Opetustyö

  • 366 113
  • 3 061

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
Ja masennuksesta kärsivän kohdalla pitää toimia samalla tyylillä.

Aina löydät jonkun poikkeuksen, jolla pyrit väistämään itse väitteen. Vakavasti masennuksesta kärsivä nuori kuuluu hoitoon, eikä kouluun.

Lisäksi ei se nelonen tai vitonen siellä todistuksessa sitä masennusta keskeytä. Mielestäni se on vastuutonta päästää näitä masentuneita nuoria koulumaailmasta pois, he juuri sitä apua ja tukea eniten tarvitsevat. Ja avun ei pidä olla pelkästään sitä pään silittelyä
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Aina löydät jonkun poikkeuksen, jolla pyrit väistämään itse väitteen. Vakavasti masennuksesta kärsivä nuori kuuluu hoitoon, eikä kouluun.

Lisäksi ei se nelonen tai vitonen siellä todistuksessa sitä masennusta keskeytä. Mielestäni se on vastuutonta päästää näitä masentuneita nuoria koulumaailmasta pois, he juuri sitä apua ja tukea eniten tarvitsevat. Ja avun ei pidä olla pelkästään sitä pään silittelyä

Esität hyvin voimakkaita mielipiteitä, tuntematta asiaa lainkaan. Neuvot, että oppilaita käsketään napakasti yrittämään ensi vuonna uudestaan. Tiedätkö miten usein näin toimitaan? Mutta mitä sitten kun oppivelvollisuusikä tulee täyteen, eikä oppilaalla ole vieläkään sitä päättötodistusta?
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Vakavasti masennuksesta kärsivä nuori kuuluu hoitoon, eikä kouluun.

Niinhän sitä äkkisiltään luulisi. Oppilas, joka oli liian kipeä/henkisesti sairas sairaalakouluun palasi valvontaluokalleni. Onhan näitä muutamia akuutin itsemurhariskin omaavia oppilaitakin ollut omilla valvontaluokillani. Kyllä koulu ja lähinnä luokanvalvoja hoitaa, kun muu systeemi ei siihen pysty - tai näin ainakin luullaan.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Aina löydät jonkun poikkeuksen, jolla pyrit väistämään itse väitteen. Vakavasti masennuksesta kärsivä nuori kuuluu hoitoon, eikä kouluun...

Tarkoitin kyllä yleisesti masennuksesta kärsiviä, ottaisivat vain itseään niskasta kiinni ja piristyisivät. Koulumotivaation menettänyt oppilas tuskin tulee seuraavana syksynä kouluun kun vaan sanotaan napakasti, eikä masentuneet parannu hoidotta.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Joo, on tullut sanottua enemmän ja vähemmän napakasti tässä vuosien aikana jokuselle oppilaalle, eikä se mihinkään johda, ellei oppilas lopulta itse sitä halua. Enkä puhu nyt ilman omaa syytä kelkasta tippuneista, vaan niistä motivaatio- ja käytösongelmaisista, joille viitonen tulee siitä, että ovat paikalla ja suoriutuvat kokeista. Siinä saa huoltajat, opettajat ja sossut puhutella napakasti ihan vapaasti murrosikäistä, eikä muutosta tule ilman tämän asianomaisen omaa halua.

Nelonenhan niille lopulta tulee, elleivät suorita vaadittuja tehtäviä. Jos homma kiikastaa esim. jostain oppimisen vaikeudesta, voidaan aine yksilöllistää. Jos niitä tulee useita ja oppilaan eteneminen on kiinni enemmänkin asenteesta kuin kyvyistä, tyrkätään mukaan joukko tukipalveluita ja mahdollisesti luokan uusiminen tai vuosiluokkiin sitomaton opetus.
 

Kampeaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät

Kampeaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Jos ei ole motivaatiota laskea, on vaikea oppia matematiikkaa.
Motivaatio syntyy siitä, että lapsi näkee asian olevan tärkeän. Ja tämä taas tapahtuu vasta sitten, jos opettaja saa selkeästi ohjata (jopa pakottaa) oikeanlaiseen toimintaan ja mikäli vanhemmat ovat tässä tukena. Oppiminen tapahtuu vasta siinä lähiosaamisen vyöhykkeessä, missä oppilas joutuu menemään hieman pitemmälle kuin mitä hän helposti osaa ja se nyt vain on hyvin usein epämukavaa.

Edes 16-vuotiaat eivät hyvin usein yksinkertaisesti kykene aidosti ymmärtämään sitä, että heistä joskus kasvaa aikuisia joiden tulee itse omalla työllään ansaita elantonsa, jostain 10-vuotiaista puhumattakaan. Tällainen uudessa opetussuunnitelmassa oleva huuhaa on vaarallista nuorisomme tulevaisuuden kannalta: http://yle.fi/uutiset/3-9324322
"
Rautiaisen mukaan uudessa opetussuunnitelmassa opettaja on aktivoija ja hän järjestää lapselle mahdollisuuksia oppia.

– Silloin, kun saa olla osa omassa oppimisessaan, niin oma motivaatio voi nousta.
"
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Motivaatio syntyy siitä, että lapsi näkee asian olevan tärkeän. Ja tämä taas tapahtuu vasta sitten, jos opettaja saa selkeästi ohjata (jopa pakottaa) oikeanlaiseen toimintaan ja mikäli vanhemmat ovat tässä tukena. Oppiminen tapahtuu vasta siinä lähiosaamisen vyöhykkeessä, missä oppilas joutuu menemään hieman pitemmälle kuin mitä hän helposti osaa ja se nyt vain on hyvin usein epämukavaa.

Edes 16-vuotiaat eivät hyvin usein yksinkertaisesti kykene aidosti ymmärtämään sitä, että heistä joskus kasvaa aikuisia joiden tulee itse omalla työllään ansaita elantonsa, jostain 10-vuotiaista puhumattakaan. Tällainen uudessa opetussuunnitelmassa oleva huuhaa on vaarallista nuorisomme tulevaisuuden kannalta: http://yle.fi/uutiset/3-9324322
"
Rautiaisen mukaan uudessa opetussuunnitelmassa opettaja on aktivoija ja hän järjestää lapselle mahdollisuuksia oppia.

– Silloin, kun saa olla osa omassa oppimisessaan, niin oma motivaatio voi nousta.
"

Niin, tutkimukset osoittavat, että motivoinnilla saadaan parhaat tulokset. Ja kun oppiminen on oppilaslähtöistä, motivaatio kasvaa.

Peruskoulun ja opettajien asema on heikentynyt vuosien varrella, ei ole olemassa enää sellaista auktoriteetti asemaa, jossa pakotetaan.

Toisaalta Suomessa ollaan jumiuduttu Pisa-tutkimuksiin, koska kerran oltiin kärjessä. Pisa kertoo koko ikäluokan keskiarvon, kun pitäisi enemmän keskittyä ikäluokan lahjakkaimpiin.
 

Kampeaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Niin, tutkimukset osoittavat, että motivoinnilla saadaan parhaat tulokset. Ja kun oppiminen on oppilaslähtöistä, motivaatio kasvaa.

Peruskoulun ja opettajien asema on heikentynyt vuosien varrella, ei ole olemassa enää sellaista auktoriteetti asemaa, jossa pakotetaan.

Toisaalta Suomessa ollaan jumiuduttu Pisa-tutkimuksiin, koska kerran oltiin kärjessä. Pisa kertoo koko ikäluokan keskiarvon, kun pitäisi enemmän keskittyä ikäluokan lahjakkaimpiin.
Mitkähän ne ovat ne itä-aasian maiden Suomeen nähden ylivoimaiset motivointitekijät? Miksi tulokset Suomessa ovat laskeneet opettajien auktoriteettiaseman heikkenemisen ja oppilaiden oman vastuun korostamisen myötä?
 
Miksi tulokset Suomessa ovat laskeneet opettajien auktoriteettiaseman heikkenemisen ja oppilaiden oman vastuun korostamisen myötä?

Etkö huomannut siteeraamastasi viestistä, että se kirjoitetaan "auktoriteetti asema"?

Täällä ei osata riittävän hyvin tunnistaa eri laisia oppimis vaikeuksia. Esim. minun luki häiriöni jäi perus koulun opettajilta kokonaan huomaamatta. Onneksi täältä Jatko ajasta löytyi asian tuntija, joka tuon luki häiriöni huomasi.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Etkö huomannut siteeraamastasi viestistä, että se kirjoitetaan "auktoriteetti asema"?

Täällä ei osata riittävän hyvin tunnistaa eri laisia oppimis vaikeuksia. Esim. minun luki häiriöni jäi perus koulun opettajilta kokonaan huomaamatta. Onneksi täältä Jatko ajasta löytyi asian tuntija, joka tuon luki häiriöni huomasi.

Viestiesi perusteella sinulla on hyperleksia, osaat kirjoittaa, mutta et ymmärrä lukemaasi.
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Suomalaisten peruskoululaisten tulokset jatkavat alamäkeään kansainvälisissä vertailuissa. https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/20...sa-tytot-kiilanneet-ohi-kaikilla-osa-alueilla

Mutta ei hätää, syyt ja ratkaisut ovat jo tiedossa: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/20...ikien-oppimisromahdukseen-ei-kehuta-ei-kuulla

Varsinkaan poikia ei kehuta ja kuulla riittävästi! Kyllä se siitä matematiikka alkaa luonnistumaan, kunhan on vain hyvä mieli.

En yhtään opettajana ihmettele noita laskevia tuloksia. Kärkiosaajat kyllä porskuttavat mutta kasvavista ryhmistä ja vähenevistä tukipalveluista kärsivät kaikkein heikoimmat oppilaat. Tutkittuhan on ettei suuret opetusryhmät heikennä tuloksia, eivät varmaan sinällään mutta työrauha heikkenee eksponentiaalisesti ryhmän kasvaessa ja useimmiten juuri heikoimmat eivät pysty keskittymään.
 
Suosikkijoukkue
Suomen suurin ja kaunein

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Johtaakohan tämä huolestuminen mihinkään toimenpiteisiin?

Johtaa - lähinnä opetukseen suunnaattujen määrärahojen vähenemiseen. Ryhmäkokoja kasvatetaan, avustajien/ohjaajien määrä vähenee. Opettajien luokanvalvojen /ryhmänohjaajien työmäärää kasvatetaan. Puhumattakaan erityisopetuksen resursseista. Näillä toimenpiteillä oppimistulokset laskevat laskemistaan. Se, mikä kerran oli ylpeydenaihe (peruskoulu) on kohta ns. kultainen muisto vain.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Johtaa - lähinnä opetukseen suunnaattujen määrärahojen vähenemiseen. Ryhmäkokoja kasvatetaan, avustajien/ohjaajien määrä vähenee. Opettajien luokanvalvojen /ryhmänohjaajien työmäärää kasvatetaan. Puhumattakaan erityisopetuksen resursseista. Näillä toimenpiteillä oppimistulokset laskevat laskemistaan. Se, mikä kerran oli ylpeydenaihe (peruskoulu) on kohta ns. kultainen muisto vain.

Nyt on tullut muotiin kauhistella opetuksen tason putoamista ja tosiaan ennustaa peruskoulun tuhoutumista. OAJ toimii tässä airueena, mikä tietysti on ymmärrettävää sen edunvalvontatehtävän takia. Minä en oikein jaksa tästä valituksesta innostua, taloudellisesti vaikeina aikoina myös peruskoulu joutuu säästämään.

Ryhmäkoot varmasti kasvavat jonkin verran, luokkaan saattaa tulla muutama oppilas lisää, avustajia ei tule lisää ja erityisopetuksestakin saatetaan karsia jokunen tunti. Samaan aikaan koulut hankkivat digiopetukseen tarvittavia koneita ja uudistavat ohjelmistoja. Opettajat ovat entistä koulutetumpia ja heillä on entistä paremmat materiaalit. Lama koskettaa myös kouluja, mutta välillä opettajien ja OAJ:n valittaminen on yliampuvaa maailmanlopun meininkiä.

Hyvä esimerkki tästä on Maarit Korhosen blogi:

Miksi koulu hoitaa kodin työt? - Image-blogit

Korhonen on minulle ristiriitainen persoona, toisaalta allekirjoitan monta hänen mielipidettään, mm. peruskoulun muutostarpeen, mutta samaan aikaan minua ärsyttää hänen liioittelu ja jeesustelu.
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Väärä mielipide minulla. Asia selvä!

Lama koskettaa myös kouluja, mutta välillä opettajien ja OAJ:n valittaminen on yliampuvaa maailmanlopun meininkiä.

Älä viitsi yleistää, jos et tiedä kaikkialla holistisesti tilannetta. Minulla on tällä hetkellä 24 oppilaan opetusryhmiä yläkoulussa. Ei avaustajaa ja lähes kymmenen oppilasta on hojksattu tai merkattu saamaan tehostettua tukea kussakin opetusryhmässä. Opetusluokat ovat tehty aikanaa pienluokille. Tilapula nääs. Vähän aikaa sitten kävi virkamiehiä pällistelemässä ja kertomassa, että postimerkin kokoiseen luokkaan sopii vielä lisää pulpetteja (lue lisää oppilaita). Ihan täysin selkeitä ja äärimmäisen vaikeita esy-tapauksia täytyy pitää oppitunneilla. Ei ole erkkaopetuksessa resursseja. Integraatio ja inkluusio on nykymenolla kaunis ajatus. Niitä hyviä ei juuri ehdi opettaa.
LV:n hommista sen verran, että 1990-luvulta tähän päivään työnkuva on muuttunut lähes totaalisesti...

Mitä tulee nähin uuden sukupolven diginatiiveihin, niin vähintään joka neljäs yläkoulun oppilas on (totaalisen) kädetön digiasioissa (pl pelaaminen). Officeen siirtymisen yhteydessä joka neljäs ei osannut @ merkkiä käyttää norminäppiksillä. Dokumentti ja asiakirja olivat myös kohtuullisen vaikeita käsitteitä näille diginatiiveille sarkaimesta tai muusta perusword-jutusta puhumattakaan. Digidigi-laite/ohjelmistohurmos ei ole ratkaisu pieneneviin resursseihin.

Tulevaisuus näyttää siltä, että oppilaat lähinnä säilötään päiväksi peruskouluun päivähoitoon. Mikäs siinä. Valivalivalivalivalivalivali...
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
... Mikäs siinä. Valivalivalivalivalivalivali...

Tästä olemme samaa mieltä.

Ei sinulla ole väärää mielipidettä, me olemme vaan eri mieltä tilanteesta. Nyt kuntataloudessa on vaikeaa ja kuntapäättäjistä riippuen toisilla kunnilla on vaikeampaa kuin toisilla. Kyse ei kuitenkaan ole maailmanlopusta, opetuksen taso putoaa väkisinkin, mutta ei romahda kuten OAJ uutisissa väittää. Nyt opettajien pitää vaan kääriä hiat ja tehdä työnsä niin hyvin kuin pystyvät, jatkuva rutina ei johda mihinkään.

Ja täytyy muistaa, että peruskoulua koskevat päätökset tehdään kunnissa, syytä pitää etsiä sieltä.
 

kamik

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Integraatio ja inkluusio eivät ainakaan edistä sitä, että ikäluokasta kyettäisiin ulosmittaamaan paras mahdollinen oppimistulos. Ajatus on kauniin idealistinen, mutta käytännössä kaikki kärsivät. Oppimisvaikeuksia on hyvin monenlaisia, enkä ole lainkaan vakuuttunut siitä, että että isossa ryhmässä ilman avustajaa homma toimii paremmin kuin pienryhmässä. Käytöshäiriöiset normiluokassa saavat kaipaamansa yleisön pelleilylleen sekoittaen monen muunkin oppimisen.

Luokissa on pakko edetä heikoimpien ja oppimishaluttomien määräämän tahdin mukaan. Jos näin ei toimittaisi, niin heikoimmat jäisivät takuuvarmasti luokalleen, eikä sekään olisi kenenkään etu. Yksi ratkaisu on olemassa, mutta sitä ei voi/saa käyttää, sillä siitä voisi monikin pahoittaa mielensä; tasoryhmät. Näissä jokainen saisi edellytystensä mukaista opetusta nykyistä yksilöllisemmässä ohjauksessa. Lähes jokainen voisi parantaa oppimistuloksia riippumatta siitä olisiko ryhmän status lahjakas tai "ei niin lahjakas".

Luokittelulla on huonotkin puolensa, mutta se kumpaan ryhmään kuuluisi, jäisi lopulta oppimistulosten varaan ja siten aika pitkälti oppilaan itsensä päätettäväksi. Nykytilanteessa osaamispotentiaalia jää ylettömästi piiloon kaiken maan häröilyn vuoksi. Asiaa ei yhtään auta se, että opettajakunnalta on riisuttu auktoriteetti ja opettajien tulisi jotenkin palvella asiakasta eli oppilasta ja hänen vanhempiaan.

Jos lähdetään siitä, että opettajan näkökulmasta katsottuna pärjääminen ja selviäminen riittävät, niin silloin peli on menetetty. Ainakin minulla on (vielä) sen verran kunnianhimoa jäljellä, ettei leipäpappeus innosta pätkääkään. Olen vaatinut ja kiitettävästi saanutkin resurssia siihen, että ryhmiä on jaettu ja kas, tulokset ovat parantuneet.

Kuntia voidaan syyttää, mutta valtiolla on tässäkin sormensa pelissä valtionosuuksien pienentämisen muodossa. Rahapulassa koululaiset joutuvat helposti maksumiehiksi, koska sairaitaan ei voida jättää hoitamatta. Aina hoetaan, ettei tuonne laitettu euro ole täältä pois, mutta käytäntö osoittaa toista. Talouden tasapainoa haetaan kovillakin keinoilla omista kokouspalkkioista tinkimättä.
 

Anssi #5

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Omista peruskouluajoista on vierähtänyt jo yli 25 vuotta. Pari vuotta sitten nuorempikin kakaroista sai oman peruskoulunsa päätökseen samasta koulusta. Itä-Helsinkiläinen slummikoulu on kyseessä.

Omana kouluaikana luokkakoko oli jonkin matkaa yli 30. Kakaroilla tämä jatkuva luokkakokojen kasvu oli johtanut jo siihen, että luokkakoko oli 16-18.

Kun itse olin koulussa, luokalla oli yksi opettaja. Kakaroilla jatkuvat opettajien resurssien vähentämiset johtivat siihen, että luokassa oli pääsääntöisesti yksi opettaja ja yksi kouluavustaja. Toisinaan avustajia oli kaksi, jos jollain tunnilla oli enemmän ylimääräistä apua tarvitsevia. Joskus harvoin oli jopa 2 opettajaa ja kaksi kouluavustajaa samaan aikaan.

Epäilemättä parinkymmenen vuoden päästä tämä luokkakokojen jatkuva kasvu ja resurssien leikkaukset johtaa siihen, että luokassa on kaksi luokanopettajaa, kaksi erityisopettajaa, kaksi kouluavustajaa, kaksi psykologia ja kahdeksan oppilasta. Saatanan vihervasemmisto!
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Integraatio ja inkluusio eivät ainakaan edistä sitä, että ikäluokasta kyettäisiin ulosmittaamaan paras mahdollinen oppimistulos. Ajatus on kauniin idealistinen, mutta käytännössä kaikki kärsivät. Oppimisvaikeuksia on hyvin monenlaisia, enkä ole lainkaan vakuuttunut siitä, että että isossa ryhmässä ilman avustajaa homma toimii paremmin kuin pienryhmässä. Käytöshäiriöiset normiluokassa saavat kaipaamansa yleisön pelleilylleen sekoittaen monen muunkin oppimisen.

Luokissa on pakko edetä heikoimpien ja oppimishaluttomien määräämän tahdin mukaan. Jos näin ei toimittaisi, niin heikoimmat jäisivät takuuvarmasti luokalleen, eikä sekään olisi kenenkään etu...

Jos luokkaan integroidaan oppilas, jolla on oppimisvaikeuksia tai käytöshäiriöitä, täytyy se tehdä harkiten ja oppilaan etua ajatellen. Avustajaa ei aina tarvita, esimerkiksi osa-aikainen erityisopetus tai samanaikaisopetus voi auttaa tilannetta. Tärkein juttu on kuitenkin luokan- tai aineopettajan positiivinen asenne integrointiin ja valmius lisätyön tekemiseen. Opettaminen pitää usein näissä tilanteissa ajatella uudella tavalla ja rakentaa tunnit uudestaan.

Minusta väitteesi, että luokassa tulee edetä heikompien tahdin mukaan, on vanhanaikainen. Jos opetusta ajattelee perinteisenä opettaja opettaa luokan edessä, oppilaat kuuntelee opetuksena, tilanne on varmasti tuollainen. Mutta jos opettaja enemmänkin kertoo oppilaille, mistä tietoa löytyy, eriyttäminen on kohtuu helppoa molempiin suuntiin. Vaatii suunnittelua ja työtä, mutta onnistuu varmasti. Paremmat tekevät enemmän itsenäistä työtä ja opettaja tukee heikompia. Oppisisällöt voivat olla eri tasoisia, kympin paketti on huomattavasti laajempi kuin kutosen paketti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös