En tiedä ymmärränkö tämän nyt hieman väärin, mutta eikös tuo osin heikko työllisyystilanne nimenomaan (osin) perustu korkeaan opetusvelvollisuuteen, eikä toisinpäin? Eli vaikka kursseja on suhteellisen paljon niin virkoja on silti kohtuullisen vähän, koska opetusvelvollisuus on korkea (Esim. lukiossa 21 kurssia verrattuna vaikkapa äikän 16:sta tai pitkän ja keskipitkän kielen 18:sta. Lukiossa tosin on sentään lukiokerroin [x1,1] käytössä, joka hieman helpottaa tilannetta.)? Jos opetusvelvollisuus olisi esimerkiksi 18 ja valtakunnallisten kurssien määrä sama, niin silloinhan tämä tarkoittaisi sitä, että uusia virkoja voitaisiin/täytyisi avata.
Biologiaan ja maantietoon on liian paljon aloituspaikkoja yliopistoilla suhteessa tarvittavien biologien ja maantieteilijöiden määrään. Lisäksi suuri prosentti aloittaneista valmistuu.
Niinpä suhteettoman suuri osa opiskelijoista valitsee opettajan suuntautumisvaihtoehdokseen, ja tämä aiheuttaa ylitarjontaa opettajissa.
Samoin uskoisin olevan historian kanssa.
Matematiikassa ja luonnontieteissä on myös paljon aloittaneita, mutta aloittaneisiin nähden harva valmistuu. Valmistuneille riittää muutakin kuin opettajan työtä. Joten opettajista ei ole varsinaista ylitarjontaa. Monilla paikkakunnilla on itse asiassa ollut vaikeaa saada päteviä opettajia.
Joihinkin yliopistoihin on viime vuosina perustettu koulutuslinjoja, jotka suoraan tähtäävät matemaattisten aineiden opettajan tutkintoon. Näillä linjoilla valmistumisprosentti on luullakseni korkea. Voi olla, että tulevaisuudessa hakijoita vapaisiin virkoihin tulee olemaan enemmän.
Nämä aineenopettajan koulutuslinjat sotivat hyvin vastaan sitä ajattelua, joka ainakin oli 15-20 v. Helsingin yliopistossa. Yliopiston piti olla tiedekorkeakoulu, ei ammattikorkeakoulu. Tällä ajattelulla vastustettiin mm. käytännön opintojen lisäämistä teorian kustannuksella aineenopettajan cum laude- kokonaisuudessa.
Ajat muuttuvat ja ajatukset siinä mukana, onneksi.