Opettajan työtä arvioidaan opetussuunnitelmassa olevien tavoitteiden kautta, opetuskeinot ovat hyvinkin vapaasti valittavissa. Sijaisena ei varmaan kannata alkaa sooloilemaan, koululla on myös vapaus jättää sooloileva sijainen palkkaamatta, mutta kyllä pedagoginen vapaus koskee myös sijaista.
Opetusmenetelmien valintaa rajoittavat tietysti Suomen lait, resurssit ja fyysinen ympäristö, muuten kenttä on aikalailla vapaa. Jos otetaan esimerkiksi tuo feminismiä käsittelevä kirja, niin ei sitä ole pakko oppilaille jakaa (tosin joku sen silti jakaa). Jos koulun opetussuunnitelmassa on maininta feminismistä, aihealueen voi toteuttaa omalla tyylillään, kunhan aihe tulee käsiteltyä. Opettajan ei tarvitse edes käyttää oppikirjoja opetuksessaan, mikäli näin haluaa toimia.
Keskustelin viime vuonna yhden kasvatustieteen tohtorikoulutettavan kanssa aiheesta. Kysyin, että missä vaiheessa huono opettaja voidaan erottaa epäpätevyyden takia vai meneekö kaikki pedagogisen vapauden piikkiin. Hän ei osannut vastata, Suomessa pedagoginen vapaus on erittäin laaja käsite. Britanniassa kouluja kiertää jatkuvasti tarkastajat ja rehtorit tarkkailevat opettajia. Siellä on myös hyvin tarkat opettajan oppaat, joita pitää noudattaa. Näissä oppaissa kuvataan opetusmetodit hyvinkin tarkkaan ja rehtorit sitten havainnoivat niiden toteuttamista.
Pedagoginen vapaus on opettajan kannalta hyvä asia, koska jokainen saa tällöin käyttää omia vahvuuksiaan. Toisaalta se mahdollistaa myös huonot opetusmallit, niihin puuttuminen on hyvin vaikeaa.