Lukion äidinkielen opettajalla on todella hyvä tuntipalkka tai ainakin kannatti sijaisuuksia tehdessä olla äikän opettajan sijainen... heh.Eikös se riipu opetettavasta aineesta? Esimerkiksi äidinkielen opettajalla on pienempi tuntimäärä kuin biologian lehtorilla. Eli samalla tuntimäärällä äidinkieltä opettamalla saa enemmän.
Joo, äikän opettajalla velvollisuus 16h/vko, bilsassa 21. Ja siis noilla määrillä saa sen peruspalkan. Ihan posketon ero, vaikka jotain eroa toki on eri aineiden oheistöiden määrällä. Tähän(kään) asiaan OAJ:lla ei ole ollut koskaan mitään halua puuttua/vaikuttaa, mikä on yksi syy siihen, etten enää järjestöön kuulu.Lukion äidinkielen opettajalla on todella hyvä tuntipalkka tai ainakin kannatti sijaisuuksia tehdessä olla äikän opettajan sijainen... heh.
Tasoittuuhan se tietty, kun miettii sitten palkkaa tuntimäärien kautta.
Yläasteen opettajiin nähden lukion opettajilla on kuitenkin parempi palkkataso ja eikös YO-kirjoituksista tule joku lisä edelleen, joka myös vaikuttaa tähän?
Huh, onko tosiaan lukiossa noin paljon kovempi palkkataso? Jos itsellä olisi opetusvelvollisuuden verran tunteja, niin bruttopalkka jäisi 3200 euroon kuussa. Ja siinä on jo pari ikälisää mukana.
Tämä siis yläkoulun aineenopettajana.
Yläastetasollakin on eroa tuntimäärissä esim. äikän opettajan ja kielten opettajien välillä. Yksi syy on se, että äikän opettajat korjaavat niitä ainekirjoituksia. Niitä kyllä teetetään myös kielten opetuksessakin, mutta sitä ei taideta huomioda...Joo, äikän opettajalla velvollisuus 16h/vko, bilsassa 21. Ja siis noilla määrillä saa sen peruspalkan. Ihan posketon ero, vaikka jotain eroa toki on eri aineiden oheistöiden määrällä. Tähän(kään) asiaan OAJ:lla ei ole ollut koskaan mitään halua puuttua/vaikuttaa, mikä on yksi syy siihen, etten enää järjestöön kuulu.
Joo, ja reaaliaineiden esseet voivat myös olla ihan yhtä työläitä korjata ja tarkistaa. Tämä äikän opetusvelvollisuus joku ihmeellinen jäänne ajalta, jolloin äidinkieli ollut jossain kuningasasemassa koulussa.Yläastetasollakin on eroa tuntimäärissä esim. äikän opettajan ja kielten opettajien välillä. Yksi syy on se, että äikän opettajat korjaavat niitä ainekirjoituksia. Niitä kyllä teetetään myös kielten opetuksessakin, mutta sitä ei taideta huomioda...
Joo, ja reaaliaineiden esseet voivat myös olla ihan yhtä työläitä korjata ja tarkistaa.
Reaaliaineen opettajana ja pari vuotta myös äikkää opettaneena sanoisin, että kyllä ne äikäntyöt teettävät reilusti enemmän duunia. Hissan esseen tarkistus kohdistuu sisältöön, ei niinkään rakenteeseen, kun taas äidinkielen kirjoitelmat sisältävät molemmat aspektit kieliasusta lähtien. Lukiossa tuo puoli alkaa olla jo aika työlästä, kun kirjoitelmat ovat pitkiä ja taitavien kirjoittajien työt vaativat palautetta, jonka pitäisi kehittääkin. Yläkoulussa taas se, että osaaminen on erittäin vaihtelevaa.Joo, ja reaaliaineiden esseet voivat myös olla ihan yhtä työläitä korjata ja tarkistaa. Tämä äikän opetusvelvollisuus joku ihmeellinen jäänne ajalta, jolloin äidinkieli ollut jossain kuningasasemassa koulussa.
Itse en edelleenkään usko, että äikässä on niin paljon enemmän hommia, kuin velvollisuudesta voisi päätellä. Ja kuten itsekin tuot esille omalla toiminnallasi, muissakin aineissa voi opettaja tehdä lähes rajattomasti oheisduunia, mutta ei se opetusvelvollisuudessa näy. Aineiden korjaaminen sitten näkyykin sitäkin enemmän.Reaaliaineen opettajana ja pari vuotta myös äikkää opettaneena sanoisin, että kyllä ne äikäntyöt teettävät reilusti enemmän duunia. Hissan esseen tarkistus kohdistuu sisältöön, ei niinkään rakenteeseen, kun taas äidinkielen kirjoitelmat sisältävät molemmat aspektit kieliasusta lähtien. Lukiossa tuo puoli alkaa olla jo aika työlästä, kun kirjoitelmat ovat pitkiä ja taitavien kirjoittajien työt vaativat palautetta, jonka pitäisi kehittääkin. Yläkoulussa taas se, että osaaminen on erittäin vaihtelevaa.
Aina näitä eri opettajakuntien nokitteluja kuunnellessa ihmetyttää se, miten hyvin muiden duunit voidaan tietää, vaikkei niitä olla päivääkään tehty. Vaikka itse olen tehnyt vähintään kaksi lukuvuotta äikkää, matikkaa, liikuntaa, terveystietoa ja elämänkatsomustietoa sekä toiminut erityisopettajana sen lisäksi, että varsinaisen urani olen tehnyt pätevänä hissan ja yhteiskuntaopin opettajana, uskallan vain omasta puolestani laittaa eri tehtäviä järjestykseen.
Osassa oppiaineita voidaan painaa vuodesta toiseen suht kivuttomasti vanhoilla materiaaleilla, mutta osa aineista taas elää jatkuvasti, kuten yhteiskuntaoppi. Vähän vaikea ainakaan itse olla päivittämättä materiaaleja muutosten mukana. Tai olla huomioimatta digitaitoja, laaja-alaisia taitoja tai mokkeja. Tekeekö se minusta parempaa opettajaa verrattuna johonkin, joka vetää samoilla dioilla, ei liiemmin huomioi hojkseja ja teettää tehtävänsä vihkoon, kuten 15 vuotta sitten? Ei välttämättä puhtaasti oppiaineen hallinnan näkökulmasta. Ei välttämättä muutoinkaan, mutta elättelen toivoa, että joskus joku oppilaistani hokasee, miksi oli ihan jees, että sampion tunneilla käytettiin tekstinkäsittelyä ja editoitiin videoita tai tehtiin näytelmää yhdessä äikäntuntien kanssa. Toivottavasti nyt helvetti hokasee, sen verran noihin on tunteja illan pimeinä hetkinä uponnut [/humble brag]
---
Olen tainnut joskus aiemminkin täällä todeta, että opetusduuni on erinomainen pesti henkilölle, joka kykenee tekemään sitä opsia pääpiirteissään noudattaen sekä työyhteisönsä, huoltajien ja oppilaiden kanssa toimeentullen. Sitten kun pakettiin lisätään vielä se, että henkilö kykenee kehittämään osaamistaan ja olemaan kyynistymättä sekä rajaamaan työtuntinsa kohtuullisiksi, puhutaan jo kovan luokan ammattilaisuudesta. Harmittavasti tuo töiden rajaaminen tuppaa olemaan monelle aika vaikeaa, ihan aidosti hyvillekin opettajille, eikä vain sellaiseksi itsensä luuleville.
Sitten on tietenkin sekin joukko, joka pitää itseään erinomaisina ammattilaisina, mutta tosiasiassa kyseessä on vain heikon itsetunnon ja ylisuuren egon yhdistelmä. Siinä maailmassa uhitteleva teini on vihollinen, opekokouksista pyritään liukenemaan mielellään heti tai sitten niissä käyttäydytään kuin ne uhittelevat teinit välitunneilla. Niin, ja nämä tyypit toki tietävät kaiken politiikasta, urheilusta, taiteesta ja viihteestä sekä tietenkin muiden opettajien työstä, kun taas heidän tekemisensä ei kellekään muulle kuulu. No, näitä lienee joka kahvihuoneessa. Ero on vain siinä, että yritysmaailmassa niille voidaan antaa kenkää, kouluissa ei juurikaan voida.
Jokaisessa aineessa voi tappaa itsensä duunilla, mutta lähtökohdat äikässä on vaativammat kuin reaaliaineissa, ja siksi ymmärrän tuon opetusvelvollisuuden alhaisemman määrän. Toki äikän voi hoitaa myös vasurilla.Itse en edelleenkään usko, että äikässä on niin paljon enemmän hommia, kuin velvollisuudesta voisi päätellä. Ja kuten itsekin tuot esille omalla toiminnallasi, muissakin aineissa voi opettaja tehdä lähes rajattomasti oheisduunia, mutta ei se opetusvelvollisuudessa näy. Aineiden korjaaminen sitten näkyykin sitäkin enemmän.
Itse muuten teetän ihan helvetisti tehtäviä vihkoon(matikassa). Ihan sama, onko vanhanaikaista, oppilaat nimittäin oppivat hyvin. Toki opetan ja harjoitellaan myös sähköisesti.
Joo, kyllä mäkin siis tunnustan eroja aineiden välillä, mutta onko se 5 viikkotuntia, niin ei minusta.Jokaisessa aineessa voi tappaa itsensä duunilla, mutta lähtökohdat äikässä on vaativammat kuin reaaliaineissa, ja siksi ymmärrän tuon opetusvelvollisuuden alhaisemman määrän. Toki äikän voi hoitaa myös vasurilla.
Matematiikassa vihko ja lyijykynä ovat kai edelleen varsin kelpo käyttöliittymä, mitä olen sähköisten välineiden kehittymistä yläkoulusta ylöspäin kohdistuvaan opetukseen seurannut. Reaaliaineissa on helppo pyörittää materiaaleja ja tehtäviä Classroomissa sekä open että oppilaan näkökulmasta, enkä enää suostuisikaan siihen, että niitä mailiin saati paperisena keräisin. Vihkomuistiinpanot teetän kuitenkin edelleen, jotta tatsi käsikirjoitukseen myös omalta osaltani säilyy.
Eikös se riipu opetettavasta aineesta? Esimerkiksi äidinkielen opettajalla on pienempi tuntimäärä kuin biologian lehtorilla. Eli samalla tuntimäärällä äidinkieltä opettamalla saa enemmän.
Eri aloilla ei siis nykyään käytetä tietotekniikkaa ja nuorten ei kannata olla valmiita työskentelemään tietokoneilla?Mää luulisin, että jos alalla työskenteleviltä ja aiheen parissa toimivilta asiantuntijoilta sekä päättäjiltä löytyisi riittävästi ymmärrystä ja poliittista siviilirohkeutta, varhaiskasvatuksesta, peruskoulusta ja toisen asteen opistoista tulisi täysin digivapaita alueita.
Mobiililaitteiden ja tietokoneiden liiallinen käyttäminen on tutkitusti valtava riski terveydelle ja hyvinvoinnille, ja lapset ja nuoret saavat päivittäisen maksimiannoksensa ihan jo ilman koululaitostakin. Ei nykyajan lapsia ja nuoria ole enää tarvetta opettaa tietotekniikan ja tietoverkkojen käyttämiseen; ne osaa sen hoimman paremmin kuin opettajansa jo eskarissakin.
On kovin vaikea hahmottaa kummoistakaan mahdollista lisäarvoa, jonka sähköiset materiaalit, läppärit ja älytaulut - varsinkin alkeiden ja perusjuttujen - opettamiseen tuovat. Paperia ja kynä, miten olisi? Kasvukipuilevat ja levottomat lapset, läppäri, itseohjautuvuus ja omatoiminen opiskelu netissä kaverien kanssa aulan lepotuoleilla löffäten. Mikä muka voisi mennä pieleen?
Voisiko mahdollisesti olla niin, että vaikka opetuksen ja varhaiskasvatuksen digitalisaatio saattaa olla toisessa ajassa kasvaneille opettajille jänskä ja kiva uusi juttu, se onkin käytännön tosielämässä vain häntä, joka heiluttaa koiraa?
Mielestäni näin kirjoitin, mutta kiitos tarkennuksesta.Ei peruspalkka riipu aineesta. Aineesta riippuu se, että kuinka monta opetustuntia sisältyy peruspalkkaan, siis mikä on se paljon puhuttu opetusvelvollisuus (esimerkkejä eri aineiden opetusvelvollisuuksista: äidinkieli 18, matematiikka 21, liikunta 24).
Toivottavasti ei löydy rohkeutta tähän suuntaan. Sen sijaan selkeyttä ja johtajuutta digitaaliseen kehittämiseen tarvitaan, ja paikoin sitä löytyykin.Mää luulisin, että jos alalla työskenteleviltä ja aiheen parissa toimivilta asiantuntijoilta sekä päättäjiltä löytyisi riittävästi ymmärrystä ja poliittista siviilirohkeutta, varhaiskasvatuksesta, peruskoulusta ja toisen asteen opistoista tulisi täysin digivapaita alueita.
Eivät todellakaan osaa - näppistaidot ovat monella hukassa vielä yläkoulun lopussakin, saati alkuopetuksessa. Kännykänkäyttötaidot eivät ole yhtä kuin digitaidot.Mobiililaitteiden ja tietokoneiden liiallinen käyttäminen on tutkitusti valtava riski terveydelle ja hyvinvoinnille, ja lapset ja nuoret saavat päivittäisen maksimiannoksensa ihan jo ilman koululaitostakin. Ei nykyajan lapsia ja nuoria ole enää tarvetta opettaa tietotekniikan ja tietoverkkojen käyttämiseen; ne osaa sen hoimman paremmin kuin opettajansa jo eskarissakin.
Varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus ovat vielä pitkälti paperin ja kynän valtakuntaa kera kosketusnäyttöjen, mutta sinnekin hyvin suunniteltu ja koordinoitu digitaalisuus tuo PALJON lisäarvoa. Mutta muutoin tämä heitto on niin absurdi, että vaikea vastata tähän mitään järkevää, jos toisena osapuolena on henkilö, jolla ei (toivottavasti) pienintäkään kosketusta koululaitokseen ole ollut omien kouluvuosiensa jälkeen.On kovin vaikea hahmottaa kummoistakaan mahdollista lisäarvoa, jonka sähköiset materiaalit, läppärit ja älytaulut - varsinkin alkeiden ja perusjuttujen - opettamiseen tuovat. Paperia ja kynä, miten olisi?
Varmasti kaikki, jos asiat toteuttaa kuvaamallasi tavalla toistuvasti ja ilman ammattitaitoa.Kasvukipuilevat ja levottomat lapset, läppäri, itseohjautuvuus ja omatoiminen opiskelu netissä kaverien kanssa aulan lepotuoleilla löffäten. Mikä muka voisi mennä pieleen?
Päinvastoin digitalisaatio on monelle opettajalle punainen vaate ja pakko, osalle toki liiallinen kiihkoilun aihekin. Kaikkea ei tarvitse digitalisoida, eikä voikaan, mutta digitaidot ovat kuitenkin lähtökohtaisesti OPPILAAN ETU, josta yksikään opettaja ei saisi kieltäytyä luokka-asteesta riippumatta. Hyvin suunniteltu, toteutettu ja johdettu digipedagogia tuo merkittävän lisäarvon oppimiseen ja opettamiseen, ja synnyttää parhaimmillaan sellaisia käytäntänteitä ja opiskelutapoja kouluihin, jotka eivät olisi ilman digitekniikkaa mahdollisia. Tämä taas mahdollistaa oppilaille ja opiskelijoille enemmän tapoja oppia, jotkut jopa saattaisivat puhua oppimisensa omistajuuden enenevistä keinoista.Voisiko mahdollisesti olla niin, että vaikka opetuksen ja varhaiskasvatuksen digitalisaatio saattaa olla toisessa ajassa kasvaneille opettajille jänskä ja kiva uusi juttu, se onkin käytännön tosielämässä vain häntä, joka heiluttaa koiraa?
Tuo 1,1 on muistaakseni aikoinaan neuvoteltu luokattoman lukion kertoimeksi, koska luokaton lukio teettää enemmän töitä opettajille kuin luokallinen vanhan mallinen lukio.Joo, äikän opettajalla velvollisuus 16h/vko, bilsassa 21. Ja siis noilla määrillä saa sen peruspalkan. Ihan posketon ero, vaikka jotain eroa toki on eri aineiden oheistöiden määrällä. Tähän(kään) asiaan OAJ:lla ei ole ollut koskaan mitään halua puuttua/vaikuttaa, mikä on yksi syy siihen, etten enää järjestöön kuulu.
Lukiossa tuntimäärä kerrotaan 1,1:lla palkkaa laskiessa, ja lisäksi perustaso taitaa olla parempi myös hieman. Yo-kokeista ei taideta juuri pientä valvonta/korjaus rahaa kummempaa maksaa, mutta voihan nekin olla tuon 1,1-kertoimen perusteina, en ole ihan varma.
Näin. Kysyin joskus lukion at-kurssin aluksi, kuinka moni osaa käyttää Word-ohjelmaa. Kaikki kertoivat osaavansa. Pian selvisi, että tämä osaaminen oli oikeasti sitä, että osattiin kirjoittaa ohjelmaan näppiksellä tekstiä. Mitään ohjelman työkaluja tai ominaisuuksia ei juuri kukaan osannut käyttää. Muissa ohjelmissa käyttötaito vielä huonompi, pois lukien ehkä Powerpoint, jolla ne saa kyllä hyvän näköstä esitystä aikaan.Eivät todellakaan osaa - näppistaidot ovat monella hukassa vielä yläkoulun lopussakin
Toivottavasti ei löydy rohkeutta tähän suuntaan. Sen sijaan selkeyttä ja johtajuutta digitaaliseen kehittämiseen tarvitaan, ja paikoin sitä löytyykin.
Eivät todellakaan osaa - näppistaidot ovat monella hukassa vielä yläkoulun lopussakin, saati alkuopetuksessa. Kännykänkäyttötaidot eivät ole yhtä kuin digitaidot.
Varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus ovat vielä pitkälti paperin ja kynän valtakuntaa kera kosketusnäyttöjen, mutta sinnekin hyvin suunniteltu ja koordinoitu digitaalisuus tuo PALJON lisäarvoa. Mutta muutoin tämä heitto on niin absurdi, että vaikea vastata tähän mitään järkevää, jos toisena osapuolena on henkilö, jolla ei (toivottavasti) pienintäkään kosketusta koululaitokseen ole ollut omien kouluvuosiensa jälkeen.
Varmasti kaikki, jos asiat toteuttaa kuvaamallasi tavalla toistuvasti ja ilman ammattitaitoa.
Päinvastoin digitalisaatio on monelle opettajalle punainen vaate ja pakko, osalle toki liiallinen kiihkoilun aihekin. Kaikkea ei tarvitse digitalisoida, eikä voikaan, mutta digitaidot ovat kuitenkin lähtökohtaisesti OPPILAAN ETU, josta yksikään opettaja ei saisi kieltäytyä luokka-asteesta riippumatta. Hyvin suunniteltu, toteutettu ja johdettu digipedagogia tuo merkittävän lisäarvon oppimiseen ja opettamiseen, ja synnyttää parhaimmillaan sellaisia käytäntänteitä ja opiskelutapoja kouluihin, jotka eivät olisi ilman digitekniikkaa mahdollisia. Tämä taas mahdollistaa oppilaille ja opiskelijoille enemmän tapoja oppia, jotkut jopa saattaisivat puhua oppimisensa omistajuuden enenevistä keinoista.
Samalla on kuitenkin muistettava, että digitaidot ovat vain yksi lukuisista kehittämiskohteista kouluissa. Tämä sillä, että kaikkia resursseja ei voi olettaa laitettavan vain siihen, että sähköisiä oppimisalustoja ja erilaisia sovelluksia osataan käyttää optimaalisesti. Ja toisaalta on sekin puoli, että erilaisten vaatimusten yleistyessä koululaitosta ja opettajia kohtaan, pirstaloituu toimintakenttä entisestään. Enää ei riitä se, että hallitsee oppiaineensa, osallistuu oppilashuoltoon ja työyhteisön kehittämiseen (digi, arviointi, tunnetaidot, whatever...) sekä kasvattaa, vaan kouluarjesta on alkanut muodostua niin hälyinen ja levoton, että näitä perustehtäviä on vaikea enää hoitaa kunnolla.
Kyseessä on pitkälti johtamisen haaste, joka koskettaa niin luokka-, koulu- kuin kuntatasoakin ja yhtälailla digitaalisuutta kuin pedagogisia perustehtäviäkin. Pitkäjänteisyys, määrätietoisuus ja pienet, mutta hallitut askeleet ovat yleensä se avain näihin.
Nuorempien kohdalla varmasti tärkeintä tarjota turvallinen ympäristö ja samalla antaa heidän olla tavallisia lapsia / nuoria. Jos he jotain alkavat oppia, se on sitten positiivinen lisä.Nyt on valtavasti uutta haastetta tulossa opetustöihinkin Ukrainasta saapuvien pakolaisten kanssa. Meillä esim. on suomen kielen opiskeluun ilmoittautunut jo lukuisia opiskelijoita. Matematiikkaan ja fysiikkaan ei vielä yhtään, eli omalta osaltani tämä ei vielä ole koskettanut, mutta miten lie tulevaisuudessa.
Se suurin ongelma on, että miten näiden ukrainalaisten opiskelu tulisi järjestää, kun heillä suurimmalla osalla on jo kohtalaisen hyvä peruskoulutus. Tarvitsevatko he mitään muuta, kuin suomen kielen opiskelua? Toki siellä varmaan on lapsiakin mukana, mutta menevätkö he sitten normaalin peruskoulun mukana?
Ja varmasti suurin osa heistä haluaa palata kotimaahansa heti, kun sota vain loppuu, eli onko heidän opettamisensa ihan turhaa?
Ei sinun ole pakko töihin mennä, jos lakko koskee myös sinun työpaikkaasi. Lakkoon saa osallistua tai olla osallistumatta, kuuluipa liittoon tahi ei.Jos lakko siis laajenee tännekin, niin pidetäänkö minua jonkinlaisena lakkorikkurina? Koska minunhan on töihin mentävä, kun en liiton jäsen ole.