Mainos

Opetustyö

  • 381 056
  • 3 070

ValkMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
@kimbe66 ja @sampio
Kiitokset vastauksistanne.

Jäi mietityttämään tuo, että opetusvelvollisuus (tuntimäärä) vaihtelee aineryhmittäin. Mistä tämä juontuu ja miten sitä perustellaan?

Opetusvelvollisuudesta vielä sen verran, että luokanopettajalla se on 24 oppituntia. Erityisluokanopettajan hommissa taas hieman vähemmän eli 22 oppituntia.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Ihan uteliaisuuttani kyselen. Arvon opettajat mikä on todellinen työhön käytetty tuntimäärä viikossa? Mikä on ns pakollisten tuntien määrä versus muu valmisteleva ja kokeiden tarkastukseen menevä aika?
Kuinka paljon ”joudutte” tekemän töitä lukuvuosien välillä kesäaikana?
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Ihan uteliaisuuttani kyselen. Arvon opettajat mikä on todellinen työhön käytetty tuntimäärä viikossa? Mikä on ns pakollisten tuntien määrä versus muu valmisteleva ja kokeiden tarkastukseen menevä aika?
Kuinka paljon ”joudutte” tekemän töitä lukuvuosien välillä kesäaikana?
Yläkoulun fysiikan ja kemian opettajana teen kouluviikkojen aikana semmoista 35 - 40 tuntista viikkoa. Oppitunteja on 21-22 ollut viikossa muutaman vuoden ajan. Vantaalla on ylituntikatto, tunteja ei voi ottaa enempää. Lomille jää usein kokeita tarkistettavaksi ja oppilaiden töitä luettavaksi. Kesälomalle ei kuitenkaan. Kouluvuosi alkaa kahdella suunnittelupäivällä ennen oppilaiden saapumista.

Minulla ei ole pariin vuoteen ollut valvontaluokkaa. Jos olisi, voisi laskea semmoiset 2 -3 tuntia työtä lisää viikkoa kohden. Edellinen luokka oli niin työllistävä, että ei oikein tuo kolmekaan tuntia tahtonut riittää.

Kun täällä on liksoista puhuttu, niin tällä työmäärällä, kaikki ikälisät sekä 80 €:n kuukausittainen korvaus koulun kehittämistyöstä mukaan luettuna, palkka on n. 4400 € /kk. Ennen ylituntikattoa se oli n. 4900 €, mutta tuntejakin oli lukujärjestyksessä enemmän. Työtä on nykyään kyllä enemmän, koska pakollisia kokouksissa istumisia, papereiden täyttämisiä, koulun kehittämistyötä ja muita uusia juttuja on tullut koko ajan lisää. Oppilaiden arvioinnista on myös rakennettu monimutkainen himmeli, jonka hienosäätäminen vie aikaa ja energiaa.

Moniin muihin koulumme opettajiin verrattuna tiedän pystyväni pitämään työmääräni kohtuullisena. Monet tekevät pidempiä päiviä, ja kouluttautuvat (omalla kustannuksellaan) kesällä.
 

ilman sukkia

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Työtä on nykyään kyllä enemmän, koska pakollisia kokouksissa istumisia, papereiden täyttämisiä, koulun kehittämistyötä ja muita uusia juttuja on tullut koko ajan lisää. Oppilaiden arvioinnista on myös rakennettu monimutkainen himmeli, jonka hienosäätäminen vie aikaa ja energiaa.
Milloin tullaan siihen pisteeseen että arviointia lähdetään yksinkertaistamaan ja palataan 4-10 malliin?
Tuntematta mitenkään paperiviidakkoa luulen että sen lisääminen ei edistä työtäsi. Kysymys kuuluu kuka siitä hyötyy? Oppivan nuoren etu se ei ole kun se on perustyöstä pois.
Mukava olisi kuulla arvioita sähköisen materiaalin hyödyistä ja haitoista.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Milloin tullaan siihen pisteeseen että arviointia lähdetään yksinkertaistamaan ja palataan 4-10 malliin?
Tuntematta mitenkään paperiviidakkoa luulen että sen lisääminen ei edistä työtäsi. Kysymys kuuluu kuka siitä hyötyy? Oppivan nuoren etu se ei ole kun se on perustyöstä pois.
Mukava olisi kuulla arvioita sähköisen materiaalin hyödyistä ja haitoista.
Arviointi pohjautuu 4-10 -asteikkoon edelleen. En ole aivan varma, mitä @kyykäärme tarkoittaa arviointihimmelillä, ja varsinaisesti siihen viittaamatta pidän itse arvioinnin kehittämistä yhtenä koulun tärkeimmistä kehityskohteista. Arviointi kun ei todellakaan ole mikään yksinkertainen ilmiö, jossa opettaja pitää x määrän kokeita ja pyöristää niiden keskiarvon pärstäkertoimen mukaan ylös tai alas. Valitettavan usein näin tahtoo olla, mutta eipä siinä hirveästi jää oppijalle itselleen käteen, kuin se, että olen hyvä, keskiverto tai paska. Vuorovaikutteinen arviointiprosessi vaatii koko koululta tietynlaista kulttuuria ja tukea arvioinnin kehittämiseksi siihen suuntaan, että oppija saa työkaluja kehittää osaamistaan arvioinnin jälkeen ja toisaalta ohjautuu löytämään ja kehittämään omia vahvuuksiaan oppijana. Tämä taas vaatii helvetisti koulun johdolta.

Koulupolku on edelleen pitkälti kuin autoritaarinen lätkäjengi, jossa omien vahvuuksiensa hyödyntäminen ja oman osaamisensa kehittämisen omistaminen on lähinnä riittävän vahvojen luonteiden tai geneettisten friikkien etuoikeus. Suurin osa tekee sen, mitä valmentaja kulloinkin sanoo, ja kehittyy jos kehittyy.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Arviointi pohjautuu 4-10 -asteikkoon edelleen. En ole aivan varma, mitä @kyykäärme tarkoittaa arviointihimmelillä, ja varsinaisesti siihen viittaamatta pidän itse arvioinnin kehittämistä yhtenä koulun tärkeimmistä kehityskohteista. Arviointi kun ei todellakaan ole mikään yksinkertainen ilmiö, jossa opettaja pitää x määrän kokeita ja pyöristää niiden keskiarvon pärstäkertoimen mukaan ylös tai alas. Valitettavan usein näin tahtoo olla, mutta eipä siinä hirveästi jää oppijalle itselleen käteen, kuin se, että olen hyvä, keskiverto tai paska. Vuorovaikutteinen arviointiprosessi vaatii koko koululta tietynlaista kulttuuria ja tukea arvioinnin kehittämiseksi siihen suuntaan, että oppija saa työkaluja kehittää osaamistaan arvioinnin jälkeen ja toisaalta ohjautuu löytämään ja kehittämään omia vahvuuksiaan oppijana. Tämä taas vaatii helvetisti koulun johdolta.

Koulupolku on edelleen pitkälti kuin autoritaarinen lätkäjengi, jossa omien vahvuuksiensa hyödyntäminen ja oman osaamisensa kehittämisen omistaminen on lähinnä riittävän vahvojen luonteiden tai geneettisten friikkien etuoikeus. Suurin osa tekee sen, mitä valmentaja kulloinkin sanoo, ja kehittyy jos kehittyy.
Siinähän sitä arviointia jo hiukan avasit. Eri arvosanojen osaamiselle on olemassa kriteerit, esimerkiksi fysiikassa ja kemiassa kriteerejä on toista kymmentä. Juuri yksikään ei tule suoraan siitä, miten oppilas hallitsee oppiaineen tietopuolen, vaan kaikesta muusta.

Tässä fysiikan arvosanalle 5:
Oppilas tunnistaa joidenkin ilmiöiden liittymisen fysiikkaan sekä fysiikan osaamisen merkityksen joissakin ammateissa.
Oppilas osaa antaa esimerkkejä omista valinnoistaan, joilla on merkitystä energiavarojen kestävän käytön kannalta.
Oppilas tunnistaa ilmiöitä, joihin liittyen voidaan kehittää tutkimuskysymyksiä.
Oppilas osallistuu kokeelliseen työskentelyyn havainnoimalla tutkimusten toteuttamista työturvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen ja pystyy kertomaan havainnoistaan.
Oppilas kuvailee tehtyä tutkimusta ja sen tuloksia tukeutumalla tutkimuksessa kerättyyn tietoon tai tehtyihin havaintoihin.
Oppilas tunnistaa teknologisten sovellusten merkityksen omassa elämässään ja osaa nimetä niistä muutamia esimerkkejä, joissa on sovellettu fysiikkaa.
Oppilas käyttää ohjatusti tieto- ja viestintäteknologiaa tiedon hankkimiseen. Oppilas tutustuu johonkin oppimista tukevaan simulaatioon.
Oppilas selittää fysiikan ilmiöitä käyttäen joitakin fysiikan käsitteitä.
Oppilas osaa antaa joitakin esimerkkejä ilmiöiden kuvaamisessa käytetyistä malleista.
Oppilas hakee tietoa erilaisista tietolähteistä ohjatusti.
Oppilas tunnistaa kokeellisuuden fysiikan tapana tuottaa luonnontieteellistä tietoa.
Oppilas tunnistaa joitakin vuorovaikutukseen ja liikkeeseen sekä sähköön liittyviä käsitteitä, ilmiöitä ja suureita tutuissa tilanteissa.

Oppilaalle pitää antaa mahdollisuus osoittaa osaamistaan monipuolisesti, sen takia teetetään erilaisia tutkielmia, esityksiä ja arvioitavia oppilastöitä. Kokeitakin on. Oppilaan kanssa käydään arviointikeskustelu useamman kerran vuodessa.

Meillä on opetusryhmät eläneet viime vuosina todella paljon, ja pysyvää henkilökuntaakaan ei ole saatu. Sen tähden annoin tänä keväänä päättöarvosanat fysiikasta ja kemiasta kolmelle ryhmälle, joista yhtäkään en opettanut koko yläkoulun ajan. Kaksi ryhmää oli minulla vain ysiluokan ajan. Pitäisi kuitenkin pystyä muodostamaan arvosana koko peruskoulun ajalta.

Tämä arviointi vie nykyään moninkertaisesti aikaa aikaisempaan verrattuna. Esimerkiksi kun tekee kokeen, pitää miettiä, että siihen tulee tehtäviä, jotka mittaavat osaamista juuri noiden opetushallituksen kriteerien mukaan.

Jotta aika riittää kaikkeen, pitää vähentää oppiaineen sisällöistä. Tämä on meille vanhemmille opettajille hankalaa sulattaa. Esimerkiksi fysiikassa ei nykyään lasketa juuri yhtään. Tehdään mittauksia, havaintoja , diagrammeja, mutta sellaista kaavanpyörittämistä ei enää harrasteta.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Milloin tullaan siihen pisteeseen että arviointia lähdetään yksinkertaistamaan ja palataan 4-10 malliin?
Tuntematta mitenkään paperiviidakkoa luulen että sen lisääminen ei edistä työtäsi. Kysymys kuuluu kuka siitä hyötyy? Oppivan nuoren etu se ei ole kun se on perustyöstä pois.
Mukava olisi kuulla arvioita sähköisen materiaalin hyödyistä ja haitoista.
Meillä on ollut kaksi vuotta käytössä SanomaPron sähköiset materiaalit. Paperikirjoja ei käytetä. Ensimmäisenä vuotena nuo olivat niin raakileet, että sai koko ajan soittaa SanomaProlle, kun eivät toimineet. Kävivät meillä koulussa seuraamassa tunteja, kirjasivat ongelmat ylös ja muuttivat ongelmakohtia.

Toinen vuosi on mennyt ilman suurempia ongelmia. Materiaaleissa on edelleen parannettavaa, mutta on paljon hyvääkin. Esimerkiksi tehtäviä on paljon, kappaleiden tekstit on hyvin kirjoitettu, valmiita koekysymyksiä on paljon, kokeenteko-ohjelma on paras, mitä on tullut vastaan, on linkkiä artikkeleihin (aina Hesariin), simulaatioihin, löytyy extrakappaletta ym.

Olin kevään lopuksi videopalaverissa SanomaPron toimittajan ja suunnittelijan kanssa, ja sain tunnissa kerrottua heille pahimmat epäkohdat. Saa nähdä, tuleeko niihin parannusta ennen syksyä.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Yläkoulun fysiikan ja kemian opettajana teen kouluviikkojen aikana semmoista 35 - 40 tuntista viikkoa. Oppitunteja on 21-22 ollut viikossa muutaman vuoden ajan. Vantaalla on ylituntikatto, tunteja ei voi ottaa enempää. Lomille jää usein kokeita tarkistettavaksi ja oppilaiden töitä luettavaksi. Kesälomalle ei kuitenkaan. Kouluvuosi alkaa kahdella suunnittelupäivällä ennen oppilaiden saapumista.

Minulla ei ole pariin vuoteen ollut valvontaluokkaa. Jos olisi, voisi laskea semmoiset 2 -3 tuntia työtä lisää viikkoa kohden. Edellinen luokka oli niin työllistävä, että ei oikein tuo kolmekaan tuntia tahtonut riittää.

Kun täällä on liksoista puhuttu, niin tällä työmäärällä, kaikki ikälisät sekä 80 €:n kuukausittainen korvaus koulun kehittämistyöstä mukaan luettuna, palkka on n. 4400 € /kk. Ennen ylituntikattoa se oli n. 4900 €, mutta tuntejakin oli lukujärjestyksessä enemmän. Työtä on nykyään kyllä enemmän, koska pakollisia kokouksissa istumisia, papereiden täyttämisiä, koulun kehittämistyötä ja muita uusia juttuja on tullut koko ajan lisää. Oppilaiden arvioinnista on myös rakennettu monimutkainen himmeli, jonka hienosäätäminen vie aikaa ja energiaa.

Moniin muihin koulumme opettajiin verrattuna tiedän pystyväni pitämään työmääräni kohtuullisena. Monet tekevät pidempiä päiviä, ja kouluttautuvat (omalla kustannuksellaan) kesällä.
No voisi sanoa että ei mitenkään huono liksa. Kun ottaa huomioon työtunnit/vko ja kesäloman pituuden.
Siis en kadehdi yhtään opettajien lomia ja työtä. Te teette mitä arvokkainta työtä.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Ihan uteliaisuuttani kyselen. Arvon opettajat mikä on todellinen työhön käytetty tuntimäärä viikossa? Mikä on ns pakollisten tuntien määrä versus muu valmisteleva ja kokeiden tarkastukseen menevä aika?
Kuinka paljon ”joudutte” tekemän töitä lukuvuosien välillä kesäaikana?
Mulla menee varmaan 25-45 tuntia viikossa vähän sen mukaan, kuinka monta kurssia jaksossa menee, 3-5 välillä nuo yleensä vaihtelee. Pakollista on teoriassa vain oppitunnit(15-25 tuntia), mutta ei tietenkään millään pysty edes teoriassa tuolla määrällä selviytymään, vaan valmistelua, palavereja, kokouksia ja koulunpitoa tulee väkisin päälle antamieni tuntimäärien mukaan. Minulla vielä lisätehtäviä av- ja digisysteemien ylläpitäjänä, joihin mennee keskimäärin 2 tuntia viikossa. Usein ei yhtään, mutta välillä taas toistakymmentäkin viikkotuntia. tse en noita koskaan erittele sen tarkemmin, siksi ajatus kokonaistyöajasta ei napostele. Työt olisi muuten samat, mutta jatkuva työajan tilastointi tulisi päälle ja ei kiinnosta.

Kesällä en tee mitään. Päättäjäispäivänä lomille, ja vesopäivänä päivää ennen koulun alkua aloitetaan työt. Mutään velvollisuutta tehdä töitä kesällä ei ole. Tämä kesä poikkeus, kun suostuin kesäkurssien ohjaajaksi. Oppilaat suorittaa itsenäisesti, mutta tekemistä pitää vähän valvoa ja arvioida. Nämä tietysti korvataan erikseen.

Lukion opettajana täysillä ikälisillä, kokonaisansio aika tarkkaan 5000 €/kk, mutta tässä siis jo lomarahat ym. mukana.

Edit: Ehkä muuten nuo tuntimäärät mitä annoin ovat vähän alakanttiin. Ovat kyllä oikeansuuntaisia "selkeän" työajan suhteen, mutta aika paljon opettajatyössä ns. harmaata työaikaa. Asioita miettii mm. autoillessa ja ihan vaan oleillessa. Viestintää ja työsähköpostin lukemista tulee tehtyä illan mittaan "ohimennen" jne. Tällaisista tulee ihan helposti useita tunteja viikossa.
 
Viimeksi muokattu:

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Tämä arviointi vie nykyään moninkertaisesti aikaa aikaisempaan verrattuna. Esimerkiksi kun tekee kokeen, pitää miettiä, että siihen tulee tehtäviä, jotka mittaavat osaamista juuri noiden opetushallituksen kriteerien mukaan.
Opetusryhmien vaihtelu on hanurista ja vaikeuttaa tarpeettomasti arviointia. Mitä tulee tuohon mainintaasi sisältöjen karsimisesta, historiassa sitä on joutunut tekemään jo ennen nykyistä OPSia, mikäli on halunnut ehtiä käsittelemään nykypäivän ilmiöiden taustoja edes hiukan. Osa kollegoistani on valinnut puolestaan tavan, jossa he etenevät varsin seikkaperäisesti niin pitkälle kuin ehtivät kahden vuoden aikana yläkoulussa - yleensä hiukan toisen maailmansodan ylitse. Itse taas kelaan suhteellisen pintapuolisesti 1800-luvun pl. aatteet ja isot kehityslinjat, ja otan aikaa 2. MS:n jälkeiselle ajalle näkökulman mennessä koko ajan enemmän mikrohistorialliseen vinkkeliin sukujen ja lopulta nuorten oman kokemusmaailman kautta.

Kirjoitan näköjään preesensissä, aivan kuin opettaisin edelleen. Opettajuus istuu syvässä. Ehkä joskus vielä!

Varsinaisesti tuohon lainaamaani kohtaan: korjaa reilusti, jos käsitin väärin, mutta miksi kaikkia tavoitteita ja kriteerejä pitäisi onnistua mittaamaan joka kerta? Hi+yko:n osalta tein niin, että lukuvuotta suunnitellessani suunnittelin myös arviointia ja rakensin arvioitavat kokonaisuudet siten, että esseellä mittasin tavoitteita x ja y, kokeella puolesta a:ta, b:tä ja c:tä ja sitten vaikkapa jollain valinnaisella visuaalisella tuotoksella ä:tä ja ö:tä. Tein nämä suunnitelmat syksyllä ja uuden vuoden aluksi ja avasin kriteerit selkokielellä oppilailleni, jotta tiesivät, mitä odottaa milloinkin. Tehtävän ohjeistuksissa sitten kertaus tavoitteista ja omalla kohdallani myös Classroomin rubriikkeihin viedyt ops:n arvosanakriteerit (tuolloin pääosin itse kehitetty, nythän nuo ovat mallinnettu valtakunnallisesti) palvelivat arvioinnin läpinäkyvyyttä. Formatiivista arviointia (ei-opettajille selvennyksenä: palautteen kautta ohjaamista) sähköisesti tehtävien yhteydessä ja tietenkin luokassa vuorovaikuttaen.

Tässä ei nyt ole tarkoitukseni opettaa isää naimaan, vaan avasin pikaisesti omia käytänteitäni. Töitähän tuo arviointi teettää joka tapauksessa, joten miksei sitä voisi tehdä samoilla saappailla siten, että siinä osallistetaan ja aktivoidaan oppilastakin funtsimaan, notta miksi näitä juttuja ylipäätään yritetään heille tuputtaa. Tiedän, että aihe on herkkä, koska suurin osa opettajista pyrkii hoitamaan duuninsa hyvin, enkä itse haluasi olla taakoittamassa ketään lisää. Toisaalta taas edelleen arviointia suoritetaan varsin mekaanisesti ja jopa epäeettisesti, eikä siihen pidä olla puuttumatta.
 
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue
Otettiin veljen kanssa juhannussaunassa hänen liikunnan lehtorin työnkuva taas puheeksi tämän keskustelun innoittamana. Hänelläkin kesälomaa lukuun ottamatta työ pyörii jollakin tasolla mielessä myös ns. virka-ajan ulkopuolella. Katselee sääennusteita ulkoliikuntakaudella, miettii seuraavan päivän ryhmiä ja mitä minkäkin porukan kanssa voi tehdä (joka ryhmälle ei liikuntaa voi samalla kaavalla vetää)...

Liikunnassa kuulemma ryhmän dynamiikka on kaiken a ja o yläkoulussa. Paljon tekevät joukkuejuttuja, pienryhmähommaa, joten jos on henkilökemioissa kitkaa ryhmän sisällä niin saa miettiä tarkkaan, mitä teettää ja millaisissa porukoissa. Helppojen ryhmien kanssa ei kuulemma tunnu edes työn teolta. Eli kovin vaihtelevaa työtä.

Skarppina saa kuitenkin aina olla tunneilla, koska yläkouluikäisillä tunteet menee äärestä toiseen nopeasti, ja homma on pidettävä näpeissä.

Nykyisessä koulussansa on saanut hyvin resursseja liikuntavälineisiin ja jopa vierailuihin maksullisiin liikuntapaikkoihin. Entisessä koulussa oli paljon huonommin.

Edit. Liikunnassa on kuulemma se hyvä, että opetussuunnitelma on loppupeleissä aika väljä. Uinti periaatteessa ainut pakollinen laji, muuten mennään olosuhteiden, fasiliteettien ja vuoden aikojen mukaan. Ei siis ole pakottavaa tarvetta opettaa tiettyjä asioita, joita sitten kontrolloidaan jotenkin. Hänelle tärkeintä kuuluu olevan, että oppilaissa syntyisi koululiikunnassa positiivinen kuva liikunnasta ja itsestä liikkujana.
 
Viimeksi muokattu:

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Otettiin veljen kanssa juhannussaunassa hänen liikunnan lehtorin työnkuva taas puheeksi tämän keskustelun innoittamana. Hänelläkin kesälomaa lukuun ottamatta työ pyörii jollakin tasolla mielessä myös ns. virka-ajan ulkopuolella. Katselee sääennusteita ulkoliikuntakaudella, miettii seuraavan päivän ryhmiä ja mitä minkäkin porukan kanssa voi tehdä (joka ryhmälle ei liikuntaa voi samalla kaavalla vetää)...

Liikunnassa kuulemma ryhmän dynamiikka on kaiken a ja o yläkoulussa. Paljon tekevät joukkuejuttuja, pienryhmähommaa, joten jos on henkilökemioissa kitkaa ryhmän sisällä niin saa miettiä tarkkaan, mitä teettää ja millaisissa porukoissa. Helppojen ryhmien kanssa ei kuulemma tunnu edes työn teolta. Eli kovin vaihtelevaa työtä.

Skarppina saa kuitenkin aina olla tunneilla, koska yläkouluikäisillä tunteet menee äärestä toiseen nopeasti, ja homma on pidettävä näpeissä.

Nykyisessä koulussansa on saanut hyvin resursseja liikuntavälineisiin ja jopa vierailuihin maksullisiin liikuntapaikkoihin. Entisessä koulussa oli paljon huonommin.

Edit. Liikunnassa on kuulemma se hyvä, että opetussuunnitelma on loppupeleissä aika väljä. Uinti periaatteessa ainut pakollinen laji, muuten mennään olosuhteiden, fasiliteettien ja vuoden aikojen mukaan. Ei siis ole pakottavaa tarvetta opettaa tiettyjä asioita, joita sitten kontrolloidaan jotenkin. Hänelle tärkeintä kuuluu olevan, että oppilaissa syntyisi koululiikunnassa positiivinen kuva liikunnasta ja itsestä liikkujana.
Fysiikassa ja kemiassa myös ryhmän dynamiikka on todella tärkeää. Vaatii vaivaa ja taitoa saada ryhmä toimimaan hyvin yhdessä. Ryhmän dynamiikka vaikuttaa huomattavasti oppimistuloksiin ja sitä kautta arvosanoihin. Sen takia onkin todella haitallista se, että ryhmiä jatkuvasti sekotetaan ja siirretään opettajalta toiselle.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Opetusryhmien vaihtelu on hanurista ja vaikeuttaa tarpeettomasti arviointia. Mitä tulee tuohon mainintaasi sisältöjen karsimisesta, historiassa sitä on joutunut tekemään jo ennen nykyistä OPSia, mikäli on halunnut ehtiä käsittelemään nykypäivän ilmiöiden taustoja edes hiukan. Osa kollegoistani on valinnut puolestaan tavan, jossa he etenevät varsin seikkaperäisesti niin pitkälle kuin ehtivät kahden vuoden aikana yläkoulussa - yleensä hiukan toisen maailmansodan ylitse. Itse taas kelaan suhteellisen pintapuolisesti 1800-luvun pl. aatteet ja isot kehityslinjat, ja otan aikaa 2. MS:n jälkeiselle ajalle näkökulman mennessä koko ajan enemmän mikrohistorialliseen vinkkeliin sukujen ja lopulta nuorten oman kokemusmaailman kautta.

Kirjoitan näköjään preesensissä, aivan kuin opettaisin edelleen. Opettajuus istuu syvässä. Ehkä joskus vielä!

Varsinaisesti tuohon lainaamaani kohtaan: korjaa reilusti, jos käsitin väärin, mutta miksi kaikkia tavoitteita ja kriteerejä pitäisi onnistua mittaamaan joka kerta? Hi+yko:n osalta tein niin, että lukuvuotta suunnitellessani suunnittelin myös arviointia ja rakensin arvioitavat kokonaisuudet siten, että esseellä mittasin tavoitteita x ja y, kokeella puolesta a:ta, b:tä ja c:tä ja sitten vaikkapa jollain valinnaisella visuaalisella tuotoksella ä:tä ja ö:tä. Tein nämä suunnitelmat syksyllä ja uuden vuoden aluksi ja avasin kriteerit selkokielellä oppilailleni, jotta tiesivät, mitä odottaa milloinkin. Tehtävän ohjeistuksissa sitten kertaus tavoitteista ja omalla kohdallani myös Classroomin rubriikkeihin viedyt ops:n arvosanakriteerit (tuolloin pääosin itse kehitetty, nythän nuo ovat mallinnettu valtakunnallisesti) palvelivat arvioinnin läpinäkyvyyttä. Formatiivista arviointia (ei-opettajille selvennyksenä: palautteen kautta ohjaamista) sähköisesti tehtävien yhteydessä ja tietenkin luokassa vuorovaikuttaen.

Tässä ei nyt ole tarkoitukseni opettaa isää naimaan, vaan avasin pikaisesti omia käytänteitäni. Töitähän tuo arviointi teettää joka tapauksessa, joten miksei sitä voisi tehdä samoilla saappailla siten, että siinä osallistetaan ja aktivoidaan oppilastakin funtsimaan, notta miksi näitä juttuja ylipäätään yritetään heille tuputtaa. Tiedän, että aihe on herkkä, koska suurin osa opettajista pyrkii hoitamaan duuninsa hyvin, enkä itse haluasi olla taakoittamassa ketään lisää. Toisaalta taas edelleen arviointia suoritetaan varsin mekaanisesti ja jopa epäeettisesti, eikä siihen pidä olla puuttumatta.
Ei kaikkia tavoitteita joka kerta mitatakaan. Suurin ongelma on se, että miten eri tavoitteita painottaa, miten pystyy tekemään sellaisia tehtäviä, että joka osa-alueelta tulee jotain, miten erilaiset suoritukset arvioidaan ja varsinkin dokumentoidaan? Miten ne puristetaan yhdeksi päättöarvosanaksi? Tää on just tätä aikaa vievää "himmelin rakentamista". Jotkut opettajat tekevät monimutkaisia exceleitä painokertoimineen, jotka ovat itse määrittäneet. Minusta siinä mennään hieman pieleen.

Mielelläni kyllä pohdin arviointia ja yritän sitä kehittää, koska pidän sitä yhtenä ydintehtävistä.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Ei opettajan palkka ole ollenkaan paska, jos saa haalittua ylitunteja sekä erinäisiä sopivan lunkisti hoidettavia vastuita. Siihen ikälisät päälle ja ollaan päälle 5k€. Toki tämä on erittäin harvinaista, ja nuori luokanope perustunneilla tekee sen alle 3k€, aineenope about 3k€.

Lukion opettajana täysillä ikälisillä, kokonaisansio aika tarkkaan 5000 €/kk, mutta tässä siis jo lomarahat ym. mukana.

Kyllähän esim. jo kymmenisen vuotta opettanut lukionmaikka kellottaa sen +5k€ muutamalla ylitunnilla ja lukion sisäisillä lisäkilkkeillä, osa enemmänkin (+6500€ ->) esim. apureksijuttuilla tai muilla lisävastuilla. Toki näissä on paljon eroja lukioiden välillä eli esim. sijoitetaanko ns. ”b-kehys” eli opetuksen ulkopuolinen resurssi eri vastuiden korvaamiseen, jolloin se jakautuu usein pienemmälle porukalle, mutta silloin opetuksen ulkopuolisesta lisätyöstä myös maksetaan juuri varsinaisille tekijöille. Toinen vaihtoehto on siirtää tämä resurssi opetukseen, jolloin esim. jakoryhmiä on enemmän ja ryhmäkoot pienempiä. Kakku jakautuu näin tasaisemmin, mutta toisaalta sitten muita lukion juttuja (vaikka it, av, jne.) tehdään ”talkoilla” ja usein yksittäisten tekijöiden selkänahasta.

Lukion palkkauksesta on myös se jännä juttu, että lehtori/apulaisrehtori voi olla paremmin palkattu (vuositasolla + 10-15k€) kuin pomonsa eli rehtori, joka kuitenkin lopulta vastaa kaikesta ja tekee duunia virkamiehen lomilla.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Kyllähän esim. jo kymmenisen vuotta opettanut lukionmaikka kellottaa sen +5k€ muutamalla ylitunnilla ja lukion sisäisillä lisäkilkkeillä, osa enemmänkin (+6500€ ->) esim. apureksijuttuilla tai muilla lisävastuilla. Toki näissä on paljon eroja lukioiden välillä eli esim. sijoitetaanko ns. ”b-kehys” eli opetuksen ulkopuolinen resurssi eri vastuiden korvaamiseen, jolloin se jakautuu usein pienemmälle porukalle, mutta silloin opetuksen ulkopuolisesta lisätyöstä myös maksetaan juuri varsinaisille tekijöille. Toinen vaihtoehto on siirtää tämä resurssi opetukseen, jolloin esim. jakoryhmiä on enemmän ja ryhmäkoot pienempiä. Kakku jakautuu näin tasaisemmin, mutta toisaalta sitten muita lukion juttuja (vaikka it, av, jne.) tehdään ”talkoilla” ja usein yksittäisten tekijöiden selkänahasta.

Lukion palkkauksesta on myös se jännä juttu, että lehtori/apulaisrehtori voi olla paremmin palkattu (vuositasolla + 10-15k€) kuin pomonsa eli rehtori, joka kuitenkin lopulta vastaa kaikesta ja tekee duunia virkamiehen lomilla.
No aika tekeminen on 6000, kun täysillä ikälisillä peruspalkka vajaa 4100 pk-seudulla. Mahdollista toki. Itse en oikeen jaksa rehkiä, ja oon saanu onneks noita it- vastuita itselleni, joiden turvin sitten vähennän enemmän opetusta kuin haalin rahaa. Ens vuonna varmaan taas 2-3 ylituntia, vaikka kursseja vaan 17, meillä noista lisähommista reilusti korvataan, ja kun en koskaan pienistä kitise ja tunteja laske silloin kun hommat on hoidettava, niin sanoisin että on näkynyt sivuhommieni hinnoittelussa myös.

Edit: Ja siis tosiaan 10 vuoden jälkeen peruspalkka ikälisineen noin 3700, vaatii jo 8-9 ylituntia 5 tonniin, jos ei muita lisähommia. Hyvin harvinaista sanoisin, mutta onhan näitä varmaan. Täysillä ikälisillä sitten helpompaa.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Kyllähän esim. jo kymmenisen vuotta opettanut lukionmaikka kellottaa sen +5k€ muutamalla ylitunnilla ja lukion sisäisillä lisäkilkkeillä, osa enemmänkin (+6500€ ->) esim. apureksijuttuilla tai muilla lisävastuilla.
Jep, erinäisillä ylitunneilla, lisävastuilla ja apulaisrehtoriudella myös peruskoulussa voi päästä 70k€ vuosiliksaan, kuten kaverini. Kovin yleistä se ei ole, vaan pääosin peruskoulun aineenopettajat vetävät 1-2 ylitunneilla ilman erityisiä lisätehtäviä eli rapiat 4000 euroa kuukaudessa tienesteinä.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Itse en oikeen jaksa rehkiä, ja oon saanu onneks noita it- vastuita itselleni, joiden turvin sitten vähennän enemmän opetusta kuin haalin rahaa. Ens vuonna varmaan taas 2-3 ylituntia, vaikka kursseja vaan 17, meillä noista lisähommista reilusti korvataan, ja kun en koskaan pienistä kitise ja tunteja laske silloin kun hommat on hoidettava, niin sanoisin että on näkynyt sivuhommieni hinnoittelussa myös.

Ja siis tosiaan 10 vuoden jälkeen peruspalkka ikälisineen noin 3700, vaatii jo 8-9 ylituntia 5 tonniin, jos ei muita lisähommia.

Tuo (tuntimäärän pitäminen järkevä) on fiksua ja paljon on opettajia, jotka tätä haluavatkin.

Tosin usein saattaa olla sitten motiivina esim. oppikirjaduunit tai tutorhouset/mafyvalmennukset lukio-opetuksen ulkopuolisena duunina. Ei toki läheskään kaikilla, mutta esim. yhdessä tutussa lukiossa matematiikan aineryhmästä 85% vetävät minimikursseilla ja tekevät sitten käytännössä toista työtä siihen sivuun. Ihan fine sekin, jos/kun päätyö hoituu.

Lukiossa kannattaa tietty huomioida myös lukiokerroin eli 1,1 x opetettavat kurssit, jota perusopetuksessa ei ole. Seitsemäntoista kurssia kuulostaa loistavalta määrältä (en ole varma minkä aineryhmän ope olet), jos muista duuneista (it) korvataan reilusti. Ylitunnithan ovat sinänsä halpoja työantajalle teettää ja verotuksen progressio syö sitten jossain kohtaa aika terävästi niiden järkevyyttä tekijälle.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Tuo (tuntimäärän pitäminen järkevä) on fiksua ja paljon on opettajia, jotka tätä haluavatkin.

Tosin usein saattaa olla sitten motiivina esim. oppikirjaduunit tai tutorhouset/mafyvalmennukset lukio-opetuksen ulkopuolisena duunina. Ei toki läheskään kaikilla, mutta esim. yhdessä tutussa lukiossa matematiikan aineryhmästä 85% vetävät minimikursseilla ja tekevät sitten käytännössä toista työtä siihen sivuun. Ihan fine sekin, jos/kun päätyö hoituu.

Lukiossa kannattaa tietty huomioida myös lukiokerroin eli 1,1 x opetettavat kurssit, jota perusopetuksessa ei ole. Seitsemäntoista kurssia kuulostaa loistavalta määrältä (en ole varma minkä aineryhmän ope olet), jos muista duuneista (it) korvataan reilusti. Ylitunnithan ovat sinänsä halpoja työantajalle teettää ja verotuksen progressio syö sitten jossain kohtaa aika terävästi niiden järkevyyttä tekijälle.
Joo, matikan ope siis olen ja tosiaan lukiossa, eli 20 on velvollisuus. Korkeilla ikälisillähän korvaus ylitunnista on todella huono verrattuna summaan, joka opetusvellisuustunneilla tulee hinnaksi. Vaikka olen opettaja, niin introvertti luonne, jamielellään teen osan hommista tuollaista "yksinäistä" hommaa, sosiaalinen kuormitus alkaa aina lukuvuoden loppua kohden näkyä;)

On muakin tuonne TH-puolellekin houkuteltu, mutta en oo ainakaan vielä innostunut. Tavallaan kiinnostaisi tuo, kun pääsisi pienryhmissä vetämään motivoituneelle porukalle, mutta toisaalta taas iltatyöt ja "yllättäen tarjottavat" keikat ei innosta.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Vituiksi on tainnut mennä koululaitoksen uudistaminen. Kaikki vaan samaan luokkaan ja hyvin menee. Ei taida kympin tytöt kestää painetta vai mikä on homman nimi? Samaan aikaan Aasiassa käytetään vähän muita keinoja ja PISA-tuloksissa Suomi jää taustapeiliin.


 
Viimeksi muokattu:

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vituiksi on tainnut mennä koululaitoksen uudistaminen. Kaikki vaan samaan luokkaan ja hyvin menee. Ei taida kympin tytöt kestää painetta vai mitä on homman nimi? Samaan aikaan Aasiassa käytetään vähän muita keinoja ja PISA-tuloksissa Suomi jää taustapeiliin.



En lähtisi pelkän Iltasanomien kyselyn ja joidenkin emeritusheebojen tai Ulla Appelsinin näkemysten perusteella jakamaan lopullista tuomiota.
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Vituiksi on tainnut mennä koululaitoksen uudistaminen. Kaikki vaan samaan luokkaan ja hyvin menee. Ei taida kympin tytöt kestää painetta vai mitä on homman nimi? Samaan aikaan Aasiassa käytetään vähän muita keinoja ja PISA-tuloksissa Suomi jää taustapeiliin.


Ehkei siihenkään kannata tuudittautua, että Suomi olisi tästä ikuisuuteen maailman ykkösmaa oppimisessa. Siellä kun on aika monta muutakin valtiota, joissa tähdätään huipulle. Aika moni niistä on valmis uhraamaan paljon sen tavoitteen tieltä.

Sinällään nyt kun luki nuo linkkisi, niin etenkin Appelsinin "kommentti" vaikuttaisi perustuvan enemmän mutuiluun kuin tutkittuun tietoon.

Jos haluaa tilastollista tietoa opetusmenetelmien vaikutuksista, paras lähde on kasvatustieteellinen tutkimus. Eivät kenttätyötä tekevät opettajat, vaikka näin voisi äkkiseltään kuvitella. Melkein alalla kuin alalla valitetaan työoloista ja ollaan huolestuneita "tulevaisuuden kehityksestä". Mene vaikka kysymään poliiseilta, onko heidän mielestään vakavan rikollisuuden uhka väistymässä. Tai sosiaalialan työntekijöiltä, huolestuttaako nuorten päihteidenkäyttö.

Tuossa toisessa linkissä oli kylläkin hyviä kommentteja Pantzarilta, joka yllätys yllätys onkin mainitun kasvatustieteen emeritusprofessori.
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Yllättäen Jatkoajan viherkommarit kertovat kentällä työskenteleville, että olette väärässä ja väärin valitettu. Peruskoulun käyminen pätevöittää näemmä kaikkeen. En minä lähde kokkien työtä arvostelemaan, vaikka minulla oli joskus 1980-luvun alkupuolella kotitaloutta...
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Jos haluaa tilastollista tietoa opetusmenetelmien vaikutuksista, paras lähde on kasvatustieteellinen tutkimus. Eivät kenttätyötä tekevät opettajat, vaikka näin voisi äkkiseltään kuvitella. Melkein alalla kuin alalla valitetaan työoloista ja ollaan huolestuneita "tulevaisuuden kehityksestä". Mene vaikka kysymään poliiseilta, onko heidän mielestään vakavan rikollisuuden uhka väistymässä. Tai sosiaalialan työntekijöiltä, huolestuttaako nuorten päihteidenkäyttö.

Ammattiryhmällä on aina oma etu ajettavanaan, se on selvää. Sanoisin kuitenkin, että vähättelet korkeakoulutetun työvoiman kykyä tunnistaa muutoksia ja ongelmia, varsinkin kun koulujärjestelmän tehokkuus on monilla mittareilla todella alentunut 2000-luvun huippuvuosista. Jos ammattilitto sanoo, ettei oikeita ongelmia ole ja opetusministeri komppaa, mutta mittarit näyttävät punaista ja ammattikunta antaa hyvin samansuuntaista viestiä kenttäolosuhteista, eikö voi kuitenkin päätellä opettajien pystyvän ainakin jollain tapaa tulkitsemaan tilannetta sinne päin?

Pantzar on omassa kannanotossaan hyvin yleisellä tasolla keskustelussa, eikä sinänsä myönnä tai kiistä mitään. Se on hauskaa, että hän sanoo esim. 2016 valmistuneen opetussuunnitelman vaikutusten tutkimisen olevan mahdollista vasta nyt. Suomessa tuo opetussuunnitelma on kuitenkin jo korvattu uudella, vaikkei sen vaikutuksista vielä tiedetä mitään!
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Yllättäen Jatkoajan viherkommarit kertovat kentällä työskenteleville, että olette väärässä ja väärin valitettu. Peruskoulun käyminen pätevöittää näemmä kaikkeen. En minä lähde kokkien työtä arvostelemaan, vaikka minulla oli joskus 1980-luvun alkupuolella kotitaloutta...
Sen sijaan päätit lähteä harjoittamaan selvännäkijän ammattia, sillä tunnut osaavan yksilöidä kanssakirjoittajien puoluetaustan, pätevyyden ja ammatin.

Ammattiryhmällä on aina oma etu ajettavanaan, se on selvää. Sanoisin kuitenkin, että vähättelet korkeakoulutetun työvoiman kykyä tunnistaa muutoksia ja ongelmia, varsinkin kun koulujärjestelmän tehokkuus on monilla mittareilla todella alentunut 2000-luvun huippuvuosista. Jos ammattilitto sanoo, ettei oikeita ongelmia ole ja opetusministeri komppaa, mutta mittarit näyttävät punaista ja ammattikunta antaa hyvin samansuuntaista viestiä kenttäolosuhteista, eikö voi kuitenkin päätellä opettajien pystyvän ainakin jollain tapaa tulkitsemaan tilannetta sinne päin?
Tarkoituksena ei ollut sanoa, etteikö mitään ongelmia olisi. Resurssit ovat rajalliset ja niiden puitteissa pitää luovia.

Sen sijaan kommentoin etupäässä sitä, että yksittäisistä havainnoista vedetään pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tämä liittyy erityisesti tuohon Appelsinin kolumniin, jossa suurimman painoin saivat Appelsinin omat tulkinnat.

Näitä asioita kuitenkin tutkitaan ihan systemaattisesti vertailemalla esim. erityisluokalle sijoitettuja sekä normaalissa kouluopetuksessa olevia oppilaita ja heidän vaikutustaan muuhun luokkaan. Annan näille enemmän painoarvoa kuin sille, että kyselytutkimuksessa opettaja toteaa, että "inkluusiossa" on ollut omat haasteensa.

Pantzar on omassa kannanotossaan hyvin yleisellä tasolla keskustelussa, eikä sinänsä myönnä tai kiistä mitään. Se on hauskaa, että hän sanoo esim. 2016 valmistuneen opetussuunnitelman vaikutusten tutkimisen olevan mahdollista vasta nyt. Suomessa tuo opetussuunnitelma on kuitenkin jo korvattu uudella, vaikkei sen vaikutuksista vielä tiedetä mitään!
Näin on, eikä hän puhu ainoastaan peruskoulusta, vaan laajemmin aikuiskasvatuksesta ja oppimisen muutoksesta.

Sitä hän ei tosin vahvistanut, että "vituiks on mennyt koko koulujärjestelmän uudistus", kuten linkin tarjonnut kirjoittaja totesi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös