Opetustyö

[sampio]

Kerropa nyt viimein arvon @Byvajet millä kokemuksella ja koulutuksella arvioit suomalaista koululaitosta ja sen nykytilaa?

 

[Jymäkkä]

Tottakai vahva teoreettinen osaaminen on tärkeä pohja. Minä puhuin omassa viestissäni enemmän yksinkertaisten tietojen pänttäämisestä, kuten esim. vuosiluvuista historian tunnilla. Jotta voisi luoda uutta, on myös oltava taitoa soveltaa omaksuttua teoreettista tietoa. Erilaiset asiantuntijatehtävät tulevat automaation myötä lisääntymään entisestään ja niissä mielestäni tarvitaan entistä enemmän monialaista osaamista ja ennenkaikkea kykyä soveltaa omaksuttua tietoa kulloisessakin tilanteessa.

Vaikka olen Byvajetin kanssa vahvasti eri linjoilla siitä, millainen nykyajan koulun pitäisi olla, niin perusasioiden korostamisessa hänellä on pointtinsa. Ei tuo omaksutun tiedon soveltaminen uudenlaisissa tilanteissa onnistu, ellei ne perusteet ole vahvat. Opettajana tuntuu, että oppilaat, ja vähän koululaitoksen kehittäjätkin, pyrkivät mieluusti ohittamaan tuon "työlään ja tylsän" perusvaiheen, ja heti pitäisi päästä "kivoihin" soveltamis- asioihin.

 

[TosiFani]

Vaikka olen Byvajetin kanssa vahvasti eri linjoilla siitä, millainen nykyajan koulun pitäisi olla, niin perusasioiden korostamisessa hänellä on pointtinsa. Ei tuo omaksutun tiedon soveltaminen uudenlaisissa tilanteissa onnistu, ellei ne perusteet ole vahvat. Opettajana tuntuu, että oppilaat, ja vähän koululaitoksen kehittäjätkin, pyrkivät mieluusti ohittamaan tuon "työlään ja tylsän" perusvaiheen, ja heti pitäisi päästä "kivoihin" soveltamis- asioihin.

Ja monet aineopettajat taas korostavat sitä työlästä ja tylsää perusvaihetta. En ymmärrä miksi edes perusvaiheen pitäisi aina olla tylsä. Matematiikka on hyvä esimerkki aineesta, joka vaatii työntekoa. Työnteko ei tarvitse kuitenkaan aina tarkoittaa pulpettia, lyijykynää ja vihkoa, asioita voidaan tehdä eri tavoin. Varsinkin alakoulussa matematiikan perusteiden opettamiseen voidaan käyttää erilaisia tapoja ja motivoida näin oppilaat spontaaniin laskemiseen.

 

[Jymäkkä]

Ja monet aineopettajat taas korostavat sitä työlästä ja tylsää perusvaihetta. En ymmärrä miksi edes perusvaiheen pitäisi aina olla tylsä. Matematiikka on hyvä esimerkki aineesta, joka vaatii työntekoa. Työnteko ei tarvitse kuitenkaan aina tarkoittaa pulpettia, lyijykynää ja vihkoa, asioita voidaan tehdä eri tavoin. Varsinkin alakoulussa matematiikan perusteiden opettamiseen voidaan käyttää erilaisia tapoja ja motivoida näin oppilaat spontaaniin laskemiseen.

Totta kai. Mutta realismia on, että niiden perusasioiden opettelu vaatii kuitenkin niitä istumalihaksia, "tylsää" sinnikkyyttä. Kaikenlaisia apukeinoja voi ja kannattaa käyttää, mutta on se osaaminen lopulta saatava siirretyksi myös paperille/ruudulle/jonnekin muualle. Lähinnä pointtini on se, että älyllisen ponnistelun jälkeisen onnistumisen tuottaman tyydytyksen arvostus on vähän alamaissa, ja korostetaan piirun liikaa tällaista hauskaa tekemällä oppimista, jolloin todellinen ymmärrys jää helposti vajaaksi, jos opetus ei ole huolella suunniteltu. Totta kai ymmärrys jää vajaaksi millä tahansa menetelmällä, jos se toteutetaan huonosti. Kaikki opettajat tunnistavat kuitenkin tilanteen, jossa oppilaat kyllä kovasti puuhaavat kaikenlaista, mutta harvalla on kunnon käsitystä siitä mitä ja miksi tehdään. Eivät nämä ole missään nimessä toisiaan pois sulkevia asioita tietenkään, molempia tarvitaan.

 

[TosiFani]

... Lähinnä pointtini on se, että älyllisen ponnistelun jälkeisen onnistumisen tuottaman tyydytyksen arvostus on vähän alamaissa...

Älyllinen onnistuminen ja oppiminen ovat koulun päätavoitteita, keinot eivät saisi muodostua itseisarvoiksi.

 

[redlate]

Älyllinen onnistuminen ja oppiminen ovat koulun päätavoitteita, keinot eivät saisi muodostua itseisarvoiksi.

Välillä kyllä tältä tuntuu tämän sähköistyspöhinän kanssa. Ja lukiomatematiikassa symbolisen laskennan salliminen laskimissa oli melkoisen typerä päätös.

 

[Sphinx]

Mitä tulee erilaisten oppijoiden tukemiseen, se on täysin tervetullutta. Jos @Anssi #5 :n lapsen luokalla on noin hyvin resurssia, ole vain tyytyväinen tilanteeseen, monella lapsella ei ole, vaikka sitä akuutisti tarvittaisiin. @Sphinx in maininta peruskoulun muuttumisesta pitää monessa suhteessa paikkansa, mutta väittäisin silti, että pääosin hyvään suuntaan.

Joo, hämmästelin nimenomaan sitä miten nykyään ilmeisesti näyttäisi riittävän resurssia kaikenlaisiin yksilöllisesti räätälöytyihin tukitoimiin ja koulunkäyntiavustajiin ymv himmeleihin, jotka kaikki lienee rakennettu viimeisten 15 vuoden sisällä.

Toki kaikki nämä tukitoimet kohdistuvat kaiketi niihin heikoimpiin oppilaisiin, kun tutkimusten mukaan tehokkain tapa edistää ihmiskunnan kehitystä on panostaa koulussa kaikkein lahjakkaimpiin. Suomessa tietenkin tehdään juuri toisin päin. Jonkinlainen alku tietysti tuokin.

Pisa-tuloksiin liittyenhän tunnettu fakta on, että vaikka parhaat oppilaat eivät Suomessa erityisen hyviä olekaan niin heikoimmat oppilaat ovat maailman parhaita. Ehkä viime vuosina heikoimpienkin taso on alkanut tippumaan tai osuus kasvamaan?

Täällä on ollut keskustelua matematiikan opetuksesta ja peruskoulusta, vaikka matematiikan opetushan alkaa oikeastaan vasta lukiossa. Ainoa asia mitä peruskoulussa matematiikassa opin oli huolellisuus, koska ei varmaan kertaakaan matematiikan kokeessa (lukuun ottamatta ysiluokan valinnaista syventävää kurssia) ollut yhtään tehtävää, jota en olisi osannut ratkaista, vaikka kertaakaan en yhteenkään matematiikan kokeeseen valmistautunut millään tavalla. Huolellisuus oli siis ainoa menestykseen vaikuttanut tekijä. Lukiossa piti siten opetella ihan tyhjästä miten matematiikkaa voi opiskella. Hiukan vaihtelevan menestyksen jälkeen kirjoitin kyllä yo-kokeessa koulun parhaan tuloksen. Käsittääkseni muuten lukion pitkän matematiikan oppimäärä on nykyään paljon laajempi kuin vaikkapa 1960-luvulla, mutta asioissa ei mennä läheskään yhtä syvälle. Eri aihepiirejä käsitellään siis paljon enemmän, mutta pintapuolisemmin - tai tätä mieltä muistaakseni oli ainakin 1960-luvulla koulunsa käynyt lukion matikan ope.

Yliopistossa sitten, kun meni matemaattiselle alalle opiskelemaan niin yhtä lukion kurssia vastaava oppimäärä käsiteltiin aina viikossa kahdella 2-tuntisella luennolla. Tätä mä olen vähän ihmetellyt, että kun sitä koulua käydään niin hemmetin monta vuotta niin miksi matematiikan opiskelu on keskitetty oikeastaan kokonaisuudessaan tuollaiseen neljän vuoden intensiiviperiodiin (3 vuotta lukiossa, joista viimeinen vain kahden ensimmäisen vuoden kertausta + 1 vuosi yliopistossa), jolloin opiskellaankin sitten koko ajan kauhealla kiireellä. Siihen mennessä, kun valmistuin yliopistosta olin unohtanut jo kaiken koskaan matematiikasta oppimani enkä olisi varmaan osannut ratkaista enää edes yhtään lukiotason tehtävää.

 

[TosiFani]

Joo, hämmästelin nimenomaan sitä miten nykyään ilmeisesti näyttäisi riittävän resurssia kaikenlaisiin yksilöllisesti räätälöytyihin tukitoimiin ja koulunkäyntiavustajiin ymv himmeleihin, jotka kaikki lienee rakennettu viimeisten 15 vuoden sisällä.

Toki kaikki nämä tukitoimet kohdistuvat kaiketi niihin heikoimpiin oppilaisiin, kun tutkimusten mukaan tehokkain tapa edistää ihmiskunnan kehitystä on panostaa koulussa kaikkein lahjakkaimpiin. Suomessa tietenkin tehdään juuri toisin päin. Jonkinlainen alku tietysti tuokin...

Voisitko avata hieman linkittämäsi tutkimuksen taustoja.

 

[sampio]

Niin, lienee täysin selvää, että panostamalla lahjakkaimpiin saataisiin terävin hyöty irti. Jätetään heikoin aines ja perusjengi myös vähemmälle huomiolle. Oikeastaan voisi olla sellainen systeemi, että parhaimmat opettajat saisivat parempaa palkkaa yksityisen puolen kouluissa, joissa opetus olisi maksullista. Näin saataisiin varmasti paras hyöty koko yhteiskunnalle! Käsittämätöntä, ettei tällaista ole missään tajuttu.

No joo. Kyllä nuo erityisopetuksen himmelin ovat ihan tarpeellisia ja ehdottoman hyviä juttuja. Oman poikani lukeminen on ollut takkuista, ja todella hyvilläni, että tähän puututtiin koulussa jo varhain eri tukitoimin. Vanhaan hyvään aikaan hän olisi pyristellyt joukon jatkona ja saanut turhia kolhuja itsetunnolleen, kun ei olisi selvinnyt luennoivat opettajan mukana. Aika monta vastaavaa tapausta on väkisinhiihtänyt aiemmin joukon mukana, vaikka lopulta kyse ei ole siitä, että järkeä puuttuisi.

@TosiFani Ne aiemmin viittaamani "sirkustemput" oli suora lainaus toiselta kirjoittajalta. Pidän niitä itse hyvänä asiana.

 

[Jymäkkä]

Niin, lienee täysin selvää, että panostamalla lahjakkaimpiin saataisiin terävin hyöty irti. Jätetään heikoin aines ja perusjengi myös vähemmälle huomiolle. Oikeastaan voisi olla sellainen systeemi, että parhaimmat opettajat saisivat parempaa palkkaa yksityisen puolen kouluissa, joissa opetus olisi maksullista. Näin saataisiin varmasti paras hyöty koko yhteiskunnalle! Käsittämätöntä, ettei tällaista ole missään tajuttu.

No joo. Kyllä nuo erityisopetuksen himmelin ovat ihan tarpeellisia ja ehdottoman hyviä juttuja. Oman poikani lukeminen on ollut takkuista, ja todella hyvilläni, että tähän puututtiin koulussa jo varhain eri tukitoimin. Vanhaan hyvään aikaan hän olisi pyristellyt joukon jatkona ja saanut turhia kolhuja itsetunnolleen, kun ei olisi selvinnyt luennoivat opettajan mukana. Aika monta vastaavaa tapausta on väkisinhiihtänyt aiemmin joukon mukana, vaikka lopulta kyse ei ole siitä, että järkeä puuttuisi.

@TosiFani Ne aiemmin viittaamani "sirkustemput" oli suora lainaus toiselta kirjoittajalta. Pidän niitä itse hyvänä asiana.

Se on juuri näin. Minulla myös oman pojan kohdalla ollut tarvetta tukitoimille, ja olen niistä hyvilläni. Nämä tukitoimet eivät edes ole mitenkään "hyviltä" oppilailta pois, noissahan nimenomaan lisäresurssia kohdennetaan heikoille, ja opettajalle jää ainakin teoriassa enemmän aikaa muillekin. Jos perusaineksen kohdalla vaatimustaso on laskenut, se johtuu kyllä ihan muista syistä kuin heikompien tukitoimista. Väitänpä, että jos vanhemmat huolehtivat kotona, että lapsi tekee läksynsä säännöllisesti, niin ns. "normaali" oppilas kyllä pärjää hyvin. Onko kenties helpompaa syyllistää oman kullannupun koulumenestyksestä koulua ja "heikompien" oppilaiden tukitoimia kuin katsoa peiliin?

 

[Kirjoittelija]

Huono opetus periytyy helposti – suuri osa tulevista luokanopettajista ei osaa jäsentää lausetta - Pääkirjoitus - Helsingin Sanomat

Tammikuussa kasvatustieteiden tohtoriksi väitellyt Kaisu Rättyä huomasi Helsingin luokanopettajaopiskelijoita testatessaan, että lauseen subjektin tunnisti 21 prosenttia ja objektin vain 9 prosenttia. Osa ei muistanut, mitä eroa on sanaluokilla ja lauseenjäsenillä.

Tämä kuulostaa minusta valeuutiselta.

 

[TosiFani]

Huono opetus periytyy helposti – suuri osa tulevista luokanopettajista ei osaa jäsentää lausetta - Pääkirjoitus - Helsingin Sanomat

Tammikuussa kasvatustieteiden tohtoriksi väitellyt Kaisu Rättyä huomasi Helsingin luokanopettajaopiskelijoita testatessaan, että lauseen subjektin tunnisti 21 prosenttia ja objektin vain 9 prosenttia. Osa ei muistanut, mitä eroa on sanaluokilla ja lauseenjäsenillä.

Tämä kuulostaa minusta valeuutiselta.

Onneksi on opettajan materiaalit, löytyy oikeat vastaukset...

Onneksi tämä koskee vain alakoulua, yläkoulussa sitten aineopettajat laittavat oppimattomat oppilaat ruotuun. Jutun tärkein kohta koski opettamista.

Kieliopin mielekästä opetusta on tavoiteltu jo vuosikymmeniä, mutta mekaanisuus ja ulkoa opettelu ovat yhä läsnä. Kun käsitteitä opetetaan irrallaan toisistaan, ne eivät ehkä koskaan yhdisty toimivaksi kokonaisuudeksi.

 

[kahden suunnan sentteri]

Kerropa nyt viimein arvon @Byvajet millä kokemuksella ja koulutuksella arvioit suomalaista koululaitosta ja sen nykytilaa?

Montas peliä oot pelannut? Ota sä tää klubitakki niin mä tuun sinne jakeleen viisauksia.

 

[penaz]

Tammikuussa kasvatustieteiden tohtoriksi väitellyt Kaisu Rättyä huomasi Helsingin luokanopettajaopiskelijoita testatessaan, että lauseen subjektin tunnisti 21 prosenttia ja objektin vain 9 prosenttia.
Tämä kuulostaa minusta valeuutiselta.

Niin kuulostaa minustakin valeuutiselta. Olisin luullut jokaisen luokanopettajaopiskelijan tunnistavan subjektin ja objektin. Kyllä on surkea opiskelijoiden taso. Tuskin noista kovin hyviä opettajiakaan tulee.

 

[sampio]

Montas peliä oot pelannut? Ota sä tää klubitakki niin mä tuun sinne jakeleen viisauksia.

No toki näinkin. Kyllä jokainen ammattikunta sortuu varmasti Tamismeihin, vaan olisi silti ihan jees kuulla, ihanko ko. kirjoittaja huoltajana noita viisauksiaan latelee vai onko taustalla jotain kokemusta opetustyöstä.
---

@TosiFani
Mulla on jälkeläiselläni alakoulussa nyt neljättä vuotta muodollisesti pätevä opettaja, jonka äidinkielenkokeet ovat suoraan opeoppaista, vaikka itse muokkailee koealueita fiiliksen mukaan. Lisäksi äidinkielen hallinta on heikkoa, samoin muutaman muun aineen. Opettaa esimerkiksi ruotsia, kun koulun rehtori soveltaa jotain pykälää, joka antaa virkamiesruotsin perusteella luokanopettajille pätevyyden kielen opetukseen, kunnassamme kun ei ole tehty linjausta aineenopettajien työllistämiseen kuudennella luokalla alkavan ruotsin opettamisesta. Aika vitun perseestä on tuollaisten suojatyöpaikkalaisten touhu. Valitettu on ja niin on moni muukin, mutta sattuu olemaan rehtorin saunakaveri. Helpotus on, että tätä paskaa on enää muutama kuukausi jäljellä, mutta hiukan hirvittää, millaisia aukkoja tämä kansankynttilä on isoissa aineissa jälkeensä jättänyt.

 

[Byvajet]

Voi herran tähden.

"Kieliopin mielekästä opetusta on tavoiteltu jo vuosikymmeniä, mutta mekaanisuus ja ulkoa opettelu ovat yhä läsnä."

Parhaiten kielioppi opittiin, kun ulkoa oppiminen oli sääntö.

Yliopiston suomen opinnoissakin monia asioita opiskeltiin mekaanisesti (mm. syntaksin ja äänne- ja muoto-opin kursseilla). Niistä tuli kotitehtäviä, jäsennystehtäviä. Opiskelijat tekivät tehtävät kotona. Sen jälkeen kokoonnuttiin pienryhmiin ja käytiin järjestyksessä tehtävät läpi. Jokainen joutui vastaamaan vuorollaan.

Samaa menetelmää käytettiin venäjän kieliopin opettamisessa yliopiston perusopinnoissa. Kotiin sai jokaiselta tunnilta vinon pinon monisteita, joissa oli runsaasti sekä perustapauksia että poikkeuksia. Tehtävät tarkastettiin tunnilla. Jokainen joutui vastaamaan, mutta välillä opettaja hyppäsi satunnaisesti opiskelijasta toiseen, ettei omaa vuoroaan voinut laskea. Jos ei osannut, vuoro ei siirtynyt, vaan vastauksen joutui selvittämään opettajan ja muiden opiskelijoiden avulla.

Kokenut opettaja sanoi monesti, että ainoastaan tehtävät tekemällä asiat voi oppia. Ja tehtäviä oli paljon, ei vain muutamia kymmeniä vaan yhteensä tuhansittain.

Samaa mekaanista menetelmää käytetään kieliopin opetuksessa tiedotusopin opiskelijoille. He pänttäävät sääntöjä harjoitusten avulla. Kuuntelin radio-ohjelman, jossa tiedotusopissa kielioppia opettava opettaja totesi, että ainoa tapa oppia kielioppi on pänttääminen.

"Rättyä esittää ratkaisuksi kielentämistä ja visualisointia."

Mitenkä olisi ihan vain työn tekeminen, pänttääminen? Vuosikymmeniä sitten opittiin, sen jälkeen on uudistettu ja huomattu, että homma ei toimi, mutta menneeseen eli pänttäämiseen ja työn tekemiseen ei jostain syystä palata.

 

[sampio]

Pelkkään pänttäämiseen ei palata siksi, että se ei hyödytä kaikkia. Osassa aineista päntätään vieläkin paljon, kuten kielissä, mutta esim. reaaliaineissa on hyödyllisempää tajuta kokonaisuus kuin muistaa yksityiskohtia. Tästä oli juuri tänään Hesarissa juttua, en jaksa puhelimella linkkailla. Ja onhan se niinkin, että pelkällä pänttäämisellä opittua tietoa on huono opettaa. Se pitäisi tajutakin, tai syytä olisi. Vaan turha kai tästä on vääntää, kun toisella on kädet kyynärpäitä myöten korvissa.

 

[cottonmouth]

reaaliaineissa on hyödyllisempää tajuta kokonaisuus kuin muistaa yksityiskohtia. Tästä oli juuri tänään Hesarissa juttua

Ei varmaankaan ollut tämä HS:n artikkeli oppimisesta?

Siitä olen tasan samaa mieltä, että on hyödyllisempää tajuta kokonaisuus kuin muistaa yksityiskohtia, mutta lähes aina kokonaisuuden tajuaminen vaatii melko vankkaa tietoa yksityiskohdista ja kykyä niiden jäsentämiseen. Jälkimmäinen tuntuu yleensä unohtuvan nykyisin, valitettavasti.

 

[sampio]

Ei varmaankaan ollut tämä HS:n artikkeli oppimisesta?

Siitä olen tasan samaa mieltä, että on hyödyllisempää tajuta kokonaisuus kuin muistaa yksityiskohtia, mutta lähes aina kokonaisuuden tajuaminen vaatii melko vankkaa tietoa yksityiskohdista ja kykyä niiden jäsentämiseen. Jälkimmäinen tuntuu yleensä unohtuvan nykyisin, valitettavasti.

No eipä ollut mikään yksittäinen kolumni vaan tutkimustietoon pohjautunut isompi juttu.

Totta kai yksityiskohtia täytyy tietää, mutta harvoinpa niistä silti pänttäämällä mitään käsitettävää kokonaisuutta muodostuu. Tai osa tajuaa toki jutut ilman opettajaakin, mutta siis perusporukalle. Ilmiötä voidaan lähestyä mielestäni paljon mielenkiintoisemmin kuin yksityiskohtia pänttäämällä.

 

[TosiFani]

...@TosiFani
Mulla on jälkeläiselläni alakoulussa nyt neljättä vuotta muodollisesti pätevä opettaja, jonka äidinkielenkokeet ovat suoraan opeoppaista, vaikka itse muokkailee koealueita fiiliksen mukaan. Lisäksi äidinkielen hallinta on heikkoa, samoin muutaman muun aineen. Opettaa esimerkiksi ruotsia, kun koulun rehtori soveltaa jotain pykälää, joka antaa virkamiesruotsin perusteella luokanopettajille pätevyyden kielen opetukseen, kunnassamme kun ei ole tehty linjausta aineenopettajien työllistämiseen kuudennella luokalla alkavan ruotsin opettamisesta. Aika vitun perseestä on tuollaisten suojatyöpaikkalaisten touhu. Valitettu on ja niin on moni muukin, mutta sattuu olemaan rehtorin saunakaveri. Helpotus on, että tätä paskaa on enää muutama kuukausi jäljellä, mutta hiukan hirvittää, millaisia aukkoja tämä kansankynttilä on isoissa aineissa jälkeensä jättänyt.

Ikävä, että lapsellesi on sattunut heikko opettaja, mutta tuuristahan tämä elämä on välillä kiinni. En tiedä, mitä tarkoitat mitä tarkoitat tuolla ruotsin viittauksellasi, sillä käsittääkseni luokanopettajankoulutus antaa pätevyyden alakoulun opetukseen, aineista riippumatta. Onhan luokanopettajat opettaneet englantiakin iät ja ajat. Käsittääkseni rehtori on ihan oikeassa. Katsoin mielenkiinnosta Rauman OKL:n opinto-opasta ja siellä oli kieliopinnoissa ruotsia 3 opintopistettä ja englantia 5 opintopistettä. Kummastakin on vapauttava koe. Monialaisissa ei ollut kumpaakaan ainetta. Ja uskoisin, että sinä isänä olet pystynyt noita aukkoja isoissa aineissa paikkaamaan.

Kaivoin mielenkiinnosta tuon Rättyän väitöskirjan esiin ja tässä on tuo HS:n pääkirjoituksessa mainittu kohta:

Helsinkiläisten luokanopettajaopiskelijoiden käsitteiden hallintaa tutkineet professori Liisa Tainio ja yliopistonlehtori Sara Routarinne (Tainio & Routarinne, 2012) sekä Jenni Marjokorpi (Marjokorpi, 2014; Tainio & Marjokorpi, 2014) löysivät helsinkiläisten opiskelijoiden (n = 122) käsitteenkäytöstä miniteorioita eli päättelystrategioita, jotka voivat johtaa analyysissä harhaan. Käsitteinä he tarkastelivat lausetta, subjektia ja objektia. Lauseiden tunnistaminen onnistui vain 38 prosentilla vastaajista, subjektin tunnistus 21 prosentilla ja objektin tunnistus vain 9 prosentilta opiskelijoista.

Hesarin pääkirjoituksen otsikko oli: Huono opetus periytyy helposti - suuri osa tulevista luokanopettajista ei osaa jäsentää lausetta. Kohtuu kova johtopäätös yllä olevan lainauksen perusteella. En usko, että toimittaja on tämän otsikon takana, koska muuten pääkirjoitus puuttuu oikeaan asiaan, huonosti toteutettuun opetukseen. Ja tässä kohtaa arvostelu kohdistuu nimenomaan ainedidaktiikkaan, siihen miten sisältöjä opetetaan. Luokanopettaja on yksi lenkki ketjussa, mutta alakoulussa kieliopin osuus on vähäinen, sanaluokat ja sijamuodot muistaakseni käydään läpi, enemmänkin tässä osoitetaan yläkoulun ja lukion äidinkielen opettajia.

Toinen lainaus Rättyän väitöskirjasta, taustaa kielitiedon opetuksen asemasta.

Opettajien uskomukset kielitiedon opetuksesta ja sen merkityksestä ovat angloamerikkalaisten tutkimusten mukaan vahvasti negatiivisia. Kielitiedon opetusta pidetään osin kielteisenä ja vanhanaikaisena. Tämä on perusteltavissa kielialueen kielioppikeskustelulla, joka 1960-luvun puolivälissä kärjistyi ja sai aikaan sen, että kielitieto siirrettiin osin jopa pois opetussuunnitelmista. Toinen syy kielteiselle asenteelle on vallitseva yleinen mielipide kieliopista turhana sekä poliitikkojen näkemys kieliopista kartettavana aihealueena. (Myhill & Watson 2014; vrt. Cameron, 1995.) Kuitenkin 1980-luvulla tapahtunut oppimistulosten heikkeneminen ja tieto vaatimusten heikosta saavuttamisesta johti muutokseen, laaja kielikäsitys kohdisti huomion induktiivisiin lähestymistapoihin (kutengrammaire nouvelle), joissa kieltä tutkitaan sosiaalisissa konteksteissa. 2000-luvulla opettajat kuitenkin suhtautuvat kielitiedon opetukseen pelonsekaisin tuntein: opettajilla tai opettajaksi opiskelevilla ei ole luottamusta eikä varmuutta opettaa kieltä kielitieteen näkökohdista käsin, vaikka he arvostavatkin sen opetusta ja merkitystä. (Myhill & Watson, 2014.)

Väitöskirjan tiivistelmässä Rättyä toteaa:

Tutkimukseni mukaan mielekäs kielitiedon opettaminen pohjautuu a) sellaisten opetusmenetelmien käyttöön, joissa ymmärretään käsitteellinen muutos ja sen vaikutus oppimiseen, b) sellaisiin oppimistehtäviin, joiden oppimistavoitteissa ymmärretään erilaiset tiedon lajit ja ajatteluprosessit ja joissa oppilas saa itselleen palautetta omasta osaamisestaan sekä haastaa oppilaan pohtimaan omaa osaamistaan, c) sellaisiin oppimistavoitteisiin, joissa opittavat kokonaisuudet esitetään laajoina kokonaisuuksina, suhteutettuna käsitehierarkioihin.

Tässä kohtaa tohtori Rättyä ei allekirjoita nimimerkki @Byvajet in kaipuuta menneisyyteen.

 

[sampio]

En tiedä, mitä tarkoitat mitä tarkoitat tuolla ruotsin viittauksellasi, sillä käsittääkseni luokanopettajankoulutus antaa pätevyyden alakoulun opetukseen, aineista riippumatta. Onhan luokanopettajat opettaneet englantiakin iät ja ajat. Käsittääkseni rehtori on ihan oikeassa. Katsoin mielenkiinnosta Rauman OKL:n opinto-opasta ja siellä oli kieliopinnoissa ruotsia 3 opintopistettä ja englantia 5 opintopistettä. Kummastakin on vapauttava koe. Monialaisissa ei ollut kumpaakaan ainetta. Ja uskoisin, että sinä isänä olet pystynyt noita aukkoja isoissa aineissa paikkaamaan.

Toki paikkailtua tulee kotona milloin mitäkin, mutta näkisin mielelläni eron normaalilla kokeisiin yms. preppailulla kun esim. sijamuotojen opettamisella, kun kyseessä on kuitenkin normaalijärkinen oppilas. Tuurilla ei pitäisi olla tällaisissa asioissa tekemistä. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että vaatisin mitään erikoista normaalin ammattimaisuuden päälle ja erilaiset persoonat ovat vain rikkaus. Laiskuus ja epäammattimaisuus ovat kokonaan oma lukunsa.

Tuossa ruotsin tapauksessahan kyse on siitä, kuinka tilanne tulkitaan: käytännössä kyse on yläkoulun opintojen aloittamisesta kuudennella luokalla ja siihen tarjoutui aineenopettajia, mutta rehtori - ymmärrettävästi - pelasi kalakaverinsa pussiin. Harmi vain, että oppilaat joutuvat kärsimään näissä tapauksissa kun aikuisten etua ajetaan. Näkisin kuitenkin mielelläni yhteneväisen käytänteen, kun naapurikoulussa kuutosia opettaa kaksi aineenopettajaa. Onhan se hiukan epätasa-arvoista ja aion olla ihan vitun hankala huoltaja loppuun saakka tässä asiassa.

 

[TosiFani]

Toki paikkailtua tulee kotona milloin mitäkin, mutta näkisin mielelläni eron normaalilla kokeisiin yms. preppailulla kun esim. sijamuotojen opettamisella, kun kyseessä on kuitenkin normaalijärkinen oppilas. Tuurilla ei pitäisi olla tällaisissa asioissa tekemistä. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että vaatisin mitään erikoista normaalin ammattimaisuuden päälle ja erilaiset persoonat ovat vain rikkaus. Laiskuus ja epäammattimaisuus ovat kokonaan oma lukunsa.

Tuossa ruotsin tapauksessahan kyse on siitä, kuinka tilanne tulkitaan: käytännössä kyse on yläkoulun opintojen aloittamisesta kuudennella luokalla ja siihen tarjoutui aineenopettajia, mutta rehtori - ymmärrettävästi - pelasi kalakaverinsa pussiin. Harmi vain, että oppilaat joutuvat kärsimään näissä tapauksissa kun aikuisten etua ajetaan. Näkisin kuitenkin mielelläni yhteneväisen käytänteen, kun naapurikoulussa kuutosia opettaa kaksi aineenopettajaa. Onhan se hiukan epätasa-arvoista ja aion olla ihan vitun hankala huoltaja loppuun saakka tässä asiassa.

Huonoja opettajia on olemassa, joten nyt sinun lapsellasi kävi huono tuuri tässä suhteessa. Tiedät varmasti miten vaikea on huonoa opettajaa potkia pois, kun on se pedagoginen vapaus.

Uudessa opetussuunnitelmassa vuosiluokille 3 - 6 on merkitty toinen kotimainen kieli, joten en ymmärrä väitettäsi, että kyse olisi yläkoulun opintojen aloittamisesta kuudennella luokalla. Ja ymmärrän täysin rehtorin ratkaisun, niukkuuden aikoina katsotaan ensin oman koulun opettajien opetustunnit, vasta sitten lähdetään jakamaan tuntikehystä ulkopuolelle. Aikanaan oli kiertäviä englannin opettajia, jotka kiersivät pienempiä ala-asteita, joilla tunnit eivät riittäneet oman englannin opettajan palkkaamiseen. Nykyään tällaiseen ylellisyyteen ei taida olla varaa.

 

[kamik]

Aikanaan oli kiertäviä englannin opettajia, jotka kiersivät pienempiä ala-asteita, joilla tunnit eivät riittäneet oman englannin opettajan palkkaamiseen. Nykyään tällaiseen ylellisyyteen ei taida olla varaa.

Kiertäviä opettajia on täällä maaseudulla edelleen ja paljon muissakin aineissa kuin kielissä. Voisin jopa väittää, että kiertävien määrä on kasvanut reilusti muuttotappioiden vuoksi. Nyt vaan opettajat kiertävät kahdessa tai useammassa kunnassa opettamassa, kun aiemmin sahattiin kunnan sisällä. Virkoja on muutettu kuntien yhteisiksi, mikä onkin ihan järkevää jos halutaan pätevä henkilöstö pitää.

Edelliseen liittyen on olemassa yksi erikoinen piirre, jonka perusteita en ymmärrä. Jos opetusvelvovolisuus on täynnä, saa lehtori huojennusta siirtymien määrän mukaan, kun taas täydellä opv:lla oleva tuntiopettaja ei huojennusta saa. Yhden palkanmaksun yhteydessä summa ei järin suuri ole, mutta jos kymmenenkin vuotta jää saamatta esim. kaksi ylituntia/viikko, alkaa summa olemaan jo merkittävä.

 

[sampio]

Huonoja opettajia on olemassa, joten nyt sinun lapsellasi kävi huono tuuri tässä suhteessa. Tiedät varmasti miten vaikea on huonoa opettajaa potkia pois, kun on se pedagoginen vapaus.

Ymmärrän kyllä, mitä haet takaa, mutta itse catolaisena persoonana vain näen, ettei tällaisissa asioissa pitäisi olla tuurin kanssa mitään tekemistä.

Uudessa opetussuunnitelmassa vuosiluokille 3 - 6 on merkitty toinen kotimainen kieli, joten en ymmärrä väitettäsi, että kyse olisi yläkoulun opintojen aloittamisesta kuudennella luokalla. Ja ymmärrän täysin rehtorin ratkaisun, niukkuuden aikoina katsotaan ensin oman koulun opettajien opetustunnit, vasta sitten lähdetään jakamaan tuntikehystä ulkopuolelle. Aikanaan oli kiertäviä englannin opettajia, jotka kiersivät pienempiä ala-asteita, joilla tunnit eivät riittäneet oman englannin opettajan palkkaamiseen. Nykyään tällaiseen ylellisyyteen ei taida olla varaa.

Kyllä minäkin ymmärrän rehtorin ratkaisun opettajien kannalta, mutta en oppilaiden, kun pätevä aineenopettaja oli tarjolla. Käytännössähän tuossa ajetaan sisään niitä asioita, joita vielä vuosi sitten aloitettiin seiskalla aineenopettajan johdolla ja joissain alakouluissa tänäkin lukuvuonna. Seiskalla ei voi alkaa paikkalla paskan opettajan jälkiä, vaan jatketaan eteenpäin, koska ysiltä on vähennetty ruotsia. Onhan epätasa-arvo aivan käsittämättömän räikeä.

 

[TosiFani]

... Onhan epätasa-arvo aivan käsittämättömän räikeä.

Höpö, höpö, seiskan ruotsin alku on käytännössä uusien sanojen opettelemista, aika vähän tulee kielioppia kutosella, nimimerkillä kymmeniä kertoja aiheen opettanut. Katso, että lapsesi opettelee kappaleen sanat hyvin, mitään vakavaa ei tapahdu vaikka ope olisikin kuutamolla.