Nyt kun
@Cobol ja kumppanit puhuivat kotouttamisessa käytännössä, niin kannattaa lukea YLEn haastis, jossa siis kyselty erityisopettajalta ja kouluavustajalta, miten osa maahanmuuttajista sijoittuu koulumaailmassa. Aihe on siinä mielessä omakohtainen, että olen itsekin opettanut vähän tuollaisia vanhempia lapsia ja nuoria aikuisia ja nähnyt osaltani samoja ongelmia. Vaimoni on ihan ammatiltaan luokanopettaja ja näkee samoja juttuja joka viikko.
Linkkiä uutiseen:
Erityisluokan uupuneet työntekijät: Ei maahanmuuttajia samoihin kouluihin | Yle Uutiset | yle.fi
Linkitän tämä tänne, koska uutinen koskee opetusta ja sen resursseja.
Olin aika ällistynyt otsikon ja uutisen sisällön ristiriidasta. Uutisessa työhönsä väsynyt erityisopettaja avautuu ja hänen luokka-avustajansa kompaa, mutta maahanmuuttajien kanssa aiheella on oikeastaan aika vähän tekemistä.
Erityisluokista on tulossa maahanmuuttajaoppilaiden säilytyspaikkoja, puuskahtaa toistakymmentä vuotta erityisluokanopettajana työskennellyt Katri.
Jos koulu toimii näin, kyse on heikosta johtamisesta ja huonosta resurssien suuntaamisesta. Jos maahanmuuttajaoppilaan ongelma on suomen kielen oppiminen, oikea paikka on valmistava luokka tai integroitu S2-opetus. Erityisluokkia käytetään valitettavan usein erilaisten "ongelma" oppilaiden säilytyspaikkoina, maahanmuuttajat ovat yksi lisä tähän kirjoon.
Kolmiportaisen tuen eri vaiheissa tehdään pedagoginen arvio ja selvitys, joissa siirrot pitää perustella. Tässä tapauksessa kyse on siirtymisesta erityiseen tukee (tekstissä mainitaan hojks) ja pedagogisen selvityksen tekemisestä. Pelkkä kielitaidon puute ei käsittäkseni ole edes pätevä kriteeri tähän siirtoon vaan tällöin oppilas on oikeutettu S2-kielen opetukseen. Pedagoginen selvitys on kohtuu kova paperi, jota tekemässä pitäisi olla moniammatillinen työryhmä ja sen allekirjoitaa rehtori ja hyväksyy koulutoimenjohtaja.
Jos taas kyse on moniongelmaisista oppilaista, niin silloinhan oppilaat ovat oikeassa paikassa.
Ongelmiin puuttuminen on kouluavustajana työskentelevän Hannan (nimi muutettu) mukaan kuitenkin vaikeaa, ilman että heti leimautuu rasistiksi.
Miten rasistiksi leimaantuminen eroaa pedofiiliksi leimaantumisesta? Erityisoppilaat keksivät mitä mielikuvituksellisimpia ilmaisuja ja väitteitä konfliktitilanteissa. Ei erityisopettaja tai avustaja voi pelästyä näitä, kyllä heidän täytyy pystyä säilyttämään toimintakykynsä lähes kaikissa tilanteissa. Jos rasistiksi haukkuminen tekee työstä vaikeaa, kannattaa vaihtaa työtä.
Hanna korostaa, että vanhempien pitää ottaa vastuuta lapsensa pärjäämisestä.
– Vanhemman täytyy motivoida lasta, oli sitten suomalainen, irakilainen, mikä tahansa.
Idealismi on kaunis asia, mutta jos työskentelet erityisopetuksen parissa, jonkin näköinen realismikin on paikallaan. Valitettavan usein erityisopetuksen oppilaiden vanhemmilla ei ole kykyä oppilaiden motivoimiseen, riippumatta kansalaisuudesta. Tämän asian korostaminen maahanmuuttajien kohdalla tuntuu erikoiselta.
Katrin opetettavana erityisluokassa on kymmenen oppilasta, maahanmuuttajia ja kantasuomalaisia. He ovat myös eri luokkatasoilta.
– Aika ei riitä opettamiseen, kun siellä on yksi opettaja ja yksi avustaja. Eikä myöskään siihen, että ymmärrettäisiin kunkin lapsen ongelma. Monien on hyvin vaikea ottaa vastaan käskyjä, miten pitäisi käyttäytyä. Ei totella, nauretaan päin naamaa, Katri sanoo.
Eikö tämä ole erityisluokanopettajan arkipäivää? Eritysopettaja joutuu tekemään sirpaleisempaa työtä, tästä syystä hänellä on pienempi luokka, parempi palkka ja koulutus.
Kouluavustaja Hanna on nähnyt, miten moninaisia vaikeuksia erityisluokalle tulleella maahanmuuttajataustaisella lapsella saattaa olla: heikommat tiedot ja kielitaito, oppimisvaikeuksia ja henkisiä ongelmia. Hannan mielestä erityisluokka ei pysty auttamaan kaikissa ongelmissa.
– Ei heitä voi vaan lykätä erityisluokanopettajalle, että tässä on sulle nämä, yritä pärjätä!
Mihin moniongelmaiset oppilaat pitäisi sitten sijoittaa, jos ei erityisopetukseen?
Koulun ja kodin väliseen yhteydenpitoon tarkoitettu Wilma-järjestelmäkin edellyttäisi vanhemmilta suomen taitoa. Hanna ihmettelee, kuinka pitkälle koulun pitää asiassa joustaa.
– Tarvittaisiin kääntäjä, joka istuisi koko päivän koulussa ja kääntäisi arabiaksi, turkiksi, thai-kielelle, somalin kielelle. Ainut vaihtoehto on, että vanhemmat opettelevat suomen kielen.
Wilma-järjestelmän käyttäminen vaatii vanhemmilta atk-osaamista, tietokoneen ja ennen kaikkea mielenkiintoa lapsensa koulunkäyntiä kohtaan. Erityisopetuksessa joutuu säveltämään monella tavalla, myös vanhempien kohdalla. Maahanmuuttajien kanssa kielimuuri on varmasti hankala, mutta keinot kyllä yleensä löytyy.
Opettaja Katri ehdottaa, että oppilaille järjestettäisiin tasotestit ennen siirtymistä erityisopetukseen. Sen jälkeen oppilaita jaettaisiin ryhmiin oman tasonsa mukaisesti, ja esimerkiksi lukutaidottomia opetettaisiin yhdessä.
– Nyt on täysin mahdotonta, kun joku ei osaa lukea, joku osaa vähän, joku osaa kirjoittaa, joku taas ymmärtää, mutta ei osaa kirjoittaa. Ei sitä voi enää kutsua opettamiseksi, Katri kuvaa.
Hyvin harvoin erityisopetusta voi kutsua perinteiseksi opetukseksi, kasvattaminen on useimmiten oikea termi. Testaaminen kuuluu erityisopetuksen arkipäivään ja pitäisi olla normitoimintaa. Tietysti, jos koululla ei ole resurssia, niin tilanne on hankalampi.
Pääkaupunkiseudulla on useita asuinalueita, joissa lähikoulut täyttyvät eri kulttuureista. Kouluavustaja Hannan mukaan vieraskielisten keskittyminen samoille alueille on kaikkien kannalta epäoikeudenmukaista, eikä se edistä maahanmuuttajien integroitumista.
– Päättäjien pitäisi ymmärtää, että tämä ei saisi kaatua yhden alueen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilökunnalle. Näillä alueilla ympäristö ei vapaa-ajallakaan motivoi integroitumiseen ja kielen oppimiseen.
Niin kauan kun Suomessa on vapaus valita asuinpaikka, tämä tilanne on totta. Tärkeää tässä olisi resurssien lisääminen perusopetukseen sinne missä sitä tarvitaan, perheiden pakkosiirtojen toteutuminen Suomessa tuntuu aika kaukaiselta.
Nykyinen maahanmuutto tuo varmasti haasteita perusopetukseen ja valmistavan opetuksen resursseja on välttämätöntä lisätä.
Tämän kaksikon valittaminen tuntuu silti hyvin erikoiselta, he kuvasivat mielestäni erityisopetuksen arkipäivää. Jonain vuonna luokassa voi olla pari oppilasta, kun taas toisen vuonna luokka on täynnä (10 opp.) ja opetat esim. viittä luokka-astetta samaan aikaan. Jos tämä ei sovi luonteelle, kannattaa miettiä lajin vaihtoa.