Itselläni on vielä vajaa kuukausi aikaa lukea pääsykokeisiin. Ajanjaksoon tosin sisältyy mm. muutto, joka kyllä vie oman aikansa, kun ei ne tavarat itsestään mene pakettiin, siirry toiseen paikkaan ja purkaannu pakkauksista pois.
Niin, asiaan. Luen psykologian pääsykokeisiin, nyt on jo kolmas yrityskerta. Ekaa kertaa ei tosin voi oikein laskea, kun se nyt oli mitä oli. Viime kerralla jäin melko täpärästi ulos kakkosvaiheesta. Harmittaa välillä aika kovin, että toinen pääsykoekirjoista vaihdettiin täksi vuodeksi, koska tuntuu, että viime vuoden työ valui nyt osittain hukkaan. Uusi kirja alkaa kuitenkin nyt tuntua koko ajan tutummalta ja tutummalta, joten eiköhän mahkut ole ihan hyvät. Saamani hyöty aiemmista pääsykokeista, erityisesti viime vuoden, näkyy siinä, että osaan nyt lukea kirjaa erittäin yksityiskohtaisesti ja tajuan, että niitä nippelinappeleita siellä todellakin kysytään. Tuo tieto toisaalta kyllä myös lisää lukutuskaa... Voisinkin avautua aika huolella näistä pääsykokeista, joissa kysytään, mitä lukee kirjan sivulla 147 oikealla palstalla rivillä 3, mutta taidan jättää väliin. Se tässä kuitenkin on selvää, että asioiden ymmärtäminen on täysin toissijainen seikka.
Lukusuunnitelma on osoittautunut itselläni melko hyväksi ratkaisuksi, joka potkii eteenpäin. Liian tiukkaa siitäkään ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan sellainen, että tahti on napakka, mutta siinä kestää mukana hyvin. Silloin saa aina palkinnon illalla, kun voi todeta suorittaneensa päivän urakan. Eikä tule ahdistusta, kun tietää, että suunnitelmassa pitäytymällä ehtii lukea kaiken niin monesti kuin on tarpeellista. Suunnitelman lisäksi olen tapetoinut uudestaan tekemällä asiakokonaisuuksista muistilappuja seinille ja toki myös perinteisä muistiinpanoja alkaa olla aika nippu. Omanlaisensa valmennuskurssi on se, että pidämme muutaman muun hakijan kanssa sähköpostin avulla lukupiiriä, jossa aina lähettelemme toisille kysymyksiä kirjoista yms. Viralliselle valmennuskurssille en ole mennyt/ole menossa, vaan luotan siihen, että pärjään omilla keinoillani. Nyt kyllä tuntuukin, että olen valmistautunut paremmin kuin aiemmin.
Aika täyttä työtä tämä on ja fiilikset omasta osaamisesta menevät ihan vuoristorataa. On tullut jo itkettyä, raivottua ja vastapainoksi myös optimismia ja itseluottamusta on välillä ilmassa. Pään tuulettaminen on itselleni ensisijaisen tärkeää, muuten vaan menee hermo. Kadehdin myös avoimesti kaikkia teitä, jotka olette pystyneet heräämään orjallisesti seitsemältä ja lukemaan kymmenen tuntia päivässä pienillä tauoilla. Ei vain onnistu minulta, vaan pusken asioita muistiini omalla, kenties aika hitaallakin, mutta prosessoivalla tyylilläni. Saa nähdä mihin se tänä vuonna riittää, mutta varmaa on, että henkilökohtainen maailmanloppu on heinäkuussa lähellä, jos paikkaa ei irtoa. Sen verran tässä on taas töitä tehnyt, että palkinto saisi pikku hiljaa irrota. Itse en edes hae vielä mihinkään muualle opiskelemaan minään varasuunnitelmana, koska en koe mitään muuta alaa tällä hetkellä lähellekään yhtä kiinnostavaksi. Ja tässä elämänvaiheessa, kun on kuitenkin hyvä duunikin hyppysissä, en ole vielä valmis tyytymään mihinkään. Eri asia on, jos vielä kolmen vuoden päästä kirjoittelen tähän ketjuun. Toivottavasti en.
Ja ei ku lukemaan!
