Arviointi pohjautuu 4-10 -asteikkoon edelleen. En ole aivan varma, mitä
@kyykäärme tarkoittaa arviointihimmelillä, ja varsinaisesti siihen viittaamatta pidän itse arvioinnin kehittämistä yhtenä koulun tärkeimmistä kehityskohteista. Arviointi kun ei todellakaan ole mikään yksinkertainen ilmiö, jossa opettaja pitää x määrän kokeita ja pyöristää niiden keskiarvon pärstäkertoimen mukaan ylös tai alas. Valitettavan usein näin tahtoo olla, mutta eipä siinä hirveästi jää oppijalle itselleen käteen, kuin se, että olen hyvä, keskiverto tai paska. Vuorovaikutteinen arviointiprosessi vaatii koko koululta tietynlaista kulttuuria ja tukea arvioinnin kehittämiseksi siihen suuntaan, että oppija saa työkaluja kehittää osaamistaan arvioinnin jälkeen ja toisaalta ohjautuu löytämään ja kehittämään omia vahvuuksiaan oppijana. Tämä taas vaatii helvetisti koulun johdolta.
Koulupolku on edelleen pitkälti kuin autoritaarinen lätkäjengi, jossa omien vahvuuksiensa hyödyntäminen ja oman osaamisensa kehittämisen omistaminen on lähinnä riittävän vahvojen luonteiden tai geneettisten friikkien etuoikeus. Suurin osa tekee sen, mitä valmentaja kulloinkin sanoo, ja kehittyy jos kehittyy.
Siinähän sitä arviointia jo hiukan avasit. Eri arvosanojen osaamiselle on olemassa kriteerit, esimerkiksi fysiikassa ja kemiassa kriteerejä on toista kymmentä. Juuri yksikään ei tule suoraan siitä, miten oppilas hallitsee oppiaineen tietopuolen, vaan kaikesta muusta.
Tässä fysiikan arvosanalle 5:
Oppilas tunnistaa joidenkin ilmiöiden liittymisen fysiikkaan sekä fysiikan osaamisen merkityksen joissakin ammateissa.
Oppilas osaa antaa esimerkkejä omista valinnoistaan, joilla on merkitystä energiavarojen kestävän käytön kannalta.
Oppilas tunnistaa ilmiöitä, joihin liittyen voidaan kehittää tutkimuskysymyksiä.
Oppilas osallistuu kokeelliseen työskentelyyn havainnoimalla tutkimusten toteuttamista työturvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen ja pystyy kertomaan havainnoistaan.
Oppilas kuvailee tehtyä tutkimusta ja sen tuloksia tukeutumalla tutkimuksessa kerättyyn tietoon tai tehtyihin havaintoihin.
Oppilas tunnistaa teknologisten sovellusten merkityksen omassa elämässään ja osaa nimetä niistä muutamia esimerkkejä, joissa on sovellettu fysiikkaa.
Oppilas käyttää ohjatusti tieto- ja viestintäteknologiaa tiedon hankkimiseen. Oppilas tutustuu johonkin oppimista tukevaan simulaatioon.
Oppilas selittää fysiikan ilmiöitä käyttäen joitakin fysiikan käsitteitä.
Oppilas osaa antaa joitakin esimerkkejä ilmiöiden kuvaamisessa käytetyistä malleista.
Oppilas hakee tietoa erilaisista tietolähteistä ohjatusti.
Oppilas tunnistaa kokeellisuuden fysiikan tapana tuottaa luonnontieteellistä tietoa.
Oppilas tunnistaa joitakin vuorovaikutukseen ja liikkeeseen sekä sähköön liittyviä käsitteitä, ilmiöitä ja suureita tutuissa tilanteissa.
Oppilaalle pitää antaa mahdollisuus osoittaa osaamistaan monipuolisesti, sen takia teetetään erilaisia tutkielmia, esityksiä ja arvioitavia oppilastöitä. Kokeitakin on. Oppilaan kanssa käydään arviointikeskustelu useamman kerran vuodessa.
Meillä on opetusryhmät eläneet viime vuosina todella paljon, ja pysyvää henkilökuntaakaan ei ole saatu. Sen tähden annoin tänä keväänä päättöarvosanat fysiikasta ja kemiasta kolmelle ryhmälle, joista yhtäkään en opettanut koko yläkoulun ajan. Kaksi ryhmää oli minulla vain ysiluokan ajan. Pitäisi kuitenkin pystyä muodostamaan arvosana koko peruskoulun ajalta.
Tämä arviointi vie nykyään moninkertaisesti aikaa aikaisempaan verrattuna. Esimerkiksi kun tekee kokeen, pitää miettiä, että siihen tulee tehtäviä, jotka mittaavat osaamista juuri noiden opetushallituksen kriteerien mukaan.
Jotta aika riittää kaikkeen, pitää vähentää oppiaineen sisällöistä. Tämä on meille vanhemmille opettajille hankalaa sulattaa. Esimerkiksi fysiikassa ei nykyään lasketa juuri yhtään. Tehdään mittauksia, havaintoja , diagrammeja, mutta sellaista kaavanpyörittämistä ei enää harrasteta.
