... Luonnejuttuja osaksi ja tosi on sekin, että valittajat valittavat lopulta aina, mutta kyllä näissä resurssipuheissa on todella paljon perääkin, eikä kyse ole aina siitä, etteivät kaikki ole yhtä hyviä kuin
@TosiFani
Kysymys on suhtautumisesta asioihin. En minä ole kieltämässä resurssien vähyyttä tai opetettavan aineksen heterogeenisyyttä, minua vaan risoo tämän päivän opetusalalta kuuluva jatkuva valitus. Perusopetus on romahtamassa, koska Pisassa pudottiin, samoin perusopetus on romahtamassa, koska rahoitus on romahtanut. Opettaja sai ennen opettaa 90% ajastaan, nyt enää 25% jne. jne.
Totuus on kuitenkin se, että suomalainen peruskoulu on maailman viidenneksi paras Pisa-tutkimusten mukaan, samoin peruskoulun rahoitus on pääosin siedettävällä tasolla. Ja kyllä opettaja saa opettaa enemmän kuin 25% työajastaan. Minusta valittamisesta on tullut muoti-ilmiö opettajien parissa, liioitellaan ja väritetään sanomaa.
Ei hitaimman tahdin mukaan eteneminen mikään tavoiteltava tilanne ole, vaan käytännön sanelema pakko. Yläkoulussakin on oppilaita, joilta lukeminen onnistuu hädin tuskin, ymmärtämisen kanssa samanmoisia ongelmia. Uusi ops sysää vastuuta entisestään oppilaan suuntaan pyrkien tekemään heistä aktiivisia, omatoimisia, innokkaita, tiedonhaluisia jne. diginatiiveja oppilaita. Epäilen vahvasti, että kouluhaluttomat oppilaat tai heidän vanhemmat tahraavat tähän kovinkaan voimakkaasti. Opettaja pyrkii siirtymään sivummalle, mutta yhä enemmän lienee jatkossa niitä, jotka suu selällään ihmettelee mitä seuraavaksi pitää tehdä. Olen kokeillut vaikka minkälaista, mutta aina on oppilaita, joiden keskittyminen ei riitä edes minuutin mittaisten ohjeiden seuraamiseen tai viitseliäisyyttä riitä ohjeiden lukemiseen...
Minä en nyt oikein ymmärrä. Miksi et esimerkiksi tee niistä paremmista oppilaista aktiivisia ja omatoimisia oppilaita ja opeta sitä heikompaa ainesta perinteisesti? En oikein ymmärrä miksi tämä ei onnistuisi tavallisessa luokassa, kun se toimii erityisoppilaidenkin kanssa. Motivoituneet ovat saaneet tehdä itsenäistä työtä, tukea tarvitsevat saavat enemmän tukea ja osa porukasta on avun ulottumattomissa. Jos oppilaalle ei ole motivaatiota, eikä mitkään keinot auta, ei opettaja voi tilanteelle mitään.
Tosiasia on kuitenkin se, että peruskoulussa opetetaan paljon turhaa akateemista tietoa. Ne oppilaat, jotka suuntautuvat ammattikouluihin unohtavat luultavasti suurimman osan peruskouluopetuksesta. Ei kaikkien oppilaiden tarvitse olla kaikista aineista kiinnostuneita, eikä heidän opetukseensa silloin kannata uhrata liikaa resursseja. Ruotsin epäsäännölliset verbit, eri uskonnot, maailmansodat, verbien modukset jne. Paljon sellaista tietoa, millä ns. tavallinen duunari ei tee mitään opiskellessaan hitsariksi, autonasentajaksi, tarjoilijaksi tai vaikka sähkömieheksi.
Minusta ajatus, että opettaja pelastaa jokaisen kouluvastaisen oppilaan, on utopiaa. Jos joku tyytyy vitoseen, se on hänen valintansa. Hänen ja hänen huoltajiensa kanssa käydään tarvittavat keskustelut, mutta mihinkään mahdottomiin tukitoimiin koulu ei pysty. Kyllä huoltajilla ja oppilaalla itselläänkin on myös vastuu motivaation löytämisestä. Ja jos puhutaan oppilashuoltoon liityvistä ongelmista, koulu tekee tarvittavat lastensuojeluilmoitukset ja sosiaalitoimi hoitaa osansa (jos hoitaa).
Ihanko totta? Olen koko työikäni opettanut kaikkia oppilaita. Kaikkia. En ole kieltäytynyt yhdestäkään oppilaasta. Kun tässä nyt syyllistät meitä pahoja aineenopettajia siitä, että emme tee työtämme vaan kitisemme turhasta, niin kuinka paljon on tarpeeksi? Minulla on yhdellä + 20 oppilaan yleisopetuksen luokalla kolme äärimmäisen vaikeaa esy-oppilasta sekä useita muita, joilla on wilma-asiakirjoja. Yhdellä toisella luokalla on 21 oppilaasta 13 ns. wilma-asiakirjoa.
Voitko kertoa, että kuinka 45 minuutin oppitunnilla teen yksin 21 tai jopa 24 oppilaalle ne lisätyöt ja rakenna tunnit uudestaa? Millä ajalla ja resursseilla? Kuinka paljon enemmän pitää vielä niitä lisätöitä tehdä? Syyllistät meitä aineenopettajia siitä, ettemme tee tarpeeksi työtä tai omaa oikeaa asennetta. Kitinä on merkki siitä, että jaksamisen äärirajoilla mennään monessa koulussa. Väärin kitisty.
Jos sinulla on yleisopetuksen luokassa kolme vaikeasta käytöshäiriöstä kärsivää oppilasta ilman tukitoimia, sinun pomosi on ammattitaidoton. Minä kieltäytyisin opettamasta tuollaista luokkaa, minusta se ei ole muita oppilaita kohtaan oikein.
Ilmeisesti tarkoitat Wilma-asiakirjoilla kolmiportaisen tuen papereita, pedagogista arviota, hopsia, pedagogista selvitystä tai hojksia. Kolmiportainen tuki on hyvä uudistus, jos sitä vaan osataan käyttää hyväksi. Aikaisemmin hojks oli ainoa asiakirja, johon oppilaan saama tuki kirjattiin. Se vaati hallinnollisen päätöksen ja oli varsin byrokraattinen asiakirja. Nyt väliin on tullut tehostettu tuki ja oppimissuunnitelma, mikä voidaan tehdä koulussa, eikä ole hallinnollinen päätös. Oppimissuunnitelmaan voidaan kirjata erilaisia tuen muotoja, joita oppilas tarvitsee. Se on hyvä työkalu opettajalle, mikäli sitä käytetään oikein. Jos se on taas rehtorin tapa valvoa opettajia tai hänen vaatimansa byrokraattinen asiakirja, tulee siitä enemmänkin rasite opettajalle.
Aikaisemmin opettajat konsultoivat esim. erityisopettajaa ja saivat neuvoja. Nämä neuvot jäivät usein keskustelun tasolle, eikä niitä kirjattu mihinkään ja oppilaan ongelmat eivät välttämättä välittyneet muille opettajille vaan jäivät erityisopettajan ja luokan-/ aineopettajan tietoon. Nyt tämä keskustelu kirjataan Wilmaan tukitoimiin ja muutkin oppilasta opettavat saavat saman tiedon. Minusta tuen asiakirjat pitäisi nimenomaan olla opettajien työkaluja, eikä byrokraattien lomakeviidakkoa.
Eikä jokaiselle oppilaalle tarvitse omia materiaaleja tehdä, muutama eri paketti riittää. Erityisopetuksessa opetetaan useampaa luokka-astetta samaan aikaan ja joukossa on myös usein mukautuksia. Opetus vaatii muutaman paketin rakentamisen tunnille, enkä näe sitä mitenkään mahdottomana.