Opetustyö

  • 380 278
  • 3 070

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Kyllä kai Suomessakin opettajat hakeutuvat mieluummin Ressun lukioon opettamaan varakkaiden lapsia kuin Vuosaaren lukioon opettamaan astetta persaukisempia teinejä. Miksei tämä voisi näkyä myös opettajien palkkauksessa?
Ressussa ei välttämättä ole varakkaiden lapsia vaan oppilaat ovat lahjakkaita. Meidänkin koulusta sinne on mennyt "ei varakkaiden" jälkikasvua.

Opettajien työllisyystilanne on sellainen, että töihin mennään sinne missä niitä töitä on.

Olen opettanut sekä Itä-Helsingissä että Espoossa ja voin sanoa että tuo varakkaiden lasten kasvattaminen kunnon kansalaisiksi on usein hankalampaa kun ei löydy arvostusta tai kunnioitusta mihinkään suuntaan. Paremmin sain yhteyden Herttoniemen koviksiin. Alku oli hankalaa, mutta kun huomasivat että joku halusi oikeasti auttaa heitä, niin silloin päästiin eteenpäin ja parempiin tuloksiin.

Oletko huomannut, että sinulla on aivan väärä tai vääristynyt kuva opetustyöstä/kouluista? Nytkin puhuit Ressusta eliittikouluna oppilaiden taustojen takia. Näin ei kuitenkaan ole.
 
Viimeksi muokattu:
Ressussa ei välttämättä ole varakkaiden lapsia vaan oppilaat ovat lahjakkaita. Meidänkin koulusta sinne on mennyt "ei varakkaiden" jälkikasvua.

Oletko siis sitä mieltä, että hyvä keskiarvo on merkki lahjakkuudesta? Jos olet, miten perustelet tämän väitteen?

Nytkin puhuit Ressusta eliittikouluna oppilaiden taustojen takia. Näin ei kuitenkaan ole.

Missä kohtaa käytin sanaa eliittikoulu? En mielestäni tehnyt niin.

Uskotko siis ihan vakavissasi, että jos tutkitaan Ressun lukion oppilaiden sosioekonomisia taustoja, ne eivät keskimäärin poikkea merkittävästi koko ikäluokan keskiarvosta? Minusta tämä tuntuu aika erikoiselta väitteeltä, kun koulumenestys tutkitusti korreloi voimakkaasti perhetaustan ja etenkin äidin koulutustason kanssa.
 
Viimeksi muokattu:

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Oletko siis sitä mieltä, että hyvä keskiarvo on merkki lahjakkuudesta? Jos olet, miten perustelet tämän väitteen?
He ovat lahjakkaita oppilaita. He ovat lahjakkaita oppimaan ja opiskelemaan. Kun oppiminenkin on taito katsos.


Missä kohtaa käytin sanaa eliittikoulu? En mielestäni tehnyt niin.
Käytin termiä koska sait Ressun kuulostamaan sellaiselta.

Uskotko siis ihan vakavissasi, että jos tutkitaan Ressun lukion oppilaiden sosioekonomisia taustoja, ne eivät keskimäärin poikkea merkittävästi koko ikäluokan keskiarvosta? Minusta tämä tuntuu aika erikoiselta väitteeltä, kun koulumenestys tutkitusti korreloi voimakkaasti perhetaustan ja etenkin äidin koulutustason kanssa.
Itse en ole huomannut, että sosioekonominen tausta vaikuttaisi kykyyn oppia ja hallita opittua asiaa. Varakas lapsi voi olla kyvykäs tai kyvytön ja samaa voi sanoa heikommissa olosuhteissa elelevästä oppilaastakin. Tärkein seikka on huoltajien tuki ja oikea asenne. Jos ei halua oppia, niin ei myöskään opi. Oppimisvaikeudet tietenkin asia erikseen, mutta nekin voivat olla joko hidaste tai este. Riippuu ihan oppilaasta.
 
Viimeksi muokattu:
Itse en ole huomannut, että sosioekonominen tausta vaikuttaisi kykyyn oppia ja hallita opittua asiaa. Varakas lapsi voi olla kyvykäs tai kyvytön ja samaa voi sanoa heikommissa olosuhteissa elelevästä oppilaastakin.

Ymmärrätkö sä, mitä sana "korrelaatio" tarkoittaa? Suomessa koulumenestys korreloi jo peruskoulussa erittäin voimakkaasti perhetaustan kanssa ja äidin koulutustaso on merkittävin lapsen koulumenestystä ennustava tekijä. Tämä johtaa siihen, että korkean keskiarvorajan lukioissa kultalusikka suussa syntyneet ovat selvästi yliedustettuina, jos verrataan koko ikäluokkaan. Tällaiset lukiot ovat siis nuorelle hyvä paikka verkostoitua muiden kultalusikka suussa syntyneiden kanssa. Se ei tarkoita sitä, etteikö joku persaukinenkin voisi saada ysin keskiarvoa.

Jos sosioekonominen tausta ei vaikuta oppimiskykyyn mitenkään, miksi korkeasti koulutettujen lapset pärjäävät koulussa keskimäärin selvästi paremmin?
 
Viimeksi muokattu:

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Ymmärrätkö sä, mitä sana "korrelaatio" tarkoittaa? Suomessa koulumenestys korreloi jo peruskoulussa erittäin voimakkaasti perhetaustan kanssa ja äidin koulutustaso on merkittävin lapsen koulumenestystä ennustava tekijä. Tämä johtaa siihen, että korkean keskiarvorajan lukioissa kultalusikka suussa syntyneet ovat selvästi yliedustettuina, jos verrataan koko ikäluokkaan. Tällaiset lukiot ovat siis nuorelle hyvä paikka verkostoitua muiden kultalusikka suussa syntyneiden kanssa. Se ei tarkoita sitä, etteikö joku persaukinenkin voisi saada ysin keskiarvoa.

Jos sosioekonominen tausta ei vaikuta oppimiskykyyn mitenkään, miksi korkeasti koulutettujen lapset pärjäävät koulussa keskimäärin selvästi paremmin?
Se että on korkeakoulutettu ei tarkoita, että on varakas. Tai että korkeakoulutettujen ihmisten lapset olisivat syntyneet kultalusikka suussa.

Ymmärrätkö oikeasti mitään kouluista? Ei tunnu siltä. Ensinnäkin tuo oppilaiden jakautuminen oppilaitoksiin on nykyään varsin laajaa eli varakkaat menevät ammattikouluihin, persaukiset lukioihin. Touhu on muutamassa vuodessa muuttunut huomattavasti. Monet haluavat päästä nopeasti tienaamaan, eikä lukio tästä syystä kiinnosta.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Mitä mieltä jatkoajan opettajat ovat Maarit Korhosen uudesta luokkajärjestelystä?

Ei kai tuossa mitään negatiivista ole, omassa luokassa sohvia ja nojatuoleja on ollut aina. Tärkeämpi juttu tuossa artikkelissa oli Korhosen mielipiteet koulun oppisisältöjen muokkaamisesta, joista olen täysin samaa mieltä.
 

MadMike

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, HML Huskies, Fremantle Dockers, Western Force
Ymmärrätkö sä, mitä sana "korrelaatio" tarkoittaa?

Ymmärrätkö sä, mitä sana kausaliteetti tarkoittaa? Vale, emävale ja tilasto. Saattaa olla joitakin riippumattomia tekijöitä, joten korrelaatio ei ole sama asia kuin syy-seuraussuhde.
 

Le Dang

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Jos sosioekonominen tausta ei vaikuta oppimiskykyyn mitenkään, miksi korkeasti koulutettujen lapset pärjäävät koulussa keskimäärin selvästi paremmin?

Käytät perusteena tilastoja, mut et edes yritä perustella, mistä ne tilastot johtuvat. Ihanko oikeasti luulet, että joku taikavoima yhdistää vanhempien sosioekonomisen taustan lapsen koulumenestykseen? Eikö kellot soita yhtään, että se ratkaiseva tekijä voisi olla geenit. Näin ollen mainitsemasi tilastot kyllä toteutuvat, mutta se ei tee minkäänlaista suoraa syys-seuraus-suhdetta sosioekonomisen luokan ja koulumenestyksen välille. Tai korkeintaan sen verran, että hyvässä perheessä saa paremmin tukea ja rohkaisua opiskeluihin.

Rautalangasta:

Jos Pentti-isä on saatanan fiksu ja lukee itsensä lakimieheksi, niin on todennäköistä, että myös Pertti-pojasta kasvaa fiksu nuori, joka saattaa lukea itsensä lääkäriksi. Jos Marko-isä taas on keskivertoidiootti ja pitkäaikaistyötön, voi olla, että Matti-poikakaan ei vedä lukematta kiitettäviä. Matilla ja Pertillä on kuitenkin Suomessa lähes samat yhteiskunnan tarjoamat lähtökohdat kouluttautua lääkäreiksi. Matin vain on tehtävä todennäköisesti enemmän duunia tavoitteensa eteen.

Perse edellä mentäisiin puuhun, jos yhteyskunta alkaisi asettaa lisää raameja, joiden myötä Matin on vaikeampi lukea lääkäriksi, koska hänen isänsä ei ole korkeasti kouluttautunut.
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Onko Kirjoittelija oikeasti sitä mieltä että "paremman" aineksen kouluissa työskentelevien opettajien tulisi tienata enemmän kuin nyt esimerkiksi ongelmien Itä-Helsingissä? Oletko ajatellut että työsarkaa olisi näissä hankalammissa paikoissa enemmän?
 
Eikö kellot soita yhtään, että se ratkaiseva tekijä voisi olla geenit.

Jos sinä olet keksinyt tavan osoittaa, miten suuri on geenien vaikutus verrattuna kasvuympäristön vaikutukseen, ota ihmeessä yhteyttä asiaa tutkiviin ihmisiin. Heitä kiinnostanee tuo löytämäsi viisastenkivi kovasti. Se lienee selvää, että sekä geenit että kasvuympäristö vaikuttavat.

Matilla ja Pertillä on kuitenkin Suomessa lähes samat yhteiskunnan tarjoamat lähtökohdat kouluttautua lääkäreiksi.

Tämä on juuri sitä todellisuudesta irrallaan olevaa haihattelua, kun kuvitellaan, että yhteiskunta pystyisi jotenkin tasaamaan noin erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten mahdollisuuksia läheskään tasaveroisiksi. Ei mikään yhteiskunta voi tarjota Matille ja Pertille läheskään yhtäläisiä opiskelumahdollisuuksia niin kauan kuin ihmisillä on oikeus kasvattaa itse omat lapsensa. Jos haluttaisiin päästä siihen, että perheen varallisuus, kontaktit ja arvomaailma eivät vaikuta merkittävästi lapsen opiskelumahdollisuuksin ja pelkästään se yksilön oma synnynnäinen "lahjakkuus" ratkaisee, pitäisi kaikki lapset ottaa heti syntymän jälkeen valtion huostaan, eikä sellainen toimintamalli ole mitenkään mielekäs. Tämä fakta voitaisiin kertoa ääneen jo vaikka yläasteen yhteiskuntaopin tunnilla.

Ymmärrätkö sä, mitä sana kausaliteetti tarkoittaa? Vale, emävale ja tilasto. Saattaa olla joitakin riippumattomia tekijöitä, joten korrelaatio ei ole sama asia kuin syy-seuraussuhde.

Tässä keskusteltiin nyt siitä, ovatko hyväosaiset yliedustettuina lukiovertailujen kärkikouluissa. Tilastojen osoittama fakta on se, että kyllä he ovat. Tämä on tosiasia ihan riippumatta siitä, mitkä kaikki seikat vaikuttavat siihen, että he ovat siellä yliedustettuina.
 
Viimeksi muokattu:

Vanha akka

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämä on juuri sitä todellisuudesta irrallaan olevaa haihattelua, kun kuvitellaan, että yhteiskunta pystyisi jotenkin tasaamaan noin erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten mahdollisuuksia läheskään tasaveroisiksi. Ei mikään yhteiskunta voi tarjota Matille ja Pertille läheskään yhtäläisiä opiskelumahdollisuuksia niin kauan kuin ihmisillä on oikeus kasvattaa itse omat lapsensa. Se yhtäläisten mahdollisuuksien luominen edellyttäisi sitä, että kaikki lapset otettaisiin heti syntymän jälkeen valtion huostaan, eikä sellainen toimintamalli ole mitenkään mielekäs. Tämä fakta voitaisiin kertoa ääneen jo vaikka yläasteen yhteiskuntaopin tunnilla.

Tällä logiikalla kannattaisi panostaa tyttöjen koulutukseen huomattavasti enemmän kuin poikien. Tytöthän saavat parempia oppimistuloksia ja jos ei olisi poikia kiviriippana, olisimme edelleen PISA:n huippumaita.

Mutta myönnän olevani puoleellinen, oma geenialtaani on siitä kouluttamattomimmasta päästä ja muutonkin moniongelmainen. Minun onneni, että meidän järjestelmämme takasi mahdollisuuden kouluttautua korkeasti ja kivuta esittämään tasaveroista jonkun parempiosaisen kaverin rinnalle. Vaihtoehtoisesti kai voisin nostella sossun tukia ja syljeskellä kattoon, joten jollain tasolla kai tätä voisi pitää myös yhteiskunnan etuna?
 
Tällä logiikalla kannattaisi panostaa tyttöjen koulutukseen huomattavasti enemmän kuin poikien. Tytöthän saavat parempia oppimistuloksia ja jos ei olisi poikia kiviriippana, olisimme edelleen PISA:n huippumaita.

Suomessahan hyvistä ylioppilaskirjoitusarvosanoista saa aivan liikaa pisteitä korkeakoulujen pääsyvalinnoissa. Tämä on sukupuolikysymys sikäli, että useimmiten ne oppilaat, jotka saavat yo-kokeista huomattavasti paremmat arvosanat kuin lukion kursseista, ovat poikia. Yo-kirjoitukset on koemuoto, joka suosii laiskoja oppilaita ahkerien oppilaiden kustannuksella. Siksi niitä ei pitäisi mielestäni juurikaan huomioida korkeakoulujen pääsyvalinnoissa. Silloin sellaisten ihmisten, joita koulukirjojen lukeminen ei nappaa, olisi vaikeampi päästä korkeakouluun.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Yo-kirjoitukset on koemuoto, joka suosii laiskoja oppilaita ahkerien oppilaiden kustannuksella. Siksi niitä ei pitäisi mielestäni juurikaan huomioida korkeakoulujen pääsyvalinnoissa. Silloin sellaisten ihmisten, joita koulukirjojen lukeminen ei nappaa, olisi vaikeampi päästä korkeakouluun.

Sanoisin mieluummin, että YO- koe armahtaa laiskoja mutta fiksuja ja oivaltavia oppilaita. Ei ne pelkästään laiskat oppilaat hyödy yhtään, oikeastaan päinvastoin. Ja minusta korkeakoulut tarvitsevat nimenomaan noita oikeasti luovia ja lahjakkaita opiskelijoita, eivät pelkästään asioita päähänsä painavia tunnollisia puurtajia. Tokihan noista edellä mainituistakin avuista on hyötyä, ja moni elättääkin itsensä pelkästään niiden avulla.

Onhan se totta, että sosiaalinen statuskin periytyy. Ei se silti poista sitä faktaa, että köyhien duunarivanhempienkin on mahdollista kasvattaa jälkikasvustaan menestyjiä. Jos et itse arvosta koulutusta, asenne siirtyy helposti lapsille. Jos taas tuet ja kannustat lapsesi koulunkäyntiä ja opiskelua, loppu on kyllä ihan itsestä (tässä tietysti se perimäkin mukana) kiinni. Ja tämä on minusta nimenomaan hienoa Suomessa.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Sanoisin mieluummin, että YO- koe armahtaa laiskoja mutta fiksuja ja oivaltavia oppilaita. Ei ne pelkästään laiskat oppilaat hyödy yhtään, oikeastaan päinvastoin. Ja minusta korkeakoulut tarvitsevat nimenomaan noita oikeasti luovia ja lahjakkaita opiskelijoita, eivät pelkästään asioita päähänsä painavia tunnollisia puurtajia. Tokihan noista edellä mainituistakin avuista on hyötyä, ja moni elättääkin itsensä pelkästään niiden avulla.

Itsellänihän ei ole kompetenssia tänne kommentoida, sillä enhän ole vielä edes yo-urakkaani aloittanut. Mutta silti erittäin hyvin sanottu siellä takana! Itse olen aika laiska opiskelija, mistä syytän peruskoulujärjestelmää, mutta se on kokonaan toinen keissi. Itse olen jopa niin laiska, etten kurssikokeissakaan jaksa hirveästi jäsennellä vastausta. Tajunnanvirrallakin saa kaseja ja ysejä.

Peruskoulussa minua vituttivat ne tyypit, jotka opettelivat kaiken ulkoa ja kopioivat sitten paperille. Samantasoisia numeroita sitten saivat, mutteivät takuulla olleet ymmärtäneet, eivätkä sisäistäneet asioita. Nykyään lähinnä huvittavat tuollaiset tyypit. Ja säälittävät. En tiedä, enkä tunne asiaa(ja tässä kohtaa kaikki lopettavat lukemisen), mutta olen siinä uskossa, että nämä ikuiset opiskelijat edustavat juuri tätä mainitsemaani ihmisryhmää.

Minua risoo aivan suunnattomasti se, että tässä maassa voi saavuttaa kohtuutonta hyötyä asioiden ulkoa opettelemisella. Mutta ei siitäkään sen enempää. (Ajatuskatkoksesta johtuva lopetus kappaleelle.)

Pikkulapsena, siis siitä lähtien, kun opin lukemaan(3 v.) opettelin asioita ulkoa. En tarkoituksenmukaisesti, mutta luin paljon tietokirjoja ja Aku Ankkaa. 4-vuotiaana osasin ulkoa kaikki Suomessa esiintyvät pöllölajit ja suuren osan muistakin isommista linnuista. En osaa enää, tai en ole varma (huuhkaja, lapinpöllö, viirupöllö, lehtopöllö, helmipöllö, varpuspöllö, tunturipöllö, suopöllö ja sarvipöllö, lisäksi kirjassa oli minerva(n?)pöllö ja tornipöllö). Pitkä litania sanoja, joilla en tee paljon mitään(no okei, olin sen verran kiinnostunut, että jotain juttuja muistan noista, mutta... no olkoon). Ja tuosta on about 14 vuotta aikaa. Ja nyt en taas tiedä miten tämä liittyi mihinkään.

Asiaan, niin tuota että vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja. Mutta minulle vat sanoneet(vanhempani), että heille on ihan sama mitä minusta tulee isona, kunhan olen siihen tyytyväinen. Itse olen kuitenkin omassa päässäni yhdistänyt asiat varmaankin näin: kotona on kivaa, isä ja äiti kävivät koulut kunnolla(eivät ole mitään kultalusikkaväkeä itse olleet lapsena, kaukana siitä), ne sai hyvät työpaikat, josta saa hyvää palkkaa, kiva koti. En tiedä mistä se kumpuaa, opiskelumotivaationi nimittäin. Kun yleensä ei koulunkäynti nappaa yhtään, mutta kuitenkin olen kasannut itselleni hirveät päänsisäiset suorituspaineet. Tosin nyt nuo paineet ovat vähän helpottaneet, kun olen matematiikasta saanut vähän heikompia numeroita ja tajunnut, että ehkä on muutakin, kuin koulunkäynti.

Nyt on oikeastaan ensimmäistä kertaa sellainen epävarma fiilis. Nyt jos kirjoitukset menee kiville, niin sitten pitää päntätä pääsykokeisiin (ja tässä palaan kolmanteen virkkeeseeni tuossa ensimmäisessä kappaleessa). En oikein tiedä, haluanko hakea teknilliselle alalle, vai pyrkiä oikikseen. Vai kauppakorkeaan. Tämä asia oli ihan selvä vielä vuosi sitten. Sitten alkoi matikan numero laskea ja kemian lopetin kokonaan, kun oli niin pitkäveteistä. Fysiikan numerokin laski pykälän, mutta se meni väsymyksen piikkiin. Fysiikan ykköskurssi sen aikanaan sytytti, sen kiinnostuksen. Mutta enpä tiedä nyt sitten, kun MAA5-kurssiin asti oli tasainen rivi kasia, ja MAA6 olikin jo kutonen, sen jälkeen 7, 6 ja 5. 9. kurssilla tuntuivat tehtävät pirun helpoilta, mutta siinä kohtaa iski sitten laiskuus oikein kunnolla. Kokeeseen mennessä unohdin kaikki asiat. 11. kurssi oli sitten siinä loppukeväästä, samoin 12. Niistä 8 ja 6. 12. kurssilla tosin en hirveästi panostanut, keväällä oli takki aika tyhjä. Fysiikka on 8. Kertokaas nyt arvon opettajapalstalaiset, että minkälaatuiset mahdollisuudet meikäläisellä tältä pohjalta on akateemiselle tai teknilliselle alalle? Rehellinen mielipide kiitos.

Pahoittelut epäselvästä tajunnanvirtatuotannosta.

Edit: Tulipahan vallan herkistyttyä, kun alkoi vanhoja kunnon lintukirjanlukuhetkiä muistelemaan. Ääreishienoja kokemuksia, kuten Lion#79 varmasti asian ilmaisisi.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Suomen suurin ja kaunein
En viitsi haukkua edellisen koulun opettajia joten kehunkin tämän uuden koulun opettajat. On ollut helvetin hienoa katsoa kun skidi lähtee intoa piukassa kouluun ja on silminnähden pahoillaan, koska joutui sairastumisen vuoksi jäämään yhdeksi päiväksi kotiin. Opettaja (erittäin kokenut) käy mielellään keskusteluja opetussuunnitelmasta sekä janoaa kaikkea mahdollista infoa lapsista joiden avulla voi luoda henkilökohtaisia piristysruiskeita kunkin oppilaan koulutyöhön. Muistan viimeksi tavanneeni näin hyvän opettajan kun itse olin 3-5 luokalla. Sen jälkeen pelkkiä suorittajia, sosiopaatteja taikka natseja. Poikkeuksena koulumme vararehtori yläasteella joka oli myös loistava persoona ja joka koostaan sekä sukupuolestaan huolimatta omasi auktoriteetin jossa ei ääntä korotettu. Vilkaisu nenälle valuneiden lukulasien yli riitti saamaan kovimmatkin gangsterit aisoihin. Niillä tunneilla oli rauhallista ja kaikki opiskeli. Ne ketkä huutaa kilpaa kakaroiden kanssa häviävät automaattisesti.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Itselläni on ollut hyvin vähän huonoja opettajia, mutta kehun silti yhtä hyvää opettajaa. Nimittäin nyt jo eläkkeelle (tietääkseni) jäänyt yläkoulun äidinkielen opettajani. Meidän luokka oli ainoa minun ikäluokastani, jota hän opetti. (Koulussa A-F -luokat) Opetusmetodinsa saattoivat olla vanhanaikaiset, mutta toimivat kuin häkä (itse olen huono esimerkki). Pistokokeita oli lähes jatkuvasti. Jatkuvasti oli joku kirja luettavana, ja se myös piti lukea. Silloin häntä tuli pidettyä ihan kamalana opettajana. Mutta hän oli siitä harvinainen opettaja, että hänen tunneillaan pystyi, tai ei oikeastaan voinut olla oppimatta asioita. Auktoriteetti oli sitä luokkaa. Mutta tärkeintä on se, mitä hän opetti. Ei meillä ollut mitään hömppätunteja. Koko lukion pakollisten kurssien sisältö on ollut käytännössä kertausta yläkoulussa opittuun. Siinä missä muille kaikki asiat ovat tulleet uutena, minä ja pari vanhaa luokkakaveriani olemme jo osanneet nuo asiat(olipa kömpelö virke).

En tiedä mikä on opetussuunnitelman mukaista, mutta joko meille opetettiin "liikaa", tai muiden tunnit menivät päällehuutamiseen. Myös sillä on varmasti merkitystä, että tämä äidinkielen opettajamme oli koko yläkouluaikamme aikana vain kaksi päivää poissa. Kaikilla muilla oli harva se päivä sijainen. Eikä hän siis sinänsä mikään natsi ollut. Vaativa toki.
 
Peruskoulussa minua vituttivat ne tyypit, jotka opettelivat kaiken ulkoa ja kopioivat sitten paperille. Samantasoisia numeroita sitten saivat

Itsekin naureskelin 18-kesäisenä niille ikätovereille, jotka olivat kovia harrastamaan ulkolukua ja napsimaan hyviä arvosanoja kurssikokeista, mutta eivät juurikaan laudatureja kirjoittaneet, koska eivät pystyneetkään lukemaan kerralla jokaista lukion kurssikirjaa ulkoa kannesta kanteen.

Enää tässä iässä ei ole paljon varaa naureskella noiden keskiluokkaan syntyneiden ihmisten tunnollisuudelle, sillä he tekevät nykyään siistejä sisätöitä.

Ja minusta korkeakoulut tarvitsevat nimenomaan noita oikeasti luovia ja lahjakkaita opiskelijoita, eivät pelkästään asioita päähänsä painavia tunnollisia puurtajia.

Minun mielestäni taas työteliäisyys on korkeakouluopiskelua ajatellen paljon hyödyllisempi ominaisuus kuin sellainen päättelykyky, jota yo-kirjoitukset mittaavat.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Minun mielestäni taas työteliäisyys on korkeakouluopiskelua ajatellen paljon hyödyllisempi ominaisuus kuin sellainen päättelykyky, jota yo-kirjoitukset mittaavat.

Niin no, voihan työteliäisyydestä olla korkeakouluopiskelussa hyötyä, mutta sitten herää kysymys, että onko siitä isompi hyöty kuin päättelykyvystä niillä aloilla, joille korkeakouluista siirrytään. Ainakin itselläni on huomattavasti turvallisempi olo, kun vaativissa ja vastuullisissa tehtävissä työskentelee luovia ja lahjakkaita ihmisiä, kuin byrokraattisia suorittajia. Jos verrataan vaikkapa kiekkojoukkueeseen. Siellä pelaa ykkösketjussa lahjakkaita, luovia ja taitavia jätkiä. He ovat tulosvastuussa joukkueesta. Jos he epäonnistuvat, niin käy kalpaten (pun intended). Sitten nelosketjun mies osaa kaikki taktiset asiat ulkoa ja hoitaa oman leiviskänsä kunnialla. Mutta siihen rooliin pystyy (periaatteessa) kuka hyvänsä lähes pelkällä kovalla työllä. Jos nelosketjun mies floppaa, niin se ei ole mikään maailmanloppu. Ja jos joukkueessa on vain nelosketjun miehiä, niin kovin hyviä tuloksia ei ole odotettavissa.

Eli olisiko korkeakouluissa nähtävissä selkeä muutoskohde tuolla saralla?
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Niin no, voihan työteliäisyydestä olla korkeakouluopiskelussa hyötyä, mutta sitten herää kysymys, että onko siitä isompi hyöty kuin päättelykyvystä niillä aloilla, joille korkeakouluista siirrytään.

Näin minäkin sen ajattelen. Työteliäisyyteen voi vielä opetella, mutta luovuuden ja älykkyyden kanssa on usein toisin. Mutta kuten todettua, työteliäisyys on totta kai hyvä ominaisuus, ja sinnikkäitä puurtajiakin tarvitaan. Puhumattakaan sekä työteliäistä että luovista ihmisistä.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Ei luovuus ja älykkyys ole vakioita läpi elämän. Ajattelukyky kypsyy vuosien mittaan ja ihan tutkitustikin aivot kehittyvät joillain vaille kolmeenkymppiin saakka.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Ei luovuus ja älykkyys ole vakioita läpi elämän. Ajattelukyky kypsyy vuosien mittaan ja ihan tutkitustikin aivot kehittyvät joillain vaille kolmeenkymppiin saakka.

Luovuus ei, totta. Tuota voi ihan helpostikin harjoituttaa. Sen sijaan älykkyys on kyllä käytännössä aika pysyvä ominaisuus. Totta kai poikkeuksia on ja älykkyyttäkin voi kehittää, mutta jos nyt kukin tuttavapiiriään miettii, niin kyllä se "fiksujen" porukka aika vakiona pysyy. Onneksi maailmassa pärjää kivasti muillakin avuilla.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Luovuus ei, totta. Tuota voi ihan helpostikin harjoituttaa. Sen sijaan älykkyys on kyllä käytännössä aika pysyvä ominaisuus. Totta kai poikkeuksia on ja älykkyyttäkin voi kehittää, mutta jos nyt kukin tuttavapiiriään miettii, niin kyllä se "fiksujen" porukka aika vakiona pysyy. Onneksi maailmassa pärjää kivasti muillakin avuilla.
Keittiöfilosofi-psykologi kommentoi:
Tärkeämpää on olla viisas, kuin älykäs. Jotkut älyköt ovat pirun "tyhmiä". Älykkyyttä on jopa helpompi kehittää, kuin luovuutta, sillä sitä voi kehittää varsin passiivisesti. Viisauttakin voi kehittää, mutta silloin pitää olla melkoisen hyvä kyky analysoida itseään. Ja silloin on sitten jo päässä jotain muuta vikaa.
Ja miellän siis älykkyyden asioista tietämiseksi ja niiden ymmärrykseksi, luovuuden tietojen yhdistelemiseksi ja oivaltamiseksi, keksimiseksi. Viisaus on sitten sitä, että tietää, ettei tiedä, ja sitä, että toimii järkevästi. Ja se, mikä on järkevää toimintaa, se on haastava kysymys.


Ja älkäähän toki ymmärtäkö väärin, arvostan ahkeruutta. Enkä mä nyt niin laiska ole, kuin ehkä väitän. Aika laiska kylläkin.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Keittiöfilosofi-psykologi kommentoi:
Tärkeämpää on olla viisas, kuin älykäs. Jotkut älyköt ovat pirun "tyhmiä". Älykkyyttä on jopa helpompi kehittää, kuin luovuutta, sillä sitä voi kehittää varsin passiivisesti. Viisauttakin voi kehittää, mutta silloin pitää olla melkoisen hyvä kyky analysoida itseään.

Jatketaan keittiölinjalla. Minusta taas viisautta on helpompi kehittää. Monesti jo pelkkä elämänkokemus tuo ihmiselle viisautta. Asioihin ei enää suhtaudu liian fanaattisesti ja umpimielisesi, ymmärtää paremmin toisten näkökantoja sekä sen, että se oma ei ehkä olekaan se oikea, jne. Mutta sitten ovat tietysti ne, joita elämäkään ei opeta. Ei näitä voi yleistää. Itsetutkiskelusta on kyllä apua tässä, varsinkin jos on munaa tehdä se rehellisesti. Ei tunnu monille olevan kovin helppoa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös