Ei ole totta. Oppimistulokset ovat vuosikymmenten saatossa jatkuvasti heikentyneet. Nykyään voi saada YO-kokeesta hyvän arvosanan osaamisella, jolla ei ennen olisi päässyt edes läpi. Erityisesti matematiikan ja kielten osaaminen ovat romahtaneet. Englantia osataan paljon paremmin kuin ennen, mutta muita kieliä surkeasti.
Keskitytään tasoittamaan eroja, eikä tarjoamaan henkilön tarvitsemaa opetusta. Matematiikassa on kylmästi ongelmana se, että lahjakkaita ei eroteta massasta tarpeeksi aikaisin. Aikaisemmin oli kuitenkin jo yläasteella tasoluokat. En ollut edes kovin lahjakas matikassa, mutta onhan tuo yläasteen matematiikka ihan vitsi. Se, mikä käytiin läpi kuukaudessa olisi minulle ja parille muulle voinut opettaa viikossa. Sitä ei kuitenkaan tehty, koska olisihan se ollut epäreilua tunnustaa, että osa luokasta oli parempia kuin muut. Nythän kehityssuunta on se, että numerotkin pois, ettei kellekään tule huono mieli.
Kielitaidon huononemiseen en taa usko. Harvemmin olen tavannut vanhempia ihmisiä, joiden kielitaito olisi juuri millään tasolla verrattuna nykynuoriin. Englannissa tämä ehkä näkyy parhaiten, mutta tämä myös peilaantuu siihen, että englanti on nykyään pitkälti ihan riittävä. Ruotsin kielen merkitys on huomattavasti vähentynyt, mikä voi heijastua osaamiseen. Nykyään opiskellaankin paljon saksaa, ranskaa ja espanjaa, koska niitä puhuu yli 10 miljoonaa ihmistä.
E: Tähän sellainen lisäys, että osaaminen suhteessa muihin maihin on kyllä heikentynyt, mutta se johtuu monessa asiassa siitä, että muut maat ottavat kiinni. Tämä taas on ihan normaalia, koska monessa muussa maassa ei ole aiemmin osattu sitä vähääkään.
Kun 60-luvulla selvisi läpi lukiosta ja yliopistosta, niin silloin ihmisellä oli todella vahva tietopohja opiskelemastaan aineesta. Nykyisessä rahaan sidotussa tutkintotehtailussa on täysin eri tavoin. Tutkinnoista on tullut päämäärä sinänsä sen sijaan että tutkinnoilla mitattaisiin osaamista ja sivistystä.
Voisiko tähänkin vähän vaikuttaa tiedon ja opittavan lisääntyminen käytännössä kaikilla aloilla? Yliopistoissakin opetetaan nykyään enemmän tiedonhakua ja tiedon käsittelemistä, koska jokainen joutuu työelämässä hankkimaan sen tiedon, mitä sitten tarvitseekaan. Yliopisto tarjoaa lähinnä yleisempää osaamista, mutta harvemmilla aloilla työtehtävät ovat tarpeeksi yhtenevät, että kaikkien tarvitsema tietomassa saataisiin päähän ahdettua.
Yläastehan se suuri ongelma on kuten täälläkin todettu. Siellä taas suurimman ongelmaryhmän muodostavat pojat. Osaa ei kiinnosta opiskelu, koska matka on kuitenkin viemässä amikseen, eikä mitään opittua oikeasti tarvitse. Osa taas on niin hyviä, että eivät jaksa keskittyä tai kuunnella opettajaa, koska pärjää joka tapauksessa. Tämän huomasi varsinkin 9-luokalla, jolloin omaa luokkaa ei kiinnostanut juuri mikään, ja kaikki vain odottivat että tuo aikaa tuhlaava yläaste jo loppuisi.
Monihan täällä on jo opettajien vaikutuksesta puhunutkin, ja kyllähän opettaja merkittävä tekijä luokan kontrolloimisessa on. Hyvännäköiset naisopettajat saivat varsinkin luokan käyttäytymään hyvin ihan vain olemalla hyvännäköisiä. Vahvoja ja tiukkoja miesopettajia pelättiin, kun taas rentoja ja hauskoja arvostettiin. Yksi taisi vain olla sen verran hullu, että kukaan ei tiennyt missä se raja oikein meni. Ongelmaksi muodostuivat sitten ne raukat, jotka eivät pelottaneet tai kiihoittaneet ketään. Oma luokka olikin joidenkin opettajien mielestä koulun paras ja joidenkin mielestä hirvein.
Muutenkin mielestäni kouluissa on tarjolla vähän enemmän keppiä kuin porkkanaa, mikä on mielestäni perin kummallista. Kyllä se yläastelainenkin osaa käyttäytyä, jos katsoo hyötyvänsä siitä. Ainakin osa. Ehkä. Kepin tarjoaminen murrosikäiselle ei ole kauhean tehokasta, koska aika moni vastaa tähän uhmakkaasti, eikä järkevästi. Harvempi, ainakaan oman kokemuksen mukaan rauhoittui rehtorilla uhkailuun. Kyllä meillä muutama opettaja rauhoitti luokkaa palkitsemalla ja se toimi ainakin siihen pisteeseen asti, kun porukkaa vähän kiinnosti.