Opetustyö

[Byvajet]

Se, että kirjoitat kaikkien opettajien kusevan työnsä tekemättä mitään on kohtuullisen hellyttävää.

Hellyyttävää on ainoastaan se, ettei opettajilla ole munaa nousta vastarintaan. Kai nyt sokea Reettakin ymmärtää, että kun absoluuttiset oppimistulokset heikkenevät, mutta keinot ja välineet paranevat ja tukea on tarjolla enemmän kuin aikaisemmin vähintään virtuaalisessa muodossa, niin jokin on vialla.

Jos koulumaailmasta päästetään päättämään byrokraatit, niin kohta 55-vuotiaille motokuskeiksi koulutettaville pitkäaikaistyöttömille opetetaan monikulttuurista kohtaamista kangasmetsässä, koska on niitä thaimaalaisia marjanpoimijoitakin.

Eikö se teille opettajillekin olisi eduksi, että saisitte opettaa ja vaatia oppimista ettekä toimisi typerien yritelmien koealustana, sosiaalityöntekijöinä ja häiriösordiinoina?

Koulusta tehdään parhaillaan ihmeellistä härdellikarusellia, vaikka oppimisen perustana on keskittyminen, jäsentäminen, sisäistäminen ja loputon kertaava toisto.

Vanhassa maailmassa ei olisi tullut kuuloonkaan, että diplomi-insinööriopinnot aloittavat eivät selviä edes pääpiirteittäin laajan matematiikan peruslaskutoimituksista. Vaikka matematiikan olisi selvinnyt läpi alimmalla arvosanalla, perusteet olisivat kuitenkin olleet kunnossa. Jos eivät olleet, jäi luokalle.

 

[kyykäärme]

Jos opettajat vaativat jotain, työnantaja torppaa sen direktio-oikeudellaan. Useat kunnat lomauttavat henkilöstöään, opettajat mukaan lukien. Voitaisiin vaikka aloittaa siitä, että opettajat saavat tehdä työtään. Turhaa paperin vääntämistä ja kokousten pitämistä voisi vaikka ensin karsia, mutta päinvastoin kaikesta tehdään koko ajan hankalampaa. Jatkuvasti pitää olla poissa oppitunneilta, kun on jotain palaveria samaan aikaan.

Lukiosta en osaa varmaksi sanoa, mutta uskoisin, että sielläkin säästetään, kuten peruskoulussa. Ylisuuret ryhmät ja ylisuuret lukiot eivät tuota parhaita oppimistuloksia. Eivät opettajat sille mitään voi. Jos jonkun pitäisi kapinaan nousta, niin oppilaiden ja heidän huoltajiensa.

 

[El Lude]

Eikö se teille opettajillekin olisi eduksi, että saisitte opettaa ja vaatia oppimista ettekä toimisi typerien yritelmien koealustana, sosiaalityöntekijöinä ja häiriösordiinoina?
Koulusta tehdään parhaillaan ihmeellistä härdellikarusellia, vaikka oppimisen perustana on keskittyminen, jäsentäminen, sisäistäminen ja loputon kertaava toisto.

Ensimmäistä kertaa olen kanssasi samaa mieltä lähes koko viestistä. Opetusala on ja tulee olemaan munaton liitto edunvalvonnassa. Niin kauan kun valtaosa opettajista on näitä "kutsumusammattilaisia" muutosta on turha odottaa. Eroaisin välittömästi OAJsta, jos saisin vastaavan oikeussuojan muualta. Olisin korkeintaan työttömyyskassan jäsen. Olen ollut mukana kenttätasolla edunvalvonnassa. Tämä YT-aika ja lv:n tehtävien lisäämiseen tuli vastaukseksi liitosta, että kerätkää tietoa. Palataan asiaan parin vuoden päästä oli lupaus. Se pari vuotta meni jo. Turhauduin.

Edit: Kyykäärmeen kanssa samoja kokemuksia.

 

[Byvajet]

Eivät opettajat sille mitään voi.

Harvassa ovat olleet julkisuudessa opettajat, jotka vaativat perusasioiden palauttamista kouluihin. Perusasioihin kuuluvat mm. seuraavat seikat:

• Luokat ovat vain oppilaille, joilla on todelliset edellytykset täyttää luokkahuonetyöskentelyn vaatimukset. Ongelmaoppilaat eivät ole itse syyllisiä tilanteeseensa, mutta heille täytyy keksiä muu ratkaisu kuin tavalliseen luokkaan integrointi.
• Oppilaan tehtävä on oppia. Kyvykkyys, motivaatio ja monet muut seikat vaikuttavat oppimiseen, mutta oppilasta ei tule päästää luokalta, ennen kuin hän hallitsee vaaditut asiat perustaltaan niin hyvin, että hänellä on jatkossa mahdollisuus oppia uutta aikaisemmin opitun päälle.
• Opettajan tehtävä on tukea oppilasta oppimisessa. Opettajan täytyy olla kannustava ja hän voi yrittää soveltaa erilaisia opetusmenetelmiä, mutta mitä menetelmiä hän käyttääkin, oppimistavoitteista ei saa tinkiä. Maalin siirtämisen on loputtava.
• Oppisisältöihin ei voi sisällyttää kaikkea mahdollista. On keskityttävä perusasioihin ja vaadittava ne kunnolla. Kun perusteet osaa, sen jälkeen uuden oppiminen on paljon helpompaa kuin hattaramaiseen tietorakenteeseen ymppääminen.

Ehkä nämä peruskoulupesijät tarkoittavat hyvää, mutta pahoin pelkään, ettei oppilaan laiskuuteen ja keskittymiskyvyttömyyteen mukaan lähtemällä saavuteta mitään hyvää. Parempi ratkaisu olisi lyhentää koulupäiviä ja vaatia enemmän. Jos jotkut oppilaat kokisivat kotona työskentelyn haastavaksi, heille voisi tarjota apua lyhyiden koulupäivien jälkeen. Joka tapauksessa höseltämisestä olisi siirryttävä työkeskeisyyteen. Sellainen asennoituminen rauhoittaa sekä aikuisia että lapsia.

 

[kyykäärme]

Suomessa on jo nyt lyhyet koulupäivät. Ei niitä voi enää lyhentää.

Opettaja ei voi valita oppilaitaan.

Opettaja ei yksinään päätä, pääseekö oppilas luokalta. Itse asiassa yksittäisellä yläkoulun opettajalla on hyvin pieni päätäntävalta siihen, pääseekö oppilas luokalta. Alakoulusta en osaa sanoa.

Opettajat tekevät parhaansa oppilaiden tukemisessa. Ainakin ne opettajat, jotka tunnen, ovat kannustavia ja osaavat kyllä paremmin kuin hyvin erilaiset opetusmenetelmät.

Oppisisällöt määrää opetussuunnitelma. Jos siitä poikkeaa rankasti, rikkoo perusopetuslakia.

Byvajet, voisit esimerkiksi vastata siihen, että mitä tehdään sellaisen oppilaan kanssa, joka on 9. luokalla, eikä vielä osaa laskea yhteenlaskussa kymmenenylityksiä. Jätetäänkö luokalle niin kauan, että oppii? Mitä hyötyä siitä on?

Entä oppilaat, jotka tulevat muutaman kuukauden Suomessa olemisen jälkeen kielitaidottomina valmistavalta luokalta isoon peruskoululuokkaan? Jätetäänkö luokalle niin kauan, että oppii suomea ja osaa esimerkiksi biologiaa niin paljon, että selviää 8. luokan metsät ja suot -osuudesta?

Valvontaluokkani 19 oppilaasta kahdeksalla on oma oppimissuunnitelmansa. Pitäisikö nuo kaikki unohtaa ja jättää koko porukka luokalle, kun eivät pärjää siinä, missä muut?

 

[TosiFani]

Minulla on vaimoni lupa ajaa ylinopeutta.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2014100118712578_pr.shtml

 

[Barnes]

Itsehän olen vielä kovinkin nuori, mutta kun aika koittaa jatko-opintojen, olisi minulla kiinnostusta siirtyä opepöydän toiselle puolelle opettamaan äidinkieltä sekä historiaa ja yhteiskuntaoppia. Myöskään TT ja uskonto eivät ole poissuljettuja, mutta ovat kuitenkin aikalailla toissijaisia vaihtoehtoja. Kun täällä näitä opettajiakin on, haluaisin tietää mitä näiden aineiden opettajalta oikein vaaditaankaan. Koulutusasiat ovat tiedossa, mutta työn yleisilme on ymmärettävistä syistä hakusessa. AI ja HY toki eroavat suurestikin toisistaan, mutta mitkä ovat ne tärkeimmät ja merkittävimmät erot opetusmetodeissa näiden aineiden välillä?

Palkasta en halua tietää, mutta kiinnostaisi tietää, ollaanko opettajakunnan työsarkaa jotenkin lisäämässä ja vaikeuttamassa lähiaikoina?

 

[sampio]

Vaikeutuminen ja työmäärän lisääntyminen on hiukan suhteellista. Kyllähän erilaisia vaatimuksia ropisee sieltä sun täältä eikä sinänsä tekemisen puutetta ole, mutta ainakin itse olen jollain tavalla kyennyt tässä vuosien varrella priorisoimaan duuneja. Opetus ja kasvatus on ne pääjutut, joihin satsaan, ja erilaisten lappusten täyttämiset ynnä muut palaverit hoidan silllä intensiteetillä kuin kulloinkin on potkua. Riippuu hirveästi työyhteisöstä sekä koulun ilmapiiristä, miten hyvin paperitöitä ja ehkä hiukan epämiellyttäviäkin huoltajakohtaamisia jaksaa.

Äikkä ja hissa (+yko) ovat hyvä kombo, koska pystyisit tekemään aineiden kesken hyvin yhteisiä juttuja. Minä teen äikän opettajien kanssa jonkin verran yhteistyötä, mm. hissa-aiheinen essee, joka kelpaa molempiin aineisiin tai yhteiskuntaopissa työhakemus, joka kelpaa äikässä asiakirjatyönä sekä opossa työnhakuviritelmiin. Äikässä on tietysti ne omat kielioppijuttunsa, jotka poikkeavat historiasta, mutta paljo synergiahyötyä molempia aineita opettava varmasti saa. Uskonto natsaa myös ihan hyvin hissaan, samoin elämänkatsomustieto ja maantieto. Terveystieto ei niinkään, ellet kokonaan erilaista ainetta halua rinnalle. Itse koin sen aika raskaana, kun muutaman vuoden opetin aika sekalaista pakettia, jossa oli mm. historia ja te. Samalle opetusryhmälle varsinkin ensin jostain holokaustista puhumisen jälkeen oli hiukan vaikea ottaa aiheeksi jotain kikatuttavaa seksuaalijuttua tms.

Eikä se palkka mikään umpisurkea ole, vaikkei paras mahdollinenkaan. Vakipaikkoja ei hirveästi ole tarjolla historiassa, mutta esim. viimevuotiselta Helsingin yliopiston auskultointiryhmästä kaikilla oli duuni alla, jotka olivat valmistuneet. Tai näin ainakin juuri sain kuulla.

 

[Ankkakaani]

Kokeillaanpas jotain ihan uutta, eli ihan työn puolesta kyselen.

Elikkäs täältäkin löytyy jonkunverran opettajia kirjoittelemassa ja haluankin nyt kysyä teiltä, että miten paljon nykypäivänä koulussanne on esillä sosiaalinen media ja sen tuomat hyödyt/haitat koulussa? Oletteko hyödyntäneet sosiaalista mediaa opetuksessa? Onko teillä esiintynyt kiusaamistapauksia somessa? Miten tärkeänä näette, että oppilaille (erityisesti alakouluikäiset) opetetaan, kuinka somessa käyttäydytään turvallisesti ja vastuullisesti?

 

[Barnes]

Vaikeutuminen ja työmäärän lisääntyminen on hiukan suhteellista. Kyllähän erilaisia vaatimuksia ropisee sieltä sun täältä eikä sinänsä tekemisen puutetta ole, mutta ainakin itse olen jollain tavalla kyennyt tässä vuosien varrella priorisoimaan duuneja. Opetus ja kasvatus on ne pääjutut, joihin satsaan, ja erilaisten lappusten täyttämiset ynnä muut palaverit hoidan silllä intensiteetillä kuin kulloinkin on potkua. Riippuu hirveästi työyhteisöstä sekä koulun ilmapiiristä, miten hyvin paperitöitä ja ehkä hiukan epämiellyttäviäkin huoltajakohtaamisia jaksaa.

Äikkä ja hissa (+yko) ovat hyvä kombo, koska pystyisit tekemään aineiden kesken hyvin yhteisiä juttuja. Minä teen äikän opettajien kanssa jonkin verran yhteistyötä, mm. hissa-aiheinen essee, joka kelpaa molempiin aineisiin tai yhteiskuntaopissa työhakemus, joka kelpaa äikässä asiakirjatyönä sekä opossa työnhakuviritelmiin. Äikässä on tietysti ne omat kielioppijuttunsa, jotka poikkeavat historiasta, mutta paljo synergiahyötyä molempia aineita opettava varmasti saa. Uskonto natsaa myös ihan hyvin hissaan, samoin elämänkatsomustieto ja maantieto. Terveystieto ei niinkään, ellet kokonaan erilaista ainetta halua rinnalle. Itse koin sen aika raskaana, kun muutaman vuoden opetin aika sekalaista pakettia, jossa oli mm. historia ja te. Samalle opetusryhmälle varsinkin ensin jostain holokaustista puhumisen jälkeen oli hiukan vaikea ottaa aiheeksi jotain kikatuttavaa seksuaalijuttua tms.

Eikä se palkka mikään umpisurkea ole, vaikkei paras mahdollinenkaan. Vakipaikkoja ei hirveästi ole tarjolla historiassa, mutta esim. viimevuotiselta Helsingin yliopiston auskultointiryhmästä kaikilla oli duuni alla, jotka olivat valmistuneet. Tai näin ainakin juuri sain kuulla.

Kiitokset sampiolle näin myöhässä sinne suuntaan. Itsehän olen ollut aina tietynlainen avustaja ja se vastausten antaja etenkin historian puolella josta minulla on laaja tietopohja. Tietynlainen friikki kun olen, niin minua kovasti kiinnostaa sanojen merkitykset ja etenkin ne monien inhoamat sijamuodot jotka minun mielestäni ovat todella helppoja ja ne myös kertovat miten sanoja taivutetaan oikeaoppisesti.

Uskonnollinen puoli olisi varavaihtoehto, mutta en ainakaan itse katkeroituisi, jos joko AI tai HY jäisi pois, ja pitäähän muistaa historian opettajien karmea työtilanne, kun taas yhdistelmällä AI,UE se taitaa olla huomattavasti parempi. TT taas olisi juuri mainitsemaasi vaihtelua, toki ne seksijutut hymyilyttää porukkaa, mutta ei siinä mitään.

Nimeenomaan näissä yhdistelmissä huomioin oman kiinnostukseni ja realistisuuden eli mikään AI,EN- hulluttelu ei ole vaihtoehto.

 

[sampio]

Niin, hissan virkoja vapautuu toki tasaisesti, mutta hakijoitakin on aika kohtuullisesti. Riippuen paikkakunnasta tietenkin, mutta kymmenistä jopa sataankin hakijaan per paikka noita on ollut, mitä olen kuullut. Sen sijaan tuntiopettajuuksia ja pitkiä sijaisuuksia löytyy ihan hyvin. Tietenkin useamman aineen hallinta parantaa myös työllistymistä. Uskonto ei kuitenkaan ole mikään paras kaveri, mikäli työllistymistä funtsii, koska uskonnon pätevyyden hommaa aika moni teologisesta ja vastaavasti virkoja on vielä vähemmin kuin hissassa. Lisäksi uskonnonopetuksen tulevaisuus on tunnetusti jatkuvan keskustelun alla, joten kovin paljon en juuri nyt opiskeluja suunnittelevana sen varaan laskisi. Uskonto, elämänkatsomustieto, historia ja yhteiskuntaoppi voisi olla sen sijaan aika kova sana, jos tällaisia humanistis-elämänkatsomuksellisia juttuja tykkäisi opettaa. Tukevat toisiaan laajasti ja siinä olisi jo varianssia työnhakuunkin. Toki ei aivan nopein mahdollinen reitti pätevöityä.

 

[Kirjoittelija]

Tämän ketjun lukijoista löytyy kosolti alan asiantuntijoita, joten haluaisin esittää pari kysymystä, jotka nousivat mieleen monikulttuurisuusketjua lukiessa. Dosentti Sakari Suutarinen toteaa Ylen uutisessa näin: "Koulusaavutustutkimukset näyttävät jo useamman vuosikymmenen ajalta siltä, että Suomessa on kasvamassa hyvin maahanmuuttajakriittinen poikanuoriso, ja vielä sama nuoriso suhtautuu kriittisesti ylipäätään kaikkiin toisiin etnisiin ryhmiin. Meidän olisi aika kiinnittää huomiota tällaisiin asenteellisiin koulusaavutuksiin ja miettiä, mitä esimerkiksi koulussa voidaan asian eteen tehdä. Nämä asiat olisi erittäin tärkeätä ottaa huomioon esimerkiksi opetussuunnitelmia laadittaessa."

http://yle.fi/uutiset/kansainvaline..._kaikkein_maahanmuuttajakielteisimpia/7591833

Tässä kysymyksiä:
1. Millaisia ovat nämä koulusaavutustutkimukset, joissa näkyy poikanuorten maahanmuuttokriittisyys? Mulle tulee mieleen sanasta "koulusaavutustutkimus" sellainen vertailu, jossa vertaillaan oppilaiden kouluarvosanoja. Mutta sitä en ymmärrä, miten oppilaiden todistusnumeroista näkyisi heidän mahdollinen mamu-kriittisyytensä.
2. Mitä tarkoittaa käsite "asenteellinen koulusaavutus"? Miten "asenteellinen koulusaavutus" eroaa ei-asenteellisesta koulusaavutuksesta?

 

[arvee]

Tämän ketjun lukijoista löytyy kosolti alan asiantuntijoita, joten haluaisin esittää pari kysymystä, jotka nousivat mieleen monikulttuurisuusketjua lukiessa. Dosentti Sakari Suutarinen toteaa Ylen uutisessa näin: "Koulusaavutustutkimukset näyttävät jo useamman vuosikymmenen ajalta siltä, että Suomessa on kasvamassa hyvin maahanmuuttajakriittinen poikanuoriso, ja vielä sama nuoriso suhtautuu kriittisesti ylipäätään kaikkiin toisiin etnisiin ryhmiin. Meidän olisi aika kiinnittää huomiota tällaisiin asenteellisiin koulusaavutuksiin ja miettiä, mitä esimerkiksi koulussa voidaan asian eteen tehdä. Nämä asiat olisi erittäin tärkeätä ottaa huomioon esimerkiksi opetussuunnitelmia laadittaessa."

http://yle.fi/uutiset/kansainvaline..._kaikkein_maahanmuuttajakielteisimpia/7591833

Tässä kysymyksiä:
1. Millaisia ovat nämä koulusaavutustutkimukset, joissa näkyy poikanuorten maahanmuuttokriittisyys? Mulle tulee mieleen sanasta "koulusaavutustutkimus" sellainen vertailu, jossa vertaillaan oppilaiden kouluarvosanoja. Mutta sitä en ymmärrä, miten oppilaiden todistusnumeroista näkyisi heidän mahdollinen mamu-kriittisyytensä.
2. Mitä tarkoittaa käsite "asenteellinen koulusaavutus"? Miten "asenteellinen koulusaavutus" eroaa ei-asenteellisesta koulusaavutuksesta?

1. koulutussaavutustutkimus tarkoittaa, että kaikkien koriin nyt ei vain kerry marjoja yhtä paljon kun jonkun toisen, mutta sitä ei saa julkisesti sanoa.
Hätäinen johtopäätös olisi ko. kerääjän laiskuus tai kyvyttömyys tunnistaa kerättäviä marjoja. Periaatteellinen vastenmielisyys marjojen keräämistä kohtaan on myös mahdollista, tosin eroaako se asenteellista laiskuudesta mitenkään.

2. asenteellinen koulusaavutus tarkoittaa, että asenteellisesti sosiologiaa tai pedagokiikkaa tutkiva henkilö törmää ei-toivottuun tutkimustulokseen.

 

[Kirjoittelija]

2. asenteellinen koulusaavutus tarkoittaa, että asenteellisesti sosiologiaa tai pedagokiikkaa tutkiva henkilö törmää ei-toivottuun tutkimustulokseen.

Jos kantasuomalainen saa matikan kokeesta vaikkapa ysin, mutta hänen maahanmuuttajataustainen luokkatoverinsa jää seiskaan, onko kantasuomalainen oppilas tällöin syyllistynyt asenteelliseen koulusaavutukseen?

 

[sampio]

Hohhoijaa. Varsinaiset pedegogiset opinnot ovat ainedidaktiikkaa lukuunottamatta osoittautuneet täysin vitsiksi, vaikka näennäisen kovat kriteerit kaikkeen onkin ja syksyllä peloteltiin, että muuta elämää ei juuri ole. No niinpä tietenkin. Pakolliset ryhmät on toki tullut käytyä, mutta massaluennot olen skipannut kokonaan. Esseisiin on kirjoja tullut selailtua, tenteistä ekaan luin yhtä kirjaa pari lukua ja selasin loput kiireellä --> 4. Seuraavaan kertasin vain käsitteet, numeroa ei ole vielä tullut, mutta tuntui niin helpolta, että kokeilin viimeisen huvikseni ilman lukemista ja taas 4. Tätä taustaa vasten tuntuu jopa hiukan nöyryyttävältä, että saan työkokemuksellani hyväksiluettua peräti 4/60 opintopistettä.

Ainedida on ollut ihan jees. Ei siellä ihmeitä ole avautunut, mutta uusia näkökulmia kuitenkin jonkin verran. Samoin opetusharjoittelusta on ollut se hyöty, että olen kuitenkin suht nöyrästi pyrkinyt ottamaan vastaan myös kritiikkiä opetustavoistani. Vaikeinta on selkeästi ollut se, että on kuuden vuoden ajan tehnyt duunia tietyssä työyhteisössä ja sen säännöillä, on opettaja omille oppilailleen ja tuntee heidät päällisin puolin, ja sitten repäistään outoon yhteisöön pitämään jotain harjoitustunteja, joissa pitäisi olla vaikka mitä diipadaapaa mukana. Yhteisön käytänteet ovat outoja, oppilaista ei ehdi oppia edes nimiä, eikä itseään kohdella opettajana vaan yhtenä auskultoijista. Vähän niin kuin identiteetti hukassa noilla harjoittelutunneilla.

No, itsepä olen reittini valinnut, eikä tässä nyt muuta tietä enää ole. Helpottaa kuitenkin huomattavasti tietää se, että ekan harjoittelun puoliväli on ohitettu. Aika perseestä on kyllä sekin, ettei tietyllä työkokemuksella voi auskultoida omalla työpaikallaan.

 

[Action Bronson]

Katselin vastikään tuon A2 koulukiusaamisillan ja vähän jäi hämmentämään muutaman opettajan osuus ohjelmassa. Käytännössä nostettiin kädet pystyyn ja sanottiin, että mitään ei ole tehtävissä. Yksi jopa sanoi väsyneensä koko termiin ja kertoikin olemaan väsynyt keskustelemaan koko aiheesta. Yhden mielestä koulukiusaaminen ilmiönä on sellainen, että kun sitä ilmenee niin kaikki on jo mokattu, koska kyse on ainoastaan kasvatuksellisista asioista. Positiivista oli se, että illan fiksuimmat kommentit tuli nuorisolta. Ehkä muutaman sukupolven päästä voidaan tehdä sellainen asennemuutos, että kiusaaminen ei ole cool.

EDIT: Jouduin peittämään kasvoni myös tilanteessa jossa epävarma teinityttö kertoi kokeneensa tulleen kiusatuksi opettajien toimesta. Sitten kyseiset opettajat huusivat kilpaa, että "kyllä meitäkin kiusataan". "Totta kai sellaista tapahtuu. Ei sille voi mitään". Ala-asteella nämä, mutta ei mielellään opettajien toimesta. Varmaan koki tyttö tuonkin nöyryyttävänä kun rohkaistui aiheen ottamaan esille ja sormille tuli heti kepukasta.

 

[Byvajet]

Käytännössä nostettiin kädet pystyyn ja sanottiin, että mitään ei ole tehtävissä.

Aikuisten välinenkin kiusaaminen on yleistä esimerkiksi työpaikoilla ja harrastusporukoissa. Kuinka ihmeessä kiusaaminen saataisiin siis kitkettyä lapsista, jotka ovat henkisessä kehityksessään aikuisia jäljessä? Monesti tuntuu, että aikuiset vaativat paljon enemmän lapsilta kuin itseltään.

Kiusaamista ei auta kilpailuyhteiskunta, jossa itsensä esiin tunkeminen muiden kustannuksella on noussut hyveeksi. Röyhkeyttä arvostetaan ja yksilöllistä pystyvyyttä korostetaan.

Tässä esimerkki toisesta ketjusta kiusaaja-asenteesta. Tällaisia ovat aikuiset, mikseivät siis lapset? Lapset kopioivat aikuisten maailmaa.

Scholl, Evil, Tutzba ja kumppanit kyllä toivat paljon enemmän palstalle kuin esimerkiksi nykyisistä Musta Nuoli, jonka kirjoituksia en jaksa lukea ollenkaan.

 

[sampio]

Katselin vastikään tuon A2 koulukiusaamisillan ja vähän jäi hämmentämään muutaman opettajan osuus ohjelmassa. Käytännössä nostettiin kädet pystyyn ja sanottiin, että mitään ei ole tehtävissä. Yksi jopa sanoi väsyneensä koko termiin ja kertoikin olemaan väsynyt keskustelemaan koko aiheesta. Yhden mielestä koulukiusaaminen ilmiönä on sellainen, että kun sitä ilmenee niin kaikki on jo mokattu, koska kyse on ainoastaan kasvatuksellisista asioista.

Niin, siis yksi ope muistaakseni aika ykskantaan totesi kyllästyneensä koko vatvomiseen. Täysin ymmärrettävää, että parinkymmenen vuoden uran jälkeen ei jaksa enää keksiä pyörää uudelleen. Mä ymmärrän hyvin sen, ettei tämän vatvomiseen enää näy uusia näkökulmia, vaikka ei se toki oikeuta sitä, että asialta ummistetaan silmiä. Tuskin sekään ope sitä tarkoitti. Kolmesta opettajasta kaksi taas ei ollut niin kyynisiä, vaan se äikänmaikka nimenomaan kertoi uhraavansa omia opetustuntejaan ryhmäyttämiseen ja erkka muistaakseni oli myös varsin positiivisella mielellä. Hassua asenteellisuutta sinulla, mutta helppo tietenkin kaataa paska niiden niskaan, jotka eivät lähde heti halipusi-linjalle ja "tee tästä maailmasta heti huomisesta lähtien kivaa paikkaa".

Kasvatuksesta siinä nimenomaan on kyse. Koti kasvattaa ja koulu kasvattaa. Päävastuu on kodilla, mutta kyllä kouluissakin tehdään virheitä, eikä se mikään uutinen ole.

Positiivista oli se, että illan fiksuimmat kommentit tuli nuorisolta. Ehkä muutaman sukupolven päästä voidaan tehdä sellainen asennemuutos, että kiusaaminen ei ole cool.

No jaa, oli siellä niitäkin toki. Mutta esim. sen kiusaamiseen puuttuneen some-messiaan jutut lähinnä aiheuttivat myötähäpeää. Menköön nuoruuden piikkiin, hyväähän se kai tarkoitti. Luuletko muuten, että opettajien mielestä kiusaaminen on cool? Luuletko, ettei suurin osa opettajista haluaisi poistaa kiusaamista koko yhteiskunnasta? Kertoisitko, kuinka keskiverto-open pitäisi kiusaamiseen suhtautua ja puuttua?

EDIT: Jouduin peittämään kasvoni myös tilanteessa jossa epävarma teinityttö kertoi kokeneensa tulleen kiusatuksi opettajien toimesta. Sitten kyseiset opettajat huusivat kilpaa, että "kyllä meitäkin kiusataan". "Totta kai sellaista tapahtuu. Ei sille voi mitään". Ala-asteella nämä, mutta ei mielellään opettajien toimesta. Varmaan koki tyttö tuonkin nöyryyttävänä kun rohkaistui aiheen ottamaan esille ja sormille tuli heti kepukasta.

Opettajat voivat kiusata toisiaan, juoruilu on mielestäni yksi pahimmista ja yleisimmistä muodoista. Harva sitä edes tajuaa puhuessaan paskaa selän takana. Ope voi kiusata myös oppilasta, mikä on aina äärimmäisen ikävää. Enkä seuraavalla halua kumota äskeistä, mutta hyvä on kuitenkin tiedostaa, milloin oppilas tarkoituksenhakuisesti syyttää opettajaa kiusaamisesta. Varsinkin yläkouluikäisillä tämä tuntuu olevan aika yleinen keino kääntää huomio omasta käytöksestä pois. Sitten on myös niitä tapauksia, että oppilaat selkeästi kiusaavat opettajaa, enkä tarkoita sitä lievintä muotoa, jossa jostain opesta ei vain tykätä, vaan vaikkapa sitä, että netissä leviää kyseenalaisia kommentteja, kuvia ja suoranaista valehtelua opettajan tekosista. Tästä on kokemusta myös meidän koulussamme.

 

[Action Bronson]

Vaikka toivoikin, että kyseessä olisi ollut vain huonosti valitut keskustelijat niin kyllä tiesin sen heijastelevan laajemmin arvo- ja asenneilmapiiriä. Ei muuta kuin "Deal With It" plehat päähän ja myötähäpeämään teinejä sekä kukkahattuja.

 

[sampio]

Ei, vaan perustele aivopierusi, kiitos. Turha alkaa itkeä jos jäät housut jalassa kiinni.

 

[opelix]

Sen voisin todeta ihan ohi tämän kiusaamiskeskustelun että onpas muuten opettajatyön kannalta raskain pätkä tämä marras-joulukuu. Alkaa pimeys sekoittamaan niin lasten kuin vanhempienkin päät(miksei opettajienkin). On kai se tutkittukin että oppilashuollon kannalta raskain aika on nyt. Siitä se kevätpuoli sitten menee joutuisammin valoa kohti.

 

[Action Bronson]

Ei, vaan perustele aivopierusi, kiitos. Turha alkaa itkeä jos jäät housut jalassa kiinni.

Olisi helpompaa jos alleviivaisit missä kohdin aivoni pieri? Ei ainakaan sinun tekstistäsi käynyt ilmi.

 

[sampio]

Tiedät, että opettajien arvopohjassa ei kaikki ole kohdallaan. Aikamoista hurskastelua ja vääristelyä eli aivopierua. Mikäli käsitin viestisi väärin, olen valmis pahoittelemaan tapahtunutta.

Lisäksi toivon vastaukset kysymyksiini, jotka viimeistä edellisessä viestissäni esitin.

 

[Action Bronson]

Kertoisitko, kuinka keskiverto-open pitäisi kiusaamiseen suhtautua ja puuttua?

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että ihan eri asenteella. Veikkaan, että osittain opettajat pelkäävät puuttua näihin asioihin, koska pelkäävät niiden aiheuttavan konflikteja vanhempien kanssa. Toki tämä vähän värikynällä, mutta tuosta asenteesta joka osittain tuli ilmi. Ihan jokaisessa opettajassa läpi paistoi vitutus. Joku nuori siellä ehdotti, että jos opettajalla ei ole kykyjä, haluja tai aikaa puuttua tilanteisiin niin ehkä sinne kouluun kaivattaisiin muutamaa aikuista lisää puuttumaan noihin. En siis suoraan syytä opettajia siitä, että koulussa kiusataan, mutta jos joku opettaja nostaa kädet pystyyn ja sanoo, että ei juurikaan napostele nää kiusaamishommat enää niin rupean oikeasti kiehumaan.

EDIT: Toi oli ainoa kysymys minkä löysin tuosta vuodatuksesta johon kaipailit vastauksia.

 

[sampio]

Eiköhän kyse ole turhautumisesta, ei siitä, ettei halua puuttua. Aika asenteellista tekstiä sulta tulee - yksi niistä opettajista oli kypsynyt koko jutun vatvomiseen ja hänkin taisi tuoda työyhteisön terveiset lähinnä.

Mihin perustat väitteesi siitä, että opettajien asenne ei ole kohdillaan? Siis muuhun kuin veikkaamiseen. Onko sulla kokemusta opetustyöstä? Ymmärrän hyvin, että oman koulunkäyntikokemuksensa perusteella moni luulee olevansa opettamisen asiantuntija, vaan sanon siihen, notta paskat on.

Kolme kysymystä siellä oli.