Opetustyö

[sampio]

Se on karua, että ilmeisesti edelleen jossain kunnissa ei-virkasuhteisille tehdään elokuun xx. päivä (koulun aloituspäivä, ei 1.8.) - koulun loppumispäivä (esim. 2.6.) soppareita vuodesta toiseen eli kesän palkka säästetään.

Meillä tehtiin yhdessä vaiheessa niin, että sopimukset alkoivat esim. 7.8. suunnittelupäivästä ja loppuivat 3.6. tai mikä ikinä päivä Suvivirsi soikaan. Pari viimeisintä vuotta ei tuota ole tarvinnut pelätä enää, vaan sopimukset kestävät kesän ylitse 31.7. Noin viikko tuosta silti jää kaupungille joka vuosi. Pieni juttu kaupungin kassassa mutta useampi satanen työntekijälle.

Kerran tein sopparin muistaakseni 15 tunnille ihan vapaaehtoisesti, kun opiskelut olivat ruuhkavaiheessaan. Syksy 16 tuntia ja kevät 14, muistaakseni, jos kokoaikainen tuntiopettajan raja nyt on se 16, mikä olisi tuonut samalla kesäloman. Ennen joulua liikanmaikka kysyi mua toiseksi opeksi kurssilleen, jonka oppilasmäärä oli liian suuri yhdelle. Otin sen, koska olin jaksanut vetää syksyn ihan hyvin. Käytännössä tein siis koko lukuvuoden 16 tuntia viikossa eli kesään oikeuttavan määrän, mutta saa veikata, korjattiinko tilannetta millään tavalla. Ei toki, vaan nostin ansiosidonnaista kesän läpi.

Kaikenlaisia juttuja sitä on kuullut ja itsekin kokenut opetushommissa nimenomaan tähän henkilöstöjohtamiseen liittyen. Pienet jutut kaupunkien kassavirroissa saavat paljon hallaa tai hyvää aikaan henkilöstön keskuudessa. Ja ei tämä todellakaan ole rahasta kiinni, vaan itselleni ehkä enemmänkin siitä viestistä, mikä näillä päätöksillä annetaan. Jos työntekijä kokee, että on arvostettu ja että hänet halutaan kiinnittää palvelukseen, ei siinä välttämättä enää kympit näyttele merkittävää roolia.

 

[cottonmouth]

Eikö noille opettajille kuitenkin kerry kesälomaa yhdeksältä tai kymmeneltä kuukaudelta + lomaraha?

Käsittääkseni kertyy lomaraha, joka maksetaan viimeisen palkan yhteydessä, mutta lomia ei. Joku paremmin virkaehtosopimuksen tunteva voinee tarkentaa.

 

[Japi]

Käsittääkseni kertyy lomaraha, joka maksetaan viimeisen palkan yhteydessä, mutta lomia ei. Joku paremmin virkaehtosopimuksen tunteva voinee tarkentaa.

En tiedä nykyisestä käytännöstä, mutta kahdeksan vuotta sitten oli sellainen tilanne (ainoa kerta kun koko lukuvuoden opettajana) että lomaraha maksettiin kaksi kertaa toukokuussa (eri ajalta kertynyt 30.4.2010 mennessä kertynyt ensin ja sen jälkeen kertynyt myöhemmin toukokuussa tai kesäkuun alussa). Lomakorvaus maksettiin kesäkuussa viimeisen palkan yhteydessä. Lomakorvausta kertyi tuolloin vain kokonaisesta lukuvuodesta. Lomarahaa kertyy kaikista työsuhteista opetusalalla.

 

[Konsta Kepuli]

Tämä on totta. Ihmettelen, kuinka työnantaja näin toimiessaan odottaa ilmeisesti kuitenkin työntekijältä täyttä työpanosta seuraavana lukuvuonna. En ole tuossa tilanteessa ollut, mutta minulta sitä ei saisi. Aivan surkeaa henkilöstöpolitiikkaa, jolla mimimoidaan henkilökunnan yhteishenki ja motivaatio. Laadun sijaan pyritään tuottamaan palvelu mahdollisimman halvalla.

Aika kummallista tämä "henkilöstöpolitiikka". Varmaan ihan motivoivaa saada kenkää joka vuosi kesäkuussa. Noin vuosipalkan kannalta se on yksi ja sama mutta arvostus työyhteisössä voi harmittaa kun vakinaiset karauttelee ooppeleilla ja datsuneilla kesän viettoon mökeilleen. Samalla hetkellä kun oma palkanmaksu katkeaa.


Ja tämä siis yhteiskunnan toimivuuden ja tulevaisuuden kannalta keskeisellä alalla. Ehkäpä perus- ja lukiokoulutus pitäisi vihdoin siirtää kunnilta valtiolle tai vaikka tulevalle maakuntahimmelille?

 

[cottonmouth]

Vaikka teksti on jo neljä vuotta vanha, se toimii vuonna 2018 ehkä paremmin kuin kirjoitettaessa.

Suomen Kuvalehti: Opettaja - Näitä ovat lukiouudistuksen lapselliset fantasiat

Jutussa on todella paljon asioita, jotka voi helposti allekirjoittaa:

Työryhmässä oli toki OAJ:n edustajakin, mutta lukiolaisten liitolla edustajia oli aivan yhtä monta. Ilmeisesti ministeriössä ajatellaan, että kouluttajat ja koulutettavat hahmottavat koulutuskaaren kokonaisuuden aivan yhtä hyvin.

Pelkään, että lopputulos tulee olemaan se klassinen: työn varsinaiset tekijät joutuvat lopulta jatkuvasti pohtimaan keinoja, joilla johdon aikaansaama vahinko minimoidaan.

+1.

Julkisuuteen tulleet esimerkit (kuten erään helsinkiläiskoulun keskiaika-teema Robin Hood -musikaaleineen) esitetään aina niin positiivisessa valossa, ilman mitään kielteisiä kommentteja, että se herättää terveen skeptisyyden. Epäilen, että yhdessä tekemisen ilo sekoitetaan syvälliseen oppimiseen.

Ilmiöpohjaisuudesta innostuneita ei näytä haittaavan sekään, että yliopistoissa tieteenalat ja ainelaitokset kuitenkin ovat olemassa. Ainakaan toistaiseksi heillä ei ole ollut otsaa vaatia yliopisto-opintojen täysremonttia.

+1.

Heikoilla pohjatiedoilla varustetut uudet oppilaani tapaavat olla juuri niitä, joiden yläasteella tehtiin jatkuvasti projekteja ja ryhmätöitä sekä tunnettiin hyvää oloa ilmiöpohjaisuudesta. Heiltä ei peruskoulussa vaadittu tarpeeksi. Kaiken lisäksi he usein itsekin ymmärtävät tämän ja saattavat kokea jatkuvien ryhmätöiden loppumisen suorastaan helpotuksena.

+1.

Tietotekniseen hössötykseen liittyy myös toinen yleinen luulo, jonka työryhmäkin toistaa: ”Oppimisesta varsin suuri osa tapahtuu formaalin oppimisen ulkopuolella.” Miksi ihmeessä tätä toistellaan suurena viisautena? Ainahan valtaosa ”oppimisesta” on tapahtunut koulun ulkopuolella.

+1.

Nykyään edes kaikkein parhaiten koulussa menestyvien joukossa ei ole monia sanomalehtien lukijoita tai uutisten seuraajia. Ajankohtaisista asioista keskivertolukiolainen ei tiedä juuri mitään.

+1.

Erityisen naurettava ajatus on, että koska nykyään verkosta löytyy kaikki tieto, asioiden ”tietäminen” ei enää ole niin tärkeää. (Tätä on onneksi kritisoitu paljon.) Jos ihmisellä ei ole mielessään jäsenneltyä tietoa, ei internetin informaatiotulva taatusti hahmotu järkevänä.

+1.

Pakollisten kurssien puute johtaisi aidon valinnaisuuden sijasta eräänlaisiin arpajaisiin. Peruskoulusta lukioon siirtyvillä ei nimittäin ole realistista käsitystä lukion oppiaineista. Miten he kykenisivät tekemään oikeasti mielekkäitä valintoja?

Nykyisessä systeemissä oppilaat tutustuvat oppiaineisiin ja opettajiin pakollisten kurssien aikana. Näennäiseen valinnaisuuteen kannustaminen on täysin epäeettistä. Yhteiskunnan täytyy opastaa nuoria jäseniään. Juuri kukaan lukiota aloittava nuori ei ole valmis tekemään valintoja, jotka vaikuttavat pitkälti jatko-opintokelpoisuuteen.

+1.

Lisääntyvä valinnaisuus tulisi myös näkymään oppiaineiden välisenä epäterveenä kilpailuna. Heikkoa osaamista kuvaavia arvosanoja ei uskallettaisi antaa, koska se vaarantaisi myöhemmin toteutuvat kurssit. Tästä seuraisi arvosanainflaatio, joka puolestaan johtaisi osaamisinflaatioon vaatimustason laskiessa.

+1.

Karmeinta olisi, jos aloitettaisiin laaja jatkokoulutusoperaatio, kuten tapahtui terveystietouudistuksen yhteydessä.

Nythän turhasta lukioaineesta ei voi luopua, koska opettajat on jo koulutettu. Terveystiedosta on vahingossa tehty ylioppilaskokeiden suosituin reaaliaine.

+1.

Kokonaisuuksien hahmottamiseen on jäätävä aikaa. Karsimisen olisi syytä tapahtua niin, että opetetaan vähemmän asiakokonaisuuksia, mutta se mikä opetetaan, käsitellään syvällisesti.

+1.

Perusopetuksen ongelmat heijastuvat väistämättä myös lukioihin. Siksi lukioihin saapuu hyvillä keskiarvoilla oppilaita, joilta ei milloinkaan ole vaadittu juuri mitään. Aika on kulunut yhteisöllisessä puuhastelussa ja ilmiöpohjaisissa projekteissa.

+1.

Osa uudistamistavoitteista tuntuukin nousevan siitä, että lukiolaisten joukossa on niin heikkoa oppilasainesta, ettei ”perinteinen opetus” enää toimi. Siitä tehdään hölmöläistarinoiden tyyliin johtopäätös, että nyt pitää tehdä jotain aivan muuta kuin sitä, mihin lukio alun perin on tarkoitettu. Projekteja! Ilmiöpohjaisuutta! Musikaaleja!

+1.

Uudistaminen ei missään nimessä saisi edetä heikoimman opiskelija-aineksen ehdoilla. Suomalaisnuoret viihtyvät koulussa verrattain huonosti siksi, että meillä menee kansakuntana tavattoman hyvin.

Olemme satumaisen rikkaita, eikä elämässä selviäminen vaadi jatkuvaa kilvoittelua. On täysin ymmärrettävää, että viihteellistyvässä maailmassa vaivannäkö ja työ voi tuntua hankalalta.

+1.

Tulevaisuuden arvaamattomuuttakin liioitellaan. Osa uudistajista ei tunnu ymmärtävän, mitä lukioissa opetetaan. Iso osa oppisisällöistä on sellaisia perusasioita, joiden ei tarvitse pelätä muuttuvan epäoleellisiksi seuraavan puolen vuosisadan aikana.

+1.

Tietotekniikkauudistukset etenevät tyypillisesti tekniikan eivätkä opetettavan sisällön ehdoilla. Samalla kun hankitaan uusiutumattomiin luonnonvaroihin liittyvää nopeasti vanhenevaa tekniikkaa, juhlapuhujat ja opetussuunnitelmat muistavat korostaa kestävän kehityksen tärkeyttä. Surrealistinen vaikutelma on täydellinen.

+1.

Äidinkieli on tärkeää, koska sen hallinta on kaikkien muiden oppiaineiden pohjalla. Matematiikka ja suuret luonnontieteet (fysiikka, kemia ja biologia) ovat tieteeseen ja teknologiaan perustuvan modernin yhteiskuntamme perusta.

+1.

Lukion täytyy yleissivistävän tavoitteensa lisäksi huolehtia siitä, että tulevat yliopisto-opiskelijat saavat näissä tieteissä riittävän pohjan akateemisiin opintoihinsa. Yhteiskunta tarvitsee kemistinsä, insinöörinsä, lääkärinsä ja niin edelleen.

Tämän vuoksi ei kannata hämmästellä tai kadehtia sitä, miksi fysiikassa tai pitkässä matematiikassa tarvitaan niin monta valtakunnallista kurssia. Taideaineet ja muut reaaliaineet sen sijaan palvelevat lähinnä yleissivistyksellistä tarkoitusta. Yhteiskunta ei tarvitse niin monia historioitsijoita tai filosofeja, mutta näiden oppiaineiden yleissivistyksellinen arvo on silti mittaamaton.

+1.

Lukioiden ongelmista merkittävä osa katoaisi, mikäli nykyisen 50 %:n sijasta vain esimerkiksi 40 % ikäluokasta suorittaisi lukion.

Ei-akateemisesti suuntautuneita nuoria pitäisi ohjata omien lahjojensa vaalimiseen, ammatilliseen koulutukseen ja työssä oppimiseen ilman turhaa teoreettista koulutusta. Tämä ei tietenkään tule toteutumaan. Alue- ja työllisyyspoliittiset syyt vaativat vanhaan tapaan jatkamista.

+1.

Tuntuupas typerältä lainata varmaan 2/3 artikkelista, mutta nyt osui vain, niin hyvin kohdalleen.

 

[BlackWolf]

Vaikka teksti on jo neljä vuotta vanha, se toimii vuonna 2018 ehkä paremmin kuin kirjoitettaessa.

Suomen Kuvalehti: Opettaja - Näitä ovat lukiouudistuksen lapselliset fantasiat

Jutussa on todella paljon asioita, jotka voi helposti allekirjoittaa:

Tuntuupas typerältä lainata varmaan 2/3 artikkelista, mutta nyt osui vain, niin hyvin kohdalleen.

Olipas vaikea lainattava kun ei alkuperäiset lainaukset tullut mukaan. Pisti silmiin tämä kohta. Siis moni muukin, mutta tähän nyt tartun.

Suomalaisnuoret viihtyvät koulussa verrattain huonosti siksi, että meillä menee kansakuntana tavattoman hyvin.

Olemme satumaisen rikkaita, eikä elämässä selviäminen vaadi jatkuvaa kilvoittelua. On täysin ymmärrettävää, että viihteellistyvässä maailmassa vaivannäkö ja työ voi tuntua hankalalta.

Menit tätä alleviivaamaan ja lainaamaan. Minä en nyt ihan ymmärrä että mistä alkuperäinen kirjoittaja tämän soopan on keksinyt ja miksi sinä olet samaa mieltä. Se että ei vaadita tarpeeksi =/= menee liian hyvin. Samaten en ymmärrä mitä jatkuva kilvoittelu ja koko helvetin kilpailuyhteiskunnan pakkosyöttäminen kaikille olisi muuta kuin negatiivinen asia. Lapset ja nuoret ehtii kilpailemaan ihan riittämiin elämässä niin ettei niiden kyllä pitäisi tarvita kilpailla oppimisessa, ei varsinkaan yleissivistävissä opinnoissa. Minusta tuo haiskahtaa vähän siltä että pitäisi luoda järjestelmä missä vaikka 10% reputetaan ihan vain koska se on tehokkain tapa luoda kilpailua, se on sitten hei kätsy tapa saada kaikki pänttäämään. Tosiasiassa se saisi aina pudonneista jonkun prosentin luovuttamaan ja lopputulos olisi negatiivinen suhteessa oikeasti kannattaviin vaihtoehtoihin kuten kirittämiseen, palkitsemiseen ja kannustamiseen. Enkä tässä nyt yrittänyt luoda olkiukkoa mitä mätkin, vaan minulle tuo ajatusmalli kilpailusta koulussa kuulostaa aika oudolta. Ketä vastaan, itseä, muita, miksi ja mistä syystä? Kilpailu on hyvä renki, mutta helvetin huono isäntä. Kilpailussa pitää jokaisen joskus voittaa ja kokea onnistumisia, tai se tukahduttaa. Lisäksi työn ja vaivannäön ei edes pitäisi liittyä kilpailuun.

Ihan hyvä artikkeli kokonaisuutena, tokikin näin ei opettajan kokemusta omaavana, mutta tuo yksi kohta häiritsi ja pahasti. Valitettavasti tuohan on jo osittain myös todellisuutta, monessa paikassa käytetään jotain gaussin käyriä tai vastaavia, kuten vaikka yo-kirjoituksissa. Siis sen sijaan että kokeen tekijät olisi alunperin tietoisia että mikä suoritus on riittävän hyvä, että saavuttaa määrätyn tason. Mitäs jos vaikka jossain ikäluokassa on, kuten jääkiekosta on huomattu, paljon enemmän huippuyksilöitä kuin toisessa? Tekeekö se toisen vuoden oppilaista NHL pelaajia, vaikka siis taso oli huonompi siinä draftissa, vain koska kaikkia arvoitettiin suhteessa toisiinsa, eikä suhteessa osaamiseen?

 

[Jymäkkä]

Ihan hyvä artikkeli kokonaisuutena, tokikin näin ei opettajan kokemusta omaavana, mutta tuo yksi kohta häiritsi ja pahasti. Valitettavasti tuohan on jo osittain myös todellisuutta, monessa paikassa käytetään jotain gaussin käyriä tai vastaavia, kuten vaikka yo-kirjoituksissa. Siis sen sijaan että kokeen tekijät olisi alunperin tietoisia että mikä suoritus on riittävän hyvä, että saavuttaa määrätyn tason. Mitäs jos vaikka jossain ikäluokassa on, kuten jääkiekosta on huomattu, paljon enemmän huippuyksilöitä kuin toisessa? Tekeekö se toisen vuoden oppilaista NHL pelaajia, vaikka siis taso oli huonompi siinä draftissa, vain koska kaikkia arvoitettiin suhteessa toisiinsa, eikä suhteessa osaamiseen?

Samaa mieltä, ettei lukiossakaan tarvitsisi vielä niin paljon kilpailla, mutta päättäjät ovat olleet toista mieltä, ja haluaa lukiolaisten kilpailevan jo jatko-opintopaikoistaan entistä kiivaammin jo lukiossa.

Gaussin käyrää en itse käytä arvostelussani lainkaan, koska oppilasryhmien taso vaihtelee todella paljon. Yo-kirjoituksissa koko ikäluokan ja aiemmin kirjoittaneiden vertailussa tällä on kuitenkin paikkansa. Massa on kuitenkin paljon isompi kuin joku ikäluokan huippujannut, joka yo-kirjoituksissa vastaa jotain top-10:ä. Kyllä se taso isossa massassa aika vakiona pysyy, vaikka jossain matikassakin todellisten huippulahjakkuuksien määrä heittelee. Lisäksi tasalaatuisten kokeiden tekeminen on oikeasti todella vaikeaa, eikä tulisi onnistumaan, jolloin eri ikäluokat olisivat täysin eriarvoisessa asemassa. Gaussin käyrän soveltamista on tosin hieman jo lievennetty yo-lautakunnassa.

 

[BlackWolf]

Samaa mieltä, ettei lukiossakaan tarvitsisi vielä niin paljon kilpailla, mutta päättäjät ovat olleet toista mieltä, ja haluaa lukiolaisten kilpailevan jo jatko-opintopaikoistaan entistä kiivaammin jo lukiossa.

Gaussin käyrää en itse käytä arvostelussani lainkaan, koska oppilasryhmien taso vaihtelee todella paljon. Yo-kirjoituksissa koko ikäluokan ja aiemmin kirjoittaneiden vertailussa tällä on kuitenkin paikkansa. Massa on kuitenkin paljon isompi kuin joku ikäluokan huippujannut, joka yo-kirjoituksissa vastaa jotain top-10:ä. Kyllä se taso isossa massassa aika vakiona pysyy, vaikka jossain matikassakin todellisten huippulahjakkuuksien määrä heittelee. Lisäksi tasalaatuisten kokeiden tekeminen on oikeasti todella vaikeaa, eikä tulisi onnistumaan, jolloin eri ikäluokat olisivat täysin eriarvoisessa asemassa. Gaussin käyrän soveltamista on tosin hieman jo lievennetty yo-lautakunnassa.

Niin siis käsittääkseni siellä käytetään nyt jotain muuta vastaavaa systeemiä mutta edelleen asenteella että X määrä saa l:n ja joku prossa hylätään. Toki siis olet oikeassa että tasalaatuisten kokeiden tekeminen on hankalaa, se ei silti poista sitä faktaa että suuressakin massassa voi toisena vuonna päästä läpi l tason kirjoittajia e:llä ja toisena taas e:n tasoiset saa l:iä. Sitten taas jatkossa he ovat samalla viivalla kun kilvoittelevat pääsystä yliopistoon. Minun logiikkani sanoisi että ennemmin pitäisi käyttää niitä kertoimia muuttamaan kokeen arvostelua, eli jos jostain syystä tulee alle odotusarvon tai yli odotusarvon tuloksia, niin koko kokeen arviointia muutettaisiin, mutta silti sieltä voisi kirjoittaa 90% l:n jos määrätty raja ylittyy. Nythän noin ei voi tapahtua kun siellä väkisin pitää jonkun saada se hylsy ja väkisin taas erotellaan, vaikka pisteen tarkkuudella, ne prosentit kohdalleen.

 

[Jymäkkä]

Niin siis käsittääkseni siellä käytetään nyt jotain muuta vastaavaa systeemiä mutta edelleen asenteella että X määrä saa l:n ja joku prossa hylätään. Toki siis olet oikeassa että tasalaatuisten kokeiden tekeminen on hankalaa, se ei silti poista sitä faktaa että suuressakin massassa voi toisena vuonna päästä läpi l tason kirjoittajia e:llä ja toisena taas e:n tasoiset saa l:iä. Sitten taas jatkossa he ovat samalla viivalla kun kilvoittelevat pääsystä yliopistoon. Minun logiikkani sanoisi että ennemmin pitäisi käyttää niitä kertoimia muuttamaan kokeen arvostelua, eli jos jostain syystä tulee alle odotusarvon tai yli odotusarvon tuloksia, niin koko kokeen arviointia muutettaisiin, mutta silti sieltä voisi kirjoittaa 90% l:n jos määrätty raja ylittyy. Nythän noin ei voi tapahtua kun siellä väkisin pitää jonkun saada se hylsy ja väkisin taas erotellaan, vaikka pisteen tarkkuudella, ne prosentit kohdalleen.

Prosentit eivät enää ole kiveen hakattuja kuitenkaan, eli L-arvosanojen suhteellinen osuus voi vaihdella vuosittain. Kyllä normaalijakauma kuitenkin lienee paras malli, jota abiturienttien taso noudattaa, joten ei tuo Gaussin käyrä perusteeton ole.

 

[kamrat]

Minun logiikkani sanoisi että ennemmin pitäisi käyttää niitä kertoimia muuttamaan kokeen arvostelua, eli jos jostain syystä tulee alle odotusarvon tai yli odotusarvon tuloksia, niin koko kokeen arviointia muutettaisiin, mutta silti sieltä voisi kirjoittaa 90% l:n jos määrätty raja ylittyy.

En nyt ihan tajunnut logiikkaasi tässä. Olennaisesti kuvailit Gaussin käyrän toiminnan kylläkin.

Tuosta Gaussista aina välillä vouhkataan. Jotenkin siihen puretaan jonkinlaista närkästystä jostain. Gauss ei kyllä koulussa ole käytössä missään muualla kuin juuri ylppäreissä, missä se toimii oikein hyvin, kun otos on suuri. Nythän, kuten edellä sanottiin, siitä on luovuttu aineissa/kokeissa, joissa aineisto ei ole normaalijakautunutta joko pienen lukumäärän tai muun syyn vuoksi (esim. venäjää äidinkielenään puhuvien suuri osuus venäjän kirjoittajissa).

 

[redlate]

Prosentit eivät enää ole kiveen hakattuja kuitenkaan, eli L-arvosanojen suhteellinen osuus voi vaihdella vuosittain. Kyllä normaalijakauma kuitenkin lienee paras malli, jota abiturienttien taso noudattaa, joten ei tuo Gaussin käyrä perusteeton ole.

Eikös muutamiin aineisiin, kuten A-saksa, fysiikka ja pitkä marematiikka ainakin, tule korjaustermi, jolla suhteutetaan jakaumaa kirjoittajajoukon tasoon. OLetus oli, että näitä aineita kirjoittaa keskimäärin se nohevampi aines, joten pistemäärät ovat korkeampia, niin sitä suhteutetaan yleismenestykseen. En nyt ihan tarkkaan muista, että miten. Periaate on kuitenkin tuo.

 

[Jymäkkä]

Eikös muutamiin aineisiin, kuten A-saksa, fysiikka ja pitkä marematiikka ainakin, tule korjaustermi, jolla suhteutetaan jakaumaa kirjoittajajoukon tasoon. OLetus oli, että näitä aineita kirjoittaa keskimäärin se nohevampi aines, joten pistemäärät ovat korkeampia, niin sitä suhteutetaan yleismenestykseen. En nyt ihan tarkkaan muista, että miten. Periaate on kuitenkin tuo.

Joo, näin taisi muuten olla. Varsinkin fysiikan lukijat kärsivät arvostelusta ennen aika paljon, kun meilläkin ko. aineen kirjoittaa käytännössä vain porukka, jonka pitkän matikan numero on väliltä 8-10.

 

[BlackWolf]

Joo, näin taisi muuten olla. Varsinkin fysiikan lukijat kärsivät arvostelusta ennen aika paljon, kun meilläkin ko. aineen kirjoittaa käytännössä vain porukka, jonka pitkän matikan numero on väliltä 8-10.

No mähän sit hyvin olen vetänyt kun vanhaan aikaan kirjotin fysiikan lyhyen matikan pohjalta.

Tuo jokin normalisointi tosiaan nykysin käytössä noissa ns. kovimmissa aineissa. Lopuissa sitten Gaussilla mennään, edelleen.

 

[Rara]

Laitetaan vaikka tänne vaikka voisi mennä myös naisasiaketjuun. Olen 32v ja toiminut viitisen vuotta yläkoulun opettajana. Viime viikolla hyvästelin oman valvontaluokkani seuraavalle asteelle. Olin luokanvalvojana kaikki kolme vuotta ja tykkäsin kovasti luokastani ja näistä nuorista, joissa oli monta hyvää tyyppiä. Kyseessä oli lisäksi ensimmäinen valvontaluokkani, joten varmasti säilyvät mielessäni.

Loppukeväästä leirikoulumme jälkeen minut yllätti ahdistuksen ja haikeuden tunne siitä, että joudun päästämään nuoret pois enkä näe heitä ehkä enää ikinä. Ajatus tästä tuntui todella karulta. Toki tiesin että nuoret lähtevät, mutta se, että se tulisi olemaan minulle aika kova paikka yllätti minutkin täysin. Tilanteeseen varmasti vaikutti huippu porukan lisäksi se, että olin ensi kertaa tässä tilanteessa jossa oma luokkani hajoaa enkä siis osannut siihen varautua.

Toki toisia oppilaita tulee enemmän ikävä kuin toisia. Minulle tuli sitten viimeisellä viikolla mieleen, että osa luokan tytöistähän voisi toimia lastemme vahtina leikkipuistossa ja joskus ehkä jopa meillä kotona. Tytöt tykkäsivät ajatuksesta ja heidän kotoaankin näytettiin asialle vihreää valoa. Kun mainitsin asiasta vaimolleni, hän ei tykännyt ajatuksesta yhtään. Hänen mielestään opettajan on täysin epäsopivaa olla tekemisissä oppilaiden (myös entisten) kanssa. Keskustelumme aikana hän kilahti täysin miten minulle on voinut tulla edes mieleen moinen asia ja että häntä ällöttävä se. Parisuhdekriisin saimme tästä aikaiseksi. Tiedostan toki itsekin, että tämä voi kuulostaa kyseenalaiselta enkä todellakaan ketä tahansa oppilasta pyytäisi lastenvahdiksi eikä vastaava ole tullut aiemmin mieleenkään yhdenkään oppilaan kohdalla. Nyt vain omalla luokallani oli 2-3 mielestäni todella pätevää tyttöä tähän hommaan enkä yhtään osannut ajatella että asiassa olisi jotain epäsopivaa. Koin että tässä tapauksessa minun oli täysin luontevaa ehdottaa tytöille tätä. Tässä yhteydessä lienee syytä korostaa, että olen ollut liikkeellä täysin vilpittömin mielin perheemme etua ajatellen. Minulla ei ole mitään romanttisia tai seksuaalisia ajatuksia tyttöjä kohtaan mikä varmasti voi tulla helposti mieleen ja mitä vaimonikin varmasti mietti. Sanoilla en pysty häntä tarpeeksi vakuuttamaan että näin ei todellakaan ole. Olen perhettäni ja vaimoani rakastava mies enkä voisi kuvitellakaan moista. Yhteistä aikaa minulle ja vaimolleni tässä hain ja samalla minusta oli ajatuksena kiva jos voisin olla vielä jossain määrin tekemisissä entisten oppilaideni kanssa. Vaimoni mielestä minun pitäisi unohtaa heidät eikä sotkea perhettäni työkuvioihin.

Mutta siis, onko ajatus (entisistä) oppilaista opettajan lapsien vahtina jotenkin epäsopivaa ja tulisiko minun unohtaa asia? Vai onkohan tässä asiassa vaimollani mahdollisesti jotain muutakin mikä painaa taustalla? Itse hoidin asiaa toki siinä mielessä huonosti, että kun asia tuli mieleeni kysyin asiaa ensin tytöiltä, koska vaimoni oli reissussa. En osannut kuvitellakaan, että tämä oli hänelle niin vaikea pala nieltäväksi. Ilman muuta ajattelin että jos tämän avulla pystymme järjestämään meille yhteistä aikaa se sopii hänelle. Toki tässä vaikuttaa myös se, että tytöt ovat hänelle täysin vieraita. Tietenkin myös kunnioitan vaimoni tahtoa mikäli se ei tästä muutu.

 

[steierwrass]

Laitetaan vaikka tänne vaikka voisi mennä myös naisasiaketjuun. Olen 32v ja toiminut viitisen vuotta yläkoulun opettajana. Viime viikolla hyvästelin oman valvontaluokkani seuraavalle asteelle. Olin luokanvalvojana kaikki kolme vuotta ja tykkäsin kovasti luokastani ja näistä nuorista, joissa oli monta hyvää tyyppiä. Kyseessä oli lisäksi ensimmäinen valvontaluokkani, joten varmasti säilyvät mielessäni.

Loppukeväästä leirikoulumme jälkeen minut yllätti ahdistuksen ja haikeuden tunne siitä, että joudun päästämään nuoret pois enkä näe heitä ehkä enää ikinä. Ajatus tästä tuntui todella karulta. Toki tiesin että nuoret lähtevät, mutta se, että se tulisi olemaan minulle aika kova paikka yllätti minutkin täysin. Tilanteeseen varmasti vaikutti huippu porukan lisäksi se, että olin ensi kertaa tässä tilanteessa jossa oma luokkani hajoaa enkä siis osannut siihen varautua.

Toki toisia oppilaita tulee enemmän ikävä kuin toisia. Minulle tuli sitten viimeisellä viikolla mieleen, että osa luokan tytöistähän voisi toimia lastemme vahtina leikkipuistossa ja joskus ehkä jopa meillä kotona. Tytöt tykkäsivät ajatuksesta ja heidän kotoaankin näytettiin asialle vihreää valoa. Kun mainitsin asiasta vaimolleni, hän ei tykännyt ajatuksesta yhtään. Hänen mielestään opettajan on täysin epäsopivaa olla tekemisissä oppilaiden (myös entisten) kanssa. Keskustelumme aikana hän kilahti täysin miten minulle on voinut tulla edes mieleen moinen asia ja että häntä ällöttävä se. Parisuhdekriisin saimme tästä aikaiseksi. Tiedostan toki itsekin, että tämä voi kuulostaa kyseenalaiselta enkä todellakaan ketä tahansa oppilasta pyytäisi lastenvahdiksi eikä vastaava ole tullut aiemmin mieleenkään yhdenkään oppilaan kohdalla. Nyt vain omalla luokallani oli 2-3 mielestäni todella pätevää tyttöä tähän hommaan enkä yhtään osannut ajatella että asiassa olisi jotain epäsopivaa. Koin että tässä tapauksessa minun oli täysin luontevaa ehdottaa tytöille tätä. Tässä yhteydessä lienee syytä korostaa, että olen ollut liikkeellä täysin vilpittömin mielin perheemme etua ajatellen. Minulla ei ole mitään romanttisia tai seksuaalisia ajatuksia tyttöjä kohtaan mikä varmasti voi tulla helposti mieleen ja mitä vaimonikin varmasti mietti. Sanoilla en pysty häntä tarpeeksi vakuuttamaan että näin ei todellakaan ole. Olen perhettäni ja vaimoani rakastava mies enkä voisi kuvitellakaan moista. Yhteistä aikaa minulle ja vaimolleni tässä hain ja samalla minusta oli ajatuksena kiva jos voisin olla vielä jossain määrin tekemisissä entisten oppilaideni kanssa. Vaimoni mielestä minun pitäisi unohtaa heidät eikä sotkea perhettäni työkuvioihin.

Mutta siis, onko ajatus (entisistä) oppilaista opettajan lapsien vahtina jotenkin epäsopivaa ja tulisiko minun unohtaa asia? Vai onkohan tässä asiassa vaimollani mahdollisesti jotain muutakin mikä painaa taustalla? Itse hoidin asiaa toki siinä mielessä huonosti, että kun asia tuli mieleeni kysyin asiaa ensin tytöiltä, koska vaimoni oli reissussa. En osannut kuvitellakaan, että tämä oli hänelle niin vaikea pala nieltäväksi. Ilman muuta ajattelin että jos tämän avulla pystymme järjestämään meille yhteistä aikaa se sopii hänelle. Toki tässä vaikuttaa myös se, että tytöt ovat hänelle täysin vieraita. Tietenkin myös kunnioitan vaimoni tahtoa mikäli se ei tästä muutu.

En osaa itse pitää mitenkään outona. Eräs luokkakaverini on entisen opettajamme lapsen kummi. Ja mitään muuta suhdetta näillä ei ollut opettaja-oppilassuhdetta ennen. Itsekin kertaalleen ollut hoitamassa tuon opettajan lasta. Voisin myös kuvitella, että entinen oppilaani hoitaisi lastani (jos sellaisia muka joskus olisi). En oikein tiedä, että miten se eroaa mistään muusta lastenhoitajasta. Mitä nyt tuntee hieman paremmin tuota etukäteen.

 

[sampio]

Nimimerkin @Rara tapaukseen en lähde sen kummemmin ottamaan kantaa pl. sen, että ei tuo vanhojen oppilaiden kanssa yhteydenpito nyt mitenkään luonnotonta ole, tosin itse ehkä mieluummin toivottaisin vaikka tervetulleeksi koululle moikkaamaan tms. virallisempaa. Meillä toki lukio on aivan naapurissa ja sinne pääosa lukioon suuntaavista meneekin, paitsi tänä vuonna alkavan remontin vuoksi hiukan useampi lähti pk-seudun lukioihin. Siinähän niitä on sitten rampannut ykkösiä varsinkin sekä joitain amiksia aina syksyisin, ja jotkut jäävät juttelemaan tai peräti tulevat ihan kysymään opehuoneesta, mutta suurin osa moikkaa kaveriporukoistaan ja osa väistää kohtaamista. Vähän luonnejuttuja nämä, mutta yllättävää mulle on ollut se, että joskus ne yläkoulussa puheliaat ja iloiset tyypit kääntävät päänsä lukioaikana. Itse olen tulkinnut sen ihan luontaisena irtaantumisprosessina, vaikka alussa se vähän jopa harmittikin, kun niin kivoissa fiiliksissä oli ysillä erottu. Ekoina opetusvuosina tuli kiinnityttyä turhan paljon oppilaisiin ja tunnistan nuo Raran kuvaamat tuntemukset ja haikeudet, mutta sittemmin olen alkanut ajatella siten, että oppilaille olen lopulta vain yksi nyt jo keski-ikäinen opettaja muiden joukossa, jonka jotkut muistavat ehkä hauskana jamppana, mutta pääosan muistoissa haalenen jonnekin monien muiden opettajien massaan, josta ei täysin muista, oliko pekka vai seppo vai rami. Enpä minä omista yläkoulun opettajistanikaan kovin montaa enää muista varsinkaan nimeltä, toki kasvot ja jonkin verran persoonallisia opetustyylejä on jäänyt aika monesta mieleen sekä tietysti yksittäisiä anekdootteja.

 

[sampio]

En jaksa alkaa lainailla nimimerkin @cottonmouth lainauksia SK:n artikkelista, mutta kommentoin muutamia juttuja niistä vapaasti. Lähinnä osui tuo ilmiöpohjaisen opettamisen kritiikki, joka nyt ei ehkä aivan mennyt maaliinsa. Tiedän kyllä, että uutta opsia on lähdetty joissain yläkouluissa soveltamaan aika villisti ja vapaasti, mutta yhtälailla monessa yläkoulussa sen kanssa edetään vähän turhankin vastahankaisesti. Tiedän, että osa opettajista ei ole edes lukenut oman aineensa muutoksista arvioinnissa tai painopisteissä, vaan jatkaa kutakuinkin samaan malliin kuin ennen. Minä en näe ilmiöpohjaisuutta erillisinä osana perinteisimmistä opetusmetodeista vaan yhtenä osana sitä, ja ainakin historiassa se kytkeytyy keskeisesti ihan niihin perussisältöihin. Olen lähtenyt siitä, että karsin epäolennaisimmiksi katsomiani asioita ja käynyt sitten toisia kokonaisuuksia pidemmän aikaa läpi erilaisin tehtävin ja projektein. Ytimenä mulla on Suomen historia ja sitä kautta oppilaiden omien sukujen sekä perheiden vaiheiden linkittäminen yleiseen viitekehykseen, Suomeen taas linkittyy Euroopan tapahtumat ja siitä laajemmin maailmanlaajuiset jutut. Yleensä lähestyn asioita päinvastaisessa järjestyksessä, mutta samalla syvennän otetta, koska koen, että oppilaiden identiteetin rakentuminen ja oman maan historian ymmärtäminen ovat keskiössä. Tällä en pyri mihinkään nationalistiseen hihhulointiin, vaan koen, että mitä lähemmäksi historian tapahtumat saadaan tulemaan, sitä helpompi niihin sidonnaisia isoja tapahtumia on ymmärtää.

Hiukan silti komppailen tuota artikkelia ja aiempia viestejä siinä, että kun yläkoulussa mennään mielestäni ihan oikein pois kirjoista kohti laajempaa tiedonhankintaa ja vaikkapa historiallisten ilmiöiden ymmärtämistä ja historiatietoisuutta, lukiossa vaikuttaisi vain vahvistuvan se suuntaus, että pänttääminen kannattaa, ainakin mitä tulee yo-kirjoituksiin. Kuten olen tainnut jo joskus aiemminkin kirjoittaa, ei ongelmia ole sillä porukalla, joka jo yläkoulussa on orientoitunut opiskeluun, olivatpa metodit sitten mitkä tahansa, mutta osalle tulee kiire aivan varmasti.

 

[BlackWolf]

Nimimerkin @Rara tapaukseen en lähde sen kummemmin ottamaan kantaa pl. sen, että ei tuo vanhojen oppilaiden kanssa yhteydenpito nyt mitenkään luonnotonta ole, tosin itse ehkä mieluummin toivottaisin vaikka tervetulleeksi koululle moikkaamaan tms. virallisempaa. Meillä toki lukio on aivan naapurissa ja sinne pääosa lukioon suuntaavista meneekin, paitsi tänä vuonna alkavan remontin vuoksi hiukan useampi lähti pk-seudun lukioihin. Siinähän niitä on sitten rampannut ykkösiä varsinkin sekä joitain amiksia aina syksyisin, ja jotkut jäävät juttelemaan tai peräti tulevat ihan kysymään opehuoneesta, mutta suurin osa moikkaa kaveriporukoistaan ja osa väistää kohtaamista. Vähän luonnejuttuja nämä, mutta yllättävää mulle on ollut se, että joskus ne yläkoulussa puheliaat ja iloiset tyypit kääntävät päänsä lukioaikana. Itse olen tulkinnut sen ihan luontaisena irtaantumisprosessina, vaikka alussa se vähän jopa harmittikin, kun niin kivoissa fiiliksissä oli ysillä erottu. Ekoina opetusvuosina tuli kiinnityttyä turhan paljon oppilaisiin ja tunnistan nuo Raran kuvaamat tuntemukset ja haikeudet, mutta sittemmin olen alkanut ajatella siten, että oppilaille olen lopulta vain yksi nyt jo keski-ikäinen opettaja muiden joukossa, jonka jotkut muistavat ehkä hauskana jamppana, mutta pääosan muistoissa haalenen jonnekin monien muiden opettajien massaan, josta ei täysin muista, oliko pekka vai seppo vai rami. Enpä minä omista yläkoulun opettajistanikaan kovin montaa enää muista varsinkaan nimeltä, toki kasvot ja jonkin verran persoonallisia opetustyylejä on jäänyt aika monesta mieleen sekä tietysti yksittäisiä anekdootteja.

Tämä oli minusta erittäin hyvin kirjoitettu. Minä laajentaisin tämän muutoinkin koskemaan sekä niin elämään yleensä, kuin vaikka valmentajia. Moniko teistä oikeasti muistaa vaikka nuoruutenne harrastusten valmentajat, nimeltä ja millaista siellä oli jne? Tai yleensäkkin elämässä muistaako joku oikeasti kaikkia oppilaitakaan nimeltä luokallaan, saati millaisia ne oli? Osan toki muistaa, kaverit ja joiden kanssa vietti aikaa niin helpostikin, mutta noin yleensä, niin tuskin on hirveästi muistikuvia nuoruudesta ja elämästä kenelläkään jos niitä alkaa ihan tosissaan miettimään. Jotkut persoonalliset voi jäädä mieleen paremmin, mutta ihmisaivot on sillä tavalla rakennettu että ei sinne edes kuulu kaiken jäädä.

 

[El Lude]

Tämä ilouutinen tänne:
Onnea vaan osalle lukio-opettajista, jotka jämäainetta nimeltänsä yhteiskuntaoppia opetatte. Yhteiskuntaoppi siirrettiin yliopistojen todistusvalinnassa (2020 -->) oppiaineiden kaatopaikalle. Uskonnon E:stä tulee enemmän pisteitä oikeustieteitä ja kauppatieteitä opiskelemaan hakevalle kuin yhteiskuntaopin laudaturista! Tämä päätös on aivan käsittämätön. Yhyä ei kirjoita tulelviauudessa enää juuri kukaan. Päätös tästä todistusvalinnasta tuli sopivasti kesäkeskeytyksen aikana. Hyvin on jeesuslinja satutieteineen onnistunut edunvalvonnassa. Perkele!

 

[Jymäkkä]

Tämä ilouutinen tänne:
Onnea vaan osalle lukio-opettajista, jotka jämäainetta nimeltänsä yhteiskuntaoppia opetatte. Yhteiskuntaoppi siirrettiin yliopistojen todistusvalinnassa (2020 -->) oppiaineiden kaatopaikalle. Uskonnon E:stä tulee enemmän pisteitä oikeustieteitä ja kauppatieteitä opiskelemaan hakevalle kuin yhteiskuntaopin laudaturista! Tämä päätös on aivan käsittämätön. Yhyä ei kirjoita tulelviauudessa enää juuri kukaan. Päätös tästä todistusvalinnasta tuli sopivasti kesäkeskeytyksen aikana. Hyvin on jeesuslinja satutieteineen onnistunut edunvalvonnassa. Perkele!

Onhan tuo käsittämätöntä. Tietyistä yleishyödyllisistä aineista(kielet, matematiikka) kuuluu tietysti antaa pisteitä alalle kuin alalle, mutta muuten pitäisi tietysti painottaa niitä aineita, jotka lähimpää liippaavat ko. alaa. Onhan se jännää, että joku lukiossa uskonnoista kiinnostunut on etulyöntiasemassa yhteiskunnallisille aloille haettaessa.

P.s. Lukiossa uskonto tosin ei ole niinkään satutiedettä, vaan opiskellaan tuntemaan ja tulkitsemaan eri uskontoja ja sitä, miten ne yhteiskunnissa vaikuttavat. Tämähän liittyy jo jonkin verran yhteiskuntatieteisiinkin, ja mitään satupelleilyä aine sinällään ei ole,vaikka uskonnot sen taustalla olisivatkin. Ilmeisesti tosin yksittäisen opettajan vakaumus vaikuttaa edelleen paljon annettavaan opetukseen.

 

[sampio]

Jep, lukion uskonto, eikä yläkoulunkaan opettajasta riippuen, ole mitään Jeesus-satujen kertomista. Silti, onhan tuo aika älytöntä, että yhteiskuntaopista saa oikeustieteelliseen toiseksi vähiten pisteitä, kuten myös kauppatieteelliseenkin. En oikein ymmärrä.

 

[pernaveikko]

Tämä oli minusta erittäin hyvin kirjoitettu. Minä laajentaisin tämän muutoinkin koskemaan sekä niin elämään yleensä, kuin vaikka valmentajia. Moniko teistä oikeasti muistaa vaikka nuoruutenne harrastusten valmentajat, nimeltä ja millaista siellä oli jne?

Nopeasti mietittynä valmentajia kyllä muistuu mieleen useampikin, ihan sukunimeä myöten. Opettajiakin muistaa vaikka kuinka paljon, mutta kuinkahan paljon on jäänyt unholaan. Sen kusipään nimi oli Jari, mikä ei ilman syytä päästänyt kentälle, mutta sukunimeä en muista. Sillä tavallahan aivot suojelee, että ei ala liikoja miettiä tuollaisia.

Joitain yläasteen opettajia ei voisi mitenkään unohtaa, mutta sitten taas yliopiston luennoitsijaa en millään muista, vaikka hän oli aina myöhässä ja aivan tolkuttomassa krapulassa tai ehkä kännissäkin. Muistan oppiaineen ja tapahtumia, mutta nimeä ei tule mieleen sitten ollenkaan.

Jep, lukion uskonto, eikä yläkoulunkaan opettajasta riippuen, ole mitään Jeesus-satujen kertomista. Silti, onhan tuo aika älytöntä, että yhteiskuntaopista saa oikeustieteelliseen toiseksi vähiten pisteitä, kuten myös kauppatieteelliseenkin. En oikein ymmärrä.

Olikohan 90-luvulla mahdollista valita uskontoa lukiossa, tuollaistakaan en muista, mutta se voi johtua siitä, että en olisi missään tapauksessa sellaista valinnut.

 

[BlackWolf]

Nopeasti mietittynä valmentajia kyllä muistuu mieleen useampikin, ihan sukunimeä myöten. Opettajiakin muistaa vaikka kuinka paljon, mutta kuinkahan paljon on jäänyt unholaan. Sen kusipään nimi oli Jari, mikä ei ilman syytä päästänyt kentälle, mutta sukunimeä en muista. Sillä tavallahan aivot suojelee, että ei ala liikoja miettiä tuollaisia.

Joitain yläasteen opettajia ei voisi mitenkään unohtaa, mutta sitten taas yliopiston luennoitsijaa en millään muista, vaikka hän oli aina myöhässä ja aivan tolkuttomassa krapulassa tai ehkä kännissäkin. Muistan oppiaineen ja tapahtumia, mutta nimeä ei tule mieleen sitten ollenkaan.

Niin siis nämä menee mielestäni vähän silleen että minkä ikäinen on ja miten paljon mikäkin asia napostelee. Kyllä minäkin muistan osan nimistä sieltä ja täältä, mutta jos pitäisi nyt kertoa että millainen tyypi se ja tää oli, niin kyllä minulla lyö aika tyhjää, siis yksittäisiä tilanteita lukuunottamatta. Ala-asteella oli kiva ruotsin maikka, se anto meille jotka otti sen A-kieleksi polkagrisejä. Älä kysy nimeä. Toiset vaan jää, toiset ei jää. Tarkoitin enemmän sitä kun noita Selänteitä, Laineita yms. haastatellaan ja sitten ne siellä kertoilee muka tosissaan kuinka se ja tää ja toi oli niin suuri merkitys omalle uralle. Tosiasiassa hyvä että muistavat just sen valmentajan nimen ja jotain pientä siitä kaikesta mitä ovat tehneet.

 

[Nännimäinen]

Tämä ilouutinen tänne

Tuo Professori Pursiaisen pistejakohan oli jo talvella aika laajasti esillä, mutta HYOL kökötteli tuttuun tapaan kädet taskussa kun paavi ja Hawking sopivat uudistuksesta keskenään.

Pisteethän näyttävät menevän aikalailla suoraan valtakunnallisten pakollisten ja syventävien kurssien määrän mukaan, joita yhteiskuntaopissa on neljä. Ihan käsittämätöntä tosiaan juuri vaikkapa kauppiksen ja oikiksen kohdalla. Ammattikorkean pisteytys menee käsittääkseni järkevämmällä tavalla ja pian tulee tuokin muuttumaan.

Joka tapauksessa tällä on giganttinen vaikutus lukio-opiskelijoiden kurssivalintoihin.

EDIT. Pientä fiilausta.

 

[El Lude]

Tuohan Professori Pursiaisen pistejakohan oli jo talvella aika laajasti esillä, mutta HYOL kökötteli tuttuun tapaan kädet taskussa kun paavi ja Hawking sopivat uudistuksesta keskenään.

Taisi olla paavin ja Hawkingin junttapäätös ilman, että HYOLin mielipidettä oikeasti kuultiin. HYOL oli antamansa lausunnon ja keskustelutilaisuuksien lisäksi yhteydessä sekä uudistusta valmisteleviin tahoihin että yliopistojen eri tiedekuntiin.

YHY oli fysiikan jälkeen toiseksi suosituin oppiaine ainereaalissa (lähes 6 000 kirjoitti sen). Onko tarkoituksena nostaa uskonnon kirjoittajien määrää tällä uudistuksella ja siinä sivussa romahduttaa yhy:n kirjottaineiden määrää? Tällä hetkellä kauppakorkean valintakokeissa painotetaan historiaa, yhteiskuntaoppia ja matematiikkaa. Lähitulevaisuudessa uskontoa - vai? Kohta varmaan tulee skolastiikka pakolliseksi oppiaineeksi lukioon...