Mä en ymmärrä tällaista omat pojat tie menestykseen ajattelua yhtään. Meinasin jo aikaisemminkin kommentoida kun täällä oli puhetta siitä kuinka Kärppien takavuosien menestys on suurelta osin pohjautunut siihen, että jengissä on ollut paljon oululaisia. Lahjakkaat junnut ovat epäilemättä olleet tärkeässä roolissa, muttei se oululaisuus siinä juuri mitään, jos yhtään mitään paina, vaan lahjakkuus. Fanien kannalta on tietenkin kiva nähdä jengissä omia junnuja ja seuraikoneita ja jengin yhteen hitsautuminen on tärkeää, mutta tämä on ammattilaisurheilua ja lahjakkaat ja NHL-nälkäiset nuoret (tai vähän vanhemmatkin) pelurit pelaavat suurella sydämellä joukkueelleen, oli se sitten mikä tahansa
Tottakai lahjakkuus on tärkeä osa menestystä, mutta en lähtisi aliarvioimaan myöskään oululaisuutta/pohjois-suomalaisuutta menestyksen takana. Kyllähän Juha Junno sen tatuoi henkilökohtaisesti osaksi Oulun Kärppiä ja sen pelaajia. Se liittyy osaltaan vahvaan joukkuehenkeen ja osaltaan myös siihen etelä vs. pohjoinen -tunteeseen. Haluttiin, että pelataan Kärppä-logolle suurella sydämellä, eikä vain ison tilipussin takia. Haettiin samanlaista tunnetta kuin esimerkiksi Maajoukkueeseen valitut pelaajat tuntevat eli nyt pelataan Suomelle.
Ja mitä tulee tuohon ammattilaisurheilu-kohtaan, niin onhan siellä Helsingissäkin nähty jos jonkinlaista ammattimaista edaria nostamassa liian isoa palkkaa suhteessa peliesityksiin. Samoin myös täällä. Meiltä täältä Oulusta löytyy isojakin nimiä, joiden pelaamisen taso laski kuin seinään kesken kauden tehtyjen sopimusten takia, joten se siitä ammattimaisuudesta. Mika Niemi ja Kim Hirschovits tulevat ensimmäiseksi mieleen. Jälkimmäisen pelillinen taso taisi laskea ihan lopullisestikin, mutta Niemi pelaa KHL:ssa ja pelaa ihan hyvin.
Laittakaapa tilastoa, minkä verran kärppäjoukkueissa on pohjoisen kasvatteja ollut. Menestysvuosina ja menestymättöminä vuosina. Käsittääkseni määrissä ei ole ollut merkitäviä eroja, ainoastaan laadussa.
Tähän
@Dragan Dabic myös viittasi ja tässähän se kaikkein tärkein pointti onkin. Pelkästään oululaisuudella ei tosiaankaan voiteta mestaruuksia, mutta kun on tarpeeksi lahjakas JA oululainen/pohjois-suomalainen Kärppä-joukkue, niin menestysmahdollisuus on paljon parempi. Ja tämä "oululaisuus"- käsitehän laajenee vuosi vuodelta, koska huippulahjakkuudet lähtevät rapakon taakse yhä nuorempina. Viisi vuotta tästä eteenpäin, niin me oululaiset olemme valloittaneet myös pohjois-Ruotsin ja sen juniorituotannon. Torniohan on jo rajalla ja sieltä ollaan esim. Pokka ja Puljujärvi napattu. Ok, huonot vitsit sikseen ja takaisin asiaan.
Kun tarkastelee Kärppien pelaajahistoriaa pitkällä aikavälillä eli vaikka vuodesta 1950 lähtien, niin siellä on selkeästi havaittavissa pari "piikkiä" juniorituotannon puolella. Kun Kärpät voitti vuonna 1971 ensimmäisen Suomen mestaruutensa E-junioreissa, niin joukkueesta löytyy paljon tulevia jääkiekon tähtipelaajia: Reijo Ruotsalainen, Arto Ruotanen, Kari Jalonen, Kai Suikkanen, Pekka Arbelius, Juha Huikari, Ari Timosaari, Hannu Hiltunen jne. Menestys jatkui myös myöhemmin D- ja C-junioreissa. Vuonna 1981 Kärppien voittaessa ensimmäisen miesten mestaruutensa, joukkueesta löytyivät likipitäen kaikki samat nimet. Ikäluokat 1959-1960 ovat ensimmäinen todella iso ja lahjakas "junnupiikki" Kärppien historiassa. Edellämainittujen pelaajien lisäksi ikäluokasta voidaan nostaa esim. Pekka Tuomiston ja Jarmo Tauriaisen nimet, joista ensiksimainittu tosin puhkesi kukkaan vasta muutama vuosi myöhemmin.
Seuraavaa mestaruutta saatiin odottaa yli kaksikymmentä vuotta ja kas kummaa, silloin junnutuotannosta löytyy se seuraava piikki. 80-luvun alkupuolella syntyi paljon todella lahjakkaita tulevaisuuden kiekkotähtiä. Oulun omat pojat Jari Viuhkola -80, Mika Pyörälä -81, Lasse Kukkonen -81, Juha-Pekka Haataja -82, Joni Pitkänen -83, Topi Jaakola -83, Oskari Korpikari -83, Antti Aarnio -81, Pekka Saarenheimo -83, Tommi Paakkolanvaara -83 sekä myöskin "oululaistuneet" Janne Pesonen -82 ja Jussi Jokinen -83. Kovia pelimiehiä ja tärkeitä palasia omissa rooleissaan 2002-2003 alkaneessa seitsemän perättäisen mitalin putkessa, joka piti sisällään neljä mestaruutta, kaksi hopeaa ja yhden pronssin. Osa pelasi yhden kauden Liigaa, toiset vähän enemmän.
Tämän jälkeen samanlaista piikkiä ei ole tullut. 90-luvun alussa syntyi kyllä paljon todella lahjakkaita pelaajia, mutta heitä kaikkia ei saatu vietyä kunnolla edes edustukseen asti. Räikeimpänä töppinä tietenkin Granlundin veljekset (Mikael -92 ja Markus -93). Raahesta löydettiin Joonas Donskoi -92, Haukiputaalta Markus Nutivaara -94 ja Torniosta Ville Pokka -94. Oikeastaan ainoa hyvä oululainen Liiga-pelaaja oli Julius Junttila. Haukiputaalainen Sakari Manninen -92 ei saanut Oulussa isoa vastuuta ja heräsi kunnolla kukkaan Hämeenlinnassa.
Ja onhan vuosien varrella Kärppien juniorituotannosta pulpahdellut yksittäisiä helmiä melkein joka vuosi (Järvenpää -63, Rautio -64, Veivo -65, Iljina -66, Palsola -72, Pirjetä -74, Niinimaa -75, Hyvönen -75, Pirnes -77, Lehtonen -78, Mikkola -79, Koskenkorva -78 jne), mutta mielestäni nämä kaksi mainitsemaani isompaa piikkiä ovat vaikuttaneet eniten Kärppien menestykseen kautta aikojen. Pitää muistaa, että Marjamäen kauden kahden ensimmäisen mestaruuden kaksi tärkeintä pelaajaa niin kaukalossa kuin pukukopissakin eli Kukkonen ja Pyörälä, olivat menestyksen takuumiehiä jo vuosituhannen alussa. En usko, että Kärpät olisi voittaneet 13-14 ja 14-15 mestaruuksia ilman heidän panostaan?
Summa summarum eli kun peilaan noita menestyneitä joukkueita tämänhetkiseen rosteriin, niin en löydä siitä samanlaista "pohjoissuomalaista sydäntä", kuin vanhoina hyvinä aikoina. Lasse Kukkonen on mutta sen jälkeen on paljon tyhjää. Erittäin suurella varauksella Ville Leskinen ja Julius Junttila, mutta onko heistäkään kannattelemaan joukkuetta illasta toiseen? Saku Mäenalanen voisi tietenkin tehdä "donskoit" ja ottaa askelen kohti todellista ammattimaisuutta, mutta hän ei yksin riitä. Jos siis käytän pelkästään omavaraisuutta joukkueen mittarina, niin sanon ettei mitalia tällä kaudella tule. Toisaalta en usko, että enää koskaan pääsemme nauttimaankaan samanlaisesta omavaraisuudesta kuin esim. vuosituhannen alun menestyksen aikoina. Pelaajat lähtevät nuorempana maailmalle, he ovat paremmin tietoisia kaikesta, mikä suuressa maailmassa odottaa, he ovat ammattimaisempia urheilijoita jne.
Siinäpä pari ajatusta taas luettavaksi. Tämä oli alun perin tarkoitus kirjoittaa vähän toiseen ketjuun, mutta aika on ollut hieman kortilla viime aikoina. Tästäkin jutusta löytyy varmaan virheitä ihan just pikku kiireen vuoksi, mutta toivottavasti saatte ajatuksesta jotenkin kiinni.