminen 31.8. Myöhemmin sain kirjeen myös AMK.lta, olin pärjännyt kokeessa kaikista hakijoista toiseksi parhaiten ja päässyt sisään myös kyseiselle AMK-linjalle. Sanomattakin lienee selvää, että valitsin yliopiston.
Nyt takana on kolme vuotta koulutusta ja kirjoitan parhaillaan LuK-tutkielmaani. Olen ollut erittäinen tyytyväinen valintaani enkä ole päivääkään harmitellut sitä tosiasiaa, etten kirjoittanut ylioppilaskokeissa kuutta L.ää. Itseasiassa tein juuri sen verran töitä, mitä tarvittiin opiskelupaikan saamiseen.
Täytyy sanoa, että itselleni ei huonoja kokemuksia pääsykokeista tai ylipäätäänsä koko hakuprosessista jäänyt.