Olen lähdössä taas verovarojanne tuhlaamaan. Tai yrittämään sitä, todennäköisyys onnistua on kovin pieni. Parhaillaan väännän HY oikeustieteellisessä gradua kasaan ja viimeisiä opintoja pinoon. Ala ei enää kiinnosta, kovin on synkkä ja vakavia ihmisiä täynnä. Pari vuotta olen alan töitä tehnyt ja seuraava vaihe urakehityksessä olisi samaa työtä, paremmalla palkalla ja pidemillä tunneilla.
Niinpä ajattelin taas, 30 ikävuoden kynnyksellä, lähteä yrittämään jotain uutta. Lääketieteellistä. En ole lukiota käynyt, joten pitää opetella kemia ja fysiikka lähes nollatilanteesta erinomaisiksi. Pitää opetella täysin uusi tekniikka vastata, lukea ja suhtautua lukemaansa. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen olen innoissani.
Jos joku muu on samassa tilanteessa, tai haluaa muuten vain kommunikoida asiasta, ottakaa yhteyttä.
Onnittelut parhaasta mahdollisesta tiedealavalinnasta! Itse pääsin ensimmäisellä hakukerralla lääkiksen pääsykokeista läpi, vaikken lukiossa ihan se penaalin terävin kynä ollutkaan.. Keskityin lukiossa kemiaan ja erityisesti fysiikkaan - lisäksi otin pari ylimääräistä biologian kurssia (tärkein tietty se ihmisen biologia). Kirjoitukset ei sitten juurikaan kiinnostaneet, koska jo parin kuukauden kuluttua olivat pääsykokeet, joihin luin täysipäiväisesti aamusta iltaan joka päivä. Kävin lisäksi Eximian valmennuskurssin, josta oli mielestäni todella paljon hyötyä. Suurimpana hyötynä mainittakoon muiden kokelaiden aiheuttama kilpailutilanne sekä lisäpaineet onnistumiseen :)
Lääketiede on siitä mukava ala, että siitä täytyy olla erityisen kiinnostunut, jotta asiat jäävät mieleen oppimisen muodossa. Vieläkin muistan Galenoksesta lauseita ulkoa, vaikka valmistuinkin jo vuosi sitten :)
Ei muuta kuin opiskelun iloa ja intoa!