Pääsykoeasiaa ja muuta ajattelua:
Kävin kevään yhteishaussa ja ne meni oikeastaan "ihan hyvin".. paitsi että reputin matematiikan, joten koulupaikkaa ei tullut. Pisteitä oli muistaakseni 78 / ??? ja 11p enemmän kuin alimmalla valitulla, eli ilmeisesti melkolailla täydet pisteet siis tästä motivaation arvioinnista/alalle sopivuudesta. Vaan tuo matikka. Perkele, mikä gorilla siitä on jo selkään kasvanut. Ikinä en siinä ole järin hyvä (laiska, angstinen teini - huono opettaja yläasteella), mutta sitä olen yrittänyt treenailla. En ole tyhmä, mutta kun jo yläasteella jäi niin pahasti jälkeen matikasta, niin tuntuu toivottamalta suoriutua tuosta sitten. Takana siis kolmivuotinen ammattikoulu, josta valmistuin 2009 - LVI-asentajaksi.. Päivääkään en ole niitä töitä tehnyt, kun ei ole A) Ollut ja B) ei kyllä kiinnostanutkaan. Huomiset pääsykokeet meinaa jännittää aika perkeleesti.
No joo, olen tällä hetkellä töissä ihan toisella alalla, ilman oikeaa koulutusta kyseiseen ammattiin. Tienaan n. 40k/vuosi joka on mielestäni hyvin duunarille, ilman alan koulutusta. Toki en tiedä taas kuin kauan saa olla töissä, vai tuleeko kohta YT;t, jopa konkurssi tms. Totaalikyllästyminen ja hoitoala kiinnostaa, työtilannekkin alalle ihan ok (ainakin kun omistaa kivekset). Sitä en tiedä, paljonko alalla oikeasti tienaa, kun on vuorolisää yms.
Asuntolainakin pitäs maksaa, mutta puoliso käy vakitöissä ja kaipa nuo pankista suostuu joustamaan, kun (vasta) 4v maksettu moitteetta tuotakin. Niin, ja ikäähän allekirjoittaneella on 24.
Huoh. Eli pointti kai tässä oli tuo kehno matematiikka ja pelko persiissä meneekö tuo taaskaan läpi harjoittelusta huolimatta. Ei tuo varmaan kovinkaan hankala koe ollut, mutta kun ei vaan onnistu. Ääh. Ei edes laskinta tarvittu. Jumalauta kun ahistaa tuo matikan koe jo valmiiks. Ei muuta tänään, kaipa nämä ajatukset pystyy tänne jakamaan.