Pääsin tuossa iltamyöhään Aamulehdessäkin urheilusivuja pidemmälle. Siellä kolmesta haastatellusta seiskaluokkalaisesta kaikki olivat sitä mieltä, että tottakai potkut tuollaisesta toiminnasta opettajalle.
Mun kouluaikoinani, tosin yli 40v sitten, ei todellakaan koulussa vittua sanottu, tai jos sanottiin, niin perjantai iltapäivä vapaana alkoi vähän myöhemmin. Saanko minä nauraa valituksille siitä, että 25 oppilaan opetusryhmät ovat niin suuria, ettei opetuksesta tule mitään. Mun 12v. koulu-uralla kansakoulu - keskikoulu - lukio, siis ennen peruskoulua, pienin luokkakoko äkkiä kattoen oli 42 oppilasta, suurin 47.
Minä perseilin oman koulunkäyntini aika huolella siinä murrosiässä, vika vaan oli paitsi minussa, niin vanhemmissani. Perhe kun oli vaan kulissi ulospäin. Kolmetoistavuotiaana olin välillä parisen kuukautta poissa kotoa, niin etteivät vanhempani edes huomanneet. Onneksi saatanallisella säkällä kaveriporukkaan osui kaveri, jolle silloinen keskikoulukin oli väärä paikka, häntä auttaessa tuli vahingossa nostettua keskikoulun päättötodistuksen keskiarvo neljännestä luokasta tasan kaksi numeoa. Muutama maikka tiesi tilanteeni, suurin osa ei. Silloin munat aiheuttivat keskimäärin yhden numeron laskun numeroihin, en tiedä mitä on nyt, todennäköisesti opettajien sukupuolijakaumaa katsoen on edelleenkin näin. Palstalla on mua yli 40v nuorempia, niin jätetään kommentit tähän heille.
Minä painin muutamankin miesopettajan kanssa joskus 14-15 vuotiaana. Ja jopa voitin ne painit sillai aluksi, eli ope seinälle tms. Siitä lähdettiin kyllä kiltisti pihalle ja joskus ihan rexin kansliaan. Siis miesopettajien kanssa,
Naisopet suosivat tyttöjä härskisti, silloin se oli fakta, en tiedä onko vieläkin. Vaan en muista kuin yhden tapauksen, senkin lukiosta, jolloin naisopea rääkättiin kaikin mahdollisin keinoin.Ja silloinkin se oli 'Sitä saa mitä tilaa'. Teini voi olla aika julma, kun kohdalle osuu opena totaalisen väärässä paikassa oleva henkilö. Ko ope vaihtoi koulua vuoden välein ja päätyi kai pitkäaikaispotilaaksi Nokian Pitkäniemen sairaalaan. Eli ei tuokaan ammatti sovi kaikille, ei edes lähes täydelliselle hanullaw.
Vaan keskikoulun Reksi oli hopeisen kurkkutorven venäjäl'isten kranaatin jäljiltä omaava sotaveteraani, nöyrää poikaa oltiin siellä kansliassa, vaikka olisin vanhan miehen pätkinyt helposti fyysisesti milloin vaan, eikä herra edes pystynyt huutamaan.
Yksi eniten vtuttavista asioista elämässäni on, kun vanhemmilleni soitettin onnitteluja mun ylioppilaaksipääsystäni, niin suostuin niihin kulissijuhliin, vaikkeivat ne edes tienneet, saati välittäneet, että olen yleensä lukiossa.
t. hanu